Uusi tasa-arvoinen vaalilaki ei kelpaa?

Viime päivinä on spekuloitu, mitä vaalilaille käy Säätytalon hallitusneuvotteluissa (ks. esim. Hesarin jutut tästä ja tästä). Uusi vaalilaki hyväksyttiin eduskunnassa viime vaalikaudella, mutta koska se on osa perustuslakia, se täytyy hyväksyä kahtena peräkkäisenä vaalikautena.

Keskusta ja kokoomus ajoi vaalilakia viime kaudella, mutta nyt varsinkin kokoomuksen uumoillaan lipsuvan kannastaan. Sdp on vastustanut lakia koko ajan ja vedonnut siihen, että uusi vaalitapa on liian monimutkainen. Todellisuudessa vanhat suuret puolueet eivät lämpene laille, koska pelkäävät menettävänsä uudessa vaalitavassa joitakin kansanedustajapaikkoja.

Nyt näyttää siltä, että myös media on nielaissut sdp:n viljelemän monimutkaisuus-argumentin. Mutta kuinka moni äänestäjä nykyäänkään tietää, miten äänet lasketaan? Tietävätkö ihmiset, että ääniä lasketaan d’Hondtin menetelmällä ja mitä se tarkoittaa?

Nykyinen menetelmä takaa sen, että jos ehdokas ei pääse läpi, ääni ei mene täysin hukkaan, vaan se menee saman puolueen laariin kyseisessä vaalipiirissä. Vaalipiirit ovat kuitenkin erikokoisia ja pienimmissä vaalipiireissä esimerkiksi Itä-Suomessa voi mennä tuhansia ääniä hukkaan sen takia, että jo yhden edustajan läpi saaminen vaatii paljon enemmän ääniä kuin suurissa vaalipiireissä kuten Uudellamaalla. Vuoden 2007 vaaleissa 25% äänistä meni tästä syystä hukkaan. Uudessa vaalitavassa taattaisiin yhtä lailla, että ääni menee saman puolueen hyödyksi, vaikkei ehdokas pääsisi läpi, mutta huomioon otettaisiin lisäksi puolueen vaalitulos koko maassa. Näin kaikkien suomalaisten äänet olisivat tasa-arvoisessa asemassa vaalipiiristä huolimatta.

Minulle äänestäjänä on paljon tärkeämpää se, että äänelläni on yhtälainen painoarvo, kuin se, osaanko aivan tarkalleen laskukaavaa. Nykyisen ja uuden laskukaavan voi nopeasti tarkistaa vaikka internetistä. Minusta olisi hienoa, että esimerkiksi 15 % kannatuksen saanut puolue saisi 15 % edustajapaikoista. Perustuslain mukaan suomalaisilla on yhtäläinen äänioikeus, mutta nykyisessä vaalitavassa se ei toteudu. Toivotan siis hallitusneuvotteluihin Säätytalolle hyviä, demokratiaa edistäviä päätöksiä!


Esitys uudesta vaalilaista löytyy täältä: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100007
Luen myös Samuli Lintulan bloggaus vaalilain uudistuksesta (vuodelta 2009): http://www.samulilintula.net/?p=448

Tuen Ville Niinistöä

Toivon tämän olevan alku virnulaisten näkemyksille siitä, kenet pitäisi valita puolueen puheenjohtajaksi.

Itse aion antaa ääneni Ville Niinistölle tulevassa puolueen puheenjohtajavaalissa. Laadukkaita ehdokkaitahan on monta, mutta koen että Ville on se henkilö jonka haluan luotsaamaan puoluetta eteenpäin kohti uusia koitoksia.

Miksi?

Itse olen tutustunut Villeen erityisesti puolueen tuoretta (v. 2010) elinkeinopoliittista ohjelmaa työstettäessä. Työskentely oli lopussa melko kiireistä, ja vähän hirvitti, että mitähän tästä tulee: paljon tekstiä oli kuitenkin tuotettu, josta osa oli aika priimaa ja osa ei niinkään. Avoimeen ohjelmaprosessiin sitoutuneet tyypit (joihin itsekin kuulun) varmaan olisivat kauhistelleet lopulta sitä, kun viime metreillä ohjelmaan iskeytyi vielä viitisen sivua tiukkaa poliittista agendaa. Itse ohjelmastahan tuli lopulta mainio, ja siitä on veistettävissä terävää työllistymisen ja talouden oppositiopolitiikkaa pitkälle ensi kauteen.

Puheenjohtajuudessa yleensä tulee mielestäni olemaan kyse yhä enemmän siitä, miten tällä jäsenmäärän kasvuvauhdilla kansanliikkeeksi nouseva, moniäänisempi vihreä puolue pystyy nostamaan uudet ideat parhaiten esiin. Siitä riippuu mielestäni paitsi puolueen, myös uuden Suomen menestys. Kaipaammekin kasvoiksemme tyyppejä, jotka ovat älyllisesti uteliaita, valmiita ottamaan koppeja uusista aihealueista (Jyrki Kasvin pudottua esim. tietoyhteiskuntapolitiikassa tätä tarvitaan) ja eivät tässä samalla sulje jotain osaa porukasta pois tavalla tai toisella. Monilla löytyy kaksi näistä kolmesta, mutta Villessä näen kaikki nämä kolme.

Pidän myös ihan vilpittömästi Villen ajamasta sosiaaliliberalismin käsitteestä, ja siitä kuinka se sopisi vihreiden suuntaan. Näen itse sen kuitenkin ainoastaan sosiaali- ja talouspoliittisena sovellutuksena siitä, miten asiat tulee järjestää kun ekosysteemin asettamat reunaehdot on otettu täysimääräisesti huomioon. Siinä tilanteessa jos missä tarvitaan lujaa vakaumusta pitää kiinni samaan aikaan yksilönvapauksista ja edistää vielä sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Historiallinen esimerkki löytyy toisesta yhteydestä Niinistön suosikista: Ståhlberg laittoi tämän prosessin ensimmäisessä tasavallassa liikkeelle, jääkärikapinoita uhmaten. Globaalissa taloudessa on jääkäreitäkin voimakkaampia eturyhmiä ajamassa etujaan. Villellä on jutut mietittyinä kohdalleen sen suhteen, miten yhteiskunta voivat pitää kaikki sellaisetkin kyydissä, jotka eivät etujaan pysty ajamaan.

Miksi ei?

Samalla on luontevaa miettiä, että mitkä syyt eivät päätökseen vaikuta ja mitä en Niinistön eduksi laske. Niitä on parikin, mutta ensimmäisenä pitää sanoa, että tämä ei ainakaan ole mikään epäluottamuslause Anni Sinnemäkeä kohtaan. Jos vaalitappio pitää henkilöidä, henkilöityy se aivan samalla tavalla meihin nuoriin politrukkeihin kuin puolueen puheenjohtajaankin, joka yhteistä linjaa ja viestiä vaalikentillä ja -tenteissä toi esiin.

Toiseksi: mieshän on turkulainen. Se vain pitää niellä.

Miten mielipiteensä voi ratkaista?

Jäsenäänestys mahdollistaa aiempaa avoimemman tavan puheenjohtajan valintaan. Salavihkaisen junttauksen sijaan suosittelenkin kaikille tovereille avointa lähestymistapaa kannanmuodostukseen ja siinä samalla reippaita keskusteluja. Myös paneelit kannattaa hyödyntäää: erinomainen tilaisuus selvittää valintaa pidetään Tampereellakin 17.5. klo 18 Wayne's Coffee Siperiassa.