lauantai 29. joulukuuta 2012

"Niin paljon mahtui vuoteen tähän, jota on jäljellä enää ihan vähän...."

Virnun hallitusvuosi 2012

Perjantai 9.12.2011.
Virnun virallinen syyskokous Kehräsaaressa totuttuun tapaan. Toimintasuunnitelman hyväksyminen, taloussuunnitelman läpikäynti. Loputon keskustelu järjestösihteerin sopimuksen jatkamisesta kaupungin tuen puitteissa.
Kokous venyy, venyy ja lopulta päästään asiaan; Virnun on määrä koota uusi hallitus ja uusia ehdokkaita pestiin on yllättäen tungokseksi asti. Ensi kertaa ehkä koskaan Virnun historiassa?
Taisipa oma hakemukseni lähteä vasta samaisena päivänä, muutamaa tuntia ennen kuten tapojeni mukaista on. Epäröin yhä ja siinä vaiheessa kun J-P piti puheenvuoron jäävätäkseen itsensä. Oli pakko avata oma suuni. Salla pani pisteen epäröinnille määräten äänestyksen. Kukaan ei saanut jääväytyä nyt!
Näin tehtiin. Ääntenlaskijat saivat miesmuistiin varsin vastuullisen tehtävän; laskettavaa!
Ei ollut helppoa pitkän päivän jälkeen, kun poppoo tupattiin toimiston ulkopuolelle laskun suorittamisen ajaksi ja kello kävi puoli kymmentä.
Järjestösihteeri olisi käytettävissä vielä toukokuuhun asti, mikä helpotti työnjakoa ja punaisen langan pitämistä käsissä. Hallitus oli uusia tulokkaita täynnä, innokkaita ottamaan kahdet vaalit vastaan tulevana kautenaan.

Päivän saldona oli Joulutorilla kylmettyminen myyjän roolissa, sieltä bodyBalanceen hakemaan mielenrauhaa ja lämpöä vereen. Jotain evästä ennen kokousta…
Oli kaistapäinen tunne kävellä läpi kaupungin kymmeneltä perjantai-iltana, äärettömän väsyneenä mutta odotusta täynnä. Toki odotus kuuluu joulukuun jännitykseen. Hallitusvuosi!
Politiikka oli tuonut omaan elämääni jotain, jonka vuoksin olin Joku. Se oli hankala sisäistää, koska en tosiaan tiennyt politiikan normeista mitään, en myöskään järjestötyöstä, johtamisesta, organisoinnista, tietojenkäsittelystä, tietotekniikasta. Ainut mitä oli annettavanani, oli korkea moraali, ymmärrys oikean ja väärän erosta.
Oli viimein konkreettista tehtävää maailman pahuuksia vastaan, ihmisten kieroutuneita asenteita. Työskentelin siviilissä niiden ihmisten kanssa, joille elämä oli kääntänyt selkänsä. En mainitse pessimismiä, mutta elämä kovettaa asenteet. Se on pidemmän päälle hyvin turhauttavaa päivästä toiseen.
Siksikin vihreys on piristystä arkeen. Ihmisillä on tahto tehdä asioille jotain sen sijaan että jäisivät voivottelemaan kohtaloaan. Rypemään risukasassa kuin sanotaan.

Jaa luuletsä et sä pärjäät siellä. Eikö sulla ole nyt ihan tarpeeksi muutakin.” (Ei kysymys vaan toteamus!). Ihana, 30-luvun asentein varustettu isoäitini tokaisi ykskantaan kertoessani hallituspaikasta. Kuivasti naurahtaen.
Niin luulenko? En luullut mitään, mutta sen tiedän että tämä vuosi on opettanut enemmän –huomaamattani- ainakin itsevarmuutta ja vahvuutta aavistuksen heikkoon luonteeseeni.
Olen muun muassa ensi kertaa uskaltanut sairastumiseni jälkeen, 2008, lähteä reissuun muualle kuin sukulaisteni luokse. Lappeenrannan puoluekokous oli muistorikas kokemus kaikkineen. Vaikka olin siellä väsynyt ja nääntynyt monin tavoin, uusi kaupunki ja hyvä porukka kantoivat yli upean viikonvaihteen. Huomasin löytäneeni mielipiteitä ihan omasta itsestäni. Ja perustelut niille.

Vuoden aikana olen tavannut hienoja Vihreitä; eturiviläisiä, pitkän linjan poliitikkoja ja konkareita. - Saanut tavata ainutlaatuisen presidentti-ehdokkaamme ja olla tyytyväinen kampanjointiimme ja yhteishenkeen. Sehän tunnetusti nousi hurmoksen lailla presidentinvaaleissa.
Muutamat paleltumat ja ahdasmieliset asenteet eivät etenemistä jarruttaneet.
Otin mutun mukaan vastaan mitä eteen tuli ja pääsin sen avulla vaalilautakuntaan, jossa toimin pöytäkirjanpitäjänä. Sain olla ylpeä saadessamme kiitosta että pöytäkirja oli virheetön sekä ennen kaikkea Olkahisen koulun hyvästä tiimistä. Sieltä löysin itseni myös syksyllä kuntavaalien aikaan. Hyvin eri tunnelmissa tosin, mutta kokemukset mukanani.
Vihreissä nuorissa olen tosissaan ollut hallituslainen ja saanut unohtaa rauhassa siviili-persoonani niin moninaisine ongelmineen. Minua ei ole arvioitu historiani tai osaamattomuuteni, kouluttamattomuuteni perusteella, päinvastoin; saanut kiitosta siitä mitä olen tehnyt. Nyt.

En toivonut ystäviä tai ihmissuhteita vaan enemmänkin vaikuttamista. Tahtomattani välimme aktiivien välillä, siis aikuis-Vihreiden, että nuorten kesken lämpeni joksikin; yhteishengeksi. Niinpä en pane pahakseni, että voin kutsua monia heistä ystävikseni statuksestaan huolimatta.
Edelleen fanitan suuresti O-P:aa, joka on ollut loistokas tuki aina sitä tarvitessani. Ja koska tämä kirjoitelma on joulutoivotusten merkeissä kirjoitettu, vilpitön kiitos menee OP:lle ja vaimolleen Marille. Loppujen lopuksi suuret asiat ovat niin pienistä hipuista kiinni. Niin hyvässä kuin pahassa. Jälkimmäistä olen, myönnettäköön, ajautunut maistamaan mm. kunnallisvaalien myötä.
Ihmissuhde-ongelmat pilaavat realiteetit eikä mikään määrä politiikkaa väsytä niin paljon.

Olin kokenut ensitapaamisilla Iidan vaikeasti lähestyttävänä, nyt tunne on muuttunut täysin päinvastaiseksi, luotan Iidan arviointikykyyn ja koen hänet varsin lämpimänä ja välittävänä ihmisenä. Siksi olin enemmän kuin harmissani hänen lähtiessään hallituksesta lopullisesti kesän alussa. Kun kiintyy ihmisiin, on omat mielipahat haaste jättää toisarvoisiksi. Se on kuitenkin hyväksyttävä. Kiitos Iida! Muistan erityisen mieluisana lukupiiri-iltamme Telakalla romanien oloista. *"Roma and Traveller Inclusion in  Europe - Green Questions and Answers"

Puheenjohtajaksi valittiin Olga;  jo eduskuntavaalien myötä kivenkovaksi osoittautunut sosiaalipoliitikkomme . Olgan kautta innostuin erityisesti perustulo-teemasta. Se on aiheena mielettömän inspiroiva. Toivon sen nostamista framille seuraavana hallitusvuotenamme, siksi onkin otollista että saimme Olgan jatkamaan puheenjohtajuuttaan. Olga on kovan luokan tekijä, ja vastuunkantaja kaikkineen. Samoin kuin Iida, on Olgakin vaikeasti lähestyttävä, mutta poliitikon on naisena pakkokin olla. Onneksi jään mursi yhteinen palo tanssiin ja Gogo. Olga, vilpittömät onnittelut varavaltuutetun paikastasi ja isosti onnea rupeamaan!

Maijusta huokui tekemisen halu ja intohimo kaikkea kohtaan, kun tapasimme pikkujouluissa Purttarilla 2011 joulun alla. Maijun kanssa oli heti helppo päästä juttuun (vaikkakin olin tuolloin varsin ajatuksiini uppoutunut) ja mielipiteissään tyttö on tiukka! Maiju osaa kyseenalaistamisen taidon ja mikä parasta; perustelut löytyy aina. Sen taidon haluan oppia sinulta Maiju. Inhimillisenkin puolen näin Minerva-neidin muodossa viettäessämme valtuustoetkoilua glögien kera seuraten kaupungin valtuuston kokousta läppäriltä Maijun iki-ihanassa asunnossa Juhannuskylässä. Vanhat puutalot ja kissat, yhteisiä intressejä löytyi Maijunkin kanssa ja uskaltauduin Maijuun tutustumisen myötä muuttamaan naapurikseenkin. Se onkin ollut vuoden parhautta. (Ja raskautta!) - K!!tos Maiju.

Katri, sossutäti vaikkei ihan heti uskoisi! Tähän sanavalmiiseen tyttöön olisin mielelläni tutustunut vielä toisenkin hallituskauden ajan. Uskon kuitenkin että Katrista tulee mitä mainioin Vihreä sosiaalitäti, joka osaa kyseenalaistaa yhteiskunnan totutut kaavat ja normit ottaen huomioon vähemmistön näkökulman. Se ei todellakaan ole helppoa. Ei, vaikka itsekin menen noihin raameihin varsin mutkitta. Katri, toivon että pysyt meidän aktiivina ja jatkat pressanvaalien tuomaa kampanja-intoa! Muista että kylmänsieto on sekin taito…

( J-P:  olen pahoillani ettet päässyt sihteeröimään, sen manttelin olisin sinulle luovuttanut ensi vuodelle, jos vain olisit jatkanut porukassa! Olet ollut testosteronin tuoja hallitukseen ja kuten sanoin; olisin mieluusti jakanut ensi kauden kanssasi mutta toivon että pysyt mukana yhäkin!)
J-P on arvojensa mukaisesti avoin ja helposti lähestyttävä, yllättäen tanssikyky ja olenkin yllättynyt kuinka moni meistä politiikan inspiroimista nuorista hakee vastapainoa tanssin olemuksesta.

Politiikassa sinun on oltava vakavasti otettava kovan luokan taitaja, osattava esittää faktat vakuuttavasti ja tiedettävä ”kaikesta kaikki”. Tanssiin et voi itseäsi pistää likoon kuin tekemällä itsestäsi naurettavan; heittäytymällä. Se on täydellinen vastapaino politiikalle.

Ja Ville. Mies, joka avaa suunsa vain kun hänellä on asiaa. (Jos silloinkaan?)
Tutustuin Villeen vasta Lappeenrannan reissulla. Tai siis en tutustunut.
Mutta huomasin että Ville on se puuttuva palanen jos tuntuu että porukka ei ole kasassa.  
Ville tietää paljon, ja oivalsin että politiikan sisällöissä meillä on ehkä eniten yhteisiä, vuoden aikana itselleni heränneitä, intressejä. Sen suhteen voin tuntea kateuden pistoksen että Ville opiskelee täysillä asioita, joissa itse olen vasta lastenkengissä. Yhtäkaikki, Villekin luopui hallituspaikastaan, joten odotan hänestä tiukkaa kansainvälisen teknologiamme pelastajaa ja kantajaa kehitysyhteistyön merkeissä!

Jonnen taival jäi hyllylle harmillisen nopeasti, tosin harmillisen vain meidän kannaltamme.
Poikkeuksellisen avoimesti oma itsensä (en tässä viittaa mihinkään seksuaaliseen identiteettiin nyt) sellaisena kuin on. Jonnen kanssa tulee juttuun heti ensitapaamisella ja mielestäni hän herättää heti luottamusta, joka tänä päivänä on hieman harvinainenkin piirre.
Jonne on toiminnan mies; harrastusten ja intressiensä perusteella, ei juuri pysy aloillaan. Ei varmaan siis tarvinne kehottaa tarttumaan tilaisuuteen mutta onnea ei maailmalla mukana ole liikaa..

Sokerina pohjalla vasen kätemme; Anni. Annilla on taito saada ihmiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Annin iloisen tervehdyksen kuulee ensimmäisenä, sen muistan omien kokemusteni kautta ensikerroilta. Kaiken lempeyden vastapainona löytyy horjumaton jämäkkyys ja järjestelykyky. Asiat saavat vauhtia Annin käsissä. Maijun tapaan Anni kyseenalaistaa monesti myös tehokkaasti -pelotta- tarjoten samalla vaihtoehdon, joka haastaa muut miettimään syvemmin käsiteltävää kysymystä.
Anni, jos joku, on paitsi pitänyt ääntä tapahtumista, osallistunut itse ehkä aktiivisimmin meistä sekä toiminut ansiokkaasti linkkinä ViNOon. 
Lisäksi olet Anni petollisen tehokas taivuttelemaan ja rohkaisemaan! (…ja niinpä löysin itseni Tavin hallituksesta….)

Plussana kiitoksena vuodesta Vellulle, joka muuten saa pisteet Talvivaaran miekkari-matkan järjestämisestä joka oli hiuskarvan varassa jäädä vaille Virnun mies- ja naisvahvuutta.
Henkilökohtainen kiitos Vihreälle uranuurtajalle, Jaakko Stenhällille. Jaakko briiffasi minut kunnallisvaali-työryhmän ytimeen, siitä huolimatta että olin pelonsekaisin tuntein lähtenyt kokeilemaan niinikään kepillä jäätä, vaikken uskonut missään vaiheessa sen kantavan. Kantoi se.
Sanottakoon vielä että vuoden mieleen jäävin ja odottamaton kiitos tuli juurikin Jaakon suusta Markuksentorin kunnallisvaali-illanvietossa.
Lämmin kädenpuristus myös uusille vanhoille tuttavuuksille; Veikolle, Aksulle ja Tonille, ketkä todensivat Rosan uhkauksen ”vaalit ovat ihmisen parasta aikaa” ja toivat kampanjointiin ihan uusia ulottuvuuksia.
Nämä olivat henkilöhistoriani ensimmäiset kunnallisvaalit, joiden myötä olen karkeasti havainnut kuinka todellisuutta on että poliitikkokin todella on vain ihminen. Ja palkkansa ansainnut. Kaiken sen itsensä likoon laiton jälkeen.

Kiitos.