Vegan Challenge 2013 - lihavero tapetille!

Alustusta....

Ajattelin syömistä kaikilta lähestymistavoilta.

Ensinnäkin; vegaanius. Vegan Challenge 2013, haastoin itseni olemaan tammikuun vegaanina.

Vaikka liha ei maistu muutoinkaan ja olen lakto-ovo-pesco-vegetaristi ollut jo 16-vuotiaasta lähtien, on vegaanius todellinen haaste. Pienituloiselle vaihtoehdot ovat aika minimaaliset. Pohdin kehitysmaissa asuvia ihmisiä, joilla vaihtoehtoja ei todellakaan ole toisin kuin täällä ”lottovoitto-valtiossa”, jossa niitä kyllä olisi, mutta ideologia sulkee pois halvemmat ja maukkaammat kilpailijat.

Pohdin sitä, onko ihminen tarkoitettu vegaaniksi? Pärjääkö ilman maitotuotteita? 

Olen itse tuntenut haasteen alusta asti kalvavaa tunnetta että jotain puuttuu. Elimistöni huutaa jotain…se ei ole makeannälkää eikä mieleni tee sen enempää pikaruokaa.

Vegaanina saa lukea määrättömästi sisällysluetteloita. Lähes kaikki mitä lähtee mukaan ostoskoriin, kulkee läheisen tarkastelun kautta. Useimmiten tuote jää hyllyyn.

Vegaanituotteet.net on kultaakin kalliimpi sivusto aloittelevalle vegaanikokelaalle. Kaikkea sieltäkään ei löydy esimerkkinä Lidl:n tuotteet, joista ainakin Soya-maito on yksi parhaimpia (tosin makeutettu) täyteläisyytensä ansiosta. Samoin soija(mansikka)jugurtti, joka vei kielen.

Tietyt ainesosat ovat haastavia niiden piiloutuessa liian helposti sisällystekstien ja aineosaluetteloiden näkymättömiin. Esimerkkinä harhaanjohtavasti nimetty Subwayn vege-pihvi, joka tiukan etsinnän tuloksena siis sisältää kananmuna- ja maitoproteiinia.

Subwaysta löytyy muitakin kyseenalaisia tapauksia, harmillisesti ja vieläpä turhaan. Monta tuotetta olisi voitu korvata vegaanisella vaihtoehdolla. Kuten kevytmajoneesi, joka ei itsessään yleensäkään maistu juuri kuin siltä mitä on; majoneesilta (X-tralla kevytmajoneesi vegaaninen). Jos pitää allekirjoittaneen tapaan makean yhdistelmästä suolaiseen, on hunaja-kaura –leipä ja hunajasinappi myös poissuljettuja vaihtoehtoja. Mutta ”makeasipuli” on myös pannassa; suureksi epäonneksi se sisältää ”heratuotetta”. 

Muita potentiaalisista tuotteista löytyviä vihastuttajia ovat laktoosi, valkuais/keltuaisjauhe, lehmänmaitoproteiini eli kaseiini, juoksutteet, liivate eli gelatiini (joita vähintään löytyy siitä suosikki-karkkipussista!), tali ja steariini, sappi, lampaanvillasta erotettu lanoliini, siitepöly ja tietenkin se hunaja(myslit!).

E-viidakko on jo itsessään tarpeeksi paha koska koodien lisäksi selvennystä ei vaadita. E-120 eli karmiini, punainen väriaine, tehdään kirvoista. E 901 pintakäsittelyaine on mehiläisvahaa ja sitä on monissa makeisissa, E 966 laktitoli on laktoosista valmistettava makeutusaine. Jopa useiden viinien suodatuksessa käytetään eläinperäistä E 1105 lysotsyymia, kaseiinia tai luujauhoa.

Sosiaalista ja eettistä näkökulmaa...

Suomenkuvalehden toimittaja kirjoittaa joulun alla ”lihansyöjän puolustuspuheen”.http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/lihansyonnin-puolustuspuhe

Siinä hän tuo esille kuinka kolme ex-vegaania ovat nykyisin onnellisia ja hyvinvoivia sekasyöjiä.

-          Erään kommentoijan sanoin;" Olen hämmentynyt kuinka toimittajaksi itseään kutsuva tekee johtopäätöksiä kolmen anekdootin perusteella.".

”Liha on terveellistä ja tuo hyvänolon, Monet vegetaristit kärsivät B-12 vitamiinin puutteesta, ja lihan sisältämä rauta ja sinkki imeytyvät elimistöön paremmin kuin kasvistuotteista tai pillereistä saadut versiot.”

- Vegaanit voivat kärsiä B-12sta puutteesta, eivät vegetaristit. Monipuolinen vegaani-ruokavalio sisältää sinkkiä ja rautaa tarpeen määrin ja itse asiassa ilman maitotuotteita, vaikuttavat jopa paremmin, koska kalsium estää raudan ja tiamiinin(B1) imeytymistä.

” Eläinten keskuudessa on luonnonlaki, viidakonlaki, miksikä ikinä sitten haluaakin sitä kutsua, mutta ihminen on olento joka kykenee tekemään eettisiä päätöksiä ja voi valita niin että ei syö toisia lajeja..”

”Anoreksiaa esiintyy eniten keskiluokkaisilla ja rikkailla. Siellä missä on nälänhätää ei syömishäiriöitä tunneta.” (Ava dokumentti)

Eläinten olot ovat kuin liian nopeasti kaupungistuvien kylien lapsilla. Heikot hakataan, pienet jäävät jalkoihin, kuolevat isojen saappaiden alle. Eri jengit tappelevat keskenään kun tuntemattomat laitetaan samaan ahtaaseen tilaan. Turhautuminen ja tekemisen puute johtavat toisiin kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan.

Aika on rajallinen, on stressi ja samalla elämä on virikkeetöntä. Ympäristö on harmaata ja likaista. Oletko siisteysintoilija? Kuvittele eläväsi jatkuvan sotkun keskellä pystymättä vaikuttamaan asiaan mitenkään.

Melusaaste aiheuttaa mielenterveysongelmia, häiriintymistä –lisää stressiä. Olosuhteet ovat kuin keskitysleirillä, viereisesi kuolevat, muttet voi tehdä mitään. Kuolema, veri ja sisälmysten haju ympäröivät tilaa.

Tappaminen itsessään tapahtuu eläimestä riippuen tainnuttamalla sähköshokilla elektrodien tai tainnutuspistoolin avulla. Tainnutus ennen tappamista on mahdollista myös hiilidioksidipistoolin avulla, joka mitä ilmeisimmin aiheuttaa eläimelle paniikin kaltaisen reaktion.

Suomalaiset tunnetusti määrittelevät itsensä työnsä kautta. Itseisarvo ei myöskään ole vähimmissäkään määrin tuotantoeläinten mittarina. Niin kauan kuin eläinten tappaminen on niinkin massiivista kuin 150 000 tuotantoeläintä(pelkästään Suomessa) päivätahdilla, eivät ne muuta voi ollakaan. Toisin kuin turkistarha-eläinten lainsäädäntö on eräissä maissa säädetty sellaiseksi että kun eläinten olot ovat luonnonmukaiset, ei toiminta ole enää kannattavaa, ei olisi mahdotonta parantaa ”ruokakarjan” oloja inhimillisiksi vähentämällä radikaalisti lihansyöntiä ja maidontuotantoa.

”Kyllä meillä vaan miun nuoruuessa syötiin kunnon puhasta fläskiä”

On turha vedota siihen, kuinka ihminen on aina pärjännyt pääasiallisesti lihansyöjänä. ”Oikeaa, kunnon ruokaa”.

Lihankulutus on nousevasta kasvisruokasuuntauksesta huolimatta kasvanut viisinkertaisesti maailmassa vuodesta 1950.

Liharuuan hiilijalanjälki ja ilmastopäästöt eivät ole ihan pieni ongelma. !---!

Lihansyönti kulminoituu oikeastaan kaikkeen; Laiduntaminen vaatii luonnonniittyjä, jotka vievät tilaa kaksi kertaa viljeltyä maata enemmän. Kun niityt kuolevat jää ainoaksi vaihtoehdoksi rehu, josta välillisesti menetetään ruuaksi kelpaavaa viljaa moninkertaisesti; rehua tarvitaan 7kertaisesti naudan lihakiloa kohti, 4kertaisesti possua ja puolet enemmän lintukarjasta saatavaa lihaan. Perspektiiviä antamaan mainittakoon että amerikkalainen syö vuodessa kaksi kertaa oman painonsa verran lihaa!

Noin joka kuudes ihminen näkee nälkää.

Lihansyönti ynnä rasvaiset maitotuotteet lisäävät elintasosairauksia, muun muassa syöpää, sydän- ja verisuonitauteja.

Aikamme paradoksi on kieltämättä että maailman köyhä väestö kilpailee ruuaksi kelpaavista luonnonvaroista karjan kesken.

Vesi on tulevaisuuden öljy

Mitä isompi ja näin myös tuottamattomampi eläin, sitä enemmän kuluu vettä karjan ruokintaan. Tällä hetkellä vesipula-alueilla asuu 470 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin 76 suomen kansalaisten verran.

Maatalouden käyttämä vesimäärä on noussut 60% vuodesta 1960. Tarve kasvaa siinä missä vesipulasta kärsivien määräkin.

Totaaliveganismi kaikille?

Jos amerikkalainen vähentäisi lihankulutustaan 5%, siis pitäisi karkeasti ottaen kasvisruokapäivän kerran viikossa, vapautuisi 7,5 milj.kg viljaa ruokkimaan ne 25miljoonaa nälkää näkevää, jotka maassa on. Kasvisruokaystävällinen ruokavaliokin voi olla pieniä tekoja, mutta yhtäkaikki; talkoot ovat yhteiset. 

Pekka Haavisto kyseenalaistaa risukasat...

....oksat pois: Clean tech tilalle!

Vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto vieraili Tampereen yliopistolla maanantaina 8.4 keskustelemassa aiheesta ”Vihreä talous” ja pohdiskeli muiden panelistien kesken voisiko siinä olla Suomelle globaali mahdollisuus? Onko Clean Tech totta?

Keskustelemassa olivat terveysalan tutkijatohtori Liina-Kaisa Tynkkynen, Pirkanmaan liiton johtaja Petri Räsänen sekä teknologiateollisuuden Matti Skyttä.

Yli viisikymmenpäistä yleisöä kohahdutti Pekka Haaviston esiintuoma perspektiivi ydinvoiman renessanssin kaatuvan –ei niinkään Fukushimaan- vaan Olkiluoto kolmannen kustannusten karkaamiseen.

Haavisto toi esiin niin kutsutun risukasa-näkökulman tarkoittaen Suomessa tuotettavan liian helposti tuotteita vain omille markkinoille vaikka meillä olisi viennille koko maailma rajana. Siinä missä Afrikassa ovat aktivoituneet Kiinan ja Brasilian kaltaiset vientijätit, me EUsta puhallamme sinne mustia pilviä peläten järjestelmien epävakautta ja korruptoituneisuutta.

” Mutta katsokaa kenen naapurivaltiona te sijaitsette? ”oli Haavistolta kysytty. ”Tosiasiassa  Suomen pitkä historia Venäjän kauppakumppanina antaa meille ainutlaatuista kokemusta vaikeilla ja epävakailla markkinoilla toimimisesta.” Pekka jatkoi.

Myös muut panelistit toivoivat rohkeutta viedä Suomalaista osaamista ja innovatiivioita maailmalle. Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan terveysalan tuotteet ovat uniikkeja ja laadukkaita, mutta kyky tuotteistaa on vajavainen.

Petri Räsänen totesi tilaaja-tuottajamallin olevan oiva väline palveluiden tuotteistamiseen.

Matti Skyttä toi esiin maailman noin 1600 miljardin Clean Techin markkinoista Suomen osuuden olevan noin yksi prosentti. Riittääkö se meille?

. "Suomessa keskitytään katsomaan asioita liian läheltä, eikä nähdä asioita maailman mittakaavassa. Suomalaiset tuotteet ovat laadukkaita, mutta niitä ei osata markkinoida. Meillä on esimerkiksi erinomaista aurinko- tai tuulivoimaosaamista, vaikka omat tuotantoedellytyksemme eivät ole maailman parhaita", sanoi Haavisto.

”On aika keskittyä löytämään Afrikan suomalaiselle viennille tarjoamat mahdollisuudet sen vikojen sijaan."

Niin: ei tarvitse viedä koko risukasaa, kun materiaali tai taito niputtaa ovat ensiluokkaisia. Vai emmekö vain näe metsää puilta?

Mikä ihmeen Cleantech? http://fi.wikipedia.org/wiki/Cleantech

Rakennussuojelu: Kuka määrää vanhuksen arvon?

Kannanotto: Rakennussuojelu

Tampereen surullisen kuuluisa historia vanhojen rakennustemme säilyttämisen vähättelystä toistaa jälleen itseään jos suunnitelma Tavara-aseman purkamisesta toteutuu.

Moni tamperelainen muistaa kuinka täpärällä oli Kauppahallin virastotalon pelastuminen purku-uhan alta elokuussa 1981. Tuolloin parinkymmenen nuoren aktivistin joukko paisui parinsadan suojelijan kansanliikkeeksi ja adresseihin kerättiin jopa 17 000 nimeä. Tapaus jätti jäljen historian kirjoihin ja varmasti jokainen kauppahallissa asioiva kiittää suojelijoita ja aktivistien määrätietoisuudesta nyt.

Muuan vanha Tavara-asema sijaitsee uuden Scandic-hotellin kupeessa Tammelan puolella rataa. Tänä päivänä se on vaatimaton ja siipeensä saaneen näköinen. Siksikö enemmistön päättäjistä on niin vaikea nähdä sen todellista arvoa? Nimittäin arvokas se on.

Asemarakennus on näet suomalaisen arkkitehdin, Bruno Ferdinand Granholmin (14. toukokuuta 1857 – 29. syyskuuta 1930) aikaansaannos, joka toimi vuosina 1892–1926 Rautatiehallituksen pääarkkitehtina. Hän on suunnitellut satoja rakennuksia Suomessa, muun muassa Helsingin ja Tampereen makasiinit. Tekee pahaa todeta että näistä suurinosa on purettu.

Nyt 106 vuotta myöhemmin kansallisromantiikasta ei paljoa ole jäljellä koska rakennukset ovat olleet oman onnensa nojassa ja aika on tehnyt sen mitä meille kaikille. Se on kaikkea muuta kuin syy pistää yksikään rakennuksista matalaksi. On sanomattakin selvää että Tavara-asema, Morkku ja Lompanlinna pitävät sisällään merkittävän osan kaupungin historiaa.

Tavara-asema juurtuu lähtemättömästi toisen maailmansodan alkujuurille. Rakennuksessa mm. säilytettiin sisällisodan aikaan punavankeja. Todisteet historian juuriltä näkee  aaltopeltiseinien luodinrei´istä, jotka ovat syntyneet vuoden 1918 taistelujen yhteydessä.

Yli 40 vuotta sitten perustettiin yhdistys suojelemaan virastotaloa: Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys eli Pirperpol. Facebookissa syntyneen kansanliikkeen perusteella vastaavaa liikehdintää on näkyvissä Tavara-aseman puolesta. Ryhmässä on yli 800 jäsentä ja määrä nousee. Puolustajat ovat määrätietoisia syystäkin ja jopa purkamisen puolesta äänestäneiden lautakunnan jäsenten suunnalta on kehoitettu vasta-argumenttien ja mielipiteiden esittämiseen kaavan tullessa kommentointiin.

Rakennussuojelun menestyksellinen hoitaminen vaatii aktiivisen julkisen keskustelun ja yleisen mielipiteen herättämisen lisäksi puuttumista asiaan pitkäjänteisesti. Otollisin vaihe on usein asemakaavan laatiminen, mikä merkitsee, että kaavojen nähtävillä oloa tulisi seurata säännöllisesti.

MIKSI SITTEN SUOJELLA TALOVANHUKSIA?

Jokainen vanha rakennus ja ympäristö on uniikki yksilö tai kokonaisuus. Säilyttämistä puoltavat kolme arvoluokkaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota erikseen, jottei mikään osa-alue unohtuisi.

Rakennussuojelukiistassa on esitettävä, miksi jokin rakennus, miljöö tmv. halutaan säilyttää.

Jokaisesta arvosta on selvittävä, ovatko ne paikkakunnan näkökulmasta tärkeitä tai mahdollisesti valtakunnallisestikin merkittäviä.

Käyttöarvot

Tavara-aseman tapauksessa on päättäjien taholta kyseenalaistettu löytyykö todellista käyttöä rakennukselle, joka puristuu tien ja ratapihan väliin. Paitsi ettei virkamiesten harteilla tarvitse olla valta päättää käyttötarkoitusta, löytyy lukemattomia ideoita ihan tavallisilta kuolevaisiltakin: Tammelan kauppahalli ravintoloineen ja terasseineen, Työväenmuseo Werstaan tyylinen näyttely- ja myyntitila, bändikämpät, muuntojoustava luova tila jossa eri asiantuntijaorganisaatiot voivat järjestää työpajoja…Tosiasiassa Tavara-asema sijaitsee ehkä kaupungin otollisimmalla paikalla. Maantieteellisesti keskellä, esimerkiksi nopeat yhteydet Jyväskylään, Poriin, Turkuun ja Helsinkiin ja ohikulkumatkojen solmupaikassa. Tamperelaisille taas keskustaa lähempänä kokoajan kasvavaa Tammelaa ja Kalevaa sekä yliopistoa ja Hämeenkadun itäpäätä.

”Jos on osoitettavissa, että vanha rakennus on edelleen käyttökelpoinen joko alkuperäisessä tarkoituksessaan tai jossakin uudessa tehtävässä, se on vahva suojelua puoltava argumentti. On tuhlausta hävittää tarpeellinen rakennus.”

Historialliset arvot

Tavara-aseman historiallisesta ja

Jos kohde on rakennettu johonkin erityiseen tehtävään, jos sen mukana säilyy muisto jonkun henkilön, yhteisön, paikkakunnan tai peräti valtakunnan historian kannalta merkittävästä asiasta, voidaan korostaa kohteen historiallisia arvoja. ”Jokainen rakennus on aina paras näköismuotokuva siitä asiasta, jota palvelemaan se on rakennettu”.

Tavara-asemaan Morkun ja Lompanlinnan kanssa kulminoituu todellisen tamperelaisen työn arvostus. Rautatielaitos osoitti korkeaa statusta tarjoamallaan työntekijöilleen työsuhdeasunnot, terveyspalvelut ja mahdollisuuden viettää vapaa-aikaa seuratalolla kulttuurin ja viihteen parissa; tanssittiin, musisoitiin ja käytössä oli kirjasto.

”Vanhassa ympäristössä ja rakennuksessa on usein monia rakennusvaiheita, jotka jokainen kertovat omasta historiallisesta syntyhetkestään. Historiallisissa ympäristökokonaisuuksissa tällainen on jopa tavallisempaa kuin se, että kaikki arvokkuus olisi kotoisin yhdeltä ajanjaksolta. Tällöin on syytä korostaa kohteen kerrostuneisuutta.”

"yksi tiilistä tehty varasto puretaan, koska se on tiellä ja siitä on haittaa ihmisille, heidän turvallisuudelleen ja liikenteelle"

”Ei tuosta ole yli 100 vuoteen mitään haittaa ollut kenellekään, vaan autoilijoiden ja autoillaan ajavien päättäjien röyhkeä asenne tuhoaa viimeisenkin vanhan kivitalon itäisestä keskustasta. Kerrassaan pöyristyttävää, kun tiedetään kuinka paljon Tampereen historiaa on lanattu autojen ja laatikkotalojen tieltä pois. Hävetkää päättäjät!

Mikä tällainen kaupunki oikein on, joka ei arvosta edes omaa historiaansa? Täysi nolla.”(anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla)

Esteettiset arvot eli kauneusarvot

Näkemykseni ja raaka totuus on että nykyään ei osata Suomessa rakentaa kaunista. Ei sitten millään. Lisäksi tunnelma vanhoissa rakennuksissa on veitsellä leikattavissa; sitä ei pysty jälleenluoda uudelleen. Jollet tiedä mistä puhun, käy Telakalla nauttimassa lasillinen.

Eri aikakaudet rakentavat sitä minkä kulloinkin kokevat esteettiseksi. Tämä voi johtaa ongelmallisiin suojelukiistoihin jos myöhempi sukupolvi kokee rumaksi edellisen ikäpolven rakennusihanteen. Nykyään, kauneuskysymykset kytkeytyvät nopealla sykkeellä kaupallisuuteen, joka korostaa vanhan aikakauden säilyttämisen tärkeyttä. Vaatimattomatkin aikansa mestareiden aikaansaannokset on syytä muistaa ja perustella arvoa sillä kokonaisuudella, jonka osia ne viime kädessä ovat.

Kaikissa rakennussuojelua puoltavissa perusteluissa on korostettava sitä, että myöhemmin tehty kopio ei koskaan korvaa alkuperäistä. Rakennustaiteessa kaikki arvot on rakennusvaiheessa kiinteästi sidottu niihin materiaaleihin ja siihen tekniikkaan, joilla rakennus alunperin on pystytetty. Aitous on arvo, jota ei voida liikaa korostaa. Kopiot ovat vain korvikkeita, lavasteita tai kulisseja, tehtiinpä ne kuinka somasti tahansa.

”Historia ja tunnelma kuolee tavara-aseman tuhoamisen takia. Lisäksi matalaa ja helkutin rumaa laatikkoa näyttää taas tulevan. Ihan kuin jostain tulitikuista kasattu nuo talot.

Mikä ihme siinä on, että nykyarkkitehdit ovat täysiä nollia? Voi kun saataisiin jostain uusi Strömmer, Lönn tai Federley tekemään sitä arkkitehtuuria mitä ihmiset kaipaa.

Mitä tuollaisen laatikkotalon suunnittelu vaatii? Ei mitään muuta kuin suoria viivoja ja Autocadin.

Katuun koukkaus, jotta tavara-asema säilyy ja talot täysin uusiksi! Nyt uudella YLA:lla on paikka panna jauhot kelvottomien suunnittelijoiden kurkkuun.” (anonyymi kirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla.)

Tamperelainen uutisoi vain hetki sitten kaupungin voittaneen vuoden pyöräilykunta 2013 –tittelin. Asia herätti hämmennystä ja huvitusta. Ovathan pyöräilijät liikenteenkäyttäjien pohjasakkaa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen pyöräily Tampereella on kuitenkin lisääntynyt yli 50 %lla ja pyöräilyn infraa on kehitetty merkittävillä panostuksilla. Pyöräteitä ja –parkkeja on lisätty autoilun tieltä.

” Tampere ei aio palkinnon saatuaankaan jäädä lepäämään laakereilleen tässä asiassa. Uusi pormestariohjelma linjaa, että tavoittelemme viiden prosenttityksikön kasvua joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkutapaosuuteen.” Kertoo yhdyskuntapalveluiden apulaispormestari Pekka Salmi.

Mieltä ylentäviä sanoja mutta tuleeko Tavara-aseman tapauksesta se käänteentekevä merkkipaalu? Sillä autoilun edistämisestähän tässä on kyse. Kun jonkun on aina väistyttävä ja voimasuhteet huomioidaan, on otsikko ”autot voittavat” aivan oikeassa.

Tiivistettynä siis Tavara-aseman purusta äänestettiin 3.4.2013 Yhdyskuntapalveluiden lautakunnassa. Äänet jakautuivat 7-3, joista enemmistö eli Ahonen Reeta (Kok.), Höyssä Matti (kok.), Strömberg Hannele (Kok.), Pekka Salmi (SDP), Jokinen Tarja (SDP.), Tervo Anne (SDP) ja

Rantaviita-Tiainen Anna-Kaarina (Keskusta) äänestivät purkamisen puolesta ja palautusta käsittelyyn eli purkamista vastaan Raevaara Aarne (ps.), Suoniemi Juhana (vihr.) ja Hyötynen Kalle (vas.).

”Eihän tässä ole mitään järkeä! Minne se toinen suunnitelma katosi? Toisessa suunnitelmassa oli sentään jonkinmoinen tolkku, kun tämä "valittu" suunnitelma raiskaa alueen suorastaan väkisin. Ja älkää nyt sitä alueen helmeä purkako! Nyt kyllä sattuu päähän...” (anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla).

Ennen 1890-lukua rakennettuja taloja ei ole paljonkaan enää jäljellä. Ne ovat purettu uudempien rakennusten tieltä. Ennen tunnusomaisia puisia työläiskortteleita ei ole jätetty kaupungin katukuvaan. Verkatehdas, Finlaysonin vanha värjäämö, ”pulla-Helinin” talo, Holmin talo, Huberin talo, viimeisimpänä makasiinit….Stoppi tälle listalle! Virheitä on tehty historiassa mutta niistä on lupa, ja syytäkin, oppia.

Kaava on nähtävillä 11.4. -13.5. http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus.html

Dokumentit ja palautelomake: http://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?8330

Yleisötilaisuus:

RATAPIHANKATU, pohjoisosa

Ratapihankadun pohjoisosan (Itsenäisyydenkatu-Ainonkatu) asemakaavan

nro 8330 ehdotusvaiheen ja Tammelan alueen muiden suunnitelmien

yleisötilaisuus pidetään torstaina 18.4.2013 klo 18.00.

Paikka: Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13, Wivi Lönn -sali 4.krs.

Lähteet:

http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/nahtavillaolevat/8330/selvitykset/rakhistoriaselv_rt_rakennuksista.pdf

http://moro.aamulehti.fi/2012/02/02/arkkitehti-vanha-tavara-asema-pitaisi-saastaa/

http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194805376186/artikkeli/autot+voittivat+vanha+tavara-asema+puretaan+koska+ratapihankadun+halutaan+kulkevan+suoraan.html

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/226786-tampereesta-vuoden-pyorailykunta

Hallitus 2013 järjestäytyi

Syyskokouksessa 10. joulukuuta valittiin Virnulle uusi hallitus. Puheenjohtajana jatkaa toista vuotta Olga Haapa-aho. Ensimmäisessä kokouksessa 16. tammikuuta hallituksen muiden jäsenten työnjakoa jaettiin.

Muiden hallituksen jäsenten vastuualueet jakaantuvat seuraavasti:
Hannu Salomaa: varapuheenjohtaja
Eve Tervahartiala: sihteeri
Salla Myyry: rahastonhoitaja
Sofia Raittinen: jäsenvastaava
Minna Manninen: viestintävastaava
Anni Heinälä

Toimintasuunnitelmassamme huomioimme vuonna 2013 muutamia teemoja korostetusti. Ne ovat avoimuus ja kestävä kehitys Tampereella, suvaitsevaisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien edistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta, perustulo (Virnu tukee aktiivisesti kansalaisaloitetta perustulosta) ja sosiaaliturva.

Vuosi lähti innostuneesti käytiin myös ViNOn osalta, jäsenjärjestöjen koulutus- ja suunnitteluviikonloppu oli ainakin allekirjoittaneen mielestä erittäin hyödyllinen ja tehokas startti vuodelle.

Huikea vuosi tiedossa, tervetuloa mukaan!