Tamperelaisena nuorena luottamushenkilönä vietin viime lauantain Kuntaliiton järjestämässä nuorten kuntavaikuttajien foorumissa, jonka johdosta yliopiston tiloihin kokoontui joukko kunnallispoliittisissa asemissa olevia, itsensä nuoriksi mieltäviä ihmisiä eri puolilta Suomea. Saimme niin paketin tarpeellista lakitietoutta, absurdeja esimerkkejä kuntatalouden toiminnasta kuin tehdä vaikean valinnan kiinnostavien työpajojen välillä. Tunnelma oli hyvä ja rauhallinen ja keskustelu mielenkiintoista.
Ehdottomasti mielenkiintoisin osio päivästä oli heti ensimmäinen, jossa erikoistutkija Pia Bäcklund puhui valtuutetun roolista hallinnon, kuntalaisten ja politiikan vuoropuhelussa. Painopiste oli tiedon välittymisessä kuntalaisilta päätöksentekijöille ja toisinpäin, mikä on aina yhtä ongelmallista. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla on oma kuntademokratiayksikkö, jonka tehtävänä on muun muassa kuntalaisen tuominen lähemmäksi päätöksentekoa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi valmistelufoorumi Valmaa, jonka kautta kuntalaiset voivat netissä kertoa mielipiteensä kaupungin käsittelyssä olevista asioista. Valma ei ole täysin ongelmaton, mutta kuitenkin askel hallinnon ja kuntalaisten lähentämiseksi.
En ollut kuitenkaan tullut koskaan ajatelleeksi, että tämän tapaiset, virkamiesten kehittelemät kanavat kuntalaisten kuulemiseksi ovat tavallaan ristiriidassa vaaleilla valittujen valtuutettujen roolin kanssa. Jos tieto menee suoraan kuntalaiselta virkamiehille, tarvitseeko luottamushenkilön enää edustaa kuntalaista ainakaan samassa mittakaavassa kuin yleensä ajatellaan? Itse kun koen nimenomaan tämän linkin kuntalaiseen yhtenä tärkeimpinä valtuutetun tehtävistä. Ehkä on parasta nähdä valtuutettu tulkkina viranhaltijoiden ja kuntalaisten välillä, kuten yksi meille esitellyistä teoreettisista malleista esitti. Kuntalaispalautetta kun ei voi tulla koskaan liikaa, tulee se sitten virkamiesten tai valtuutettujen kautta - kaikki kuitenkin palvelee samaa tarkoitusta.
Tästä muodostuukin sopiva aasinsilta toiseen käsittelemäämme aiheeseen, virkamiesten valtaan päätösvalmistelussa ja asioiden esittelijänä. Esimerkiksi edellä mainittuun Valma-foorumiin tulleista vapaamuotoisista vastauksista virkamies koostaa yhteenvedon asiaa käsittelevälle elimelle. Tässä yhteenvedossa voivat tahallaan tai tahattomasti näkyä virkamiehen arvovalinnat, vaikka luottamushenkilöiden onkin mahdollista myös itse lukea kaikki vastaukset. Kuntalaisen mielipiteet eivät siis välttämättä päädy sellaisenaan asiaa käsitteleville ihmisille, vaan käyvät läpi tietyn seulan – luottamushenkilön työtaakan tietäen on vaikea vaatia sitäkään, että kaikki lukisivat kaikki mielipiteet.
Viranhaltija ei siis päätä asioista, mutta voi vaikuttaa niiden käsittelyn toteutumistapaan huomattavasti. Tämä johtaa kysymykseen siitä, kannattaako luottamushenkilön vahvistaa tällaista päätöksenteon yhteyttä viranhaltijoihin olemalla yhteydessä heihin jonkin tärkeäksi kokemansa valmistelun aikana, jotta tämä esimerkiksi ottaa huomioon myös luottamushenkilön tärkeänä kokemat asiat? Vai pitäisikö nimenomaan yrittää rikkoa tätä päätöksenteon yhteyttä virkamiehiin? Tähän, kuten niin moneen muuhunkin asiaan politiikassa, lienee jonkinlainen välimuoto se paras vastaus.
Muutoin Kuntaliiton päivä tarjosi verkostoitumismahdollisuuksia puolue- ja maantieteelliset rajat ylittäen. Tällaiselle voisi olla enemmänkin kysyntää – oli hyvin mielenkiintoista kuulla esimerkkejä ja näkemyksiä erilaisilta toimijoilta erilaisessa asemassa olevista kunnista. Esimerkiksi Uusikaupunki jäi mieleeni erityisen ilmastoystävälliseksi kehittyneenä kaupunkina. Virnu kyhää tällä viikolla taas mielipiteitä Valma-foorumin kyselyihin ja toivoo, että ne pääsevät mahdollisimman muuttumattomina virkamiesten muurin läpi suoraan päätöksenteon kuumaan ytimeen.
