Alla oleva mielipidekirjoitus julkaistiin, hieman lyhennettynä, Vihreän langan numerossa 33/2008. Alla olevat näkökulmat ovat omiani. Muun muassa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO hyväksyi keväällä periaateohjelmansa hyväksymisen yhteydessä kannan, että äänestysikärajan alentamista on kokeiltava aloittaen kunnallisvaaleista.
---
Vihreän langan viime numeron artikkelissa käsiteltiin äänestysikärajaa, nuorten äänestämistä ja yhteiskunnallista osallistumista. Artikkelissa todettiin, että pelkkä äänestysikärajan alentaminen ei nosta nuorten äänestysintoa. Äänestysikärajan laskemisen edut voivat kuitenkin olla luonteeltaan kumuloituvia ja tulla esiin epäsuorasti.
Ikävuodet välillä 15-17 lienevät tärkeintä aikaa herkkyydelle yhteiskunnallisen valveutuneisuuden ja aktiivisuuden syntymisen kannalta. Mahdollisuus äänestää tuottaisi pikemminkin enemmän pohdintaa omien valintojen perusteista ja seurauksista, ja voisi luoda tukevampaa pohjaa tulevaisuuden äänestyskäyttäytymiselle.
Joissain yhteyksissä on puhuttu siitä, että 16-17 -vuotiaiden äänestäminen lisäisi mahdollisesti ääriliikkeiden osuutta valtuustoissa ja edustuslaitoksissa. Nämä argumentit ovat yksinkertaisesti irrelevantteja ja vieraita demokratialle ja yhdenvertaisuudelle. Nuoret toki voivat todennäköisemmin äänestää ns. ääriliikkeiden edustajia tai mustavalkoisemmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin suuntautuvia tahoja. Alle 18-vuotiaiden äänestäminen ei kuitenkaan muodostaisi kuin erittäin pienen osan siitä väestöstä, joka äänestää. Argumentti ääriliikkeiden noususta siinä tapauksessa, jos nuorille sallitaan äänestäminen, vertautuu argumentille vaalien äänikynnyksen asettamisesta.
Äänioikeusikärajan alentaminen palautuu lopulta vain siihen subjektiiviseen näkemykseen, halutaanko 16-17 -vuotiaille antaa äänioikeus. Äänestysikärajan alentamisen kokeilua kunnallisvaaleissa perustellaan sillä, että kunnallisvaalit kansalaisia konkreettisimmin koskettavina vaaleina kiinnostaisivat nuoria parhaiten ja näin saataisiin parhaimmmat tulokset äänestysikärajan laskusta. Enempää metsään ei arvio nuorten kiinnostuksesta paikallisia kysymyksiä ja kunnallisvaaleja kohtaan voi mennä. Tämän yhteiskunnan jäseniä yleisesti eniten kiinnostavat vaalit ovat presidentinvaalit ja eduskuntavaalit. Mikä olisi toisin myös nuorten kohdalla? Parhaan näkyvyyden ja parhaan tuloksen äänestysvilkkauden kannalta saa todennäköisesti juuri vaikkapa eduskuntavaaleista nuorillakin. Sikäli nuorten äänestysaktiivisuudesta ei valitettavasti suoraaan ole suuria odotettavissa, todennäköisesti yleinen äänestysaktiivisuus vain laskisi. Tämän ei ensisijaisena tavoitteena ja lähtökohtana pitäisi ollakaan.
Perustavanlaatuisissa yhteiskunnan toimintamuodoissa ja edellytyksissä pitäisi lisäksi olla mahdollisimman suora. Jos halutaan alentaa ikärajaa äänestämiseen kaikissa vaaleissa, voisi tämän selvyyden vuoksi tuoda nimenomaisesti julki. Jos tavoitteena on ainoastaan äänioikeusikärajan alentaminen kunnallisvaaleissa, pitää tämä perustella. Millä perusteella ihminen muka olisi kykenevä äänestämään yksissä vaaleissa, mutta ei tarpeeksi kypsä tekemään sitä toisissa?
Mahdollisuus äänestää voi tuottaa pohdinnan aiheen sen ikäiselle nuorelle, joka hahmottelee omaa suhdettaan yhteiskuntaan. Aloittamalla äänestämisen aikaisin ihminen todennäköisesti mieltää sen sen näin paremmin luonnolliseksi osaksi kansalaistoimintaa ja oikeuksiaan. Historian ja yhteiskuntaopin ja elämänkatsomustiedon tunneilla olisi melkein pakko käsitellä enemmän ja kattavammin kansalaisuutta, demokratiaa, puolueita ja yhteiskuntaa.
Antamalla tunne pienestä mahdollisuudesta vaikuttaa, annetaan samalla yhtälaisesti tunne tasa-arvoisesta mielipiteiden huomioon ottamisesta. Tärkeintä on se, että nuoret sosiaalistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteiskunnan jäseneksi antamalla heille oikeudet, joita he ovat yhtä kykeneviä toteuttamaan kuin muutkin.
