Hädänalaisten kansalaisten roskalainamarkkinat - oppilaskunnat apuun?

Törmäsin (aina yhtä erinomaisen) Akateemisen talousblogin kautta oheiseen Fixura-palveluun, jossa yksityiset ihmiset voivat myöntää toisilleen lainoja, joita palvelu välittää. Käytännössä homma toimii niin, että rahantarpeessa oleva kansalainen laittaa sivustolle lainatarpeensa. Tämän jälkeen palvelu (jokseenkin hämärästi muuten) luokittaa lainantarvitsijan, ja tämän jälkeen laina tulee tarjolle palveluun, josta lainajat voivat ostaa velasta osuuksia.

Palvelu tarjoaa muuten myös valmista lainojen paketointia, jossa voi ostaa vain osuuksia lainoista rajattujen hakuehtojen mukaan. Yksityiselle sijoittajalle homma vaikuttaa vähän samalta kuin Yhdysvaltain subprime-luotot. Koska tuo Fixura ei ole mikään pankki, vaan vain yksityinen yritys, melkein kiinnostaisi tietää mitä tuollaiselle paketoinnille tapahtuu jos firma kaatuu alta. Lähteekö silloin vaikka kymmenestä lainasta pienen osuuden ostava lainanantaja perimään kaikkia lainoja erikseen? Tämä ei käytännössä maksaisi vaivaa, vaan luulenpa että perintäfirmat saisivat ostettua roskalainoja jonkinlaisella tukkualennuksella.

Lainanhakijoiden tarinat ovat muuten usein vähintäänkin epäuskottavia, tai ainakin sellaisia, jotka minut henkilökohtaisesti karkoittavat pois. Pari esimerkkiä:

• Jartsa 21 v: " Yrittäjyyteen menisi rahat ajttelin perustaa Firman ja tartten siihen rahaa", ja tähän Jartsa tarvitsisi 8000 euroa 32 prosentin korolla 5 vuoden maksuajalla, jolloin lainan kuluiksi tulisi yli 8100 euroa. Toivottavasti Jartsalla on aika kultainen bisnesidea
• Noorja 21 v: "Muutin kaksi kuukautta sitten tähän asuntoon, missä asun, ja tämä on remontoitu viimeksi joskus 70-luvulla, niin haluan pistää keittiön ja vessan kuntoon ja muutkin seinät kaipaavat maalia." Ummm... jos Noorja asuu vuokralla, kannattaisi remontti hoitaa vuokranantajan kautta - jos taas omistusasunnossa, melkein kysyisin miksei remonttilainaa tullut yhdistettyä asuntolainaan. Fixuran kautta maksettavaa 3500 euron lainalle yhteensä 5300 euroa.
  

Ja niin edelleen, vaikka muutamia tavallaan lähes uskottavia tarinoita on lainakannassa on mukana. Kokonaisuudessaan bisnes kuitenkaan ei näytä tarjoavan mitään ratkaisua markkinoiden nykyiseen tarjoamaan, vaan pikemminkin kysymyksiä siitä, että miksi markkinoilla ole parempia ratkaisuja.

Eräs ihan ilmeinen puute koko hommassa on se, että lainojen luokitus perustuu aika pitkälle henkilöiden hajanaisiin taustatietoihin (sukupuoleen ja ikään, joka muuten ulkomaisissa mikrolainoissa suosii nuoria naisia), ja heidän tarinoihinsa. Tämä ajaa väistämättä korot aika kohtuuttomille tasoille, kun yhteiskunnassa on aika luonnollista että toisenlaisista taustoista tulevia ihmisiä kohtaan tunnetaan epäluuloa.

Voisiko asian hoitaa paremmin?

Yhtä asiaa ihmettelen tässä toiminnassa: miksi markkinat eivät ole luoneet eriytyneempiä rahanlainaustapoja, tai jos ovatkin, miksi niitä ei käytetä. Esimerkiksi Tamyllä on oma vippikassa, josta saa luottoa 10 prosentin vuosikorolla enintään neljäksi kuukaudeksi. Maksimimääräisestä 170 euron lainasta korkoa tulee maksetaan siis 5,60 euroa, jolla kulut hädin tuskin peittyvät, käsittelymaksuja kun ei ole.

Tämä johtuu siitä, että Tamyllä on varmasti varaa toimintaan: lainat ovat jopa opintotukeen verrattuna pieniä, lainaan vaaditaan takaajat ja ennen kaikkea: homogeeninen yliopisto-opiskelijaryhmä tunnetaan, ja korko voidaan asettaa matalaksi. Lähinnä ihmettelenkin sitä, että kuulemani mukaan vippikassaa käytetään vähän. Pikavipit houkuttelevat kuulemma enemmän -- ei yliopisto-opiskelijoista uskoisi.

Vähäistä suosiota kavahtamatta mietin kuitenkin, että eikö oppilaskuntien ja muiden kannattaisi lähteä noudattamaan Tamyn esimerkkiä? Fixurankin asiakkaista aika suuri osa on nuoria ihmisiä, joista suuri osa opiskelijoita. Korko esimerkiksi ammattikoulujen tai lukioiden vippikassoissa olisi varmasti kovempi kuin Tamylla, mutta toisaalta sosiaalipoliittinen hyötykin olisi suurempi. Toiselle porukalle vaihtoehto olisi luoda samanlainen järjestelmä vaikka ammattiliittojen yhteyteen, joiden järjestelmät rahaliikenteeseen voisivat taipua vielä paremminkin. Intuitiivisesti vain näkisin, että asiakaskunnan käyttäytymisen edes kohtuullinen tunteminen toisi tuohon lisäarvoa, jota yksityisten firmojen on vaikea välittää, ilman kiskurikorkoa.

Toinen, ehkä vielä parempi, tapa olisi se jos pankit loisivat opintolainan oheen kevyemmän lainamahdollisuuden, vaikka sitten takaajien kera. Pankkitoiminnan rakenteesta ja hallinnointikuluista kertoo varmaan vain jotain sekin, että he eivät ole jaksaneet vain tälle markkinasegmentille tulla.

Virnulle uusi hallitus!

Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry valitsi syyskokouksessaan 9.12. järjestölle uuden puheenjohtajan ja hallituksen.

Puheenjohtajaksi valittiin Olga Haapa-aho, 24-vuotias sosiaalipolitiikan opiskelija Kalevasta. Haapa-aho on toiminut vuonna 2011 Tampereen vihreiden nuorten hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän on ollut useissa muissa luottamustoimissa erityisesti opiskelijapolitiikan saralla.

"Ensi vuonna kunnallisvaalit ovat tärkeä osa Virnun toimintaa ja tulemme osallistumaan aktiivisesti kunnallispoliittiseen keskusteluun ja tukemaan nuoria vihreitä ehdokkaita", vastavalittu puheenjohtaja linjaa."On tärkeää, että Virnu järjestää monipuolisesti sekä mielenkiintoisia poliittisia tilaisuuksia että rentoa matalan kynnyksen vapaa-ajan toimintaa."

Hallituksen muiksi jäseneksi vuodelle 2012 valittiin Anni Heinälä, Iida Kalmanlehto, Ville Lahtinen, Jonne Leivo, Jukka-Pekka Ovaska, Eve Tervahaltiala, Katri Tuomi ja Maiju Turunen.

Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtajana vuonna 2011 toiminut Hanna Hakko valittiin valtakunnallisen Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajaksi.

Lisätietoja:

Olga Haapa-aho, 050 3030437

Hanna Hakko, 050 3040180

Suomi ja saamelaiset: junamatka pohjoisen uusiin ulottuvuuksiin

Vietin taannoin marraskuisen viikonlopun Rovaniemellä Suomen YK-liiton ja Kansalaisten maailmannäyttämö -hankkeen järjestämässä seminaarissa "Making Marginalized Voices Heard in the UN Processes". Pohjoisen yöjunaan kannusti kapuamaan kiinnostavan yksi seminaarin tärkeimmistä teemoista eli saamelaiskysymys: kuten niin monet, itsekin olen vasta ympäri maailmaa matkustelun jälkeen tajunnut, kuinka kiinnostava alkuperäiskansa Suomen pohjoisosissa asustaa.

Opinkin viikonloppuna todella paljon saamelaistan asemasta alkuperäiskansana sekä heidän kieliänsä ja maitansa koskevista ongelmista. Saamelaispolitiikassa on tapahtunut jo paljon parannuksia verrattuna entiseen, mutta tajusin Rovaniemellä aikana, että asiat eivät kuitenkaan ole lainkaan niin hyvin kuin olen kuvitellut. Monissa keskusteluissa korostui kuinka Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä tuntuu olevan melko suuri kuilu, ja niin minä kuin muutamat muut saman oivaltaneet seminaarin osanottajat käytimme puheenvuoroja siitä, että ehkä yksi syy tähän saamelaisten ja Lapin osittaiseen unohtamiseen olisi tiedon puute. Välimatka pohjoisesta Helsinkiin on niin pitkä, että tieto katoaa matkalle, ja että etelässä ei vain tiedä mitä pohjoisessa todella tapahtuu ja mitä saamelaiset tarvitsevat kulttuurinsa ja elämäntapansa ylläpitämäksi. Tämä tiedon puute ei ole tietenkään ainoa syy saamelaisten asioiden unohtamiselle, mutta kun ehdotimme viattomasti esimerkiksi Saami -viikkoja kouluihin ja muuta vastaavaa, meille puhumassa ollut nuori saamelaisaktivisti-nainen sanoi kuulleensa nuo lauseet vuosien varrella moneen kertaan, ilman että mitään koskaan on tapahtunut.

Olin melko järkyttynyt näin nuoren ihmisen kokemasta toivottomuudesta. Onko todella niin, että saamelaiskysymyksestä ei edelleenkään haluta puhua, tai siihen ei todella haluta muutosta? Mietin myös, kuinka paljon tähän haluttomuuteen saada aikaan todellista muutosta vaikuttavat Lapissa mylläävät muut, valtiolle merkittävämmät voimat, esimerkiksi turismi ja kaivosyhtiöt? Kuulin seminaarissa viiltäviä kuvauksia saamelaisten suhteesta omaan perinteiseen maahansa, omaan tilaansa, ja sitä kautta omaan kulttuuriinsa. Seminaarissa käytettiin niinkin vahvoja käsitteitä kuin kulttuurinen kansanmurha - voiko todella pitää paikkansa, että Suomen kaltaisessa valtiossa on vähemmistö, joka edelleen kokee, että heitä alistetaan tavoitteena assimiloida heidät suomalaisiksi?

Pohjoismaista vain Norja on ratifioinut ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan sopimuksen. Tällä hetkellä valmistelussa on Pohjoismainen saamelaissopimus, jonka voi vain toivoa tuovan jotain parannusta tilanteeseen. Onko tämänkin saamelaisille hyvin merkittävän asian suhteen kyse siitä, ettei sen mahdollisesta merkittävyydestä ole tietoa täällä etelässä – vai eikö sitä haluta korostaa liikaa, ettei kuva Suomesta hyväntekijänä kansainvälisissä rauhanneuvotteluissa ynnä muissa hämärtyisi? Seminaarissa leikiteltiin ajatuksella jonkinlaisesta pohjoisen autonomisesta saamelaisalueesta Ahvenanmaan tyyliin, ja vaikka käytännössä tämä ratkaisu lienee mm. saamelaisalueiden hajanaisuuden vuoksi vähintäänkin hankala, on ajatus jonkinlaisesta pohjoisen itsehallintoalueesta jo pelkästään demokratiasyistä kiehtova.

Junamatka pohjoiseen avasi minulle aivan uusia ulottuvuuksia omasta kotimaastani. Vasta nyt tajusin, kuinka verrannollisia pohjoisen alkuperäiskansat niihin kaikkiin paljon puhuttuihin eteläisiin todella ovat. Lisäksi tajusin, että Suomella on kuitenkin vielä paljon parannettavaa saamelaisia koskevassa politiikassaan. Tähän tarvitaan niin muutosta kansallisen tason politiikassa kuin myös kansainvälisellä tasolla ILO:n sopimuksen ja pohjoismaisen yhteistyön kautta.

Syyskokouskutsu

KUTSU

Tampereen vihreät nuoret Virnu ry:n syyskokous 9.12.2011 klo 18

Virnun sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina 9.12.2010 klo 18 alkaen Vihreiden toimistolla Kehräsaaressa (Kehräsaari B-talo, 1 krs., sama sisäänkäynti Niagaran kanssa, esteetön tavallisella rullatuolilla). Kokouksen jatkot pidetään nykyisen puheenjohtajan Hannan luona klo 20 alkaen osoitteessa Ilmarinkatu 23 D 44, tervetuloa!

Kokouksen esityslista:

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

3. Kokouksen järjestäytyminen, valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

4. Hyväksytään kokouksen esityslista

5. Päätetään yhdistyksen toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta seuraavalle kalenterivuodelle

6. Päätetään hallituksen jäsenten lukumäärä seuraavalle kalenterivuodelle (sääntöjen mukaan 4-8)

7. Valitaan hallituksen puheenjohtaja

8. Valitaan hallituksen muut jäsenet

9. Valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja heille varatoiminnantarkastajat

10. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

11. Kokouksen päättäminen

Toimintasuunnitelman pohjaesitykseen voi tutustua etukäteen netissä. Sivulle voi jättää myös kommentteja:

• https://docs.google.com/document/d/15ja8GOeJbnXUpYh5dtjYYoUZueyO96xOVOyW4IhP2bA/edit
  

Jos olet halukas hakeutumaan puheenjohtajaksi tai hallituksen jäseneksi, lähetä hakemuksesi Virnun sähköpostilistalle tre-vino@vihreat.fi. Listalle liityt Virnun nettisivujen kautta http://www.virnu.net/liity/.

Kysy lisää hanna.hakko@vihreat.fi tai 050 3040 180.

Terveisin

Tampereen vihreät nuoret Virnu ry:n hallitus 2011

Hanna Hakko, pj

Anne Soinsaari, vpj

Anni Heinälä, rahastonhoitaja

Olga Haapa-aho

Iida Kalmanlehto

Joel Linnainmäki

Ida Reini

Salla Sinkkonen

Lapsia opiskeluaikana?

Mitä hyvää lasten hankinnassa opiskeluaikana voidaan nähdä, jollei oteta kantaa siihen, onko lasten teko ylipäätään hyvä asia? Yksilön kannalta olisi hyvä, että hän voisi halutessaan hankkia lapsia silloin kun huvittaa, eikä sitä tarvitsisi viivyttää esimerkiksi opiskelujen vuoksi. Valtion kannalta voisi olla hyvä, että lasten hankinta aloitettaisiin opiskeluaikana, jolloin lapset olisivat jo isompia työelämään siirryttäessä ja heidät voisi laittaa huoletta päivähoitoon ja vanhemmat voisivat keskittyä paremmin työntekoon. Terveyden kannalta optimaalinen ensisynnyttäjän ikä osuu jatkuvasti paremmin kouluttautuvilla suomalaisilla yhä useammin opiskeluikään.

Lapsia halajavat jättävät kuitenkin lasten hankinnan usein johonkin opiskelujen jälkeiseen aikaan, jotta toimeentulo olisi turvattu ja mahdollisesti myös siksi, että silloin voidaan muuttaa takaisin lähemmäs isovanhempia. Lasten hankintaa opiskeluaikana helpottaisivat siis vakaampi toimeentulo ja joustavat lastenhoitomahdollisuudet.

Opintotuen huoltajakorotus toisi tukea perheille ja mahdollistaisi paremman keskittymisen opiskeluun ja lastenhoitoon, kun ei tarvitsisi välttämättä käydä töissä. Osa-aikainen opiskelu ja osa-aikainen lastenhoito olisi myös tukien kannalta mahdollistettava paremmin ja molempien vanhempien tulisi voida saada osittaisia tukia yhtä aikaa. Nyt alle 3-vuotiaan kotihoidontukea ei voi saada, jos lapsella on päivähoitopaikka, joka taas usein olisi oltava, että osa-aikainen opiskelu olisi mahdollista. Molemmat vanhemmat eivät myöskään voi saada osittaista vanhempainrahaa (jolla hoidetaan alle 9 kk-ikäistä lasta) yhtäaikaa. Alle 3-vuotiaan osittaista hoitorahaa ei voi saada, jollei ole töissä. Tuissa on muitakin koukeroita ja tulee vahvasti sellainen tunne, ettei niitä ole tehty ajatellen opiskelijoita.

Pidemmällä tähtäimellä riittävä perustulo auttaisi siis tässäkin asiassa. Perustulo tekisi järjestelmästä yksinkertaisemman. Se mahdollistaisi paremmin vanhempien omat ratkaisut ja tarvittaessa nopeatkin muutokset lastenhoitojärjestelyissä sekä molempien vanhempien tasapainoisemman osallistumisen. Perustulo tasapainottaisi myös valmistumisen ja työelämään siirtymisen välistä epävarmaa aikaa, joka saattaa olla yksi syy lastenhankinnan lykkäämisessä.

Opiskelujen ja lastenhankinnan yhdistämisessä tärkeää olisivat myös joustavat päivähoitoajat sekä joustavat opiskelumahdollisuudet. Isovanhemmat saattavat asua kaukana, joten lapsi pitäisi voida viedä päiväkotiin myös iltaisin ja viikonloppuisin. Riippuvuutta isonvanhemmissa pitäisi tietysti yleisemminkin vähentää kaikkien lapsiperheiden osalta, koska kaikille ei sellaisia ole tai he asuvat kaukana. Päiväkodin sijainti pitäisi myös saada valita joko läheltä kotia tai läheltä oppilaitosta, ja asia onkin ilmeisesti ihan hyvällä tolalla monissa kaupungeissa. Isoimpien oppilaitosten yhteyteen voisi liittää päiväkoteja, jotka olisivat hyödyllisiä myös henkilökunnalle ja heidän lapsilleen. Myös perheasuntoja pitäisi olla hyvin tarjolla ja onneksi näin onkin useilla paikkakunnilla.

Mutta mitä mieltä olet itse, haluaisitko itse hankkia lapsia samalla kun opiskelet, jos ylipäänsä haluat lapsia? Tuleeko mieleesi muita seikkoja, jotka saattaisivat vaikeuttaa projektia?

Hae Virnun hallitukseen!

Hyvät virnulaiset,

syyskokous lähestyy – se pidetään 9.12. klo 18 (paikka varmistuu lähipäivinä). Kokouksen jälkeen pidetään samassa paikassa nyyttärit/jatkot/pikkujoulut, ja illalla jatketaan Tampereen yöhön.

Syyskokouksessa päätetään ensi vuoden toimintasuunnitelmasta ja budjetista. Pohjat näille valmistelee hallitus, ja saatte ne sähköpostitse luettavaksenne virallisen kutsun mukana viimeistään viikkoa ennen kokousta.

Toinen syyskokouksen tärkeä tehtävä on henkilövalintojen tekeminen. Valittavaksi tulevat puheenjohtaja, hallituslaiset ja heidän määränsä (sääntöjen mukaan korkeintaan 8). Osa nykyisistä hallituslaisista hakee jatkoon, mutta tilaakin vapautuu varmasti. Jos jokin näistä pesteistä kiinnostaa, lukaise seuraava selostus hallituksen tehtävistä ja hakemisohjeista.

Virnun hallitukseen on perinteisesti otettu enemmän kuin mielellään sekä tuoreita että vanhempiakin jäseniä, joten ei kannata yhtään huolehtia oman järjestöhistorian lyhyydestä tai pituudesta. Työskentelytavat ja -tavoitteet päätetään (toimintasuunnitelman puitteissa) vuoden alussa yhdessä, joten kaikki pääsevät varmasti kärryille siitä, mitä hallituksessa olo on. Mitään kovin vaikeaa se ei missään tapauksessa ole, kaikki on varmasti opittavissa! Jotain tällaista siihen kuitenkin yleensä kuuluu:

* osallistuminen hallituksen kokouksiin kerran kahdessa, kolmessa viikossa
* kokouksessa kulloinkin sovitun muutaman tehtävän hoitaminen
* tapahtumien ja kannanottojen ideointi yhdessä muiden kanssa
* tapahtumien järjestäminen ja niihin osallistuminen
* parin blogipostauksen kirjoittaminen vuodessa Virnun blogiin

Tehtävät vaihtelevat tietysti pestin mukaan. Vakiintuneita tehtäviä ovat puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana toimiminen, tiedottaminen ja rahastonhoito. Sihteeröinnin ja jäsenasiat hoitaa pääasiassa järjestösihteerimme. Ns. vapaat hallituslaiset ovat toisinaan ottaneet vastuuta poliittisesta sisällöstä, tietyistä tapahtumakonsepteista tai muista hommista oman kiinnostuksensa mukaan. Hallituslaisilla onkin melko vapaat kädet tehdä hallitusvuodestaan yhdessä sellaisen kuin he itse haluavat.

Hallituksessa pääsee harjaantumaan järjestötoiminnassa, vaikuttamaan sekä kansalliseen että paikalliseen politiikkaan ja tutustumaan fiksuihin ja kivoihin ihmisiin. Halutessaan Virnusta pääsee ponnistamaan korkeallekin – esimerkkinä mainittakoon Virnun perustajiin kuuluva Olli-Poika Parviainen, joka nyt on Tampereen nuorin apulaispormestari. :)

Jos siis olet kiinnostunut Virnun hallitukseen hakemisesta, ilmoita siitä rohkeasti tällä listalla (laita maili osoitteeseen tre-vino@vihreat.fi) kertomalla lyhyesti itsestäsi ja mahdollisista tehtävistä, joista olet eniten kiinnostunut. Sinut otetaan tuolloin kokouksessa huomioon, vaikket pääsisi paikan päälle. Myös kokouksessa on mahdollista vielä ilmoittautua ehdolle.

Jos aiheesta ilmenee jotain kysyttävää, kysy ihmeessä minulta. Lupaan kuitenkin kaikille, että Virnun hallituksessa mukana oleminen on erittäin antoisaa ja opettavaista!

Kolmen hallitusvuoden jälkeen,

Hanna Hakko
Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry. (pj)
www.hannahakko.fi
hanna.hakko@vihreat.fi
050 3040 180

Euroopan rajat, vapaan liikkuvuuden rajat ja romanien rajattu asema - FYEGin seminaarissa Romaniassa

Matkustin viime kuussa Bukarestiin, Romaniaan, Federation Of Young European Greens – nimisen VINOn eurooppalaisen kattojärjestön järjestämään EU-kansalaisuutta ja romaneja käsittelevään 4-päiväiseen seminaariin. Olin mielessäni sijoittanut Romanian jonnekin epämääräiseen Itä-Eurooppaan ja yllätyinkin siitä, kuinka etelässä se tosiasiassa sijaitsee. Myös Bukarestin hieno historiallinen arkkitehtuuri ja espanjan ja italian sukuinen kieli olivat jotakin, mitä en aikaisemmin ollut tullut ajatelleeksi.

Seminaarissa käsiteltiin pääasiassa romani-vähemmistön asemaa Romaniassa, lisäksi Euroopan eri puolilta kotoisin olevat osallistujat toivat tietoa romanien tilanteesta eri maissa. Meillä kävi puhumassa romaniasioita aktiivisesti ajava nuori romanialainen romaninainen ja yksi asiantuntijavieraamme oli romaneita käsittelevän kirjan toimittanut suomalainen Kati Pietarinen. Opin paljon Euroopan eri romanivähemmistöjen moninaisuudesta ja siitä, kuinka erikoinen ryhmä Suomen romanit näyttävine pukuineen romanien keskuudessa ovat. Kun kerroin itäeurooppalaisten romanien tuoneen Suomen kaupunkien kaduille kerjäämisen ensimmäistä kertaa sitten sotavuosien, kuuntelijoiden hämmentyneet ilmeet saivat minun tiedostamaan entistä terävämmin, kuinka absurdi Suomen romanikerjäläisilmiö ihan oikeasti on. Suomen kaltaisia hyvinvointivaltioita, joissa kaduilla ei näy ketään kerjäämässä, ei ole Euroopassa kovin montaa.

Keskityimme seminaarissa paljolti koulutuskysymyksiin: katsoimme dokumentin romanilasten koulunkäyntiongelmista ja vierailimme koululla, joka järjestää opetusta nimenomaan romanilapsille. Kouluun meneminen on romanilapsille ongelma, mm. koska ei-romanilasten vanhemmat eivät halua romanilapsia samaan kouluun omiensa kanssa tai romanilapsien koulumatkat kotoa kouluun ovat liian pitkiä ja hankalia – romanit kun usein asuvat omilla huonosti varustetuilla asuinalueillaan täysin erillään ei-romaneista. Lisäksi romanilapsiin saattaa kohdistua koulussa nöyryyttävää ja negatiivista huomiota, mikä ei erityisesti kannusta koulunkäynnin jatkamiseen. Virallinen romanien syrjinnän kieltävä syrjintälaki on ollut voimassa Romaniassa vuodesta 2007, mutta sen toteutumista ei käytännössä valvota.

Useissa seminaarin keskusteluissa korostui se, kuinka todellinen muutos tilanteeseen tulisi saada lähtemään nimenomaan romaniyhteisöjen sisältä. Tiedon levittäminen karseasta tilanteesta on tietenkin myös erittäin oleellista, ja tämä tarve on tullut ilmi esimerkiksi Suomessa käytävästä romaneja koskevasta keskustelusta. Lisäksi kaikenlainen syrjintä tulisi tietenkin kitkeä – romanien asemaa ei selity kulttuurisilla tai biologisilla tekijöillä, kuten tulkitsin Romaniassa usein ajateltavan. Mietin kuitenkin hiukan sitä, kuinka paljon romanien asemaan vaikuttaa se, että he itse asettuvat ikään kuin erilleen muista ja korostavat omaa identiteettiään romaneina, ja mistä tämä johtuu? Oman kulttuurin harjoittamisen mahdollistaminen ei tietenkään missään nimessä saa tarkoittaa sitä, että romanien ihmisoikeuksia tai oikeuksia kansalaisina poljettaisiin yhtä pahasti kuin esimerkiksi Romaniassa, mutta romaniyhteisöstä itsestään on löydyttävä kipinä siihen, että tilannetta oikeasti aletaan parantaa. Voin kuvitella, että romanialainen yhteiskunta kaikkine syviin juurtuneine ennakkoluuloineen ei välttämättä inspiroi romaneita integroitumaan.

Hyvä esimerkki asenteista romaneja kohtaan sain keskustelustani nuoren romanialaisen pariskunnan kanssa. He olivat Bukarestissa asuvia yliopisto-opiskelijoita, jotka lähtivät hyvin ystävällisesti saattamaan minua lentokenttäbussin pysäkille ja huolehtivaisesti odottivat bussia kanssani melko pitkään kammottavasta tuulesta huolimatta. He eivät itse osallistuneet romaniseminaariin vaan erääseen toiseen vihertäville nuorille suunnattuun seminaariin, mutta keskustelu bussipysäkillä kääntyi kuitenkin nopeasti romanikysymykseen. Erittäin ystävällisen ja fiksun oloisen pojan ilme muuttui yhtäkkiä hyvin vakavaksi, kulmat rypistyivät ja hän sanoi tiukalla äänellä, että hänen mielestään on romanien suhteen suurin ongelma on se, että heitä luullaan romanialaisiksi, ja sitä he eivät hänen mukaansa ole. Poika toisti tämän muutamaankin kertaan ja vieressä seissyt tyttö nyökytteli ja sanoi jo muutamilta muiltakin tahoilta kuulemani ajatuksen eli ihmiset pelkäävät romaneita, jotka kuulemma esimerkiksi varastelevat ja myyvät lapsiaan.

Vaikka tämä kommentti oli yksittäistapaus, se kuvastaa romanien kansalaisuuteen liittyviä ongelmia paitsi kulttuurisella, myös konkreettisella tasolla. Romaneilta saattaa puuttua Romaniassa viralliset henkilöllisyystodistukset ja osoitteet, mikä ei tee osallistumista romanialaisen yhteiskunnan toimintaan yhtään helpommaksi, koko Euroopasta puhumattakaan. Seminaarissa puhuttiin paljon EU:n asemasta ja vallasta romanikysymyksen hoitamisessa ja siitä, kuinka EU:ta haluttiin laajentaa Itä-Eurooppaan pitämättä huolta ihmisoikeuksien kaltaisen kriteerin toteutumisesta – vaikka tavallaan voi myös ajatella, että EU on jo edistänyt romanien asemaa ottamalla Romanian EU-jäsenmaaksi ja tuomalla siten sen vähemmistöongelmat kansainvälisen yleisön tietoisuuteen. Romanien ongelmallinen asema Itä-Euroopassa on pitkän historiallis-kulttuurin kehityksen seurausta eikä siihen ole helppoa ratkaisua, mutta EU:n tulisi painostaa Romaniaa romaniasian hoitamisesta, tunnetusti kun ongelmat hoidetaan parhaiten aina kaikkein lähimpänä niiden syntypistettä.

Romani-asiassa on loppujen lopuksi kyse siitä, millaista EU:ta halutaan rakentaa ja tulisiko jonkinlaisten kriteerien koskea kaikkia EU-maita. Romanikysymys kuvastaa niin EU:n ongelmia kuin sen mahdollisuuksia: mahdollisuutta edistää ja hallita nykyisiä nopeiden, globaalien yhteyksien maailman luomia ilmiöitä, ja toisaalta sitä, kuinka nämä yhteydet voivat käytännössä tuottaa ongelmia, joiden yhteinen ratkaisu voi olla todella vaikeaa. Juuri Bukarestin seminaarin kaltaisia tapahtumia tarvitaan, jos EU-kansalaisuuden oikeasti halutaan tarkoittavan jonkinlaista yhteistä identiteettiä: tieto ja kohtaaminen elävässä elämässä ei ole sama kuin hallinnolliset ja virtuaaliset yhteydet. Nyt kun minulla on edes jonkinlainen kosketuspinta Romanian todellisuuteen, ymmärrän itsekin romani-ilmiön taustatekijöitä nyt huomattavasti paremmin. Lisäksi tunnen ehkä itseni seminaarin teeman mukaan taas vähän enemmän EU-kansalaiseksi – ja nyt siihen sisältyy vähän enemmän tuo tuntematon Itä-Eurooppa.

FYEG:n seminaarissa laatima poliittisen kannanotto löytyy täältä.

Yhteispoliittinen vetoomus avoimen ja keskustelevan korkeakouluyhteisön puolesta

Mediaseuranta tulee nyt hieman myöhässä, mutta Areenassa voi vielä kymmenen päivän ajan nähdä, kuinka Virnu marssii sisään Tampereen yliopistoon yhdessä muiden poliittisten nuorisojärjestöjen kanssa. (Katso kohta 8:08.) Aviisin nettisivuilla puolestaan voi lukea järjestöjen yhteisen mielipidekirjoituksen.

Alla Politiikan sisäänmarssi -tempauksen virallinen, valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen kirjoittama ja paikallisjärjestöjen allekirjoittama vetoomus, jonka yhdessä toimitimme Tampereen yliopistolle ja TAMKille.

27.9.2011 Vetoomus avoimen ja keskustelevan korkeakouluyhteisön puolesta

Vetoamme avoimen ja keskustelevan korkeakouluyhteisön puolesta, jotta poliittisilla järjestöillä olisi muiden opiskelijajärjestöjen kanssa yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet näkyä ja toimia korkeakouluissa. Poliittisilla järjestöillä tulisi olla yhtäläinen oikeus varata korkeakoulujen tiloja, järjestää tilaisuuksia ja tapahtumia sekä tiedottaa toiminnastaan niin ilmoitustauluilla kuin sähköpostilistoilla. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kaikilla opiskelijoilla tulee olla oikeus saada tietoa poliittisissa järjestöissä toimimisesta ja sitä kautta erilaisista vaikuttamismahdollisuuksista. Politiikkaa ei tule pelätä tai sulkea ulkopuolelle vaan sen kuuluu näkyä niin korkeakouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassamme.

Haluamme muistuttaa korkeakoulun johtoa, että lain mukaan korkeakoulujen tehtävä on kasvattaa aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia. Tämän vuoksi toivomme, että korkeakoulu suhtautuisi myötämieleisesti poliittisiin järjestöihin ja takaisi niille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet toimia korkeakoulussa.

1. YHDENVERTAISUUS

Poliittisia ja sitoutumattomia järjestöjä on kohdeltava yhdenvertaisesti ylioppilas- ja opiskelijakunnan toiminnassa. Järjestöillä tulee esimerkiksi olla yhtäläinen mahdollisuus varata tiloja ja tiedottaa toiminnastaan yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Opiskelijoita ei tarvitse suojella politiikalta, sillä he kykenevät ajattelemaan itse.

2. AVOIMUUS

Poliittisilla ja sitoutumattomilla järjestöillä tulee olla oikeus järjestää tilaisuuksia omasta aloitteestaan, ilman ylioppilas- ja opiskelijakunnan virallista kutsua. Kansalaisjärjestön, poliittisen tai sitoutumattoman ryhmän tulee saada esitellä toimintaansa korkeakouluissa, vaikka kaikki erilaisia näkemyksiä edustavat järjestöt eivät olisikaan mukana samalla kertaa. Pääasia, että kampuksilla toimiminen on avointa ja kaikilla on siihen halutessaan mahdollisuus.

3. VAIKUTTAVUUS

- Ylioppilas- ja opiskelijakuntien tehtävänä on kannustaa opiskelijoita aktiiviseen kansalaisuuteen ja keskustelemaan asioista eri näkökulmista. Opiskelijat äänestävät muita kansanryhmiä heikommin, mikä selittyy osaltaan sillä, etteivät he tunne päätöksentekoprosesseja. Avoin toimintakulttuuri lisää mielenkiintoa päätöksentekoa kohtaan ja kannustaa ihmisiä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Avoin ilmapiiri takaa ylioppilas- ja opiskelijakunnille paremmat vaikutuskanavat edistää kunnallisia ja valtakunnallisia tavoitteitaan.

Jukka Koivula - Tampereen opiskelevat keskustalaiset (pj.)
Vilhartti Hanhilahti - Pirkanmaan Keskustanuoret (pj.)
Pekka Suhonen - Tampereen Sosialidemokraattinen Opiskelijayhdistys TASY (pj.)
Tatu Ahponen - Tampereen vasemmistonuoret (pj.)
Milla Jurva - Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto Viva ry. (pj.)
Hanna Hakko - Tampereen vihreät nuoret - Virnu (pj.)
Salla Sinkkonen - Vihreä lista (pj.)
Riina-Eveliina Eskelinen - Pirkanmaan Kokoomusnuoret (pj)
Eetu Nupponen - Tampereen yliopiston Kokoomusopiskelijat (vt. pj.)
Panu Horsmalahti - Pirkanmaan piraatit (pj.)

Uutta verta, uutta toivoa

Eilen pidettiin tämän vuoden toinen uusien ilta. Kevään uusien iltaan monet olivat tulleet jututtamaan nuoria ehdokkaita, ja tunnelma oli toiveikas. Gallupeissa povattiin, että Pirkanmaa saisi Oraksen seuraksi toisen vihreän kansanedustajan.

Vaaleissa kävi miten kävi, ja tappion purkaminen ja analyysi vei pakostikin monen mielen matalammaksi. Toisaalta häviötä seurannut huikea kasvu puolueen, myös Tampereen vihreiden nuorten jäsenmäärässä alkoi lämmittää sydäntä - vaaleissa ajamamme asiat olivat edelleen monille ihmisille tärkeitä ja taistelemisen arvoisia.

Uudet jäsenet ovat aluksi kuitenkin vain nimiä papereilla ja lukuja jäsenmääräsarakkeissa. Kun eiliseen uusien iltaan paikalle tulleiden määrää ei voinut laskea vain kahden käden sormilla, syntyi paljon voimakkaampi tunne siitä, että kaikki työmme ei ole mennyt hukkaan. Ja ennen kaikkea usko siihen, että vihreys on elävä, kasvava poliittinen aate, jonka turvana ja rakentajina meillä on nyt paljon uusia ja fiksuja ihmisiä, jotka tuovat mukaan omat arvonsa ja painotuksensa. Jos suunnassamme on korjattavaa, uudet auttavat kääntämään sitä, ja jos vauhti on päässyt hiipumaan, he työntävät meitä eteenpäin.

Myös ministerivieraamme, puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö lähetti jälkikäteen kiitoksensa hauskasta tilaisuudesta ja kehotti jatkamaan hyvää työtä. Toivottavasti kaikille muillekin jäi hänen vierailustaan sellainen kuva, että Vihreissä voidaan käydä avointa keskustelua, ja että kaikkien ajatuksia kuunnellaan asemasta riippumatta.

Tervetuloa siis vielä kaikille uusille joukkoihin! Toivottavasti tulette jatkossakin rohkeasti mukaan kaikkeen toimintaamme, tai ehdotatte uusia ideoita, jos hallitus ei itsestään keksi, millainen toiminta, keskustelu tai vaikuttaminen juuri nyt olisi eniten paikallaan.

Sanottakoon vielä, että myös tämä blogi on tarkoitettu teidän käyttöönne: jos haluatte kirjoittaa ja saattaa ajatuksenne muiden paikallisten vihreiden nuorten tietoon, lähettäkää allekirjoittaneelle (hanna.hakko[at]vihreat.fi) viestiä, niin asia järjestyy. Muukin hallitus ja järjestösihteerimme ovat pesteissään teitä varten, joten älkää epäröikö ottaa yhteyttä asiasta kuin asiasta.

Aatemarkkinoiden satoa

Tampereen yliopistolla järjestettiin keskiviikkona 21.9 jälleen perinteeksi muodostuneet Aatemarkkinat, joissa Virnukin oli pitämässä omaa pöytää. Flyereiden ja omenoiden jaon sekä jutustelun yhteydessä järjestimme arvonnan, johon Aatemarkkinoilla vierailleet osallistuivat kirjoittamalla vihreän ajatuksen. Ajatukset järjestettiin lapuissaan ensin pyykkipoikien avulla sievään riviin narulle kaikkien markkinoille osallistuneiden ihasteltaviksi, jonka jälkeen niistä tapahtuman päätyttyä arvottiin voittaja. Hän sai ikiomakseen Punnitse ja säästä -kaupan lahjakortin!

Kirjoitetut vihreät ajatukset sisälsivät tulevan Autottoman päivän (22.9) hengessä useita kehotuksia kaksipyöräisen suuntaan: useissa lapuissa haluttiin niin lisää pyöräteitä kuin autotonta keskustaakin. Myös kierrätys oli Aatemarkkinoilla suosittu teema, ja sitä helpottamaan toivottiin esimerkiksi "jokaisen pirtin pihaan myös lasin- ja metallinkeruuastiaa" kuin biojäteastiaakin joka kotiin. Kierrätykseen liittyen vihreäksi todettiin myös kirpputoreilla käynti. Uuden ostoa taitaa vältellä Uppo-Nallekin, sillä häntäkin oli osattu vihreäksi ajatukseksi siteerata: "Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Onneen ei tarvitse tavaraa hankkia -siihen ei tarvitse edes pankkia".

Aatemarkkinoilla tuli esiin myös pari uutta radikaalia innovaatiota: oli esimerkiksi ehdotettu, että muovipussien myynti voitaisiin kieltää kaupoissa kokonaan. Hauskin lapun sisältö taas oli tiivistetty sanaan "kateus", joka toki sekin yhdistetään jonkinlaiseen mielen vihreyteen.

Aina niin ihana ruoka oli myös muistettu mainita monessa lapussa: niissä ehdotettiin niin luomuun, reiluun, vegeilyyn kuin lähiruokaankin siirtymistä niin yksilön, oppilaitosten kuin kaupunginkin osalta. Näin syksyllä pari Aatemarkkinoilla vierailijaa oli muistanut ehdottaa myös metsään menemistä ja sienien ja marjojen hakemista sieltä.

Ruuan ekologisuuden ja eettisyyden lisäämisen lisäksi lappuihin oli kirjoitettu muitakin arkeen kuuluvia vihreitä tekoja: oli muistutettu valojen sammuttamisesta sekä portaiden käyttämisen suosimisesta hissin sijasta. Lapuissa oli painotettu myös oman mielipiteen ilmaisemisen tärkeyttä: ydinvoimallekin "pitää uskaltaa sanoa ei".

Aatemarkkinoista jäi virnulaisille mainio mieli.

Kiitokset niin arvontaan osallistuneille kuin Punnitse ja Säästä -liikkeelle lahjakortista!

Opiskelija, vaalit pidetään syksyllä, lähde ehdolle! Osa 2.

Kirjoitin aiemmin tässä kuussa opiskelija- ja ylioppilaskuntien vaaleista ja ehdolle lähtemisestä. Palaan nyt asiaan tarkemmin Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan eli Tamyn ja Tamyn Vihreän listan näkökulmasta. Moni asioista pätee muihinkin ylioppilaskuntiin ja opiskelijakuntiin. Jos opiskelet korkeakoulussa, ja varsinkin jos opiskelet Tampereen yliopistolla, lue tämä!

Tamyn Vihreä lista on tavattavissa Tampereen yliopiston päätalon aulassa keskiviikkona 21.9. klo 10-16. Sen jälkeen samassa tilassa alkaa Tamyn hallituksen kyselytunti ja sen jälkeen edustajiston kokous, voit siis helpoti tulla katsomaan, mistä on kyse! Vihreän listan edustajistovaalistartti pidetään ke 28.9. klo 17 alkaen, kaikki ehdokkuudesta vähänkin kiinnostuneet ovat tervetulleita! Starttiin saamme vieraaksi Rosa Meriläisen, joka on itsekin toiminut edustajistossa ja Tamyn hallituksessa.

Mitä edustajistovaaliehdokkuus tarkoittaa?

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit pidetään marraskuun alussa. Ehdokasasettelu sulkeutuu 30.9. Ehdokkaaksi voi lähteä jokainen ylioppilaskunnan jäsen ja kukin on ehdolla omalla tavallaan. Jokaisen, joka kannattaa vihreitä arvoja ja haluaa edistää niitä myös yliopistolla, ei kannata jättää vaaleja väliin! :)

Mikä edustajisto?

Edustajisto on vähän niin kuin Tamyn eduskunta. Edustajistossa on 40 jäsentä ja varajäseniä tuplasti. Edustajisto kokoontuu lukuvuoden aikana suunnilleen kerran kuussa, välillä harvemmin, välillä tiuhemmin. Jos varsinainen jäsen ei pääse paikalle, tulee varajäsen hänen sijastaan kokoukseen. Edustajisto valitsee Tamylle hallituksen ja päättää muun muassa toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta.

Lue lisää Tamyn päätöksenteosta: http://www.tamy.fi/n%C3%A4in-tamy-toimii

Mikä Vihreä lista?

Tamyn Vihreä lista on edustajistoryhmä, johon kuuluu tällä hetkellä viisi varsinaista jäsentä ja kymmenen varajäsentä. Tamyn hallituksessa on myös yksi Vihreän listan jäsen, näin on ollut jo usean vuoden ajan, mutta se riippuu aina siitä, onko listan jäsenillä kiinnostusta hallitustyöskentelyyn.

Listan nettisivut löydät täältä: http://www.uta.fi/jarjestot/vihrealista

Täältä löydät edellisten vaalien vaaliohjelman ym: http://www.uta.fi/jarjestot/vihrealista/vaalit09.html

Vihreä lista löytyy Facebookista nimellä Tamyn Vihreä lista. Meillä on myös ryhmän sisäinen fb-ryhmä, johon olet tervetullut.

Vihreä lista on poliittisesti sitoutumaton, mutta se ajaa avoimesti vihreitä arvoja ja tekee ajoittain yhteistyötä Tampereen vihreiden nuorten ja muiden kaupunkien vihreiden opiskelijaryhmittymien kanssa. Vihreä lista ei ole yhdistys, eli järjestökiemurat eivät työllistä Vihreän listan tyyppejä. Koska porukkamme on suuri, kenenkään ei tarvitse olla asiantuntija kaikessa. Muutenkin tapaamme aina ennen edustajiston eli edarin kokouksia ja keskustelemme sähköpostilla päätettävistä asioista, kukaan ei siis ole yksin ja muodostamme kannat keskustellen. Jokainen saa äänestää, miten haluaa, jollei ole samaa mieltä ryhmän kanssa, eikä ole harvinaista, että näin käy ja se on ok. :)

Miksi Vihreä lista haluaa juuri sinut ehdolle?

Vihreä lista haluaa tarjota edustajistovaaleissa äänestäville opiskelijoille mahdollisimman kattavan ja edustavan listan ympäristöstä ja yhdenvertaisuudesta välittäviä ehdokkaita. Haluamme tarjota mahdollisuuden lähteä ehdolle ja päästä päättämään Tamyn asioista, loistavassa porukassa tietysti. :)

Jotta edustajistosta tulisi mahdollisimman edustava ja se osaisi ottaa päätöksenteossa huomioon erilaisten opiskelijoiden tarpeet, tarvitsemme eri-ikäisiä opiskelijoita eri pääaineista, naisia, miehiä ja kaikkia siltä väliltä, erilaisista asioista kiinnostuneita ja tietäviä ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Haluamme ehdolle tuoreita naamoja, jotka eivät vielä ole jumiutuneita kangistuneisiin kaavoihin. Edustajiston toimintaa oppii tekemällä ja seuraamalla, samoin vaalikampanjointia. Haluamme ehdolle myös niitä vielä hieman epäröiviä, jotka haluavat tukea Vihreää listaa ja sen ajamia tärkeitä asioita lähtemällä ”nimeksi listalle”. Olet loistava tyyppi ja voit naamalla ja nimelläsi edistää yliopiston vihertymistä! :)

Mitä ehdokkuus vaatii?

Vaaleja voi tehdä sen verran kuin itse haluaa ja ehtii. Jos olet kovin kiireinen, mutta haluat olla mukana hyvässä jutussa, voit lähteä nimeksi listalle, mutta jos haluat panostaa, se on helppoa ja saat ryhmältä siihen taustatukea ja -tietoa.

Jos lähdet nimeksi listalle, sinun täytyy minimissään allekirjoittaa ehdokasilmoitus (löytyy Tamyn nettisivuilta http://www.tamy.fi/vaaliasiakirjat) ja toimittaa se Vihreälle listalle viimeistään 30.9., mielellään kuitenkin ennen sitä. Tule johonkin tapahtumaan tai tapaa meitä yliopistolla, kun päivystämme pari päivää ennen dead linea ehdokasilmoituksia keräillen. Ehdokkaiden tulee myös osallistua ehdokasvalokuvaukseen. Olisi myös hauskaa, jos ehdokkaat ehtisivät vastata SYL:n vaalikoneeseen. :) Järjestämme porukalla tapaamisen ja vaikka facebook-session, jossa pohdimme vaalikoneen vaikeimpia kysymyksiä. On myös hienoa, että kerrot kaikille opiskelijakavereille, että olet ehdolla – harva opiskelija, varsinkaan juuri aloittanut, edes tietää, että vaalit ovat tulossa ja liian harva äänestää, koska ei tunne ehdokkaita.

Kaikki tätä enemmän tehtävä on plussaa ja tietysti toivottavaa, että mahdollisimman moni osallistuisi enemmän. Teemme yhteisen vaaliohjelman, eli olisi hyvä, että osallistuisit siitä päättämiseen, että voit helposti allekirjoittaa sen vaatimukset. Kampanjoimme lokakuussa yliopistolla ja toivomme, että ehdokkaat osallistuvat suurella joukolla. Jaamme myös esitteitä ja levitämme julisteita yliopistolle ja pyrimme kukin kampanjoimaan netissä. Jos kaverisi lähtee myös ehdolle, voitte vaikka tehdä yhteisen flyerin tai facebook-sivun. :) Voit miettiä, mitä tärkeitä asioita haluaisit tuoda esiin omassa kampanjoinnissasi (ks. esim. vaaliohjelma).

Ei sitten muuta kuin mukaan!

Edustajiston toimintaan osallistuminen on mahtava tilaisuus tutustua edustuksellisen demokratian ja päätöksenteon rakenteisiin käytännössä. Se antaa oppia kokouskäytännöistä ja vaikuttamisesta. Erinomaista kokemusta siis!

Tule mukaan Vihreän listan tapaamisiin ja kysy jo mukana olevilta, niin kuulet lisää!

Terkuin, Salla, Vihreän listan ryhmänjohtaja, salla.sinkkonen@vihreat.fi

Valtuustoaloite viherkattojen käyttöönoton edistämiseksi Tampereella

(Tämä Virnun valmistelema valtuustoaloite jätettiin tänään Tampereen vihreän valtuustoryhmän toimesta kaupungin ja valtuuston käsiteltäväksi.)

Valtuustoaloite viherkattojen käyttöönoton edistämiseksi Tampereella

Tampereen kaupunki on päättänyt tähdätä ilmastopolitiikan edelläkävijäksi. Kaupungin tavoitteena on yli 20 %:n päästövähennys vuoteen 2020 mennessä (EU:n pormestareiden ilmastosopimus) ja yli 40 %:n päästöjen vähennys asukasta kohden laskettuna vuoteen 2030 mennessä (Tampereen seudun ilmastostrategia). Monia päästövähennystoimia ja muita ympäristötekoja toteutetaan ECO2-hankkeen alaisuudessa. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa on kuitenkin jätetty käyttämättä yksi kaupunkisuunnittelun keino: viherkatot.

Viherkatto on elävällä kasvillisuudella peitetty katto. Viherkatto ei ole ylettömän vaatelias alustansa suhteen; 33% kaltevuus (1:3; loiva harja- tai pulpettikatto) sallii vielä viherkaton perustamisen ilman erityisiä tukimekanismeja. Viherkattotyyppejä on erilaisia ja ne voidaan toteuttaa erilaisten rakennusten tarpeiden mukaan, ohuesta sammalkerroksesta tavallista puutarhaa vastaavaan kattopuutarhaan asti. Erityisesti ohuet viherkatot ovat keveitä ja edullisia perustaa eivätkä ole työläitä ylläpitää. Viherkaton voi perustaa sekä uudisrakentamisen yhteydessä että jo olemassaolevalle katolle.

Viherkattojen tuottamat ympäristöhyödyt ovat moninaiset. Viherkatto säästää energiaa vähentämällä lämmitystarvetta talvella ja viilennystarvetta kesällä. Oikein valittu kasvivalikoima tarjoaa ravintoa ja kulkureittejä hyönteisille ja linnuille ja siten rikastaa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Viherkatto imee itseensä sadevesiä ja helpottaa hulevesiongelmaa.
Asukkaille viherkatto voi tarjota virkistysmahdollisuuksia, sillä kattoja voidaan käyttää myös puutarhoina. Viherkatto myös eristää melua, parantaa ilmanlaatua sitomalla katupölyä ja pienhiukkasia ja parantaa siten lähiasukkaiden viihtyvyyttä ja terveyttä. Lisäksi se lievittää kaupungin lämpösaarekeilmiötä ja helpottaa siten etenkin kesähelteistä kärsivien ihmisten oloa ja terveyttä.

Taloudellisia hyötyjä syntyy erityisesti energiansäästöstä. Esimerkiksi Michiganin yliopiston suorittama noin 2000 neliömetrin viherkaton kustannus-hyötyanalyysi osoitti, että viherkatto voi tuottaa elinkaarensa aikana n. 200 000 dollarin säästöt (joista noin 2/3 energiansäästöstä). Myös katon ylläpito voi tulla tavallista kattoa edullisemmaksi. Joissakin viherkattoja käyttävissä maissa on todettu viherkaton lisäävän katon käyttöikää 2-3 kertaiseksi, kun kasvillisuus suojaa kattorakenteita UV-säteilyltä ja lämpötilanvaihteluilta.

Maailmalla viherkatot ovat jatkuvasti kasvattaneet suosiotaan. Siinä missä Saksassa noin 10% maan katoista on muutettu viherkatoiksi, Suomessa viherkattoja on huomattavasti vähemmän; esimerkiksi pääkaupunkiseudun kartoituksessa on löydetty vain noin 60 viherkattoa. Viherkatoista on saatu positiivisia kokemuksia Suomen kaltaisissa oloissa, kuten Ruotsissa ja Kanadassa. Esimerkiksi lumen luominen katolta onnistuu normaalisti, kunhan lunta jätetään riittävä kerros kasvien eristeeksi. Monissa Euroopan maissa viherkattojen perustamiseen ohjataankin joko kaavoituksella tai taloudellisilla kannustimilla, esimerkiksi myöntämällä viherkaton perustaville kiinteistöille verohelpotuksia tai muita avustuksia.

Kehittämällä toimivia ohjauskeinoja viherkattojen rakentamiseen Tampereen kaupungilla on erinomainen mahdollisuus olla valtakunnallinen edelläkävijä ja näyttää esimerkkiä uudenlaisesta kaupunkisuunnittelusta, jossa luontoa ja kaupunkia ei nähdä toisiaan poissulkevina vaan toisiaan vahvistavina asioina.

Tampereen vihreä valtuustoryhmä katsoo, että viherkattojen perustamista kannattaa edistää. Esitämme, että Tampereen kaupunki selvittää mahdollisuuksia viherkattojen käyttöönoton edistämiseksi Tampereella.

"Ist Dir Kalt oder hast Du was gegen Juden??"

Olin eilen Conne Island -nimisessä kulttuurikeskuksessa. Oli kyseessä juhlallisuudet paikan 20-vuotisen taipaleen kunniaksi. Conne Island onkin yksi kiehtovimmista paikoista Leipzigissa. Se on toiminut kohtauspaikkana musiikille ja skeittaamiselle, kahville ja teelle, nuorille ja vanhoille. Tietenkin vapaaehtoisvoimin. Monet poliittiset aiheet ovat värittäneet ”Saaren” vaiheita ja vastaavasti monet asiat ovat politisoituneet tai saavuttaneet kiehumispisteensä juuri siellä.

Saavuin paikalle pukeutuneena normaalisti, ensimmäisen syysviimaisen illan vaatimalla tavalla. Takki päällä, huivi kaulassa, sormikkaat kädessä. Olin kuitenkin tietämättäni valinnut väärän huivin . Kierreltyäni ensin paikkaa noin viitisen minuuttia, ikäiseni henkilö lähestyi minua:”Täällä Conne Islandilla on periaate, että palestiinahuivia ei käytetä. Voisitko riisua sen? Laita vaikka hihaan tai laukkuun tai jonnekin, mutta pois näkyviltä.” Vastasin jo riisuessani huivia, että olin ensikertaa paikalla, pahoittelin pukeutumistani ja kiitin huomautuksesta. Minua oli varmasti katsottu oudosti. Olin hämmentynyt ja ahdistunut, kun en tarkemmin vielä tiennyt, mistä oli kyse. Onneksi kuitenkin ymmärsin, mitä hän sanoi ja hän oli minulle varsin ystävällinen.

Illan ohjelmaan kuului myös ”Conne Island: 20 YRS. Noch lange nicht Geschichte.”-kirjan julkaisutilaisuus. Istuin, kuuntelin ja luin ”Saaren” historiaa. Das Pali-tuchverbot eli ”Palestiina-huivikielto” paljastui äkkiä erääksi ”Saaren” kuumimmista debateista vuosituhannen alkupuolelta. Solidaarisuutta ja vapautta huokuva keskus rajoittaa yksilön pukeutumista? Anteeksi kuinka?

Kotiin palattuani vietin viimeyönä pari tuntia googlaten ja selvitellen, mitä kaikkea Palestiina-huiviin oikein liittyykään ja mitä siihen liittyy nimenomaan Saksassa. Olen nyt valmis jakamaan ne tiedon jyväset, joita en ollut vielä eilen löytänyt.

Wikipedia tarjosi suht hyvän infopaketin aiheesta yleisellä tasolla. Huivista tuli jo 1900-luvun alkupuolella palestiinalaisille kansallismielisyytensä symboli. Myöhemmin huiviin liittyvät poliittiset merkitykset ovat vain kasvaneet ja rönsyilleet, samoin kuin Palestiina-Israel konflikti. Perinteinen musta-valkoinen huivi yhdistettiin Fatah-ryhmittymään ja puna-valkoinen huivi palestiinalaisiin marxisteihin, sittemmin Hamas-ryhmittymään (marxistien käytännössä kadottua poliittiselta kentältä). Militaristisessa käytössä huivia on nähty myös mm. USA:n ja Iso-Britannian sotilasjoukoissa.

Suomi ei ollut tokikaan ainut maa, johon huivi saapui muoti-ilmiönä 2000-luvun puolivälissä. Jotkut käyttivät sitä käytännöllisyyden ja värikkyyden takia tai vain massan mukana. Toiset käyttivät huivia näyttääkseen sympatiaansa Palestiinalle, Israelin julmuuksia vastaan. Sittemmin alkoi kuitenkin syntyä jonkin verran keskustelua huivin ristiriitaisista symbolisista viesteistä. Suurimmalta osalta, myös allekirjoittaneelta tämä meni kuitenkin ohi. Tiesin, että huivi voidaan liittää ”johonkin Israeliin ja Palestiinaan liittyvään”, mutta kun kukaan ei tuntunut puhuvan asiasta sen enempää saati huomauttanut huivistani mitään, annoin asian olla.

Saksassa ko. keskustelua ei ilmeisesti voinut ohittaa kukaan nuori, joka vähänkään seurasi mediaa ja sosiaalista elämää. Keskustelu jäi täälläkin kuitenkin monille hyvin vaikeaselkoiseksi. Punavihreässä toiminnassa aihetta ruodittiin kuitenkin syvemmältä. Joo-o, Palestiinaa on kiva sympata, länsimaisen ja etenkin USA:n kätyreiden vastustamista ajatellen. Mutta eiii-i, ei ole ok sympata käytännössä antisemitististä (juutalaisvastaista) rintamaa.(Huom. Palestiinassa, kuten muuallakin maailmassa on yksilöitä, joilla jokaisella on kuitenkin oma mielipiteensä. Pahoittelen yleistämistä siis.) Saksasta ja juutalaisvastaisuudesta ei sitten tarvitse enempää mainitakaan.Tähän kun lisätään vielä se, että Saksassa myös uusnatsit ovat omineet mustavalkoisen huivin käyttöä itselleen kasvomaskina, on soppa valmis.

Palestiina-huivia kantamalla leimautuu täällä siis hyvin herkästi, varsinkin tietyissä paikoissa, uusnatsiksi sen sijaan, että olisi cool, hip tai rauhaa rakastava. Tuntui karmivalta tajuta, mitä ihmiset olivat ajatelleet huivistani, jossa on valkoinen pohja ja kirjailuja kaikissa sateenkaaren väreissä (ei siis edes perinteinen musta-valkoinen tai puna-valkoinen). En yleensä välitä pukeutumisessani muiden mielipiteistä ja nautin vapaudestani, mutta tällä kertaa taidan vain hankkia uuden, merkityksemättömämmän huivin.

Lähteet:

http://libertetoujours.atspace.com/texte/08-palituch.htm

http://de.wikipedia.org/wiki/Kufiya

http://www.hagalil.com/archiv/2004/09/kafiya.htm

http://2ndphilolog.wordpress.com/2007/01/06/querfront-von-rechts-nach-links/

http://www.blogger.com/comment.g?blogID=17017803&postID=113925720919237073

Opiskelija, vaalit pidetään syksyllä, lähde ehdolle!

Syksy saa ja samalla korkeakoulujen edustajistovaalit. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien ylimmät päättävät elimet eli valtuustot ja edustajistot päätyvät taas vaihtoon ja opiskelijat valitsevat uudet edustajat äänestämällä. Jokainen opiskelija- ja ylioppilaskunnan jäsen on äänioikeutettu. Jokaisen jäsenen on myös mahdollista lähteä ehdolle vaaleihin. Valmiita listoja on runsaasti ja oman listan perustaminen on yllättävän helppoa.

Koska olemme tamperelaisten vihreiden nuorten blogissa, kerron vihreiden listojen tilanteesta Tampereella ja kuinka voit lähteä ehdolle vihreällä listalla ja tarvittaessa perustaa sellaisen. Eri puolilla Suomea toimivat vihreät opiskelijatoimijat löydät täältä ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden opiskelijapoliittiseen ohjelmaan voit tutustua täällä.

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan eli Tamyn edustajistossa toimii vuonna 1999 perustettu Vihreä lista. Lista on poliittisesti sitoutumaton, eli se ei kuulu Vihreään liittoon. Se tekee kuitenkin yhteistyötä Tampereen vihreiden nuorten kanssa. Ryhmällä on viisi edaattoria ja kymmenen varaedaattoria sekä tänä vuonna yksi hallituspaikka. Listan vaalivalmistelut ovat käynnissä. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen eli Vihreän listan ryhmyriin salla.sinkkonen(a)vihreat.fi ja käy tykkäämässä facebook-sivusta. Voit myös tulla moikkaamaan listalaisia vaikka Aatemarkkinoille 23.9. Edustajistovaalit pidetään 1.-2.11. ja ehdokkaat ilmoitetaan viimeistään 30.9.

Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa toimii vuonna 2007 perustettu Tampereen vihreät teekkarit, jolla on tällä kaudella edustajistossa yksi paikka ja neljä varajäsentä. Jos haluat vihertää titityytä, ota yhteyttä edaattori Riku Merikoskeen, riku.merikoski(a)vihreat.fi. TTYY:llä vaalit pidetään 1.-2.11. ja ehdokkaat ilmoitetaan viimeistään 10.10.

Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa valtuustovaalit pidetään joka vuosi. Tamkon vaaleissa nähtiin sitoutumaton vihreä lista kaksi vuotta sitten, jolloin ehdolla oli kolme opiskelijaa, joista kaksi pääsi valtuustoon. Oman listan perustaminen Tamkon vaaleihin on todella helppoa: kootkaa kasaan kiinnostuneiden joukko (yksi tai enemmän :)), päättäkää listan nimi (ehdokaslistan tunnus/vaalilause) ja täyttäkää ja palauttakaa kukin oma ehdokasilmoitus (ehdokaslista), joka löytyy Tamkon sivuilta. Jos haluat tehdä enemmän, esimerkiksi hankkia lisää ehdokkaita, listata vaalitavoitteet, tehdä facebook-ryhmän tai vaikka vaalimainoksen, se on pelkkää plussaa ja voit kysyä siihen neuvoja Virnusta. Ota yhteyttä Virnun puheenjohtajaan, hanna.hakko@vihreat.fi. Pyrimme etsimään vaaleista kiinnostuneita vihertäviä tamkolaisia ja saattamaan heitä yhteen. Myös Tamkossa vaalit pidetään marraskuun alussa ja ehdokkaaksi voi asettua syys-lokakuun taitteessa.

Ehdokkaaksi ryhtyvän ei tarvitse haaveilla pitkästä poliittisesta urasta, joka päätyy ministeri-Audin takapenkille. Opiskelijapoliitikot haluavat parempaa opiskelijaelämää ja vihreät opiskelijapoliitikot opinahjoistaan tasa-arvoisia ja ympäristöystävällisiä, ei sen kummempaa ja kuitenkin niin oleellista. Lähde ehdolle!

Taantumaa ei saa maksattaa ympäristöllä

Jutta Urpilaisen budjettiesitys paljastaa SDP:n todelliset kasvot ympäristönsuojelun suhteen. Kauniista puheista huolimatta tiukan paikan tullen luonto saa taipua ihmisen tarpeiden maksumieheksi.

Esityksessä ympäristöministeriön määrärahoja leikattaisiin jopa 60 miljoonaa euroa, mikä on kolminkertaisesti ministeriön omaan esitykseen nähden. Tämä summa on ympäristömme kestävyyden kannalta ehdottoman tärkeä, mutta valtion kestävyysvajeen kannalta mitätön.

On totta, että leikkauksista hyvin pieni osa kohdistuu suoraan ympäristön- ja luonnonsuojeluun. Esimerkiksi Itämeren suojelusta leikataan ”vain” kolme miljoonaa ja luonnonsuojelualueiden hankintamäärärahoista neljä miljoonaa. Koska kuitenkin suomalaisten ekologisesta jalanjäljestä hyvin huomattava osa muodostuu asumisesta, on suurin, 56 miljoonan leikkauskohde yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen, käsittämätön.

Jo ministeriön oma esitys olisi leikannut kohtuuttoman paljon investoinneista, joilla suomalaisten ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta kohtuullistetaan. Oikeasti merkittävät säästöt on joka tapauksessa tehtävä muualla. Silti demarit lähettäisivät laskun ihmisten aiheuttamasta taantumasta syyttömälle suomalaiselle luonnolle.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden yleisönosastossa 27.8.2011

Uhrien ja poliisien vastuusta

Lauantaina arviolta 1500 marssijaa (joista kolmasosa miehiä) osallistui Tampereen SlutWalkiin. Iso joukko piti tarpeellisena vastustaa seksuaalirikoksiin liittyvää uhrien syyllistämistä ja tukea ihmisten vapautta itseilmaisuun pukeutumisen kautta. Myös joukko virnulaisia ja muita vihreitä oli mukana.

Tänään Aamulehti julkaisi printtilehdessä joukon nettisivuilleen tulleita kirjoituksia, jossa kuitenkin jälleen palattiin ajatukseen siitä, että pukeutumisella voisi vaikuttaa raiskausriskiin (siinä sivussa "naisenlogiikalle" naureskellen). Että tyhmäähän se olisi jättää kotikin lukitsematta.

Niinpä niin. Haluaisin joskus nähdä jonkun sanovan, että naisten ei yleisenä sääntönä pitäisi päästää miehiä kotiinsa tai mennä miesten koteihin. Myös parisuhteita olisi syytä välttää, ihan oman turvallisuuden nimissä (joskin silloinkin joku naisetta jäävä mies saattaa joidenkin mukaan muodostua riskitekijäksi).

Uhrin syyllistäminen on helppo tuomita vastenmielisenä moraalisena suhteellisuudentajuttomuutena. Näyttää siltä, että pukeutumisspekulaatiot menevät kuitenkin vikaan myös faktuaalisesti: raiskauksia väkivaltarikosyksikössä tutkiva rikoskomisario Ritva Elomaa kertoo MTV3:n uutisissa, että pukeutuminen ei näytä vaikuttavan uhriksi joutumiseen. Myös Kainuun Sanomat uutisoi löydöksestä tänä kesänä.

Lutkamarssin käynnistänyt torontolaispoliisi teki virheen vihjatessaan, että raiskauksen uhrit olivat osasyyllisiä rikoksen eräänlaisina houkuttelijoina pukeutuessaan kuin "lutkat". Ihmiset odottavat poliisilta parempaa. Poliisin luotetaan suojelevan ja pitävän uhrin puolta. Työssään poliisille kertyy myös käytännön kokemusta siitä, miten erilaisia rikoksia voidaan ennaltaehkäistä. Toisin kuin toisinaan on vihjattu, en usko kenenkään varsinaisesti haluavan, että he eivät saisi jakaa sitä tietoa, kunhan viesti todella on rikosten kiihkotonta ehkäisemistä eikä uhrien syyllistämistä ja leimaamista. Elomaan haastattelu Helsingin Sanomissa on hyvä esimerkki tästä hienotunteisuudesta. Lisää tällaista, kiitos.

Lopuksi vielä erilainen esimerkki siitä, kuinka julkinen taho voi osallistua naisten ulkonäön tuottamiseen. Tällä kertaa kyseessä on Kainuussa sijaitseva Kuhmon kunta, jonka tytöille suunnattu nuorisotyö näyttää olevan yhtä kuin meikkauskoulu. Eläkäämme toivossa, että Suomen poliisi kohtelee heitä tulevaisuudessakin asiallisesti, vaikka he tämän kunnan ohjauksen seurauksena näyttäisivät jonkun mielestä liian hyvältä.

Sarasvuo yhteisen hyvän asialla

Jari Sarasvuo oli Suomi-Areenalla leimannut downshiftingiä itsekkyydeksi, jossa menestyjät jäävät perusteetta tekemään vähemmän töitä kuin heidän olisi tarkoituksenmukaista. Tässä on osin perääkin: esimerkiksi korkeasti ja kalliilla koulutetut lääkärit olisi tarkoituksenmukaista pitää töissä vähintään 40 tuntia viikossa, jotta heidän panoksensa yhteiskunnalle saataisiin lunastettua. Sarasvuo käyttää samaa logiikkaa kaikkiin: ainoastaan työllä yhteiskunta pysyy kasassa, ja kaikkien tulee "antaa kaikkensa yhteisen hyvän eteen".

Esimerkkinä Sarasvuon ajattelusta tämä on oikeastaan aika mielenkiintoinen, ja liittyy osaltaan myös viime aikoina laajemminkin käytyyn kestävyysvajekeskusteluunkin. Kuinka paljon ihmisiä voidaan pakottaa töihin vapaassa yhteiskunnassa, jos heidän toisena vaihtoehtonaan on viettää vapaa-aikaa? Perinteisessä kansantaloustieteellisessä ajattelussa työn ja vapaa-ajan välisen suhteen valinta on oikeastaan ainoa, jonka työntekijä voi tehdä oman työpanoksenssa suhteen (ks. kuva). Ajatus siitä, että yhteiskunnalla pitäisi olla jonkinlainen sananvalta siihen, mille tasolle tuolla kuvaajalla yksilön pitäisi itsensä asettaa, on markkinamiehen suusta lähinnä kummallinen. Rationaalinen taloudellinen ajattelija osaa tehdä sen kyllä itsekin ilman moraalisia velvoituksia.



Oikeastaan ainoat keinot, jolla yhteiskunnan on tällaiseen käytökseen sopivaa puuttua, ovat taloudellisia. Nykyjärjestelmää voisi tähän suuntaan viedä, ja joiltakin osin se olisi jopa perusteltua. Nykyäänhän esimerkiksi osa-aikaeläkettä käytetään ikääntyneemmän työvoiman tuettuun downshiftaamiseen, jossa ihmiset saavat sekä aikaa itselleen että rahaa käteen selvästi enemmän, kuin varhaiskeski-ikäiset työntekijät pelkkää työaikaa vähentämällä. Tutussa kuviossamme tilanne näyttää seuraavalta:



Vastaavasti tilanne, jota Sarasvuo nuorille ja lapsille haikailee, asettaisi heidät hankalaan tilanteeseeen. Kesien ja lomien vapaa-aika menisi käytännössä hukkaan, samalla kun kompensaatioksi tuleva raha ei olisi sen hintaista, mitä he markkinoilla muuten kauppaisivat. Ylipäätään hinta tuntuu olevan joka tapauksessa halpa, jos muistelee vaikka vanhoja "tienaa tonni"-kampanjoita, joissa kuukauden töistä sai tuhat markkaa. Kuviossa tilanne näyttää tältä:


Samalta tilanne näyttää muuten oikeastaan työmarkkinatuella olevallekin silloin, kun satunnaiset työt vievät tukia pois. Työttömän ainoa resurssi, vapaa-aika, joudutaan kauppaamaan alihintaan.

Työn ja sosiaaliturvan parempi yhteensovittaminen on liian monimutkainen asia tässä selvitettäväksi. Ode tekee sen kaiken lisäksi paljon paremmin aina kun asiaa sivuaa. Itse tyydyn vain ihmettelemään sitä, kuinka aina tavan takaa markkinataloutemme suurimmat apostolit, etunenässä yrittäjät, vetoavat johonkin näennäiseen moraaliin, yhteiskuntajärjestykseen ja yhteenkuuluvuuteen asioissa jotka eivät niihin liity. Jos kauppiaalle on hyve hinnoitella tavaransa juuri oikein, miksi nuorella / työttömällä / menestyvällä downshiftaajalla ei ole samaa oikeutta?

Taloustieteestä riippumatta kysymyksenasettelun pitäisi lähteä lähinnä siitä, mikä kuuluu yksilön päätäntävaltaan yhteiskunnassa ja miten järjestelmää pitää yksilöiden päätöksiin mukauttaa. Jos vakuutuksiin perustuva eläkejärjestelmä ei kestä sitä, että ihmiset downshiftaavat, onko järjestelmä ihan oikein suunniteltu? Jos vaikkapa lomaa pitävät lääkärit pitävät työvoiman tarjontaa alhaalla, voi vetoomusten sijasta miettiä onko työehdot tai uusien lääkärien määrän säätelymekanismit ihan kunnossa?

Sosiaaliset ongelmat eivät menestyvien ihmisten valinnanmahdollisuuksien lisääntyessä tietenkään helpotu, ja tämä on ihan oikea ongelma joka asettaa esimerkiksi verotukseen paineita (joka käteen jäävien tulojen pienetessä lisännee työhalujakin). Mutta ihmisten saaminen toimimaan vastoin omaa etuaan tai haluaan on kuitenkin niin vaikeaa, että ennen kannattaisi koittaa kaikkea muuta.

Nuorisoa kaupunginvaltuustoon

Kaupunginvaltuuston viimeisessä kokouksessa ennen kesätaukoa päätettiin myöntää läsnäolo- ja puheoikeus kahdelle Tampereen nuorisofoorumin edustajalle kaupunginvaltuuston kokouksiin. Kyseessä oli nuorisofoorumin oma aloite kaupungille. Ennestään nuorisofoorumilaisilla on jo läsnäolo- ja puheoikeus osassa kaupungin lauta- ja johtokuntia, ja mm. tähän vedoten kaupunginhallitus yrittikin aluksi jättää foorumilaiset seuraamaan valtuuston työskentelyä lehtereiltä, missä kuka tahansa saa istua. Lopullinen päätös myöntää myös puheoikeus oli mielestäni hyvä ja perusteltu, vaikka siihen liittyy muutamia ongelmakohtiakin.

Nuorisofoorumilaiset muodostavat siinä mielessä erilaisen ”erityisryhmän” esimerkiksi maahanmuuttajiin tai vammaisiin verrattuna, että heillä ei ole äänioikeutta. Tältä kannalta siis on perusteltua, että nimenomaan heille tarjotaan tällainen erityinen kanava vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon. Lisäksi tietenkin tämän voisi ajatella myös tuovan politiikkaa ja päätöksentekoa lähemmäksi nuoria – se kun on tunnetusti keskivertonuorelle vierasta ja kaukaista. Tosin nuorisofoorumin edustajat ovat jo muutenkin yhteiskunnallisesti aktiivisia ja vaikuttamisesta kiinnostuneita, mutta ehkäpä heidän välityksellään tietoa välittyy paremmin muullekin nuorisolle.

Valtuuston keskustelussa tästä päätöspykälästä oltiin hieman huolestuneita siitä, onko valtuuston kokouksiin osallistuminen foorumilaisille mielekästä. Suuri osa asioista kun ei kosketa heitä lainkaan, kokoukset voivat kestää hyvinkin myöhään, ja sisältävät paljon poliittista jargonia. Joissain puheenvuoroissa oltiin ainakin leikillään huolestuneita jopa siitä, tuleeko valtuustossa istuminen pikemminkin vieraannuttavan nuoria kunnallispolitiikasta, kun he näkevät käytännössä kuinka pitkäveteistä ja hidasta se joskus on. Toisessa puheenvuorossa taas huolenaihe oli, tulevatko nämä nuoret valtuustoon vain edistämään omaa orastavaa poliittista uraansa. Lisäksi keskustelussa kyseenalaistettiin, josko tämä onko tämä oikea ja todellinen ratkaisu siihen, että nuoret eivät paljoakaan kunnallisesta päätöksenteosta tiedä eikä se heitä hirveästi kiinnostakaan.

Oli miten oli, tällainen järjestely päätettiin tehdä koeluontoisesti tämän valtuustokauden loppuun asti (joulukuuhun 2012). Aivan ensimmäinen tällainen päätös tämä ei ole, koska Vantaalla ja Ylöjärvellä sikäläisillä nuorisofoorumeilla on vastaava oikeus. Miettimistä riittänee ainakin sen suhteen, mihin foorumilaisten istumapaikat valtuustosalissa sijoitetaan, ja minkälaisia järjestelyjä heidän puheenvuoronpyyntöjensä suhteen tehdään. Täytyy vain toivoa, että nuoret rohkeasti käyttävät puheoikeuttaan valtuustossa ja tuovat esiin nuorten näkökulmaa eivätkä pelästy valtuustokokousten näennäistä muodollisuutta - tai nukahda poliitikkojen pitkien ja piimäisten puheenvuorojen aikana.

Bolsa familia ja perusturva kehitysmaissa

Olen seuraillut aika kiinnostuneena Brasilian* entisen presidentin Lula da Silvan luomaa Bolsa familia -ohjelmaa. Se on monella tavalla mielenkiintoinen: köyhyyttä poistava, Maailmanpankin kehuma, katolisen kirkon vastustama ja aika lähellä optimia siitä, miten perusturvamallinen sosiaaliturva kannattaa kehitysmaahan luoda. Brasiliassahan köyhyys väheni Lulan kaudella aika paljon.

Konsepti on seuraava: köyhät perheet saavat 12 dollaria kuussa per lapsi siitä, että lapsi on rokotettu ja käy koulussa. Tätä tukea voi saada maksimissaan kolmelle lapselle. Äärimmäisessä köyhyydessä eläville perheille annetaan vielä lisäksi noin 40 euroa kuussa ilman mitään velvotteita. Tämä vastaa oikeastaan suomalaista perusturvaa.

Pidän tällaista ajattelutapaa älyttömän mielekkäänä verrattuna moneen muuhun kehitysmaissa käytössä olevaan malliin. Ohjelman pitäisi periaatteessa pikku hiljaa poistaa merkityksensä, kun äärimmäisessä köyhyydessä olevat perheet saavat lapsensa kouluun ja paremmin tuottaviin töihin. Näin koko yhteiskunnan koulutustaso nousee, talous kasvaa ja alimmille tuloluokille tehtävä tulonsiirto menettävät suhteellista merkitystään. Korkeamman tuottavuuden työpaikat ovat sitten todennäköisemmin verotuksen piirissä, mikä osaltaan vakauttaa veropohjaa.

Seuraava luonteva askel Brasilian kaltaisessa maassa olisi sitten perustulo yhdistettynä hyvin yksinkertaiseen verojärjestelmään: kun lisäetuudet keskitettäisiin väestön koulutukseen ja veropohja saataisiin laajennettua kaikkeen taloudelliseen vaihdantaan (ei itsestäänselvyys kehitysmaissa) olisi arvonlisäveroon ja haittaverojen yhdistelmä yksinkertaisena (vain muutamilta tasoiltaan progressiivisena) veromallina aika kätevä. Ongelmanaksihan jää kehitysmaihin erottamattomasti kuuluvan eliitin paikallaanpysyminen, mutta keskityn tässä nyt köyhyyden vähenemiseen enkä kateuteen.

Samalla tuo vapauttaisi köyhyydestä nousevat luokkia mukavasti . Ympäristöveroilla ohjausta voisi vielä vahvistaa järkevään suuntaan ilman sen kummempaa elinkeinorakenteen toivelistaa, joka kehittyvissä maissa luo aina riskinsä. Esimerkiksi Kiinassa alueiden kilpailu kasvussa luo aikamoista ylikuumentumista investointiasteissa, joka on jo pari vuotta ollut ihan maailman yleisenä huolena. Intiassa korruptio on ollut estämässä rivakkaa kasvua, mutta siellä investointiasteet suhteessa kasvuun ovat toisaalta ehkä tästä syystä terveemmällä pohjalla.

Monissa muissa kehittyvissä (tai suorastaan kehitys-) maissa ratkaisu köyhyyteen on ollut nurinkurinen: väestöön investoimisen sijaan on keskitytty lievittämään ongelmia tukiaisilla ruokaan ja polttoaineisiin. Tällaisen tien päähän tulee kahdessa tilanteessa vastaan: alikehittyneen maan keskeiset vientituotteet kohtaavat maailmanmarkkinoilla romahduksen ja siten tukiaisiin ei ole varaa. Kun väestöön ei ole panostettu, on näitä myös vaikea korvata. Toinen mahdollinen vaihtoehto on sitten vain se, että perustarvikkeiden hinnat lähtevät globaaliin nousuun, jolloin niiden inflaatio iskee esimerkiksi palveluiltaan alikehittyneisiin talouksiin ylikorostuneesti. Näin oikeastaan kävikin arabimaissa tänä keväänä. Markkinoita ei pääse karkuun.

*) Brasilian talous on tällä hetkellä kasvamassa aika vauhdikkaasti. Jopa niin vauhdikkaasti, että Maailmanpankki ei enää kauheasti suosittele lisäämään tulonsiirtoja inflaation takia. Voisi tietenkin miettiä, missä määrin Brasilian inflaatio johtuu vaikkapa ruoan hinnan noususta (Brasilia kasvattaa kaikkea paljon) ja missä määrin 2,5 % budjetista vievästä ohjelmasta.

Vihreitä ajatuksia Mahdollisuuksien torilta

Virnu osallistui eilen perinteiseen tapaan Mahdollisuuksien torille. Tällä kertaa pöydällämme sai arpajaisiin osallistumisen yhteydessä jättää meille vihreitä ajatuksia. Tässä koottuna ajatuspajan satoa:

Lapsille lähiluontoa =)
Vapaa Citypuutarha keskustaan.
Pelastajaa ihqut puistot! <3
Halaa puuta kuin Rakkaintasi.
Kukkia kaikille!
Lisää monivuotisia kasvitarhapaikkoja Tampereelle!
Lisää puita!

Energian säästöä niin paikallisella kuin kansallisella tasolla.
Lisää tuulivoimaa.
Lämmitä kotisi puulla, aurinkoenergialla ja tuulivoimalla =)
Ydinvoima kiellettävä!
Ilmastolaki nyt!
Onko ilmastonmuutos jo tosiasia?
Ydinvoimavapaa maailma NYT!!!

Tampere pyöräily-ystävälliseksi paikaksi.
Miksi Tampereen polkupyöräreitistöä ei ole hoidettu kuntoon?!
Pyöräily helpoksi!
Pyöräile mieluummin!
Käyttäkää pyöriä & paremmat pyörätiet!
Ratikka nyt.
Tampereelle kunnon pyörätiet!!
Tampereelle autoton keskusta!
Enemmän kävelykatuja Tampereelle (ja muuallekin :))
Paremmat pyörätiet keskusta-alueelle.
Pyörille tilaa!!
Tulisiko kaikki autoilu kieltää lailla?
Parannusta pyöräilyoloihin!
Autot pois TRE:n keskustasta!
Jos ostat auton, olet täysin mauton!
Käytä jalkojasi älä autoa.
Tampereelle kunnon pyörätieverkosto.

Vaadimme sukupuolineutraalia avioliittolakia!
Huomioikaa kanssaihmisenne!
Vihreät, globaalit ihmisoikeudet kunniaan ja voimakkaasti esiin Vihreillekin! Kiitos!
Kehitysyhteistyömäärärahat 0,7%:iin!!
Tasa-arvoinen avioliittolaki!!!

Talouslaskun hyväksyminen vapauttaa politiikan.



Mieletön maailma myllää mielen =(
Älä ota muovipusseja kaupoista.
Tupakantumpeista ja kaljapullonkorkeista pantit!
Sammuta valot kun et tarvitse niitä.
Anna lahjaksi tavaran sijaan palveluksia! :)
Älä ota muovipusseja omatunnollesi, kiitos. Varmasti joku ylempi voima tuomitsee sinua taivaan porteilla hiilijalanjälkeesi perustuen.
Lopettakaa maailman tukahduttaminen!
Roskakoreja saisi olla enemmän tai sitten ihmisten pitäisi osata tarkemmin sihdata roskia niihin =)

Syö lähiruokaa, luomuruokaa <3
Lähiruokaa kaikkiin kauppoihin!
Kuivaa nokkosia, käytä voikukkaa ja nauti metsästä.
Lisää tietoutta kasvisruuasta julkisen hallinnon päätöksentekoon.

Elämä kasvaa betonin läpi.
Levitä rakkautta, kunnioita luontoa, elä ja anna muiden elää!
Halailu on ympäristöystävällistä hupia!
Elämäniloa voi saada yhdessäolosta ja liikkumisesta ilman kulutusta.
Suojellaan ympäristöämme, itseämme, toisiamme.
Lempee!

Joo!

Hallitusneuvotteluista

It is rather for us to be here dedicated to the great task remaining before us—that from these honored dead we take increased devotion to that cause for which they gave the last full measure of devotion—that we here highly resolve that these dead shall not have died in vain—that this nation, under God, shall have a new birth of freedom—and that government of the people, by the people, for the people, shall not perish from the earth.

Lincolnin Gettysburgin puhe vei noin 267 sanaa. Puheen pääasiallinen tarkoitus oli saada vakuutettua pohjoisvaltiolaiset sotapolitiikan taakse ja samalla Lincolnin uudelleenvalinnasta. Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa puheeseen on vedottu kautta aikojen kuitenkin laajemmin, liittyen lähinnä hallituksen rooliin ja vastuuseen.

Suomen hallitusneuvottelut jäivät sitten vähintään neljän päivän katkolle eilen, mikä helpottaa taas omien päivienikin suunnittelua ainakin väliaikaisesti. En lähde itse spekuloimaan sillä mikä pohja nyt tulisi kyseeseen. Tämä ennen kaikkea siksi, että mullistuksissa ennustaminen on mahdotonta (kuten Benjamin Disraeli aikanaan totesi) ja osin siksi että prosessia ei oikeasti hallitse juuri kukaan.

Tässä karenssiaikana kuitenkin toivoisi, että demarit, vassarit ja kokoomus vielä kerran miettisivät, että mitä tässä voidaan menettää. Kaikilla puolueilla on tietenkin kynnyskysymyksensä, jotka saattavat kariuttaa asiat vielä myöhemmin, mutta niiiden ulkopuolellakin on politiikkaa ja hyviä juttuja joissa voitaisiin saavuttaa ihan yhteiskunnan perustaa parantavia asioita: ensimmäisenä tulee mieleen kunnat, maatalous ja maanpuolustus, joita on mahdollista muuttaa vain silloin kuin keskusta tai nykyään myöskään persut eivät ole sähläämässä. Merkittäviä ratkaisuja lieneekin helpompi saavuttaa asioista, jotka eivät ole neuvottelijoiden intohimojen ytimessä: järjelle jää tilansa potentiaalisesti elämänmittaisten haaveiden sivussa.

Lisäksi tarvitsemme ihan oikeasti hallituksen, joka pystyy tekemään toisaalta ihan yhteiskunnan kokonaisedun huomioonottavia rakenteellisia uudistuksia ja samalla vielä pikaisia päätöksiä liittyen vaikka EU:hun. Vähän sellaista henkeä, jota Lincoln rummutti, mutta joka on Suomessa pienintä yhteistä nimittäjää hakevissa eturyhmähallituksissa unohtunut. En yleisesti ottaen kauheasti innostu "kansasta" käsitteenä, mutta jotenkin fiilistelen kansan etuna nyt hallitusta jossa puolueet saisivat sen verran omia lempijuttujaan läpi että mustaapekkaa ei tarvitsisi jaella kellekään (vrt. viime hallitus). Samalla vähemmän intohimoja aiheuttavat laajemmat linjat saataisiin ajettua läpi.

Se vain jää nähtäväksi, onko sellaista edes saavutettavissa. Neuvotteluja tähän asti käynyt hallituspohja olisi mielestäni tähän mahdollinen (olettaen että eräät ankeuttajat jätettäisiin paitsioon), keskustan kanssa uudistukset eivät toimisi ja kaikissa persukombinaatioissa muutoksia tulisi, mutta ikävä kyllä väärään suuntaan. Samalla kaikki tämä edellyttäisi jonkinlaista konsensusyhteiskunnan heivaamista, jonka kuolinkouristukset varmaan osaltaan ovat kipeilyä aiheuttamassa kaikkialla, missä vanhat eturyhmätyypit ovat säätämässä.

PS. Valtapoliittisesti tiedostan, että vihreitä on edelleen ehkä vähän hölmöä haikailla hallitukseen: ehdottomat vaatimukset ja poliittisen akselin uudelleenmäärittely on helpompaa oppositiossa. Lisäksi euro on lahoamassa, ja EU:hun positiivisesti suhtautuvan puolueen on helpompi huudella asiaan liittyviä toimintaohjeita oppositiosta. Mutta kuten Rahm Emmanuelkin sanoi: "A serious crisis is a shameful thing to waste". Tilanne vain pitäisi hyödyntää Rahmia tai esimiestään Obamaa paremmin.

Onnea TYK!

Politiikassa eletään nyt hyvin jännittäviä aikoja. Olihan näiden hallitusneuvotteluiden vaikeus tiedossa jo etukäteen, mutta ehkä malttamattomuus alkaa jo painaa. Samaan aikaan on myönnettävä, että vaikka politiikan entusiasteille tilanne on kutkuttava, niin yleisesti ottaen maailma ei ole lopettanut pyörimistä vaikka neuvotteluissa nyt soudetaan ja huovataan. Siksi ajattelin ottaa hetken miettiäkseni nyt jotain ihan muuta. Nimittäin kaupunkimme voittoisaa, lahjakasta nuorisoa.

Nelosen koulumusikaalikilpailu Stage päättyi eilen Tampereen ilmaisutaidon lukion TYK:in hienoon voittoon. Innostuinpa itsekin ensimmäistä kertaa osallistumaan äänestyksiin. Kotikaupunkia oli helppo tukea, kun TYKin kasvatit näyttivät kerta toisensa jälkeen osaamistaan.

Paikallisen nuorison taitavuus ei jää vain teatterin tasolle. Aamulehden liitteissä on juuri esitelty myös paikallisia bändejä. Ties mitä kaikkea tapahtuukaan medianäkyvyyden ulkopuolella. Sydäntä lämmittää, kun ajattelee kaikkia niitä nuoria, jotka käyttävät vapaa-aikaansa jonkin aivan oman luomiseen, omin ehdoin ja omin tavoittein. Erityisen hyvältä idealta alkaa tuntua Tampereelle suunnitteilla oleva kulttuuritalo, jossa harrastajille on tarkoitus antaa tilaa tehdä käytännössä sitä, mitä he haluavat tehdä. Se on mahtavaa, koska totta puhuen olisi hassua nyt ajatella, että teatterit ja bändit ovat sitten se juttu, johon meidän pitäisi saavutetun menestyksen jälkeenkin panostaa. Ollaan nöyriä. On tosi vaikeaa tietää, mikä se tulevaisuuden Juttu on. Annetaan siis mieluummin nuorille tilaa keksiä ja tehdä se itse, ei työnnetä heitä valmiiden taiteiden muotteihin ja tiloihin.

Politiikassa toimiessa alkaa helposti ajatella, että puitteet jonkin asian tekemiselle ovat äärettömän tärkeitä. Siksi jaksamme vuosista ja vuosikymmenistä toiseen ahertaa saadaksemme niihin puitteisiin korjauksia. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että joskus suuremmat sysäykset jollekin uudelle ja hyvälle voivat tulla jostain ihan muualta. Siksipä olenkin niin ylpeä siitä esimerkistä, jota TYKin nuoret ovat kevään mittaan televisiossa kaikille esitelleet. Että kovalla työllä ja rohkeudella - tilaisuuden tullen - nuoret voivat saada paljon hienoa aikaan. Hienokin harrastetila voi jäädä tyhjilleen, jos ihmiset eivät ole saaneet mistään inspiraatiota sen käyttämiseen. TYKki on aivan varmasti nyt hoitanut monille sen inspiraatiopuolen.

Eli paljon onnea TYKille! Jatkakaa te omaa hyvää työtämme, niin mekin jaksamme paremmin jatkaa niiden tilaisuuksien järjestämistä teille ja kaikille muille nuorille.

Uusi tasa-arvoinen vaalilaki ei kelpaa?

Viime päivinä on spekuloitu, mitä vaalilaille käy Säätytalon hallitusneuvotteluissa (ks. esim. Hesarin jutut tästä ja tästä). Uusi vaalilaki hyväksyttiin eduskunnassa viime vaalikaudella, mutta koska se on osa perustuslakia, se täytyy hyväksyä kahtena peräkkäisenä vaalikautena.

Keskusta ja kokoomus ajoi vaalilakia viime kaudella, mutta nyt varsinkin kokoomuksen uumoillaan lipsuvan kannastaan. Sdp on vastustanut lakia koko ajan ja vedonnut siihen, että uusi vaalitapa on liian monimutkainen. Todellisuudessa vanhat suuret puolueet eivät lämpene laille, koska pelkäävät menettävänsä uudessa vaalitavassa joitakin kansanedustajapaikkoja.

Nyt näyttää siltä, että myös media on nielaissut sdp:n viljelemän monimutkaisuus-argumentin. Mutta kuinka moni äänestäjä nykyäänkään tietää, miten äänet lasketaan? Tietävätkö ihmiset, että ääniä lasketaan d’Hondtin menetelmällä ja mitä se tarkoittaa?

Nykyinen menetelmä takaa sen, että jos ehdokas ei pääse läpi, ääni ei mene täysin hukkaan, vaan se menee saman puolueen laariin kyseisessä vaalipiirissä. Vaalipiirit ovat kuitenkin erikokoisia ja pienimmissä vaalipiireissä esimerkiksi Itä-Suomessa voi mennä tuhansia ääniä hukkaan sen takia, että jo yhden edustajan läpi saaminen vaatii paljon enemmän ääniä kuin suurissa vaalipiireissä kuten Uudellamaalla. Vuoden 2007 vaaleissa 25% äänistä meni tästä syystä hukkaan. Uudessa vaalitavassa taattaisiin yhtä lailla, että ääni menee saman puolueen hyödyksi, vaikkei ehdokas pääsisi läpi, mutta huomioon otettaisiin lisäksi puolueen vaalitulos koko maassa. Näin kaikkien suomalaisten äänet olisivat tasa-arvoisessa asemassa vaalipiiristä huolimatta.

Minulle äänestäjänä on paljon tärkeämpää se, että äänelläni on yhtälainen painoarvo, kuin se, osaanko aivan tarkalleen laskukaavaa. Nykyisen ja uuden laskukaavan voi nopeasti tarkistaa vaikka internetistä. Minusta olisi hienoa, että esimerkiksi 15 % kannatuksen saanut puolue saisi 15 % edustajapaikoista. Perustuslain mukaan suomalaisilla on yhtäläinen äänioikeus, mutta nykyisessä vaalitavassa se ei toteudu. Toivotan siis hallitusneuvotteluihin Säätytalolle hyviä, demokratiaa edistäviä päätöksiä!


Esitys uudesta vaalilaista löytyy täältä: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100007
Luen myös Samuli Lintulan bloggaus vaalilain uudistuksesta (vuodelta 2009): http://www.samulilintula.net/?p=448

Tuen Ville Niinistöä

Toivon tämän olevan alku virnulaisten näkemyksille siitä, kenet pitäisi valita puolueen puheenjohtajaksi.

Itse aion antaa ääneni Ville Niinistölle tulevassa puolueen puheenjohtajavaalissa. Laadukkaita ehdokkaitahan on monta, mutta koen että Ville on se henkilö jonka haluan luotsaamaan puoluetta eteenpäin kohti uusia koitoksia.

Miksi?

Itse olen tutustunut Villeen erityisesti puolueen tuoretta (v. 2010) elinkeinopoliittista ohjelmaa työstettäessä. Työskentely oli lopussa melko kiireistä, ja vähän hirvitti, että mitähän tästä tulee: paljon tekstiä oli kuitenkin tuotettu, josta osa oli aika priimaa ja osa ei niinkään. Avoimeen ohjelmaprosessiin sitoutuneet tyypit (joihin itsekin kuulun) varmaan olisivat kauhistelleet lopulta sitä, kun viime metreillä ohjelmaan iskeytyi vielä viitisen sivua tiukkaa poliittista agendaa. Itse ohjelmastahan tuli lopulta mainio, ja siitä on veistettävissä terävää työllistymisen ja talouden oppositiopolitiikkaa pitkälle ensi kauteen.

Puheenjohtajuudessa yleensä tulee mielestäni olemaan kyse yhä enemmän siitä, miten tällä jäsenmäärän kasvuvauhdilla kansanliikkeeksi nouseva, moniäänisempi vihreä puolue pystyy nostamaan uudet ideat parhaiten esiin. Siitä riippuu mielestäni paitsi puolueen, myös uuden Suomen menestys. Kaipaammekin kasvoiksemme tyyppejä, jotka ovat älyllisesti uteliaita, valmiita ottamaan koppeja uusista aihealueista (Jyrki Kasvin pudottua esim. tietoyhteiskuntapolitiikassa tätä tarvitaan) ja eivät tässä samalla sulje jotain osaa porukasta pois tavalla tai toisella. Monilla löytyy kaksi näistä kolmesta, mutta Villessä näen kaikki nämä kolme.

Pidän myös ihan vilpittömästi Villen ajamasta sosiaaliliberalismin käsitteestä, ja siitä kuinka se sopisi vihreiden suuntaan. Näen itse sen kuitenkin ainoastaan sosiaali- ja talouspoliittisena sovellutuksena siitä, miten asiat tulee järjestää kun ekosysteemin asettamat reunaehdot on otettu täysimääräisesti huomioon. Siinä tilanteessa jos missä tarvitaan lujaa vakaumusta pitää kiinni samaan aikaan yksilönvapauksista ja edistää vielä sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Historiallinen esimerkki löytyy toisesta yhteydestä Niinistön suosikista: Ståhlberg laittoi tämän prosessin ensimmäisessä tasavallassa liikkeelle, jääkärikapinoita uhmaten. Globaalissa taloudessa on jääkäreitäkin voimakkaampia eturyhmiä ajamassa etujaan. Villellä on jutut mietittyinä kohdalleen sen suhteen, miten yhteiskunta voivat pitää kaikki sellaisetkin kyydissä, jotka eivät etujaan pysty ajamaan.

Miksi ei?

Samalla on luontevaa miettiä, että mitkä syyt eivät päätökseen vaikuta ja mitä en Niinistön eduksi laske. Niitä on parikin, mutta ensimmäisenä pitää sanoa, että tämä ei ainakaan ole mikään epäluottamuslause Anni Sinnemäkeä kohtaan. Jos vaalitappio pitää henkilöidä, henkilöityy se aivan samalla tavalla meihin nuoriin politrukkeihin kuin puolueen puheenjohtajaankin, joka yhteistä linjaa ja viestiä vaalikentillä ja -tenteissä toi esiin.

Toiseksi: mieshän on turkulainen. Se vain pitää niellä.

Miten mielipiteensä voi ratkaista?

Jäsenäänestys mahdollistaa aiempaa avoimemman tavan puheenjohtajan valintaan. Salavihkaisen junttauksen sijaan suosittelenkin kaikille tovereille avointa lähestymistapaa kannanmuodostukseen ja siinä samalla reippaita keskusteluja. Myös paneelit kannattaa hyödyntäää: erinomainen tilaisuus selvittää valintaa pidetään Tampereellakin 17.5. klo 18 Wayne's Coffee Siperiassa.