Vastuu, Vapaus, Välittäminen- heränneitä ajatuksia
Vihreys on niin monen monta
asiaa.
Vuoden ajan sosiaalinen
piirini on laajentunut varsin erilaisista persoonista aiempaan verrattuna.
Periaateohjelman luonnos on
avannut hieman käsitystä siitä mitkä teesit yhdistävät tätä sekalaista
seurakuntaa.
Vaikea sanoa mikä meistä on
tehnyt vihreitä ja periaateohjelma on juuri omiaan avaamaan sitä (myös niille
jotka vielä epäilevät omaa vihreyttään.)
Se on se kantava voima, johon
voidaan tukeutua väärinkäsitysten yhteydessä –näin Rosaa suurpiirteisesti
lainaten. –Siis heti kun olemme hioneet keskinäiset käsitykset yhtämielisiksi.
Pelkkä sisällysluettelon
läpiluku sai asettamaan päähän pinkit aurinkolasit, mutta tekstiin paneutuessa
alkoikin itkettää. Huonosta verbaliikastani huolimatta -tai juuri siksi- tuntui
siltä kun minut olisi revitty sanasta sanaan auki. Ohjelmassa oli kaikki se
mitä itse olen. Tästä seuraava aivoitus olikin että ainakin minulle vihreänä
sisältö on selvää kauraa, mutta ystäväpiirini –itseasiassa jokaisen ihmisen- tulisi lukea teksti sydämellä, järjellä ja ajatuksella!
(Kaikkein surullisin
ahaa-elämykseni oli ettei ainakaan omista läheisistäni ketään kiinnostaisi
lukea periaateohjelmaa, joka suoraan viitaten tarkoittaa etten minäkään
kiinnosta heitä….??!!!!!!)
Niinpä flunssasta ja muista
maallisista rajoitteista huolimatta halusin ehdottomasti tsekata sekä PIRVIn
että VIRNUjen esittely/kommenttikierroksen; niiden ihmisten spekulaatiot, joita
kiinnostaa. Molemmat omalla tavallaan herkullisia tapaamisia.
Kuten odotinkin, Virnulaisten
kanssa saimme aikaan tehokasta hiusten halkomista. Aikakin loppui jälleen
kesken.
Tässäpä muutamia valittuja
paloja:
”Politiikka ohjaa markkinoita eikä päinvastoin”, ehdotettiin:
politiikka asettaa rajat
markkinoille. –Kuitenkin: Putoaako tällöin lauseen loppu, ja näin myös itse sen
idea, pois? Itse pidän lausemuotoilun yksinkertaisuudesta, se on toimiva, mutta
ymmärrän että ulkopuolisen silmissä taas ISOLLE, MAHTAVALLE ja pelottavallekin
POLITIIKALLE annetaan vapaus ohjata markkinoita.
Taas päästään
politiikka-termin syntysijoille: mitä se politiikka tarkoittikaan kun sitä
pitää niin hanakasti vastustaa, työntää sormet syvälle korviin ja pitää
epämääräistä älämölöä.
”Eteenpäinvievää, ratkaisuun
tähtäävää keskustelua yhteisistä asioista”(??)
Siitä huolimatta useimmat
meistä kohottavat kädet kasvojen eteen ennen kuin ehdit sanan loppuun sanoa.
Termi on tabu?
”Sen paremmin linnut kuin saasteetkaan eivät pysähdy rajalla.”
Ihmiset haluavat kynsin
hampain pitää rajoistamme, omastamme kiinni. Moni fanaattisesti
isänmaa-uskollinen vastustaa yhtälailla EU:ta kuin kaikkea yhteistyötä
naapuriensa kanssa. Toivon erityisesti heidän pitävän mielessä että ”vastuu ympäristöstä ylittää valtioiden
rajat. Olemme sidottuja yhteisten ongelmien ratkaisemiseen
kansalaisuudesta/kotipaikasta riippumatta.”
Naapurirakkaus ei ole
suomalaisten suurimpia hyveitä. Saisimmekohan vaalien jälki-flowssa iskostettua
kuitenkin tämän lauseen ihmisten mieliin.
”Luomussa ei käytetä geenitekniikkaa.”
Geenimuuntelun ei ole
todistettu olevan absoluuttinen paha. Se saattaa jopa olla askel
torjunta-aineettomampaa viljelyä, koska kasveja voidaan muuntaa
vastustuskykyisemmiksi tuholaisia vastaan. Säästöjä syntyy myös siitä että
kevytmuokkaus maalle riittää perinteisen kynnön sijaan. Tällöin eroosio sekä
hiilidioksidipäästöt, maan hiilivarastojen vapautuminen, vähenee.
Virnulaisten näkökulma oli että kannanotto geenitekniikkaan,
ek. sana ”geenitekniikka”, jäisi pois. Moneen muuhun ruuantuotannon ongelmiin
verrattuna geenimuuntelu ei välttämättä ole mörkö.
”Ihmisellä on oikeus hyvään
kuolemaan”. Kannatamme eutanasiaa ja haluaisimme yksimielisesti lauseelle
enemmän painoarvoa kuten ”hyvään, tarvittaessa avustettavaan, kuolemaan.”
Lähes sanonnaksi muodostunut
mielipide on että itsemurha on itsekkäin teko mitä tehdä voi. Kuitenkin aina
kun ihminen kuolee, jäämme tänne suremaan ennen kaikkea omaa menetystämme.
Siinä missä emme hyväksy
ihmisoikeusloukkauksia, on samoin epäinhimillistä pitää kivuissa
parantumattomasti sairasta ihmistä pakolla hengissä. Varsinkin jos hänen oma
tahtonsa on armokuolema.
”…usein hinnoilla ja tiedolla ohjaaminen on kuitenkin
tehokkaampaa ja taloudellisempaa.”
Suurin osa pitkän linjan Virnulaisista kyseenalaisti tiedolla ohjaamisen
tehokkuuden.(Siksi käsittelen tämän nyt pitkästi...)
Unohdammeko kuitenkin valveutuneina ja yhteiskunnasta kiinnostuneina kansalaisenalkuina, että tämän päivän tietomäärä ei ehkä ole tavoittanut arjen pyörryttämiä vanhempiamme?Tietoa on valtavasti. Sen etsiminen on haastavaa saati että oikea tieto tavoittaisi helposti ja samalla ymmärrettävästi kohderyhmänsä eli suomalaisen veronmaksajan. Myös medialla on sormensa pelissä.
Jo
sertifikaatti-viidakko saattaa aiheuttaa epätoivon hetkiä kauppareissulla.
Helpompaa on valita ympärisömerkitty tuote, kun alkaa tulkkaamaan
pränttiä valmistusmaan selvittämiseksi.
Nuukana tunnettu isoäiti rukkaa aina
jos mahdollista avainlippu-tuotteen eikä hintakaan ohita sitä kriteeriä. Uskon
että erityisesti seniorimme ovat ostokäyttäytymiseltään suomalais-uskollisia
kunhan tieto tuotteen alkuperästä saavuttaa ilman liikaa vaivannäköä ostajan.
Nykyisessä tuotevalikoima-paljoudessa moni on varmasti eksyksissä.
Entäpä kierrätys? Moniko tietää mitä bio-, energia-, lasi-, metalli-, kartonki
ym.jätteelle käy kun se jatkaa matkaansa roska-auton kyydissä?
Jätteen hyödyntämisellä
aineena tai energiana säästetään luonnonvaroja, joista osa on uusiutumattomia, siis menetettyjä, joita ei saa takaisin.
Tavoitteet kaatopaikkajätteen osuudelle 2016 vuoteen mennessä on 20% sen
ollessa 2007 vuonna 53%. Tämä on saavutettavissa tiedon jakamisella ja halulla
sen hyödyntämiseen.
Mitäpä jos vaan heitän sekajätteeseen
pari ongelmajätettä –paristoa, loisteputken tai lopuillaan olevan lakkapurkin-kerran
pari vuodessa, ei se maailmaa kaada? (ei ihan vielä.)
Epävirallisen tilastoinnin
mukaan suomalaista kohden syntyy siltikin 3-5kg ongelmajätettä per vuosi. Tiedämmekö
mitään muuta ongelmajätteistä kun että niiden on kerrottu olevan haitallisia.
Niin tupakankin! Missä viipyy propaganda!
Tarvitaan kuvia
öljyyntyneistä sorsista, sinilevän rehevöittämistä uimarannoista, monipäisistä mutaatiokaloista
jotka ovat täynnä raskasmetallikertymiä. Jo pieninä määrinä ongelmajätteet
hajoavat hitaasti ja rikastuvat ravintoketjussa, niillä on vaikutus
lisääntymiseen, vastustuskykyyn, sikiönkehitykseen ja syöpäaltistavuus. Jo
viimeksi mainittu saisi aika monen miettimään mitä haluaa luontoon heittää. Ainakin
allekirjoittanut on menettänyt syövälle tarpeeksi läheisiään.
Tieto lisää tuskaa, mutta kun
sitä podetaan yhdessä ja alettaisiin toimia sitä hyödyntäen, saattaisi ne
jätevuoretkin alkaa jakautua hyötykäyttötarkoituksiin.
”Sananvapauteen kuuluu oikeus puhua, mutta vain vuorollaan, toisen samaa
oikeutta kunnioittaen.” ”..vain vuorollaan”- haluttiin kommenttikierroksella
pudottaa pois virkkeestä. Petyin, koska ensi kosketukseni lauseeseen oli
ihastus. Syitä valottaa riparikaverini kirjoitus itsestäni: ”ihana höpöttäjä,
jota kukaan ei kuuntele.” Vuosi tästä en puhunut sitten asioistani enää mitään
enkä kenellekään. Iän myötä löysin tapani reagoida. Useimmiten ratkaisumme on puhua toisen päälle tai vain keskeyttää toinen. Muistelkaapa vaikka presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen paneeleja. Kun isot herrat olivat saman pöydän ääressä, oli keskustelun seuraaminen tuskallista. Ja kyllä Timo Soini, tarkoitan erityisesti sinua.
Eräällä työtoverillani on
tapa aloittaa oma juttunsa kesken toisen puheen, kääntyen kylmästi poispäin puhujasta.
Olen opetellut tilanteessa lyömään hanskat tiskiin ja antamaan asian olla. Mutta
yhtäkaikki: kirjaus ohjelmassa oli hieno. Tasa-arvoa -ja yleistä
kohteliaisuutta- toista kohtaan edistävä. Periaatteessa siis kyllä mutta
käytännössä EI. Mutta tämä blogi käsitteleekin periaatteita.