Johan nyt on markkinat

Jotenkin olen viime aikoina miettinyt kovin paljon markkinoita, yhtiöittämistä ja kilpailutuksia. Taustalla on toisaalta kaupungeissa esiintyvä suuntaus kohti erilaisia yhtiöittämisiä tai liikelaitosmyyntejä ja toisaalta valtion palveluiden järjestyminen erilaisiin valtionyhtiöihin.

Olen aina ollut sitä mieltä, jo ihan koulutuksenikin kautta, että eri organisaatioiden kannattaa keskittyä ydintehtäviinsä ja erikoistua niihin. Kaupungin kannattaa järjestää palveluita erilaisille asukkailleen hyviä ja huonoja aikoja varten, mutta mielellään nojautuen selkeisiin periaatteisiin. Yhtäläisiin mahdollisuuksiin ihan arvopohjalta tähtäävä peruskoulutus on aika selkeästi kunnan ydintoimintaa ja -palvelua. Sen sijaan jokin tietotekninen palvelu, tai suoranainen tuote, on aika selkeästi jotain mille vapailla markkinoilla on toimiva tarjooma- ja hinnoittelumekanismi. Väliin jää se kaikki muu toiminta, jonka käsittelyssä yhdistyy suloisesti poliittiset ambitiot ja ainakin näennäisesti järkiperusteinen argumentointi.

Asiaa ei tietenkään helpota se, että käsitteitä ja asioita sotketaan yleensä mahdollisimman tehokkaasti. Minun näkökulmastani ongelmat tiivistyvät oikeastaan kolmeen eri sarjaan:

1) Puhuttaessa vaikka infrapalveluiden tuotannosta ja sen järkevästä toteuttajasta hypätään hyvin helposti vaikka hyvinvointipalveluiden yksityistämiskehitykseen. Se on toisaalta harmi, sillä molemmat ansaitsisivat omat keskustelunsa johtuen jo ihan siitäkin, että eri alojen kustannusrakenteet, markkinatoimijat ja toimialojen kehityskulut eroavat aika paljon.

2) Yksityistämisen ja kilpailutuksen näkeminen perinteisenä oikeiston ideologisena missiona. Minun on kuitenkin aika vaikea nähdä sitä, miksi järkeviä toimenpiteitä tulee vastustaa vain siksi, että ne sattuvat osumaan yhteen joidenkin toisten toimijoiden ideologisen kehyksen kanssa. Ei varmaan meillä vihreilläkään ole mitään sitä vastaan, jos joku toinen puolue ottaa meille ideologisesti oikeita asioita ajaakseen suorastaan pragmaattisista lähtökohdista.

3) Markkinat ja yrittäminen nähdään jotenkin epäilyttävänä toimintana. Yksityistämisen jälkeen jotenkin kaupungin veronmaksajien "tulee maksaa myös yritysten voitot palveluiden kustannusten lisäksi". En näe kyllä tässäkään ongelmaa niin kauan kunhan verorahoja kuluu vähemmän ja palvelu pysyy yhtä laadukkaana. Minusta on jopa kansantaloudellisesti esteettistä ajatella, että joku pystyy järjestämään tuotannon niin tehokkaasti, että saa jostain niinkin epäseksikkäästä kuin kuntasektorin palvelutoiminnasta vielä voittoakin irti. Kyllä sellainen kansalainen, yrittäjä tai osakas, suorastaan palkinnon ansaitseekin.

Siltikin asiasta toivoisi jotain kunnollista, harkittua keskustelua. Mikä on kaupungin tehtävä ja missä taas markkinat tulevat vastaan. Tulen pitämään huolen että Virnu jotain asiasta syksyllä järjestää, toivottavasti yhdessä muiden toimijoiden kanssa.


Kunnallisella puolella käsitteillä on sentään mahdollisuus pysyä jotenkin näpissä. Valtion palveluiden osalta tilanne on, jos mahdollista, vielä mutkikkaampi. Ensinnäkin valtio-omisteisten yhtiöiden yhdistäminen toisaalta kriiseihin varautumiseen ja toisaalta kaikkien omistajien tasapuoliseen kohteluun on hankalaa, jolloin kysymyksenasettelu käsittelee lähinnä yritystoiminnan perusteita. On jotenkin kohtuutonta odottaa yksityiseltä osakkeenomistajalta huolenpitoa kansakunnan kriisivarmuudesta hänen miettiessään omaa sijoitussalkkuaan.

Sitten kun keskusteluun tuodaan erilaiset hyödylliset (tai hyödyltään kyseenalaiset) monopolit kuten VR, Alko tai Veikkaus niin aletaankin olla jo aika pahoissa ongelmissa. Esimerkiksi VR valtakunnallisena palveluntuottajana käskytetään vähän väliä parantamaan toimintaansa, jota se omalla tavallaan tekeekin, mutta sitten siinä sivussa pitääkin vähän tasoittaa suhdanteita aluepoliittisilla painotuksilla. Jotenkin vain tuntuisi reilummalta päästää kunnolla irti, jos kerran toimintaa ei valtio-omistuksessa oikeasti edes saa kehittää.

Eurovaalit voitettu

Me vihreät toteutimme mahdottomalta tuntuneen tavoiteemme kahdesta paikasta europarlamenttivaaleissa. Tästä tuloksesta on syytä olla ylpeä.

Pari faktaa:

• Vihreät olivat toiseksi suurin puolue Tampereella Kokoomuksen jälkeen. Demarit putosivat kolmanneksi.
• Vihreät ovat Pirkanmaalla kolmanneksi isoin puolue. Taakse jäivät tällä kertaa keskustalaiset. Edellä ovat vielä kokoomus ja demarit.
  
• Valtakunnallisesti tuplasimme tietenkin paikkamäärämme. Tulos on huikea, kun ottaa huomioon, että Suomen kokonaispaikkamäärä laski.
• Euroopan parlamenttiin tulee ilmeisesti 52 vihreää. Tämä tarkoittanee noin 22 prosentin kasvua.

Martti Tulenheimo analysoi ansiokkaasti blogikirjoituksessaan Mikä ihmeen työväenliike? vasemmiston tappiota ja vihreiden nousua.

EU-tason nuorisopoliittiset terveiset

Vihdoin ehtii kirjoittamaan jonkinlaisen tilityksen siitä, mitä tapahtui FYEGin vuosikokouksessa ja kevätkonferenssissa Alankomaissa, Maastrichtissa 23.-26.4. Olin siellä vieraan asemassa edustamassa VINOa ja Virnua. FYEG eli Federation of Young European Greens on Euroopan vihreiden nuorisojärjestöjen kattojärjestö. Suurin osa FYEGin jäsenjärjestöistä on kansallisten vihreiden puolueiden virallisia nuorisosiipiä, mutta erityisesti Itä-Euroopan alueelta on mukana myös aktiivisia ympäristöjärjestöjä ilman virallista statusta vihreässä puolueessa.

Tapahtuma kesti neljä päivää ja oli hengästyttävä kokemus. Kyseessä oli toinen FYEGin järjestämä tapahtuma, johon otin henkilökohtaisesti osaa - uuden tiedon ja uusien tuttujen määrä oli valtava. Lisäksi ohjelma oli tiukka ja mielenkiintoinen. Aloitimme torstaina virallisella vuosikokouksella ja uudet hallitukseen pyrkijät sekä puheenjohtajaehdokkaat (mies ja nainen) esittäytyivät. Suomesta miespuheenjohtajan pallille pyrki Markus Drake, joka kuitenkin koko viikonlopun kestäneestä ankarasta lobbauksesta huolimatta hävisi kisan bosnia-herzegovinalaiselle Gordan Isabegovicille. Tasapainottelu Itä- ja Länsi-Euroopan välillä vaikutti varmasti äänestystulokseen: ainoa naispuheenjohtajakandidaatti on hollantilainen Eline van Nistelrooij ja kaksi kolmesta miespuheenjohtajaehdokkaasta tuli lännestä (Belgia ja Suomi). Uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välistä tasapaino ilmeisesti koettiin tärkeäksi – lisäksi äänet jakautuivat liikaa kahden läntisen kandidaatin välillä. FYEGin uusi hallitus on siis ensimmäistä kertaa vuosiin ilman suomalaisvahvistusta, kun Teo Kortman ei enää asettunut ehdolle.

Perjantaina ja lauantaina vuosikokouksen viralliset kiemurat keskeytyivät kevätkonferenssin vuoksi. Konferenssin teema oli EU-vaalit. Keskusteluiden aiheina olivat esimerkiksi Green New Deal sekä Lissabonin sopimus. Myös se, kuinka EU saataisiin lähemmäksi kansalaisia, oli yhden paneelin aiheena. Teimme myös pienen tempauksen ja jaoimme Green New Deal-ilmapalloja ja lentolehtisiä kauniin Maastrichtin kaduilla. Asiaa vaikeutti vain hiukan se, että suurin osa vihreistä nuorista ei puhu hollantia ja lisäkysymyksiin vastaaminen oli hieman haasteellista...

Kevätkonferenssin jälkeen jatkoimme vuosikokousta lauantai-iltana. Imin innokkaasti tietoa FYEGin rakenteesta ja toimintakulttuurista. Ilmeisesti esimerkiksi yhteydenpito kansallisiin jäsenjärjestöihin ja äänensä kuuluviin saaminen Euroopan vihreässä puolueessa aiheuttavat hankaluuksia. Lisäksi budjetti on tietenkin aina liian pieni. Hakijoita FYEGin hallitukseen oli vain yksi enemmän kuin hallituspaikkoja – hallitustyöskentely on hyvin aikaavievää ja siksi kisaan ei kannata lähteä ilman pitkää etukäteisharkintaa.

Lauantai-iltana tapahtuneista hallitusvalinnoista tuli loppujen lopuksi melkoinen farssi. FYEGin säännöissä havaittiin puutteellisuuksia ja äänestysjärjestelmää jouduttiin spontaanisti muuttamaan – ja ensimmäisen ääntenlaskennan jälkeen huomattiin että suurin osa äänestäjistä ei ollut ymmärtänyt uutta äänestämisjärjestelmää. Muutaman uudelleenäänestyksen jälkeen hallitus saatiin kuitenkin valittua. Lauantain ohjelma venyi sen verran, että loppujen lopuksi olin onnellinen siitä, että olin paikalla vain vieraan statuksella ilman äänioikeutta. Väsymys esti siinä vaiheessa jo järkevän ajattelun enkä olisi varmaan saanut kirjoitettua oikeaa nimeä papereihin - onneksi Jehki ja Verna Helsingistä käyttivät VINOn äänet harkitusti ja viisaasti.

Tarkempi raportti (joka toivottavasti saadaan viimeisteltyä pian) hyväksytyistä linjapapereista - mm. abortista, romanien asemasta ja paljon keskustelua herättäneestä regionalismista - , uusista jäsenjärjestöistä ja muusta ohjelmasta löytyy VINOn wikistä http://www.vino.fi/jasenet/wiki/. FYEGin oma raportti ja yleiskokouksen sekä konferenssin pöytäkirjat löytyvät sen sijaan täältä http://www.fyeg.org/cms/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=59&Itemid=79.

Loppukaneettina kerrottakoon, että äänestyshässäkkä ei ollut ainoa jännitysmomentti Maastrichtissa: hollantilainen FYEG-aktiivi menetti pyöräonnettomuudessa muistaakseni seitsemän hammasta ja belgialainen toista miestä suudellut nuori miesaktiivi hakattiin hostellin viereisessä puistossa viimeisen illan bileiden jälkeen. Kummallekaan ei käynyt kuitenkaan kovin pahasti vaan he jatkoivat konferenssia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuulin FYEGin vuosikokouksessa aikaisemmin mukana olleilta, että näin tapahtumarikasta konferenssia ei ole koskaan aikaisemmin ollut. No, tulipa koettua siis jotain ennennäkemättömän hurjaa ja tutustuttua EU-tason politiikkaan hieman käytännössä. Suosittelen – oli hauskaa!

Miksi äänestää?

Sinun äänesi ei tule ratkaisemaan näitä vaaleja. Vihreiden toinen paikka ei tule ratkeamaan yhdellä äänellä. Vaikka haluaisitkin Vihreille vaalivoiton, ei sinun välttämättä kannata äänestää. Ei kenenkään oikeastaan kannata äänestää, jos haluaa vain vaikuttaa lopputulokseen.

Mutta äänestämisessä ei ole kyse siitä. Kuten parhaat asiat elämässä, tai elämä itse, se ei ole päämäärärationaalista. Käyn kirkossa ja äänestän samoista syistä – omatunto lievittyy, vaikka tietää, että homma on kusetusta, ilmaisi eräs fiksummista tuttavistani. Ja hän puhuu oikeasta asiasta, mutta minulle vieraalla tavalla. Kyse on siitä, että tuntee yhteyttä johonkin suurempaan, vaikka tietää sen olevan myytti.

Myytit ovat vain asioita, joista ei voida sanoa, ovatko ne totta vai ei. Jotkut näistä asioista ovat hyviä, peräti välttämättömiä, kuten demokratia on tälle maalle ja unionille. Me hallitsemme itseämme yhdessä, uskomme sen olevan totta ja näytämme uskomme, jos ei muuten, niin vaalipäivinä ainakin.

Anarkisti sanoisi oikeutetusti, että alhaiset äänestysprosentit tarkoittavat sitä, että kaikki meistä eivät usko siihen (mutta hänelle demokratia ei varmaan olekaan myytti, vaan valhe). Jos et usko, niin olkoon, mutta yritä edes vallankumousta sitten. Jos uskot, näytä se itsellesi ja muille, että hekin uskoisivat.

Mene ja äänestä viimeistään sunnuntaina. Ole osa meitä: Eurooppaa, Suomea ja mahdollisesti myös Vihreitä.