Mainokset kuriin Tampereella

Tampereen kaupunkitilaan ilmestyy päivittäin lisää mainoksia. Tästä kehityskulusta esimerkkinä ovat Hämeenkadun yläpuolelle ripustetut banderollit, joilla mainostetaan nykyään muutakin kuin menovinkkejä kaupunkilaisille. Tampereen olisikin korkea aika vähentää kaupallista mainontaa kaupungin keskustassa.  

Kaupunkikuvaan kuuluu aina tietty määrä ilmoittelua, ja on luonnollista että osa tästä on maksullista mainontaa. Toisaalta tapahtumailmoituksilla ja epäkaupallisella ilmoittelulla on tärkeä rooli kaupunkikulttuurin edistämisessä. Tampere ei tällä hetkellä rikastu kaupallisesta mainostamisesta, ja vaikuttaakin siltä että yhteinen tilamme on myyty alihintaan. Asiasta ei myöskään ole käyty niin laajaa keskustelua kuin olisi pitänyt, tunkeutuuhan mainonta meidän jokaisen elämäämme joka päivä.

Olisikin syytä miettiä laajemmin, miten paljon ja millä ehdoilla yhteistä tilaa halutaan käyttää yksityisten kaupallisten etujen ajamiseen. Kaupungin esteettiseen ulkoasuun on viime aikoina panostettu pormestari Timo P. Niemisen Tampere - Siisti kaupunki -kampanjan kautta. Kampanjalle on selvästi tilausta Tampereella, mutta tavoite siististä kaupungista jää ontoksi ellei samassa yhteydessä ajatella kaupungin ulkoasua laajemmin. Mainonta muodostaa tällä hetkellä hälyttävän suuren osan Tampereen keskustan ulkoasusta ja siksi olisikin syytä laajentaa Siisti kaupunki -hanketta siivoamaan myös mainostilaa. Samalla kun kaupallista mainostilaa vähennetään, on huolehdittava siitä että kaupunkikulttuuria edistävälle ilmaiselle ilmoittelulle annetaan uusia mahdollisuuksia.

Toivomme päättäjiltä ryhdikkäitä toimia, jotta Tampere edelleen säilyttäisi omaleimaisen ja historiallisen ilmeensä. Kun mainokset ja roskat on siivottu, alta paljastuu kaupunki kauniimpana kuin me tamperelaiset muistimmekaan.


Maria Tirkkonen
puheenjohtaja

Heikki Sairanen
varapuheenjohtaja
Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry

Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 23.5.2008

Yksityisautoilua kehitettävä, ei vastustettava

Kirjoitin tänään tietämättäni samasta aiheesta, jota Heikki analysoi edellisessä postauksessa. Oma käsittelyni on paljon konsensushakuisempi ja lähestyy autoilua yleisellä tasolla käyttäjän näkökulmasta. Olen ajatellut, että Vihreiden tulisi julkisuudessa esiintyä enemmän yksityisautoilun kehittäjänä kuin sen vastustajana. Tämä aika ei ole änkyröiden vaan dynaamisen muutosjohtajuuden aika. Vihreiden ei pitäisi pyrkiä hävittämään yksityisautoilua, vaan pelastamaan se siitä stagnaation ja muutosvastarinnan tilasta, johon se on halvan öljyn ja vuosikymmenten suotuisan poliittisen ilmapiirin ansiosta joutunut.


Autoilun kustannuksista kaikki muut paitsi polttoainekustannukset ovat melko kiinteitä kustannuksia. Esimerkiksi auton jälleenmyyntiarvon lasku, eli kuoletuskustannus, riippuu enemmänkin auton iästä kuin siitä, kuinka paljon autoa on käytetty. Vaikka polttoainekustannukset saavat paljon huomiota, ne ovat lähes jokaisella autoilijalla alle puolet autoilun kokonaiskustannuksista.

Eli autoa ei kannata omistaa, ellei sitä käytä suhteeellisen paljon. Autoilijoilla on kuitenkin tiettyjä tarpeita, joihin he kokevat tarvitsevansa henkilöautoa välttämättä (esim. kesämökkimatkat).

Toisaalta useilla tärkeä tarve on se, että saa lähteä milloin vain minne vain ilman, että tarvitsee välittää aikatauluista. Joillakin taas on periaatteellinen tarve olla menemättä julkisiin kulkuneuvoihin, mutta he ovatkin semmoinen porukka, joihin ei kannata ensisijaisesti vaikuttaa.

Nämä tarpeet ovat tietenkin yhteenkietoutuneita, mutta on tärkeä erottaa, millä eri tavoin niihin voi vaikuttaa. Julkisen liikenteen kehittämiseen on keskitytty paljon, mutta haluan nostaa esiin yksityisautoilun kehittämisen, joka liittyy näihin.

Henkilöauto on todella kätevä peli monessa asiassa ja joissakin lähes välttämätön. Tärkeää olisikin luoda ympäristö, jossa henkilöautoa voisi käyttää ilman että sitä tarvitsisi omistaa, ainakaan yksin. Henkilöauton kiinteät kustannukset ovat suuret niin ostajalle kuin ympäristöllekin (valmistusprosessin rasittavuus), että ne kannattaisi jakaa usean ihmisen kesken.

Vaikka henkilöautoja käytetään yleensä vain vähän joka päivä, niitä käytetään aina samaan aikaan: aamulla töihin mennessä ja iltapäivällä sieltä tullessa. Niin kauan, kuin ihmiset katsovat, että he tarvitsevat päivittäisiin työmatkoihinsa henkilöautoa, heidän pitää semmoinen ostaa itselleen. Tässä on julkisten kulkuvälineiden ja yhdyskuntasuunnittelun kehittämisen rooli.

Työmatkojen lisäksi ihmisillä on tarpeita, joista he eivät selviä ilman henkilöautoa. Näitä ovat lähinnä matkat, joilla julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyvin vaivalloista (kesämökkimatkat) ja matkat, joilla kuljetetaan paljon tavaraa mukana (viisihenkinen perhe lähtee laskettelukeskukseen päiväksi). Näitä matkoja varten tulisi kehittää vuokra-autojärjestelmää.

Tämä kaikki pätee vain urbaaniin Suomeen, koska haja-asutusalueille harvoin kannattaa rakentaa julkisen liikenteen verkostoa, jolla kuljettaisiin töihin. Maaseudun vähenevä väki pitäköön autonsa. Kaupungeissa pitäisi pyrkiä saamaan aikaan tilanne, jossa työmatkat kuljettaisiin kävellen, pyörällä, bussilla, ratikalla tai metrolla ja auton voisi vuokrata käyttöönsä silloin, kun sitä sattuu tarvitsemaan.

Vihreiden olisi ymmärrettävä, että yksityisautoilu ei ole pahasta, mutta liika yksityisautoilu on. Näiden kahden ero näkyy siinä, onko politiikan tarkoitus yksityisautoilun kehittäminen vai hävittäminen.