Onko duaalimalli ikuinen?

Osana Bolognan prosessia määritellään Suomenkin korkeakouluissa tutkinnoille, opintokokonaisuuksille ja kursseille osaamistavoitteita. Lyhyesti idea on määrittää rehellisesti se osaaminen, mitä opiskelija vähintään on saanut, jos hän on tietyn kurssin, kokonaisuuden tai tutkinnon suorittanut. Työn taustalla on paitsi tavoitteiden selkiyttäminen opiskelijoille ja opettajille, myös tutkintojen tason määrittäminen. Jos kaikille tutkinnoille on määritelty samoin kriteerein osaamistavoitteet, on tutkintojen keskinäinen vertailu huomattavasti nykyistä helpompaa, ja toivottavasti vähemmän mielikuviin perustuvaa.

Suomalaisen korkeakoulukentän ominaispiirre on tiukka jako ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin eli duaalimalli. Idea kuulostaa selkeältä: on tieteellistä koulutusta antavia yliopistoja ja soveltavaa koulutusta antavia ammattikorkeakouluja. Käytännössä tänä päivänä jako ei ole lainkaan näin selkeä. Osa yliopistojen koulutusohjelmista lipuu työelämän perässä yhä soveltavampaan suuntaan kohti ammattikorkeakouluja, ja toisaalta osassa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia lähestytään yliopisto-opintojen edellyttämää teoreettista tasoa. Molemmissa tapauksissa duaalimalliin sopimattomuus voi olla perusteltua ja kehityksenä harkittua. Kuitenkin yliopistotutkintoa pidetään korkeampitasoisena, koska sen antava oppilaitos on laissa määritelty yliopistoksi: tutkinto on duaalimallin oikealta puolelta.

Erityisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa duaalimalli halutaan säilyttää ja pikemminkin vielä nykyistä vahvempana. Riippumatta poliittisesta kannasta lähes kaikkien selaamieni SYL:n edustajistovaalikonevastausten duaalimallikysymyksen vastaus on duaalimallin säilyttämisen kannalla. "Tutkintojen eroja pitää selkeyttää, mutta toki myös yhteistyötä lisätä" näyttäisi olevan perusteluista yleisin.

Samaa henkii myös ViNOn opiskelijapoliittinen ohjelma, jonka valmistelutyössä myös itselläni oli keskeinen rooli. Lopullinen muotoilu on kuvaavan kaksijakoinen: "Koulutuksen duaalimalli, eli jako tieto- ja taitopainotteiseen linjaan on säilytettävä, sillä se palvelee hyvin eri lailla suuntautuneiden ihmisten tarpeita. Linjarajat ylittävää yhteistyötä on kuitenkin lisättävä, sillä monilla aloilla rajanveto on teennäistä. Korkeakoulutuksen duaalimallia on selkeytettävä, jotta ammattikorkeakoulututkintojen ja yliopistotutkintojen sisällölliset erot ovat selkeät niin työnantajille kuin opiskelijoille."

Kunnolla tehtynä osaamistavoitteiden määrittely tarjoaa mahdollisuuden duaalimallin purkuun. Kun koulutusohjelman antaman tutkinnon taso on määritelty yhteisten kriteerien mukaan, kertoo se jo kaiken oleellisen. Eroja ei tarvitse selkeyttää, kun ne ovat selkeästi luettavissa. Tällöin mikään koulutusohjelma ei nauti pelkän yliopistoaseman tuomasta mielikuvasta tai ammattikorkeakoulunimikkeen tuomasta aliarvioinnista. Samalla toivottavasti vähenisi duaalimallin eri puolten opiskelijoiden välinen kyräily. Vai saisiko duaalimallin purku yliopisto-opiskelijat laulamaan yhä kovempaa ammattikorkeasaaresta, kun viereisen ammattikorkeakoulun koulutusohjelma ajaa tasossa omasta ohi?

Konkreettinen ensiaskel voisi olla JOO-oikeuden laajentaminen koskemaan myös ammattikorkeakouluja. Tämä rikkoisi raja-aidat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun väliltä, ja auttaisi monia tieteen ja soveltavan tieteen välisen valinnan ääressä tuskastuvia opiskelijoita löytämään sen juuri itselleen sopivan yhdistelmän.

Propaganda vs. vihreän politiikanteon ilot

Ehkäpä edarivaalien innoittamana keskustan yliopistolle on ilmaantunut vihreiden vastaista propagandaa sisältäviä lappuja. Vihreiden sanotaan myyneen sielunsa Kokoomuksen tavoitteiden edistämiseen niin Tampereella kuin valtakunnallisesti ja edistävän luontoa tuhoavia hankkeita kaikkialla vaikutuspiirissään. Näiden väitteiden valossa on hyvä pysähtyä tarkastelemaan näin eri vaalikausien keskellä sitä mitä vihreässä politiikassa viime aikoina on tapahtunut.

Vihreiden toiminnan vaikuttavuuden ja merkityksen osalta tapaan suhteuttaa pari tunnuslukua, niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin:

1) Tampereella 11/67 valtuutettua. Tuolla paikkamäärällä Tampereen pormestariohjelmaan saatiin merkittäviä vihreitä tavoitteita, suurimpana pikaraitiotien rakentamisesta päättäminen tällä valtuustokaudella. Ajankohtaisiin asioihin liittyen joulukuussa valmistuvasta seudullisesta ilmastostrategiasta on syytä odottaa hyviä ja rakenteellisia vaikutuksia, poliittisen kentän yli ulottuvan autoilupuolueen olemassaolosta huolimatta.

2) Eduskunnassa 14/200 kansanedustajaa, ja hallituksessa kaksi ministeriä. Jo viime viikolla julkaistu ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko kertoo selvästi, mikä merkitys ilmastonmuutoksen tosisssaan ottavalla puolueella on hallituksessa ja tulevaisuuden Suomen rakentamisessa.

Mutta miten meillä, kaukana kabineteista? Virnun osalta voin sanoa vain sen, että olemme kokeneet parhaimmaksi tavaksi vaikuttaa, keskustella ja nostaa asioita keskusteluun. Tänä vuonna olemme tätä työtä tehneet liittyen esimerkiksi tulevaisuuden eläkeratkaisuihin, kaupungin liikennejärjestelyihin, seudulliseen ilmastostrategiaan, turpeenpolton älyttömyyteen ja poliittisten nuorisojärjestöjen tukiin. Tärkeintä on ollut hyvä meininki sekä avoin ja nuorekas ote. Tähän työhön toivotammekin kaikki mukaan, asiat kun muuttuvat muuttamalla ja töitä tekemällä, eivät pelkällä länkytyksellä.



PS. Räksytyksen lisäksi toinen koomiselta vaikuttava lähestymistapa kriittisyyteen on irrottautua sisällöistä kokonaan ja keskittyä puhtaasti toiminnan muotoon sekä yleiseen vallantäyteisyyteen. Tämä valitettavasti vain usein johtaa hengettömään politiikkaan, jossa vaikutusvalta koetaan yksilöiden omaksi pääomaksi ja komeat cv-merkinnät menestyksen takeeksi. Tästä mainio esimerkki on Kokoomusnuorten tuore Vaikuta paremmin -kampanja.

Poliittisten nuorisojärjestöjen tuet avoimiksi

Virnun virallinen mielipidekirjoitus, julkaistu Aamulehdessä 24.10.2009


Tampereen kaupunki edistää nuorten paikallista ja valtakunnallista poliittista aktiivisuutta tukemalla vuosittain noin 71 000 eurolla poliittisia lapsi- ja nuorisojärjestöjä. Tilanteessa, jossa kunnat pakon edessä tekevät erilaisia säästötoimia ja jossa toisaalta poliitikkojen rahoituskytköksiä perataan lautojen höyläystapaa myöten, on aiheellista tarkastella myös tämän tuen jakoperusteita. Eri puolueiden järjestöt saavat tukea merkittävän erilaisia määriä kokoomuksen kahden nuorisojärjestön yhteensä saamasta 27 800 eurosta keskustanuorten 1 800 euroon. Vaikka tuki on tarkoitettu edistämään nuorten yhteiskunnallista toimintaa, muistuttaa se nykyisellään lähinnä puoluetukea, sillä erolla, että puoluetuen kriteerit ovat avoimia ja läpinäkyviä, kun taas nuorisojärjestöjen tuki jaetaan hyvin epämääräisin perustein.


Näitä verorahoista maksettavia tukia ei ole käytetty tehokkaasti vuosiin. Yleiskuvan Tampereen poliittisten nuorisojärjestöjen alennustilasta saa esimerkiksi hakemalla tukea saaneita järjestöjä verkosta. Poliittisista järjestöistä yli puolella ei ole hakukoneiden tavoitettavissa olevaa verkkosivustoa. Monen järjestön kohdalla paras hakuosuma on Tampereen kaupungin verkkosivusto, jossa kerrotaan tuen saajat. Tämä on täysin käsittämätöntä aikana, jolloin nuorten tärkein media ja kommunikaatioväline on internet.


Onko yhteiset rahat käytetty puolueiden vaalityöhön vai hukattu tehottomaan toimintaan? Kumpikaan vastaus ei ole tyydyttävä. Nuorisojärjestö voi osallistua vaalityöhön osana poliittista toimintaa, mutta kaupungilta saadut rahat tulee käyttää nuorison aktivointiin. Nuorisojärjestöjen rahoitus ei saa perustua pelkästään vuosikymmenten aikana vakiintuneisiin käytäntöihin, jotka monesti vaikuttavat sekoitukselta tukityöllistämistä ja piilovaalitukea.


Kaupungin on alettava vaatia tuen saajilta vastinetta. Ehdotammekin, että ensi vuodesta lähtien yli 3 000 euroa kaupungilta saavien järjestöjen on käytävä vähintään yksi tulosneuvottelu kaupungin edustajien kanssa. Neuvottelussa on asetettava selvät tavoitteet tulevan vuoden toimintaan ja seurattava edellisen vuoden tavoitteiden toteutumista. Tavoitteita voisivat olla esimerkiksi osallistuminen kaupungin tapahtumiin, nuorille avoimien poliittisten tapahtumien järjestäminen, verkkosivujen ylläpito ja toimintakertomusten sekä taloustietojen avaaminen verkossa.


Jos asialle ei tehdä mitään, kaupungin hyvät tavoitteet nuorten aktivoinnissa jäävät saavuttamatta ja uusi päättäjäpolvi oppii edellisten tavoille - veronmaksaja maksaa nuorisopäättäjien baarilaskut ja avoimuus jää juhlapuheisiin.

Tiedote: Tampereen seudun opiskelijajärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt: Tampereen seutu edelläkävijäksi ilmastoasioissa

Tampereen seudun poliittiset nuorisojärjestöt, ylioppilaskunnat ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat toivovat seudun päättäjiltä nopeita ja selkeitä toimia ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. "Valmistelussa olevassa seudullisessa ilmastostrategiassa on lueteltu tapoja vähentää päästöjä, mutta poliittista tahtoa ei ole vielä näkynyt", linjaa Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Kaisa Myllylä. Seudullisen ilmastostrategian luonnoksessa on lueteltu selkeä keinovalikoima, joilla Tampereen seudun on mahdollista linjata ilmastopolitiikkaansa edistyksellisempään suuntaan.

Suomessa perinteiset raja-aidat rikkova sopimus ilmastotavoitteista on pystytty tekemään jo esimerkiksi Vantaalla, jossa valtuusto sitoutui viiden prosentin vuosittaisiin päästövähennyksiin. Tampereen seudulla on mahdollisuudet vähintään samaan kehitykseen, jos seutustrategian edelläkävijyystasoihin sitoudutaan", toteaa Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtaja Jaakko Stenhäll. Edelläkävijyystasojen saavuttaminen vaatii uusia rakenteita luovia investointeja, jotka keskittyvät niin energiansäästöön kuin kaupungin perusinfrastruktuuriinkin.

Uusien toimien lisäksi ilmastopolitiikka vaatii myös uudenlaisia tapoja tehdä seudullista yhteistyötä. Järjestöt toivovatkin, että seudun päättäjät pystyvät toimimaan yhdessä muun muassa järkevän kaavoitus- ja liikennepolitiikan alalla. "Ilmastonmuutoksen kaltaisissa suurissa, rakenteita mullistavissa haasteissa kuntarajat avaava yhteistyö on välttämätöntä", toteaa Pirkanmaan kokoomusnuorten puheenjohtaja Olli Marjalaakso. Esimerkkinä tästä on seudullinen raideliikenne, joka tulisi vihdoin toteuttaa.

Kestävän ilmastopolitiikan rakenteiden luominen olisi koko Tampereen seudulle suuri imagoetu, ja kannustaisi ilmasto- ja energiatekniikan yrityksiä keskittymään tänne. Järjestöt painottavatkin, että elinkeinopolitiikan ja muiden poliittisten toimien on oltava tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään myös muualla kuin juhlapuheissa.


Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
Kaisa Myllylä
puheenjohtaja
kaisa.myllyla@uta.fi
050-3612845

Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta
Kimmo O. Virtanen
puheenjohtaja
kimmo.o.virtanen@tut.fi
040 713 0080

Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta
Tessa Ekola
puheenjohtaja
tessa.ekola@tamko.fi
044 0826560

Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta
Suvi Saarinen
Hallituksen puheenjohtaja
pj@pako.fi
045-672 2651

Tampereen vihreät nuoret
Jaakko Stenhäll
puheenjohtaja
jaakko.stenhall@gmail.com
045-1378505

Pirkanmaan kokoomusnuoret
Olli Marjalaakso
puheenjohtaja
olli.marjalaakso@uta.fi
050-4104355

Pirkanmaan Sosialidemokraattiset Nuoret
Sanna Marin
vt puheenjohtaja
sanna.marin@uta.fi
040-5935535

Hämeen vasemmistonuoret
Emilia Lehtomäki
puheenjohtaja
emilia.lehtomaki@gmail.com
044 543 51 63

Pirkanmaan Keskustanuoret ry,
Matias Hildén
puheenjohtaja
matias.hilden@uta.fi

Ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko

Oras Tynkkynen kirjoittaa Vihreässä blogissa tänään julkaistusta ilmasto- ja energiapoliittisesta tulevaisuusselonteosta. Jos nyt hallitustaipaleen aikana on ollut pohdintaa siitä, että mitä vihreät hallituksessa tekevät, eivät tee, saavuttavat tai jättävät saavuttamatta, on tuossa eräs vastaus.

Tuollaisella politiikkapaperilla linjataan ihan oikeasti tulevaisuuden historiaa merkittävämmin kuin mitä vähään aikaan suomalaisessa politiikassa on nähty. Käytännön toimet toki ratkaisevat, mutta tuollaisen tien viitoittaminen antaa ainakin vastauksia siihen, että asioita sitoudutaan tekemään pitkäjänteisesti ja niitä lähdetään tekemään kaikilla aloilla.

Tältä pohjalta toivoisi myös, että Tampereen kaupunkiseudulla saataisiin vihdoin jotain konkreettista ja merkittävää aikaan erilaisten hajanaisten ohjelmien sijaan. Katse tässä luonnollisesti kiinnittyy Tampereen kaupunkiseudun ilmastostrategiaan, ja siinä valittaviin politiikkalinjauksiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikki muu paitsi edelläkävijyystaso olisi takapakkia valtakunnalliseen tahtotilaan nähden. Toivottavasti Tampereen seudullakin on uskallusta alkaa jo paaluttamaan tulevaisuuden rakenteita ihan tosissaan.

Parin tonnin lautakasa

Jaakko kirjoitti edellisessä kirjoituksessa vaalirahakohun vaikutuksista politiikkaan. Jatkan saman kohun ympärillä keskittyen vaatimuksiin toimenpiteistä.

Juttelin tässä vähän aikaa sitten muutaman opiskelutoverini kanssa. He eivät ole poliittisesti aktiivisia, mutta ovat kelpo fiksuja ja seuraavat asioita. Yksi heistä sanoi, että hänen uskonsa politiikkaan menee lopullisesti siinä, jos pääministeri pakotetaan eroamaan parin tonnin lautakasan takia. Tämä hätkähdytti minua varmaan pelkästään siksi, että poliittisesti sitä tulee helposti elettyä jonkinlaisessa kuplassa.

Onhan se naurettavaa, että polttavin poliittinen kysymys maassamme on tai oli ainakin hetki sitten, oliko pahamaineinen lauta tuppeensahattua vai erikoishöylättyä. Tietysti voidaan väittää, ettei kyse ole pelkästään siitä. Ei se olekaan, mutta sellaisena se näyttäytyy monille, erityisesti heille, jotka eivät ole niin nöpönuukia demokratian periaatteista.

En tiedä, mitä olen mieltä pääministerin erosta tai uusista vaaleista. Periaatteessa niihin on paljon syytä. Mutta mitä jos enemmistö ihmisistä näkee asian jossain määrin niin, että ei-porvarillinen Etelän media (etenkin punavihreä Yleisradio) ja muutama tuhat ei-porvarillista poliittista aktiivia yliopistokaupungeista saisivat nämä asiat aikaan kansan tahdon vastaisesti? Mielestäni tämä olisi varsin oikeutettu arvio tilanteesta. Vaalirahakohu on varmaankin aiheuttanut jo paljon tuhoa ihmisten luottamuksessa ja innostuksessa politiikkaan, mutta helpottaisiko pääministerin ero ja/tai uudet vaalit tilannetta?

Jotkut katkeroituvat järjestelmään joka tapauksessa, sille emme voi enää mitään. On ymmärrettävää, että jotkut katkeroituvat siitä, että pääministeri saa jatkaa vielä sittenkin, kun on käynyt ilmi, että hän on saanut lahjuksia ja joko valehdellut tai ollut luvattoman huonomuistinen. Mutta emme voi mitään sille, että on monia, jotka katkeroituisivat siitä, että pääministeri eroaisi parin tonnin lautakasan takia. Demokratiahan tämä on loppujen lopuksi.