Vegan Challenge 2013 - lihavero tapetille!

Alustusta....

Ajattelin syömistä kaikilta lähestymistavoilta.

Ensinnäkin; vegaanius. Vegan Challenge 2013, haastoin itseni olemaan tammikuun vegaanina.

Vaikka liha ei maistu muutoinkaan ja olen lakto-ovo-pesco-vegetaristi ollut jo 16-vuotiaasta lähtien, on vegaanius todellinen haaste. Pienituloiselle vaihtoehdot ovat aika minimaaliset. Pohdin kehitysmaissa asuvia ihmisiä, joilla vaihtoehtoja ei todellakaan ole toisin kuin täällä ”lottovoitto-valtiossa”, jossa niitä kyllä olisi, mutta ideologia sulkee pois halvemmat ja maukkaammat kilpailijat.

Pohdin sitä, onko ihminen tarkoitettu vegaaniksi? Pärjääkö ilman maitotuotteita? 

Olen itse tuntenut haasteen alusta asti kalvavaa tunnetta että jotain puuttuu. Elimistöni huutaa jotain…se ei ole makeannälkää eikä mieleni tee sen enempää pikaruokaa.

Vegaanina saa lukea määrättömästi sisällysluetteloita. Lähes kaikki mitä lähtee mukaan ostoskoriin, kulkee läheisen tarkastelun kautta. Useimmiten tuote jää hyllyyn.

Vegaanituotteet.net on kultaakin kalliimpi sivusto aloittelevalle vegaanikokelaalle. Kaikkea sieltäkään ei löydy esimerkkinä Lidl:n tuotteet, joista ainakin Soya-maito on yksi parhaimpia (tosin makeutettu) täyteläisyytensä ansiosta. Samoin soija(mansikka)jugurtti, joka vei kielen.

Tietyt ainesosat ovat haastavia niiden piiloutuessa liian helposti sisällystekstien ja aineosaluetteloiden näkymättömiin. Esimerkkinä harhaanjohtavasti nimetty Subwayn vege-pihvi, joka tiukan etsinnän tuloksena siis sisältää kananmuna- ja maitoproteiinia.

Subwaysta löytyy muitakin kyseenalaisia tapauksia, harmillisesti ja vieläpä turhaan. Monta tuotetta olisi voitu korvata vegaanisella vaihtoehdolla. Kuten kevytmajoneesi, joka ei itsessään yleensäkään maistu juuri kuin siltä mitä on; majoneesilta (X-tralla kevytmajoneesi vegaaninen). Jos pitää allekirjoittaneen tapaan makean yhdistelmästä suolaiseen, on hunaja-kaura –leipä ja hunajasinappi myös poissuljettuja vaihtoehtoja. Mutta ”makeasipuli” on myös pannassa; suureksi epäonneksi se sisältää ”heratuotetta”. 

Muita potentiaalisista tuotteista löytyviä vihastuttajia ovat laktoosi, valkuais/keltuaisjauhe, lehmänmaitoproteiini eli kaseiini, juoksutteet, liivate eli gelatiini (joita vähintään löytyy siitä suosikki-karkkipussista!), tali ja steariini, sappi, lampaanvillasta erotettu lanoliini, siitepöly ja tietenkin se hunaja(myslit!).

E-viidakko on jo itsessään tarpeeksi paha koska koodien lisäksi selvennystä ei vaadita. E-120 eli karmiini, punainen väriaine, tehdään kirvoista. E 901 pintakäsittelyaine on mehiläisvahaa ja sitä on monissa makeisissa, E 966 laktitoli on laktoosista valmistettava makeutusaine. Jopa useiden viinien suodatuksessa käytetään eläinperäistä E 1105 lysotsyymia, kaseiinia tai luujauhoa.

Sosiaalista ja eettistä näkökulmaa...

Suomenkuvalehden toimittaja kirjoittaa joulun alla ”lihansyöjän puolustuspuheen”.http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/lihansyonnin-puolustuspuhe

Siinä hän tuo esille kuinka kolme ex-vegaania ovat nykyisin onnellisia ja hyvinvoivia sekasyöjiä.

-          Erään kommentoijan sanoin;" Olen hämmentynyt kuinka toimittajaksi itseään kutsuva tekee johtopäätöksiä kolmen anekdootin perusteella.".

”Liha on terveellistä ja tuo hyvänolon, Monet vegetaristit kärsivät B-12 vitamiinin puutteesta, ja lihan sisältämä rauta ja sinkki imeytyvät elimistöön paremmin kuin kasvistuotteista tai pillereistä saadut versiot.”

- Vegaanit voivat kärsiä B-12sta puutteesta, eivät vegetaristit. Monipuolinen vegaani-ruokavalio sisältää sinkkiä ja rautaa tarpeen määrin ja itse asiassa ilman maitotuotteita, vaikuttavat jopa paremmin, koska kalsium estää raudan ja tiamiinin(B1) imeytymistä.

” Eläinten keskuudessa on luonnonlaki, viidakonlaki, miksikä ikinä sitten haluaakin sitä kutsua, mutta ihminen on olento joka kykenee tekemään eettisiä päätöksiä ja voi valita niin että ei syö toisia lajeja..”

”Anoreksiaa esiintyy eniten keskiluokkaisilla ja rikkailla. Siellä missä on nälänhätää ei syömishäiriöitä tunneta.” (Ava dokumentti)

Eläinten olot ovat kuin liian nopeasti kaupungistuvien kylien lapsilla. Heikot hakataan, pienet jäävät jalkoihin, kuolevat isojen saappaiden alle. Eri jengit tappelevat keskenään kun tuntemattomat laitetaan samaan ahtaaseen tilaan. Turhautuminen ja tekemisen puute johtavat toisiin kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan.

Aika on rajallinen, on stressi ja samalla elämä on virikkeetöntä. Ympäristö on harmaata ja likaista. Oletko siisteysintoilija? Kuvittele eläväsi jatkuvan sotkun keskellä pystymättä vaikuttamaan asiaan mitenkään.

Melusaaste aiheuttaa mielenterveysongelmia, häiriintymistä –lisää stressiä. Olosuhteet ovat kuin keskitysleirillä, viereisesi kuolevat, muttet voi tehdä mitään. Kuolema, veri ja sisälmysten haju ympäröivät tilaa.

Tappaminen itsessään tapahtuu eläimestä riippuen tainnuttamalla sähköshokilla elektrodien tai tainnutuspistoolin avulla. Tainnutus ennen tappamista on mahdollista myös hiilidioksidipistoolin avulla, joka mitä ilmeisimmin aiheuttaa eläimelle paniikin kaltaisen reaktion.

Suomalaiset tunnetusti määrittelevät itsensä työnsä kautta. Itseisarvo ei myöskään ole vähimmissäkään määrin tuotantoeläinten mittarina. Niin kauan kuin eläinten tappaminen on niinkin massiivista kuin 150 000 tuotantoeläintä(pelkästään Suomessa) päivätahdilla, eivät ne muuta voi ollakaan. Toisin kuin turkistarha-eläinten lainsäädäntö on eräissä maissa säädetty sellaiseksi että kun eläinten olot ovat luonnonmukaiset, ei toiminta ole enää kannattavaa, ei olisi mahdotonta parantaa ”ruokakarjan” oloja inhimillisiksi vähentämällä radikaalisti lihansyöntiä ja maidontuotantoa.

”Kyllä meillä vaan miun nuoruuessa syötiin kunnon puhasta fläskiä”

On turha vedota siihen, kuinka ihminen on aina pärjännyt pääasiallisesti lihansyöjänä. ”Oikeaa, kunnon ruokaa”.

Lihankulutus on nousevasta kasvisruokasuuntauksesta huolimatta kasvanut viisinkertaisesti maailmassa vuodesta 1950.

Liharuuan hiilijalanjälki ja ilmastopäästöt eivät ole ihan pieni ongelma. !---!

Lihansyönti kulminoituu oikeastaan kaikkeen; Laiduntaminen vaatii luonnonniittyjä, jotka vievät tilaa kaksi kertaa viljeltyä maata enemmän. Kun niityt kuolevat jää ainoaksi vaihtoehdoksi rehu, josta välillisesti menetetään ruuaksi kelpaavaa viljaa moninkertaisesti; rehua tarvitaan 7kertaisesti naudan lihakiloa kohti, 4kertaisesti possua ja puolet enemmän lintukarjasta saatavaa lihaan. Perspektiiviä antamaan mainittakoon että amerikkalainen syö vuodessa kaksi kertaa oman painonsa verran lihaa!

Noin joka kuudes ihminen näkee nälkää.

Lihansyönti ynnä rasvaiset maitotuotteet lisäävät elintasosairauksia, muun muassa syöpää, sydän- ja verisuonitauteja.

Aikamme paradoksi on kieltämättä että maailman köyhä väestö kilpailee ruuaksi kelpaavista luonnonvaroista karjan kesken.

Vesi on tulevaisuuden öljy

Mitä isompi ja näin myös tuottamattomampi eläin, sitä enemmän kuluu vettä karjan ruokintaan. Tällä hetkellä vesipula-alueilla asuu 470 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin 76 suomen kansalaisten verran.

Maatalouden käyttämä vesimäärä on noussut 60% vuodesta 1960. Tarve kasvaa siinä missä vesipulasta kärsivien määräkin.

Totaaliveganismi kaikille?

Jos amerikkalainen vähentäisi lihankulutustaan 5%, siis pitäisi karkeasti ottaen kasvisruokapäivän kerran viikossa, vapautuisi 7,5 milj.kg viljaa ruokkimaan ne 25miljoonaa nälkää näkevää, jotka maassa on. Kasvisruokaystävällinen ruokavaliokin voi olla pieniä tekoja, mutta yhtäkaikki; talkoot ovat yhteiset. 

Pekka Haavisto kyseenalaistaa risukasat...

....oksat pois: Clean tech tilalle!

Vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto vieraili Tampereen yliopistolla maanantaina 8.4 keskustelemassa aiheesta ”Vihreä talous” ja pohdiskeli muiden panelistien kesken voisiko siinä olla Suomelle globaali mahdollisuus? Onko Clean Tech totta?

Keskustelemassa olivat terveysalan tutkijatohtori Liina-Kaisa Tynkkynen, Pirkanmaan liiton johtaja Petri Räsänen sekä teknologiateollisuuden Matti Skyttä.

Yli viisikymmenpäistä yleisöä kohahdutti Pekka Haaviston esiintuoma perspektiivi ydinvoiman renessanssin kaatuvan –ei niinkään Fukushimaan- vaan Olkiluoto kolmannen kustannusten karkaamiseen.

Haavisto toi esiin niin kutsutun risukasa-näkökulman tarkoittaen Suomessa tuotettavan liian helposti tuotteita vain omille markkinoille vaikka meillä olisi viennille koko maailma rajana. Siinä missä Afrikassa ovat aktivoituneet Kiinan ja Brasilian kaltaiset vientijätit, me EUsta puhallamme sinne mustia pilviä peläten järjestelmien epävakautta ja korruptoituneisuutta.

” Mutta katsokaa kenen naapurivaltiona te sijaitsette? ”oli Haavistolta kysytty. ”Tosiasiassa  Suomen pitkä historia Venäjän kauppakumppanina antaa meille ainutlaatuista kokemusta vaikeilla ja epävakailla markkinoilla toimimisesta.” Pekka jatkoi.

Myös muut panelistit toivoivat rohkeutta viedä Suomalaista osaamista ja innovatiivioita maailmalle. Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan terveysalan tuotteet ovat uniikkeja ja laadukkaita, mutta kyky tuotteistaa on vajavainen.

Petri Räsänen totesi tilaaja-tuottajamallin olevan oiva väline palveluiden tuotteistamiseen.

Matti Skyttä toi esiin maailman noin 1600 miljardin Clean Techin markkinoista Suomen osuuden olevan noin yksi prosentti. Riittääkö se meille?

. "Suomessa keskitytään katsomaan asioita liian läheltä, eikä nähdä asioita maailman mittakaavassa. Suomalaiset tuotteet ovat laadukkaita, mutta niitä ei osata markkinoida. Meillä on esimerkiksi erinomaista aurinko- tai tuulivoimaosaamista, vaikka omat tuotantoedellytyksemme eivät ole maailman parhaita", sanoi Haavisto.

”On aika keskittyä löytämään Afrikan suomalaiselle viennille tarjoamat mahdollisuudet sen vikojen sijaan."

Niin: ei tarvitse viedä koko risukasaa, kun materiaali tai taito niputtaa ovat ensiluokkaisia. Vai emmekö vain näe metsää puilta?

Mikä ihmeen Cleantech? http://fi.wikipedia.org/wiki/Cleantech

Rakennussuojelu: Kuka määrää vanhuksen arvon?

Kannanotto: Rakennussuojelu

Tampereen surullisen kuuluisa historia vanhojen rakennustemme säilyttämisen vähättelystä toistaa jälleen itseään jos suunnitelma Tavara-aseman purkamisesta toteutuu.

Moni tamperelainen muistaa kuinka täpärällä oli Kauppahallin virastotalon pelastuminen purku-uhan alta elokuussa 1981. Tuolloin parinkymmenen nuoren aktivistin joukko paisui parinsadan suojelijan kansanliikkeeksi ja adresseihin kerättiin jopa 17 000 nimeä. Tapaus jätti jäljen historian kirjoihin ja varmasti jokainen kauppahallissa asioiva kiittää suojelijoita ja aktivistien määrätietoisuudesta nyt.

Muuan vanha Tavara-asema sijaitsee uuden Scandic-hotellin kupeessa Tammelan puolella rataa. Tänä päivänä se on vaatimaton ja siipeensä saaneen näköinen. Siksikö enemmistön päättäjistä on niin vaikea nähdä sen todellista arvoa? Nimittäin arvokas se on.

Asemarakennus on näet suomalaisen arkkitehdin, Bruno Ferdinand Granholmin (14. toukokuuta 1857 – 29. syyskuuta 1930) aikaansaannos, joka toimi vuosina 1892–1926 Rautatiehallituksen pääarkkitehtina. Hän on suunnitellut satoja rakennuksia Suomessa, muun muassa Helsingin ja Tampereen makasiinit. Tekee pahaa todeta että näistä suurinosa on purettu.

Nyt 106 vuotta myöhemmin kansallisromantiikasta ei paljoa ole jäljellä koska rakennukset ovat olleet oman onnensa nojassa ja aika on tehnyt sen mitä meille kaikille. Se on kaikkea muuta kuin syy pistää yksikään rakennuksista matalaksi. On sanomattakin selvää että Tavara-asema, Morkku ja Lompanlinna pitävät sisällään merkittävän osan kaupungin historiaa.

Tavara-asema juurtuu lähtemättömästi toisen maailmansodan alkujuurille. Rakennuksessa mm. säilytettiin sisällisodan aikaan punavankeja. Todisteet historian juuriltä näkee  aaltopeltiseinien luodinrei´istä, jotka ovat syntyneet vuoden 1918 taistelujen yhteydessä.

Yli 40 vuotta sitten perustettiin yhdistys suojelemaan virastotaloa: Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys eli Pirperpol. Facebookissa syntyneen kansanliikkeen perusteella vastaavaa liikehdintää on näkyvissä Tavara-aseman puolesta. Ryhmässä on yli 800 jäsentä ja määrä nousee. Puolustajat ovat määrätietoisia syystäkin ja jopa purkamisen puolesta äänestäneiden lautakunnan jäsenten suunnalta on kehoitettu vasta-argumenttien ja mielipiteiden esittämiseen kaavan tullessa kommentointiin.

Rakennussuojelun menestyksellinen hoitaminen vaatii aktiivisen julkisen keskustelun ja yleisen mielipiteen herättämisen lisäksi puuttumista asiaan pitkäjänteisesti. Otollisin vaihe on usein asemakaavan laatiminen, mikä merkitsee, että kaavojen nähtävillä oloa tulisi seurata säännöllisesti.

MIKSI SITTEN SUOJELLA TALOVANHUKSIA?

Jokainen vanha rakennus ja ympäristö on uniikki yksilö tai kokonaisuus. Säilyttämistä puoltavat kolme arvoluokkaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota erikseen, jottei mikään osa-alue unohtuisi.

Rakennussuojelukiistassa on esitettävä, miksi jokin rakennus, miljöö tmv. halutaan säilyttää.

Jokaisesta arvosta on selvittävä, ovatko ne paikkakunnan näkökulmasta tärkeitä tai mahdollisesti valtakunnallisestikin merkittäviä.

Käyttöarvot

Tavara-aseman tapauksessa on päättäjien taholta kyseenalaistettu löytyykö todellista käyttöä rakennukselle, joka puristuu tien ja ratapihan väliin. Paitsi ettei virkamiesten harteilla tarvitse olla valta päättää käyttötarkoitusta, löytyy lukemattomia ideoita ihan tavallisilta kuolevaisiltakin: Tammelan kauppahalli ravintoloineen ja terasseineen, Työväenmuseo Werstaan tyylinen näyttely- ja myyntitila, bändikämpät, muuntojoustava luova tila jossa eri asiantuntijaorganisaatiot voivat järjestää työpajoja…Tosiasiassa Tavara-asema sijaitsee ehkä kaupungin otollisimmalla paikalla. Maantieteellisesti keskellä, esimerkiksi nopeat yhteydet Jyväskylään, Poriin, Turkuun ja Helsinkiin ja ohikulkumatkojen solmupaikassa. Tamperelaisille taas keskustaa lähempänä kokoajan kasvavaa Tammelaa ja Kalevaa sekä yliopistoa ja Hämeenkadun itäpäätä.

”Jos on osoitettavissa, että vanha rakennus on edelleen käyttökelpoinen joko alkuperäisessä tarkoituksessaan tai jossakin uudessa tehtävässä, se on vahva suojelua puoltava argumentti. On tuhlausta hävittää tarpeellinen rakennus.”

Historialliset arvot

Tavara-aseman historiallisesta ja

Jos kohde on rakennettu johonkin erityiseen tehtävään, jos sen mukana säilyy muisto jonkun henkilön, yhteisön, paikkakunnan tai peräti valtakunnan historian kannalta merkittävästä asiasta, voidaan korostaa kohteen historiallisia arvoja. ”Jokainen rakennus on aina paras näköismuotokuva siitä asiasta, jota palvelemaan se on rakennettu”.

Tavara-asemaan Morkun ja Lompanlinnan kanssa kulminoituu todellisen tamperelaisen työn arvostus. Rautatielaitos osoitti korkeaa statusta tarjoamallaan työntekijöilleen työsuhdeasunnot, terveyspalvelut ja mahdollisuuden viettää vapaa-aikaa seuratalolla kulttuurin ja viihteen parissa; tanssittiin, musisoitiin ja käytössä oli kirjasto.

”Vanhassa ympäristössä ja rakennuksessa on usein monia rakennusvaiheita, jotka jokainen kertovat omasta historiallisesta syntyhetkestään. Historiallisissa ympäristökokonaisuuksissa tällainen on jopa tavallisempaa kuin se, että kaikki arvokkuus olisi kotoisin yhdeltä ajanjaksolta. Tällöin on syytä korostaa kohteen kerrostuneisuutta.”

"yksi tiilistä tehty varasto puretaan, koska se on tiellä ja siitä on haittaa ihmisille, heidän turvallisuudelleen ja liikenteelle"

”Ei tuosta ole yli 100 vuoteen mitään haittaa ollut kenellekään, vaan autoilijoiden ja autoillaan ajavien päättäjien röyhkeä asenne tuhoaa viimeisenkin vanhan kivitalon itäisestä keskustasta. Kerrassaan pöyristyttävää, kun tiedetään kuinka paljon Tampereen historiaa on lanattu autojen ja laatikkotalojen tieltä pois. Hävetkää päättäjät!

Mikä tällainen kaupunki oikein on, joka ei arvosta edes omaa historiaansa? Täysi nolla.”(anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla)

Esteettiset arvot eli kauneusarvot

Näkemykseni ja raaka totuus on että nykyään ei osata Suomessa rakentaa kaunista. Ei sitten millään. Lisäksi tunnelma vanhoissa rakennuksissa on veitsellä leikattavissa; sitä ei pysty jälleenluoda uudelleen. Jollet tiedä mistä puhun, käy Telakalla nauttimassa lasillinen.

Eri aikakaudet rakentavat sitä minkä kulloinkin kokevat esteettiseksi. Tämä voi johtaa ongelmallisiin suojelukiistoihin jos myöhempi sukupolvi kokee rumaksi edellisen ikäpolven rakennusihanteen. Nykyään, kauneuskysymykset kytkeytyvät nopealla sykkeellä kaupallisuuteen, joka korostaa vanhan aikakauden säilyttämisen tärkeyttä. Vaatimattomatkin aikansa mestareiden aikaansaannokset on syytä muistaa ja perustella arvoa sillä kokonaisuudella, jonka osia ne viime kädessä ovat.

Kaikissa rakennussuojelua puoltavissa perusteluissa on korostettava sitä, että myöhemmin tehty kopio ei koskaan korvaa alkuperäistä. Rakennustaiteessa kaikki arvot on rakennusvaiheessa kiinteästi sidottu niihin materiaaleihin ja siihen tekniikkaan, joilla rakennus alunperin on pystytetty. Aitous on arvo, jota ei voida liikaa korostaa. Kopiot ovat vain korvikkeita, lavasteita tai kulisseja, tehtiinpä ne kuinka somasti tahansa.

”Historia ja tunnelma kuolee tavara-aseman tuhoamisen takia. Lisäksi matalaa ja helkutin rumaa laatikkoa näyttää taas tulevan. Ihan kuin jostain tulitikuista kasattu nuo talot.

Mikä ihme siinä on, että nykyarkkitehdit ovat täysiä nollia? Voi kun saataisiin jostain uusi Strömmer, Lönn tai Federley tekemään sitä arkkitehtuuria mitä ihmiset kaipaa.

Mitä tuollaisen laatikkotalon suunnittelu vaatii? Ei mitään muuta kuin suoria viivoja ja Autocadin.

Katuun koukkaus, jotta tavara-asema säilyy ja talot täysin uusiksi! Nyt uudella YLA:lla on paikka panna jauhot kelvottomien suunnittelijoiden kurkkuun.” (anonyymi kirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla.)

Tamperelainen uutisoi vain hetki sitten kaupungin voittaneen vuoden pyöräilykunta 2013 –tittelin. Asia herätti hämmennystä ja huvitusta. Ovathan pyöräilijät liikenteenkäyttäjien pohjasakkaa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen pyöräily Tampereella on kuitenkin lisääntynyt yli 50 %lla ja pyöräilyn infraa on kehitetty merkittävillä panostuksilla. Pyöräteitä ja –parkkeja on lisätty autoilun tieltä.

” Tampere ei aio palkinnon saatuaankaan jäädä lepäämään laakereilleen tässä asiassa. Uusi pormestariohjelma linjaa, että tavoittelemme viiden prosenttityksikön kasvua joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkutapaosuuteen.” Kertoo yhdyskuntapalveluiden apulaispormestari Pekka Salmi.

Mieltä ylentäviä sanoja mutta tuleeko Tavara-aseman tapauksesta se käänteentekevä merkkipaalu? Sillä autoilun edistämisestähän tässä on kyse. Kun jonkun on aina väistyttävä ja voimasuhteet huomioidaan, on otsikko ”autot voittavat” aivan oikeassa.

Tiivistettynä siis Tavara-aseman purusta äänestettiin 3.4.2013 Yhdyskuntapalveluiden lautakunnassa. Äänet jakautuivat 7-3, joista enemmistö eli Ahonen Reeta (Kok.), Höyssä Matti (kok.), Strömberg Hannele (Kok.), Pekka Salmi (SDP), Jokinen Tarja (SDP.), Tervo Anne (SDP) ja

Rantaviita-Tiainen Anna-Kaarina (Keskusta) äänestivät purkamisen puolesta ja palautusta käsittelyyn eli purkamista vastaan Raevaara Aarne (ps.), Suoniemi Juhana (vihr.) ja Hyötynen Kalle (vas.).

”Eihän tässä ole mitään järkeä! Minne se toinen suunnitelma katosi? Toisessa suunnitelmassa oli sentään jonkinmoinen tolkku, kun tämä "valittu" suunnitelma raiskaa alueen suorastaan väkisin. Ja älkää nyt sitä alueen helmeä purkako! Nyt kyllä sattuu päähän...” (anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla).

Ennen 1890-lukua rakennettuja taloja ei ole paljonkaan enää jäljellä. Ne ovat purettu uudempien rakennusten tieltä. Ennen tunnusomaisia puisia työläiskortteleita ei ole jätetty kaupungin katukuvaan. Verkatehdas, Finlaysonin vanha värjäämö, ”pulla-Helinin” talo, Holmin talo, Huberin talo, viimeisimpänä makasiinit….Stoppi tälle listalle! Virheitä on tehty historiassa mutta niistä on lupa, ja syytäkin, oppia.

Kaava on nähtävillä 11.4. -13.5. http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus.html

Dokumentit ja palautelomake: http://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?8330

Yleisötilaisuus:

RATAPIHANKATU, pohjoisosa

Ratapihankadun pohjoisosan (Itsenäisyydenkatu-Ainonkatu) asemakaavan

nro 8330 ehdotusvaiheen ja Tammelan alueen muiden suunnitelmien

yleisötilaisuus pidetään torstaina 18.4.2013 klo 18.00.

Paikka: Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13, Wivi Lönn -sali 4.krs.

Lähteet:

http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/nahtavillaolevat/8330/selvitykset/rakhistoriaselv_rt_rakennuksista.pdf

http://moro.aamulehti.fi/2012/02/02/arkkitehti-vanha-tavara-asema-pitaisi-saastaa/

http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194805376186/artikkeli/autot+voittivat+vanha+tavara-asema+puretaan+koska+ratapihankadun+halutaan+kulkevan+suoraan.html

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/226786-tampereesta-vuoden-pyorailykunta

Hallitus 2013 järjestäytyi

Syyskokouksessa 10. joulukuuta valittiin Virnulle uusi hallitus. Puheenjohtajana jatkaa toista vuotta Olga Haapa-aho. Ensimmäisessä kokouksessa 16. tammikuuta hallituksen muiden jäsenten työnjakoa jaettiin.

Muiden hallituksen jäsenten vastuualueet jakaantuvat seuraavasti:
Hannu Salomaa: varapuheenjohtaja
Eve Tervahartiala: sihteeri
Salla Myyry: rahastonhoitaja
Sofia Raittinen: jäsenvastaava
Minna Manninen: viestintävastaava
Anni Heinälä

Toimintasuunnitelmassamme huomioimme vuonna 2013 muutamia teemoja korostetusti. Ne ovat avoimuus ja kestävä kehitys Tampereella, suvaitsevaisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien edistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta, perustulo (Virnu tukee aktiivisesti kansalaisaloitetta perustulosta) ja sosiaaliturva.

Vuosi lähti innostuneesti käytiin myös ViNOn osalta, jäsenjärjestöjen koulutus- ja suunnitteluviikonloppu oli ainakin allekirjoittaneen mielestä erittäin hyödyllinen ja tehokas startti vuodelle.

Huikea vuosi tiedossa, tervetuloa mukaan!

"Niin paljon mahtui vuoteen tähän, jota on jäljellä enää ihan vähän...."

Virnun hallitusvuosi 2012

Perjantai 9.12.2011.

Virnun virallinen syyskokous Kehräsaaressa totuttuun tapaan. Toimintasuunnitelman hyväksyminen, taloussuunnitelman läpikäynti. Loputon keskustelu järjestösihteerin sopimuksen jatkamisesta kaupungin tuen puitteissa.

Kokous venyy, venyy ja lopulta päästään asiaan; Virnun on määrä koota uusi hallitus ja uusia ehdokkaita pestiin on yllättäen tungokseksi asti. Ensi kertaa ehkä koskaan Virnun historiassa?

Taisipa oma hakemukseni lähteä vasta samaisena päivänä, muutamaa tuntia ennen kuten tapojeni mukaista on. Epäröin yhä ja siinä vaiheessa kun J-P piti puheenvuoron jäävätäkseen itsensä. Oli pakko avata oma suuni. Salla pani pisteen epäröinnille määräten äänestyksen. Kukaan ei saanut jääväytyä nyt!

Näin tehtiin. Ääntenlaskijat saivat miesmuistiin varsin vastuullisen tehtävän; laskettavaa!

Ei ollut helppoa pitkän päivän jälkeen, kun poppoo tupattiin toimiston ulkopuolelle laskun suorittamisen ajaksi ja kello kävi puoli kymmentä.

Järjestösihteeri olisi käytettävissä vielä toukokuuhun asti, mikä helpotti työnjakoa ja punaisen langan pitämistä käsissä. Hallitus oli uusia tulokkaita täynnä, innokkaita ottamaan kahdet vaalit vastaan tulevana kautenaan.

Päivän saldona oli Joulutorilla kylmettyminen myyjän roolissa, sieltä bodyBalanceen hakemaan mielenrauhaa ja lämpöä vereen. Jotain evästä ennen kokousta…

Oli kaistapäinen tunne kävellä läpi kaupungin kymmeneltä perjantai-iltana, äärettömän väsyneenä mutta odotusta täynnä. Toki odotus kuuluu joulukuun jännitykseen. Hallitusvuosi!

Politiikka oli tuonut omaan elämääni jotain, jonka vuoksin olin Joku. Se oli hankala sisäistää, koska en tosiaan tiennyt politiikan normeista mitään, en myöskään järjestötyöstä, johtamisesta, organisoinnista, tietojenkäsittelystä, tietotekniikasta. Ainut mitä oli annettavanani, oli korkea moraali, ymmärrys oikean ja väärän erosta.

Oli viimein konkreettista tehtävää maailman pahuuksia vastaan, ihmisten kieroutuneita asenteita. Työskentelin siviilissä niiden ihmisten kanssa, joille elämä oli kääntänyt selkänsä. En mainitse pessimismiä, mutta elämä kovettaa asenteet. Se on pidemmän päälle hyvin turhauttavaa päivästä toiseen.

Siksikin vihreys on piristystä arkeen. Ihmisillä on tahto tehdä asioille jotain sen sijaan että jäisivät voivottelemaan kohtaloaan. Rypemään risukasassa kuin sanotaan.

”Jaa luuletsä et sä pärjäät siellä. Eikö sulla ole nyt ihan tarpeeksi muutakin.” (Ei kysymys vaan toteamus!). Ihana, 30-luvun asentein varustettu isoäitini tokaisi ykskantaan kertoessani hallituspaikasta. Kuivasti naurahtaen.

Niin luulenko? En luullut mitään, mutta sen tiedän että tämä vuosi on opettanut enemmän –huomaamattani- ainakin itsevarmuutta ja vahvuutta aavistuksen heikkoon luonteeseeni.

Olen muun muassa ensi kertaa uskaltanut sairastumiseni jälkeen, 2008, lähteä reissuun muualle kuin sukulaisteni luokse. Lappeenrannan puoluekokous oli muistorikas kokemus kaikkineen. Vaikka olin siellä väsynyt ja nääntynyt monin tavoin, uusi kaupunki ja hyvä porukka kantoivat yli upean viikonvaihteen. Huomasin löytäneeni mielipiteitä ihan omasta itsestäni. Ja perustelut niille.

Vuoden aikana olen tavannut hienoja Vihreitä; eturiviläisiä, pitkän linjan poliitikkoja ja konkareita. - Saanut tavata ainutlaatuisen presidentti-ehdokkaamme ja olla tyytyväinen kampanjointiimme ja yhteishenkeen. Sehän tunnetusti nousi hurmoksen lailla presidentinvaaleissa.

Muutamat paleltumat ja ahdasmieliset asenteet eivät etenemistä jarruttaneet.

Otin mutun mukaan vastaan mitä eteen tuli ja pääsin sen avulla vaalilautakuntaan, jossa toimin pöytäkirjanpitäjänä. Sain olla ylpeä saadessamme kiitosta että pöytäkirja oli virheetön sekä ennen kaikkea Olkahisen koulun hyvästä tiimistä. Sieltä löysin itseni myös syksyllä kuntavaalien aikaan. Hyvin eri tunnelmissa tosin, mutta kokemukset mukanani.

Vihreissä nuorissa olen tosissaan ollut hallituslainen ja saanut unohtaa rauhassa siviili-persoonani niin moninaisine ongelmineen. Minua ei ole arvioitu historiani tai osaamattomuuteni, kouluttamattomuuteni perusteella, päinvastoin; saanut kiitosta siitä mitä olen tehnyt. Nyt.

En toivonut ystäviä tai ihmissuhteita vaan enemmänkin vaikuttamista. Tahtomattani välimme aktiivien välillä, siis aikuis-Vihreiden, että nuorten kesken lämpeni joksikin; yhteishengeksi. Niinpä en pane pahakseni, että voin kutsua monia heistä ystävikseni statuksestaan huolimatta.

Edelleen fanitan suuresti O-P:aa, joka on ollut loistokas tuki aina sitä tarvitessani. Ja koska tämä kirjoitelma on joulutoivotusten merkeissä kirjoitettu, vilpitön kiitos menee OP:lle ja vaimolleen Marille. Loppujen lopuksi suuret asiat ovat niin pienistä hipuista kiinni. Niin hyvässä kuin pahassa. Jälkimmäistä olen, myönnettäköön, ajautunut maistamaan mm. kunnallisvaalien myötä.

Ihmissuhde-ongelmat pilaavat realiteetit eikä mikään määrä politiikkaa väsytä niin paljon.

Olin kokenut ensitapaamisilla Iidan vaikeasti lähestyttävänä, nyt tunne on muuttunut täysin päinvastaiseksi, luotan Iidan arviointikykyyn ja koen hänet varsin lämpimänä ja välittävänä ihmisenä. Siksi olin enemmän kuin harmissani hänen lähtiessään hallituksesta lopullisesti kesän alussa. Kun kiintyy ihmisiin, on omat mielipahat haaste jättää toisarvoisiksi. Se on kuitenkin hyväksyttävä. Kiitos Iida! Muistan erityisen mieluisana lukupiiri-iltamme Telakalla romanien oloista. *"Roma and Traveller Inclusion in  Europe - Green Questions and Answers"

Puheenjohtajaksi valittiin Olga;  jo eduskuntavaalien myötä kivenkovaksi osoittautunut sosiaalipoliitikkomme . Olgan kautta innostuin erityisesti perustulo-teemasta. Se on aiheena mielettömän inspiroiva. Toivon sen nostamista framille seuraavana hallitusvuotenamme, siksi onkin otollista että saimme Olgan jatkamaan puheenjohtajuuttaan. Olga on kovan luokan tekijä, ja vastuunkantaja kaikkineen. Samoin kuin Iida, on Olgakin vaikeasti lähestyttävä, mutta poliitikon on naisena pakkokin olla. Onneksi jään mursi yhteinen palo tanssiin ja Gogo. Olga, vilpittömät onnittelut varavaltuutetun paikastasi ja isosti onnea rupeamaan!

Maijusta huokui tekemisen halu ja intohimo kaikkea kohtaan, kun tapasimme pikkujouluissa Purttarilla 2011 joulun alla. Maijun kanssa oli heti helppo päästä juttuun (vaikkakin olin tuolloin varsin ajatuksiini uppoutunut) ja mielipiteissään tyttö on tiukka! Maiju osaa kyseenalaistamisen taidon ja mikä parasta; perustelut löytyy aina. Sen taidon haluan oppia sinulta Maiju. Inhimillisenkin puolen näin Minerva-neidin muodossa viettäessämme valtuustoetkoilua glögien kera seuraten kaupungin valtuuston kokousta läppäriltä Maijun iki-ihanassa asunnossa Juhannuskylässä. Vanhat puutalot ja kissat, yhteisiä intressejä löytyi Maijunkin kanssa ja uskaltauduin Maijuun tutustumisen myötä muuttamaan naapurikseenkin. Se onkin ollut vuoden parhautta. (Ja raskautta!) - K!!tos Maiju.

Katri, sossutäti vaikkei ihan heti uskoisi! Tähän sanavalmiiseen tyttöön olisin mielelläni tutustunut vielä toisenkin hallituskauden ajan. Uskon kuitenkin että Katrista tulee mitä mainioin Vihreä sosiaalitäti, joka osaa kyseenalaistaa yhteiskunnan totutut kaavat ja normit ottaen huomioon vähemmistön näkökulman. Se ei todellakaan ole helppoa. Ei, vaikka itsekin menen noihin raameihin varsin mutkitta. Katri, toivon että pysyt meidän aktiivina ja jatkat pressanvaalien tuomaa kampanja-intoa! Muista että kylmänsieto on sekin taito…

( J-P:  olen pahoillani ettet päässyt sihteeröimään, sen manttelin olisin sinulle luovuttanut ensi vuodelle, jos vain olisit jatkanut porukassa! Olet ollut testosteronin tuoja hallitukseen ja kuten sanoin; olisin mieluusti jakanut ensi kauden kanssasi mutta toivon että pysyt mukana yhäkin!)

J-P on arvojensa mukaisesti avoin ja helposti lähestyttävä, yllättäen tanssikyky ja olenkin yllättynyt kuinka moni meistä politiikan inspiroimista nuorista hakee vastapainoa tanssin olemuksesta.

Politiikassa sinun on oltava vakavasti otettava kovan luokan taitaja, osattava esittää faktat vakuuttavasti ja tiedettävä ”kaikesta kaikki”. Tanssiin et voi itseäsi pistää likoon kuin tekemällä itsestäsi naurettavan; heittäytymällä. Se on täydellinen vastapaino politiikalle.

Ja Ville. Mies, joka avaa suunsa vain kun hänellä on asiaa. (Jos silloinkaan?)

Tutustuin Villeen vasta Lappeenrannan reissulla. Tai siis en tutustunut.

Mutta huomasin että Ville on se puuttuva palanen jos tuntuu että porukka ei ole kasassa.  

Ville tietää paljon, ja oivalsin että politiikan sisällöissä meillä on ehkä eniten yhteisiä, vuoden aikana itselleni heränneitä, intressejä. Sen suhteen voin tuntea kateuden pistoksen että Ville opiskelee täysillä asioita, joissa itse olen vasta lastenkengissä. Yhtäkaikki, Villekin luopui hallituspaikastaan, joten odotan hänestä tiukkaa kansainvälisen teknologiamme pelastajaa ja kantajaa kehitysyhteistyön merkeissä!

Jonnen taival jäi hyllylle harmillisen nopeasti, tosin harmillisen vain meidän kannaltamme.

Poikkeuksellisen avoimesti oma itsensä (en tässä viittaa mihinkään seksuaaliseen identiteettiin nyt) sellaisena kuin on. Jonnen kanssa tulee juttuun heti ensitapaamisella ja mielestäni hän herättää heti luottamusta, joka tänä päivänä on hieman harvinainenkin piirre.

Jonne on toiminnan mies; harrastusten ja intressiensä perusteella, ei juuri pysy aloillaan. Ei varmaan siis tarvinne kehottaa tarttumaan tilaisuuteen mutta onnea ei maailmalla mukana ole liikaa..

Sokerina pohjalla vasen kätemme; Anni. Annilla on taito saada ihmiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Annin iloisen tervehdyksen kuulee ensimmäisenä, sen muistan omien kokemusteni kautta ensikerroilta. Kaiken lempeyden vastapainona löytyy horjumaton jämäkkyys ja järjestelykyky. Asiat saavat vauhtia Annin käsissä. Maijun tapaan Anni kyseenalaistaa monesti myös tehokkaasti -pelotta- tarjoten samalla vaihtoehdon, joka haastaa muut miettimään syvemmin käsiteltävää kysymystä.

Anni, jos joku, on paitsi pitänyt ääntä tapahtumista, osallistunut itse ehkä aktiivisimmin meistä sekä toiminut ansiokkaasti linkkinä ViNOon. 

Lisäksi olet Anni petollisen tehokas taivuttelemaan ja rohkaisemaan! (…ja niinpä löysin itseni Tavin hallituksesta….)

Plussana kiitoksena vuodesta Vellulle, joka muuten saa pisteet Talvivaaran miekkari-matkan järjestämisestä joka oli hiuskarvan varassa jäädä vaille Virnun mies- ja naisvahvuutta.

Henkilökohtainen kiitos Vihreälle uranuurtajalle, Jaakko Stenhällille. Jaakko briiffasi minut kunnallisvaali-työryhmän ytimeen, siitä huolimatta että olin pelonsekaisin tuntein lähtenyt kokeilemaan niinikään kepillä jäätä, vaikken uskonut missään vaiheessa sen kantavan. Kantoi se.

Sanottakoon vielä että vuoden mieleen jäävin ja odottamaton kiitos tuli juurikin Jaakon suusta Markuksentorin kunnallisvaali-illanvietossa.

Lämmin kädenpuristus myös uusille vanhoille tuttavuuksille; Veikolle, Aksulle ja Tonille, ketkä todensivat Rosan uhkauksen ”vaalit ovat ihmisen parasta aikaa” ja toivat kampanjointiin ihan uusia ulottuvuuksia.

Nämä olivat henkilöhistoriani ensimmäiset kunnallisvaalit, joiden myötä olen karkeasti havainnut kuinka todellisuutta on että poliitikkokin todella on vain ihminen. Ja palkkansa ansainnut. Kaiken sen itsensä likoon laiton jälkeen.

Kiitos.

Feministiajatuksia televisiosarjoista ja elokuvista

Kuulin ohi mennen pätkän jotain suomalaista TV-sarjaa, kun itse ”työskentelin” läppärillä. En edes muista keskustelun tarkkaa sisältöä, muistan vain, että kyse oli jostain poliisihommasta, jossa miespuoliset poliisin tutkijat pohtivat jotain johonkin alamaailman verkostoon liittyvää yhden naistutkijan kanssa. Miehet latelivat yleistietoa ja päivittivät tilannetta, kunnes nainen kysyy, että mitä häh, miten niin, mitä tää tarkoittaa? Mies selostaa auttavaisesti että no hei, näin tää juttu menee, etsä tiiä vai?? Aivoihini ilmestyi taas joku feministisuodatin varmaankin, kun mietin: Kylläpä tuo dialogi sai naisen kuulostamaan bimbolta , tietämättömältä ja ymmärtämättömältä.

Minullahan ei ole mitään hajua, onko tällainen ilmiö yleistä suomalaisissa draama-sarjoissa tai vastaavissa, koska en seuraa niitä. (En halua tuomita minkään kansakunnan televisiosarjoja näkemättä niistä juuri mitään, mutta varmasti jokainen suomalainen fiktiivinen tv-sarja ja useimmat elokuvat, joita olen nähnyt, ovat aiheuttaneet myötähäpeää ja face-palm - hetkiä niin paljon, etten jaksa enää yrittää. Helppoa kun ei omista telkkaria.) Mut niin, ei tässä mitään, en ajatellut asiaa sen enempää. Kunnes se tuli taas mieleeni, kun katsoin scifi-sarjaa Firefly. Captain Reynolds ja Zoe miettivät sarjan ensimmäisessä jaksossa, millä planeetalla saisi varastetun arvotavaran myytyä eteenpäin ja kenelle. Zoe ehdottaa litanian planeettoja ja ihmisiä, mutta mikään ei kelpaa, kapteenilla on jokaiseen ehdotukseen vasta-argumentti, tai päivittyneempää tietoa, joka vie Zoen ehdotukselta kaiken uskottavuuden. Nainen on taas se tietämättömämpi, vaikka onki niin siisti ja kovis. 

Miksi näin? En oikein usko, että kukaan tahallaan haluaa laittaa naista tyhmän rooliin, jolle pitää kaikki selittää, jota pitää opastaa ja jonka tietoja on täydennettävä. Ja voihan siis olla, että kohdalleni vaan sattui parin vuorokauden aikana ne televisiomaailman kaksi harvinaista hetkeä, jolloin nainen vaikuttaa erityisen tyhmältä miehen rinnalla (näin toivon!), mutta aion pitää korvani ja silmäni auki. En saa tästä mitään angstia aikaiseksi, mutta onhan tää nyt über kiinnostavaa! 

I <3 analysointi.

Terkuin Maiju

P.S. Fireflyn luoja Joss Whedon on ihana, koska se on luonut myös yhden 1990-luvun parhaista TV-sarjoista, Buffy Vampyyrintappajan (Buffy the Vampire Slayer), jossa lihasvoiman käyttäjinä (Buffy) ja fiksuina päivänpelastaja-nörtteinä (Willow <3 ), toimivat naiset ja miehet lähinnä toilailee (Xander), on vähän hupsuja (Giles) tai muuten vaan heiluvat seksiobjekteina mukana (Angel ja Spike <3 ). 

Kerrankin näin päin, virkistävää!

Tampereen yliopiston opiskelijat haluavat lisää pyöräteitä

Tampereen vihreät nuoret -Virnu ry ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan vihreä edustajistoryhmä eli Vihreä lista keräsivät yliopiston Aatemarkkinoilla opiskelijoiden toiveita Tampereen kehittämiseksi. Vastauksia tuli ennätysmäärä ja viesti oli selkeä: Tampereelle tarvitaan paremmat pyöräilymahdollisuudet!

Yli 50 opiskelijaa kertoi kaipaavansa parempia pyöräilyolosuhteita. Pyöräteiden vähyyden lisäksi esille nousivat muun muassa pyöräilyä vaikeuttavat korkeat rotvallit ja pyöräilyvihamielinen ilmapiiri. Pelkät pyörätiet eivät siis ratkaise kaikkea, vaan ne tulee erottaa selkeästi käveluteistä, jotta kaikkien on helpompi liikkua keskustassa eivätkä kävelijät ja pyöräilijät asetu toisiaan vastaan.

Pyöräilyn ohella eniten vaadittiin autotonta Hämeenkatua ja ratikkaa sekä muuta joukkoliikenteen kehittämistä. Autottoman keskustan ja paremman joukkoliikenteen puolesta liputti yli 30 opiskelijaa. Joukkoliikenteen pitäisi olla joko ilmaista tai nykyistä halvempaa ja bussilinjoja tulisi olla nykyistä paremmin myös poikittaissuuntaisesti. Opiskelijoiden kannalta ongelmallista on myös yöbussien vähyys erityisesti viikolla.

Liikuntapaikat, puistot ja kierrätyspisteet olivat myös monen opiskelijat ykköstoiveina. Opiskelijat kaipaavat monipuolisia palveluja kaupunkiin niin uimahallien, kirjastojen kuin viljelypalstojenkin muodossa. Ideoita oli paljon eli nuorten ja opiskelijoiden ajatuksia keskustan kehittämisestä kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaupungin suunnittelussa. Toivottavasti tulevaan valtuustoon valitaan paljon nuoria ehdokkaita, joille opiskelijoiden arki tuttua, mutta parhaiden ideoiden hyödyntämiseksi niitä tulee kerätä aktiivisesti pitkin valtuustokautta.

Monet ilmoittivat haluavansa Tampereelle myös enemmän suvaitsevaisuutta, iloisia ilmeitä katukuvaan, tanssia, auringonpaistetta sekä haleja ja pusuja. Toivottavasti tulevat vihreät valtuutetut löytävät keinoja edistää myös näitä tavoitteita :)

Esiin nousi myös perinteisiä kunnallispolitiikan haasteita eli lastensuojelun liian vähäinen työtekijömäärä ja liian kalliit asunnot. Kansainvälisyyden ja maahanmuuton editämistä pidettiin myös tärkeänä.

Opiskelijoiden arki nostaa selkeästi esiin monenlaisia tarpeita, joten tässä vielä muutamia yksittäisiä toiveita elämän ja arjen parantamiseksi:

• Kauppa, jossa myydään makeaa popkornia
• Kunnon smetanaa kauppoihin
• Teleporttaus Hervannan ja yliopiston välille
• Avoimia salaseuroja
• Ja tottakai: Tissejä!

Kuntauudistuksella palautetaan valta kuntalaisille

Kuntia uudistamalla pitää varmistaa palvelujen laadun kehittyminen, parantaa seudullisen suunnittelun demokraattisuutta ja ennen kaikkea lisätä ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omaan arkeensa.

Uudistuksessa palvelujen tuottamisesta vastaavia alueita laajennetaan. Tämä ei tarkoita sitä, että palveluja väistämättä supistetaan ja keskitetään, vaan että ne lepäävät nykyistä laajemmilla hartioilla. Suurin osa Suomen maaseudun kunnista on keskustan valta-aluetta. Keskittämisen tekevät, jos tekevät, keskustalaiset poliitikot. Suuri kuntakoko ei siihen itsessään pakota.

Isommalla kuntakoolla poistetaan lisäksi kuntien välistä epätervettä kilpailua hyvistä veronmaksajista ja epäeettistä kilpailua heikko-osaisten asukkaiden välttelyssä.

Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin lähidemokratian parantaminen nykyisestä. Jo nyt monista ihmisille läheisistä asioista päätetään hyvin kaukana, vaikka nimellisesti asiat ovatkin kunnan käsissä. Joko asiat on ulkoistettu valtuutettujen vallasta kuntien välisille kuntayhtymille, tai on synnytetty isoja kuntia ilman kunnanosa- tai pitäjäkohtaista päätöksentekoa.

Isoissa kaupungeissa taasen voi tällä hetkellä olla väkimäärältään keskikokoisen kunnan kokoisia alueita, joilla ei ole juuri lainkaan edustusta kaupunginvaltuustossa.

Jos nykyiset kunnat halutaan säilyttää, joudutaan kuntien tehtäviä karsimaan entisestään ja siirtämään rahoitusvastuuta valtiolle tai kuntien väliseen epädemokraattiseen yhteistyöhön. Kysymys on, haluammeko jatkaa nykymallin mukaista puolivallatonta puolilähidemokratiaa vai kehittää kaikille avointa, uudenlaista kansanvaltaista kunta- ja pitäjädemokratiaa.

Tarvitaan siis isompia kuntia pitämään huolta palvelujen turvaamisesta, kaavoituksen suurien linjojen järkevyydestä ja demokratian toteutumisesta seututasolla ja nykyistä vahvempia pitäjiä kuntien sisälle päättämään ihmisiä lähellä olevista asioista, kuten esimerkiksi palvelujen ja kaavoituksen yksityiskohdista omalla alueella.

Vastuu Vapaus Välittäminen

Vastuu, Vapaus, Välittäminen- heränneitä ajatuksia

Vihreys on niin monen monta asiaa.

Vuoden ajan sosiaalinen piirini on laajentunut varsin erilaisista persoonista aiempaan verrattuna.

Periaateohjelman luonnos on avannut hieman käsitystä siitä mitkä teesit yhdistävät tätä sekalaista seurakuntaa.

Vaikea sanoa mikä meistä on tehnyt vihreitä ja periaateohjelma on juuri omiaan avaamaan sitä (myös niille jotka vielä epäilevät omaa vihreyttään.)

Se on se kantava voima, johon voidaan tukeutua väärinkäsitysten yhteydessä –näin Rosaa suurpiirteisesti lainaten. –Siis heti kun olemme hioneet keskinäiset käsitykset yhtämielisiksi.

Pelkkä sisällysluettelon läpiluku sai asettamaan päähän pinkit aurinkolasit, mutta tekstiin paneutuessa alkoikin itkettää. Huonosta verbaliikastani huolimatta -tai juuri siksi- tuntui siltä kun minut olisi revitty sanasta sanaan auki. Ohjelmassa oli kaikki se mitä itse olen. Tästä seuraava aivoitus olikin että ainakin minulle vihreänä sisältö on selvää kauraa, mutta ystäväpiirini –itseasiassa jokaisen ihmisen- tulisi lukea teksti sydämellä, järjellä ja ajatuksella!

(Kaikkein surullisin ahaa-elämykseni oli ettei ainakaan omista läheisistäni ketään kiinnostaisi lukea periaateohjelmaa, joka suoraan viitaten tarkoittaa etten minäkään kiinnosta heitä….??!!!!!!)

Niinpä flunssasta ja muista maallisista rajoitteista huolimatta halusin ehdottomasti tsekata sekä PIRVIn että VIRNUjen esittely/kommenttikierroksen; niiden ihmisten spekulaatiot, joita kiinnostaa. Molemmat omalla tavallaan herkullisia tapaamisia.

Kuten odotinkin, Virnulaisten kanssa saimme aikaan tehokasta hiusten halkomista. Aikakin loppui jälleen kesken.

Tässäpä muutamia valittuja paloja:

”Politiikka ohjaa markkinoita eikä päinvastoin”, ehdotettiin: politiikka asettaa rajat markkinoille. –Kuitenkin: Putoaako tällöin lauseen loppu, ja näin myös itse sen idea, pois? Itse pidän lausemuotoilun yksinkertaisuudesta, se on toimiva, mutta ymmärrän että ulkopuolisen silmissä taas ISOLLE, MAHTAVALLE ja pelottavallekin POLITIIKALLE annetaan vapaus ohjata markkinoita.

Taas päästään politiikka-termin syntysijoille: mitä se politiikka tarkoittikaan kun sitä pitää niin hanakasti vastustaa, työntää sormet syvälle korviin ja pitää epämääräistä älämölöä.

”Eteenpäinvievää, ratkaisuun tähtäävää keskustelua yhteisistä asioista”(??)

Siitä huolimatta useimmat meistä kohottavat kädet kasvojen eteen ennen kuin ehdit sanan loppuun sanoa. Termi on tabu?

”Sen paremmin linnut kuin saasteetkaan eivät pysähdy rajalla.”

Ihmiset haluavat kynsin hampain pitää rajoistamme, omastamme kiinni. Moni fanaattisesti isänmaa-uskollinen vastustaa yhtälailla EU:ta kuin kaikkea yhteistyötä naapuriensa kanssa. Toivon erityisesti heidän pitävän mielessä että ”vastuu ympäristöstä ylittää valtioiden rajat. Olemme sidottuja yhteisten ongelmien ratkaisemiseen kansalaisuudesta/kotipaikasta riippumatta.”

Naapurirakkaus ei ole suomalaisten suurimpia hyveitä. Saisimmekohan vaalien jälki-flowssa iskostettua kuitenkin tämän lauseen ihmisten mieliin.

”Luomussa ei käytetä geenitekniikkaa.”

Geenimuuntelun ei ole todistettu olevan absoluuttinen paha. Se saattaa jopa olla askel torjunta-aineettomampaa viljelyä, koska kasveja voidaan muuntaa vastustuskykyisemmiksi tuholaisia vastaan. Säästöjä syntyy myös siitä että kevytmuokkaus maalle riittää perinteisen kynnön sijaan. Tällöin eroosio sekä hiilidioksidipäästöt, maan hiilivarastojen vapautuminen, vähenee.

 Virnulaisten näkökulma oli että kannanotto geenitekniikkaan, ek. sana ”geenitekniikka”, jäisi pois. Moneen muuhun ruuantuotannon ongelmiin verrattuna geenimuuntelu ei välttämättä ole mörkö.

”Ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan”. Kannatamme eutanasiaa ja haluaisimme yksimielisesti lauseelle enemmän painoarvoa kuten ”hyvään, tarvittaessa avustettavaan, kuolemaan.”

Lähes sanonnaksi muodostunut mielipide on että itsemurha on itsekkäin teko mitä tehdä voi. Kuitenkin aina kun ihminen kuolee, jäämme tänne suremaan ennen kaikkea omaa menetystämme.

Siinä missä emme hyväksy ihmisoikeusloukkauksia, on samoin epäinhimillistä pitää kivuissa parantumattomasti sairasta ihmistä pakolla hengissä. Varsinkin jos hänen oma tahtonsa on armokuolema.

”…usein hinnoilla ja tiedolla ohjaaminen on kuitenkin tehokkaampaa ja taloudellisempaa.” Suurin osa pitkän linjan Virnulaisista kyseenalaisti tiedolla ohjaamisen tehokkuuden.(Siksi käsittelen tämän nyt pitkästi...) 

Unohdammeko kuitenkin valveutuneina ja yhteiskunnasta kiinnostuneina kansalaisenalkuina, että tämän päivän tietomäärä ei ehkä ole tavoittanut arjen pyörryttämiä vanhempiamme?Tietoa on valtavasti. Sen etsiminen on haastavaa saati että oikea tieto tavoittaisi helposti ja samalla ymmärrettävästi kohderyhmänsä eli suomalaisen veronmaksajan. Myös medialla on sormensa pelissä.

Jo sertifikaatti-viidakko saattaa aiheuttaa epätoivon hetkiä kauppareissulla. Helpompaa on valita ympärisömerkitty tuote, kun alkaa tulkkaamaan pränttiä valmistusmaan selvittämiseksi. 

Nuukana tunnettu isoäiti rukkaa aina jos mahdollista avainlippu-tuotteen eikä hintakaan ohita sitä kriteeriä. Uskon että erityisesti seniorimme ovat ostokäyttäytymiseltään suomalais-uskollisia kunhan tieto tuotteen alkuperästä saavuttaa ilman liikaa vaivannäköä ostajan. Nykyisessä tuotevalikoima-paljoudessa moni on varmasti eksyksissä.

Entäpä kierrätys? Moniko tietää mitä bio-, energia-, lasi-, metalli-, kartonki ym.jätteelle käy kun se jatkaa matkaansa roska-auton kyydissä?

Jätteen hyödyntämisellä aineena tai energiana säästetään luonnonvaroja, joista osa on uusiutumattomia, siis menetettyjä, joita ei saa takaisin.

Tavoitteet kaatopaikkajätteen osuudelle 2016 vuoteen mennessä on 20% sen ollessa 2007 vuonna 53%. Tämä on saavutettavissa tiedon jakamisella ja halulla sen hyödyntämiseen.

Mitäpä jos vaan heitän sekajätteeseen pari ongelmajätettä –paristoa, loisteputken tai lopuillaan olevan lakkapurkin-kerran pari vuodessa, ei se maailmaa kaada? (ei ihan vielä.)

Epävirallisen tilastoinnin mukaan suomalaista kohden syntyy siltikin 3-5kg ongelmajätettä per vuosi. Tiedämmekö mitään muuta ongelmajätteistä kun että niiden on kerrottu olevan haitallisia. Niin tupakankin! Missä viipyy propaganda!

Tarvitaan kuvia öljyyntyneistä sorsista, sinilevän rehevöittämistä uimarannoista, monipäisistä mutaatiokaloista jotka ovat täynnä raskasmetallikertymiä. Jo pieninä määrinä ongelmajätteet hajoavat hitaasti ja rikastuvat ravintoketjussa, niillä on vaikutus lisääntymiseen, vastustuskykyyn, sikiönkehitykseen ja syöpäaltistavuus. Jo viimeksi mainittu saisi aika monen miettimään mitä haluaa luontoon heittää. Ainakin allekirjoittanut on menettänyt syövälle tarpeeksi läheisiään.

Tieto lisää tuskaa, mutta kun sitä podetaan yhdessä ja alettaisiin toimia sitä hyödyntäen, saattaisi ne jätevuoretkin alkaa jakautua hyötykäyttötarkoituksiin.

”Sananvapauteen kuuluu oikeus puhua, mutta vain vuorollaan, toisen samaa oikeutta kunnioittaen.”  ”..vain vuorollaan”- haluttiin kommenttikierroksella pudottaa pois virkkeestä. Petyin, koska ensi kosketukseni lauseeseen oli ihastus. Syitä valottaa riparikaverini kirjoitus itsestäni: ”ihana höpöttäjä, jota kukaan ei kuuntele.” Vuosi tästä en puhunut sitten asioistani enää mitään enkä kenellekään. Iän myötä löysin tapani reagoida. Useimmiten ratkaisumme on puhua toisen päälle tai vain keskeyttää toinen. Muistelkaapa vaikka presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen paneeleja. Kun isot herrat olivat saman pöydän ääressä, oli keskustelun seuraaminen tuskallista. Ja kyllä Timo Soini, tarkoitan erityisesti sinua.

Eräällä työtoverillani on tapa aloittaa oma juttunsa kesken toisen puheen, kääntyen kylmästi poispäin puhujasta. Olen opetellut tilanteessa lyömään hanskat tiskiin ja antamaan asian olla. Mutta yhtäkaikki: kirjaus ohjelmassa oli hieno. Tasa-arvoa -ja yleistä kohteliaisuutta- toista kohtaan edistävä. Periaatteessa siis kyllä mutta käytännössä EI. Mutta tämä blogi käsitteleekin periaatteita.

Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksista

Helsingin sanomat uutisoi eilen ongelmista kidutettujen turvapaikanhakijoiden käännytyspäätöksissä. Aiheesta on keskusteltu mediassa jo pitkään, mutta nyt Suomen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ja YK:n kidutuksenvastaiselta komitealta saamat moitteet ovat taas nousseet otsikoihin, kun useita kidutettujen turvapaikanhakijoiden palautuksia on pysäytetty viime kuukausina. Päätöksiä on perusteltu sillä, että pelkkä kidutuksen kohteeksi joutuminen ei ole peruste turvapaikalle, vaan päätökseen vaikuttavat useat tekijät, kuten hakijan kotimaan turvallisuustilanne hakemuksen käsittelyhetkellä.

Koska Suomi on saanut useita kieltoja täytäntöönpanna ihmisoikeuksia loukkaavia päätöksiä, tulisi turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutuminen nostaa nykyistä huomattavasti merkittävämpään rooliin maahanmuuttopolitiikassa. Tällä hetkellä Suomen maahanmuuttopolitiikan tila ei valitettavasti ole kehuttava ja ihmisoikeusnäkökulma jää työperäiselle maahanmuutolle asetettujen tavoitteiden jalkoihin. Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuskysymykset jäävät valitettavan pieneen rooliin hallitusohjelmassa, vaikka kyseessä on selkeästi yksi Suomen maahanmuuttopolitiikan ongelmakohdista.

Turvapaikkapäätösten keskimääräinen käsittelyaika on ollut jo vuonna 2010 343 vuorokautta eikä tilanteeseen ole odotettavissa parannusta, koska Maahanmuuttoviraston menoja on karsittu neljäsosa vuoden 2010 tasosta. Keskimääräiseen käsittelyaikaan ei ole laskettu mukaan paikallispoliisin, Rajavartiolaitoksen tai mahdollisen valitusprosessin aikaa eli on ilmiselvää, että jo turvapaikkapäätöksen saamiseen kuluva aika on hakijan kannalta kohtuuttoman pitkä.

Liian pitkä käsittelyaika on paitsi raskas hakijalle, myös monimutkaistaa hakemuksen perusteita, koska hakijan ja lähtömaan tilanne saattaa muuttua paljonkin prosessin aikana. Lähtömaan tilanteen muuttuminen on yksi merkittävä syy siihen, että Suomen viranomaiset ovat katsoneet kohtuulliseksi palauttaa turvapaikanhakija takaisin lähtömaahan. Hakijan tarve turvapaikalle ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen kysymys, kuten palautusten pysäytykset osoittavat. Turvapaikanhakijoiden kannalta olisi siis ensiarvoisen tärkeää, että käsittelyajat saataisiin kohtuullisiksi ja hakijoiden lähtömaassa kokemiin traumoihin ja uhkiin suhtauduttaisiin riittävällä vakavuudella.

Prosessin venyminen luonnollisesti vaikeuttaa hakemuksen käsittelyä ja lisää siihen kuluvaa työaikaa, mikä pahentaa ongelmaa entisestään. Pelkillä prosessien tehostamistoimilla ei voida mitenkään lyhentää käsittelyaikoja, jos henkilöstön palkkaamiseen ei ohjata riittävästi resursseja. Myös hallitusohjelmassa on kirjattu, että ”turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamiseksi varmistetaan riittävä käsittelijöiden määrä”. Tällä hetkellä säästöt maahanmuuttopuolella ovat kuitenkin sitä luokkaa, että tämä on käytännössä mahdoton tavoite.

Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumisen ja yleisemminkin maahanmuuttopolitiikan tulevien linjojen kannalta odotan erityisen mielenkiinnolla, mitä Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaan tullaan kirjaamaan, koska siinä määritellään hyvin pitkälti Suomen maahanmuuttopolitiikan suunta tulevina vuosina. Strategiaa valmisteleva työryhmä on parhaillaan toiminnassa, mutta sen työn tuloksia jouduttaneen odottelemaan vuoden 2013 loppupuolelle.

Työryhmän tehtäväksi on määritelty valmistella strategia, joka tukee suvaitsevan, turvallisen ja moniarvoisen yhteiskunnan rakentamista sekä lisää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Valitettavasti hallitusohjelmassa määritellyissä tavoitteissa ei mainita sanallakaan ihmisoikeuksien toteutumista. Toivon mukaan työryhmä, jossa on onneksi mukana myös eri kansalaisjärjestöjen edustajia, onnistuu sisällyttämään strategiaan työllisyyden tehostamisen ja kilpailukyvyn parantamisen keskelle myös hiukkasen globaalia solidaarisuutta ja edesauttamaan sitä, että jatkossa Suomessa tehtävät turvapaikkapäätökset kestävät päivänvaloa.

Helsingin Sanomien artikkeli:

http://www.hs.fi/kotimaa/Suomi+sai+moitteita+YKlta+kidutettujen+k%C3%A4%C3%A4nnytyksist%C3%A4/a1305555556546

Maahanmuuttoviraston tietoa käsittelyajoista:

http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?article=3908

Sisäasiainministeriön tietoa Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiasta:

http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/A3BB79E08DF4FB59C22579640055D8C5?opendocument

Mitä internetissä oikein tapahtuu?

Internet ja niin sanottu blogosfääri ovat kuohuneet viime aikoina. Viime vuoden lokakuussa Yhdysvaltain edustajahuoneessa esitettiin lakialoite, joka laajentaisi viranomaisten ja tekijänoikeuksien haltijoiden valtaa taistella nettipiratismia vastaan. SOPA, eli Stop Online Piracy Act siirtäisi vastuun tekijänoikeuksien rikkomuksista nettisivujen käyttäjiltä itse nettisivujen ylläpitäjille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos käyttäjä julkaisee esimerkiksi Facebookissa materiaalia, joka rikkoo tekijänoikeuslakeja, tai linkin sivustolle jossa on julkaistu laitonta materiaalia, on Facebook vastuussa tämän sisällön tai linkin poistamisesta sivustoltaan. Ottaen huomioon Facebookin käyttäjämäärän (hulppeat 800 miljoonaa), on kyseessä liki mahdoton tehtävä.

SOPA siirtäisi siis vastuun itse palveluntarjoajille, mikä pakottaisi sivustot kuten Google, Facebook ja Twitter, valvomaan käyttäjiensä toimintaa. Mielestäni on täysin absurdia, että yksityiset palveluntarjoajat joutuisivat toimimaan amerikkalaisten mediatalojen vahtikoirina. Lisäksi niin sanottujen dotcom -yritysten toiminta vaikeutuisi. Internetin käyttöön pohjautuvien yritysten määrän kasvu perustuu siihen, että tällaisen yrityksen perustaminen vaatii erittäin vähän alkupääomaa. SOPA johtaisi kuitenkin sen, että uusi yritys saattaa joutua ensin käymään oikeudessa ennen kuin saa aloittaa toimintansa, mikä on kallista ja aikaa vievää. Olet siis syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Kovin moni innovaatio jäisi ideatasolle tämän takia. SOPA vähentäisi lukuisilla tavoilla sananvapautta internetissä sekä vaikeuttaisi sisällön tuottamista ja jakamista. Jotkut sanovat että laki käytännössä rikkoisi internetin.

Tilanne on kuitenkin edistynyt tammikuun aikana. Wikipedian, Facebookin ja monen muun palveluntarjoajan protestit sekä internetin käyttäjien aktiivinen toiminta ovat saaneet lukuisat Yhdysvaltain kongressin edustajat muuttamaan mieltään SOPAn suhteen. Vaikuttaisi siis siltä, että laki on saatu torjuttua ainakin toistaiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että voimme vielä huokaista helpotuksesta, sillä hyvin erikoisia asioita tapahtuu kulissien takana. Lukuisat maat ovat julkisuudelta salassa valmistelleet jo useiden vuosien ajan lakia, jonka taustalla on piratismin vastainen taistelu. ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, on ollut Euroopan komission sopimusneuvotteluissa jo vuodesta 2010 ja eilen torstaina Suomen suurlähettiläs allekirjoitti kyseisen sopimuksen Tokiossa 21 muun EU:n jäsenvaltion kanssa. Sopimusta on kritisoitu laajasti, sillä sopimusneuvottelua käydään kansalaisten selän takana, eivätkä neuvottelijat ole EU:n kansalaisten demokraattisesti valitsemia edustajia. Sopimus kuitenkin vaatii vielä europarlamentin hyväksymisen. Erikoista on se, että EU:n parlamentti joutui vuonna 2010 uhkaamaan komissiota oikeustoimilla, jollei se julkista sopimusneuvottelun asiakirjoja. Miksi komissio haluaa salata sopimusneuvottelut parlamentilta?

Meidän, kansalaisten ja internetin käyttäjien, tulee olla varuillamme ja tiedostaa näiden lakialoitteiden olemassaolo. Vaikka lakien virallisena tavoitteena on taistella piratismia  vastaan, voivat ne huonosti muotoiltuina johtaa sananvapauden ja luovuuden vähenemiseen. Internet on korvaamaton innovaatio, jonka kaikkia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia ei välttämättä olla vielä edes päästy näkemään. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa päästää ketään pilamaan näin kallisarvoista luovuuden lähdettä ja jakamisen kanavaa.

Suosittelen tutustumaan näihin lakeihin omin päin jos ette ole kuulleet niistä aiemmin. Tässä linkit wikipedia-artikkeleihin, sekä video joka selittää SOPA:aan liittyvän kritiikin.

SOPA wikipediassa

ACTA wikipediassa

Uutinen ACTA:n allekirjoittamisesta

SOPA youtubessa

Hei me kampanjoidaan!

Rämpiessä eteenpäin lumessa keskustorin vaalimökkien ohi pimeänä tammikuisena iltana, sinnittelee siellä yksi mökki viimeisenä auki ja edustaltaan kuuluu kova naurun remakka.

Kampanjointi on kivaa! Mitenkä sitä muuten lähtee palelluttamaan sormensa ja varpaansa ja ottamaan vastaan ihmisten suoranaista välinpitämättömyyttä tai vaihtoehtoisesti provosoivia kommentteja.
Mutta -kun ensimmäinen ohikulkija ottaa lehden vastaan, on voittaja-tunne. Vihreillä on aina ollut hyvä fiilis ja tekemisen meininki. Niitä ihmeitä tapahtuu kun me niitä tehdään! Tahto. on juuri se tunne, joka tekemisestä välittyy ja luo yhteenkuuluvuuden tunteen. Puoluekumppanit ja aktiivit ovatkin parasta antia kampanjoinnissa. Nyt kun naamatkin ovat jo tulleet tutuiksi, ei enää jännitäkään niin paljon olla porukassa. (Vaikka höpötän yhä kuin papupata hermostuneena.). Jokainen nyt vaan on joskus ollut ensikertalainen.
Uskon että kansalaiset ovat siellä rivin ensimmäisessä mökissä kohdanneen iloisia naamoja ja punaisia poskia. Glögi on virrannut niin että Sokkarin varastot ovat pian tyhjillään.
Ja mikäs sitä on vaalityötä tehdessä, kun on niin loistava tuo ehdokas kuin Pekka. Mökillä onkin tullut kaikenikäisistä -nuoresta vanhaan- kertomaan ja kehumaan ehdokastamme. Ja tottahan että Haavistolla on kaikki presindentiltä vaadittavat ja toivottavat elementit kohdillaan. Hienoa että suomalaisetkin ovat sen noteeranneet-ehkä emme olekaan niin jäykkää ja vanhoillista sekä perinteisiin tuijottavaa kansaa kuin on luultu.

Eräs keski-ikää lähentelevä nainen tuli kertomaan kuinka on vihdoin Pekan kampanjan ja esiintymisen myötä alkanut vihdoin hyväksyä oman veljensä biseksuaalisuuden.Sydäntäsärkevän rehellisesti hän uskoutui ettei koskaan tätä ennen ole voinut tuota veljensä "epänormaaliutta" myöntää saati hyväksyä.

Toinen mieleenjäänyt kaveri tuli pohdiskelemaan Pekan kantaa ydinvoimaan, joka aiheena on minulle varsin punainen vaate. Onneksi Tuomo oli pelastamassa tilanteen suhtautuen fyysikkona objektiivisesti aiheeseen ja kertoen rationaalisesti että puolueen yleinen linja on ydinvoimaa vastaan mutta löytyy myös puoltavia jäseniä. Tieto hämmensi miestä joten otin vastuun kertoa että voit liittyä vihreisiin vaikka ajat yksityisautolla tai käytät nahkakenkiä -tai kannatat ydinvoimaa. Meillä jokaisella on oma akilleenkantapäämme, eikä kukaan ole täydellinen (miten se sitten määritelläänkään). Ei tarvitsekaan. Se on suvaitsevaisuutta.Se on tasa-arvoa.
(Monesti kuitenkin tieto lisää tuskaa ja ydinvoiman kannatus perustuukin tiedonpuutteeseen tai -kyseenalaistamiseen. -Mutta tämä blogi ei käsittele ydinvoimaa joten asia sikseen..)

Osa konkareista on harjaantuneita flaikkujen jakajia, ja yllätyksekseni ihmiset ottavat niitä vastaan jopa tuulessa ja tuiskussa vaikka voisi kuvitella että kadullakulkijat ovat tumppautuneet toppavaatteisiin pipo syvällä silmillä kun taivaalta sataa pikku-ukkoja. "...vaikka vaan tuulenasuojaksi!" huutelen poikakaksikon perään kun nämä vastenhakoisesti ottavat "Vihreän Tampereen" vastaan huvittuneina. Alkaa naurattaa. Höpötän jakaessani umpimähkää ja sekoan sanoissani, mutta se ei haittaa, tiedän ettei ohikulkijat kuuntele puoliakaan. " Saako olla vihreää lueattavaa tampereesta- saako olla tamperelaista luettavaa vihreästä- ...Luettavaa tampereesta vihreänä! otatko matkaluettavaa vihreästä tamperelaisesta-eikun kotitampereesta--...." Voin joko hautautua itseeni häveten säälittävää ulosantiani silmät päästäni mutta valitsen itsekseni naureskelun ja keskittymällä jälleen jakamiseen. Hypin pysyäkseni lämpimänä. Tekee mieli tanssia. Lumisade virkistää ja kotona voi pitää vaikka after-skitä jälkikäteen. Jos jossain niin tässä oppii nauramaan itselleen ja tekemään itsestään pellen riisumalla maskinsa hetkeksi. Tiedän että fiksun-viileät vihreät pitävät tuota hulluna mutta ehkä edes kansalaiset kokevat lähestymisen helpommaksi. Ja mitä hulluuteen tulee, puolustuksekseni voin sanoa omistavani ihan viralliset lääkärin kirjoittamat paperit siihen.Ja siihen voin aina vedota.

Yleensä paras flow kampanjoinnissa on vaaliviikonloppu eli lauantai. Sen kunniaksi päätin väsymyksestä huolimatta leipoa uupuneille äänestäjille ja uupuneemmille kampanjoijille piristystä tammipakkasiin. Hyödynsin myös ulkoilumahdollisuuden käyttää Milo-kissaani valjaissa. Olin sille lupaillut jo ennen joulua että pääsee haistelemaan kaupunkia kun muuttomme on ohi. Nyt siitä oli jo kuukausi ja kissa katseli kaihoisasti kadulle tehostaen säälipisteitään pitäen tassua ikkunaa vasten.
Saimme siis myös vaalikissan, joka herättää ihmisten sympatiat puoleen sun toiseen. Toiset säälivät kylmyyttä, mutta oma tapaukseni on jo rodultaankin niin paksuturkkinen/-nahkainen ettei kylmyys ainakaan tunnin ulkoilun verran sitä rasita. Kesäkuuma onkin toinen juttu.
Toiset, kissaihmiset, taas tulevat kertomaan omista rakkauspakkauksistaan ja kissakokemuksistaan tai kehumaan Milon kieltämättä nallekarhumaisen komeaa ulkomuotoa. Milo on varsinainen mammanpoika ja sylivauva, eikä myöskään ole koskaan tehnyt ihmiselle mitään arvaamatonta. Se nauttii ihmisen läheisyydestä, jopa enemmän kuin lajitoverinsa, kotona odottelevan nuorikon, tättähäärä-tyttösemme.
Se oli varsin paitsi kiitollinen, ennen kaikkea hämmentävä torireissu. Puoluetovereiden suhtautuminen on tietenkin itselleni tärkeää sen myötä tunnenko itseni hyväksytyksi joukkoon. Mutta uskoisin että pääpiirteittäin spontaaniuteni mahtuu kampanjoinnin raameihin.

Olipa perjantaina mökillä vaalikoirakin stailattuna Haavisto-kassiin. Jakajia olikin kiitettävä määrä joten erkanin kauemmas risteykseen jakamaan varsin huonolla menestyksellä. Com sii,Com saa- sainpa myöhemmin palauttetta (joten paikkavalinta ei osoittautunutkaan niin huonoksi), ehkä jopa parhaan ikinä: "...no mä tossa katoinkin että mitä noin fiksunnäköinen nuori nainen tekee jakamassa Soinin lehteä!"(vaalikoiramme omistajan sanoin.)

-Nyt olemme päässeet nauttimaan kampanjoinnin työn tuloksista ja kampanjointi jatkuu vielä kovemmalla nosteella, jos mahdollista. Haastan jokaisen kokeilemaan vaalikampanjointia kun tilaisuus tulee vastaan. Ja nythän se tulee!

Kirjoittaja: Eve Tervahartiala

Kylätalosta ratkaisu vanhus-Suomeen?

Hoitosuhteen muutos Suomessa sai minut ajattelemaan vanhusten hoitoa. Hoitosuhde tarkoittaa sitä, kuinka monta vanhusta ja lasta sataa työikäistä kohden on. Tällä hetkellä sataa työikäistä kohden on 50 vanhusta ja lasta, vuonna 2030 heitä on 75. Muutos on suuri. Ratkaisuksi ei voi vain ajatella vanhainkoteja, vaan on mietittävä koko yhteiskuntaa ja jokaisen suomalaisen arkea ennakkoluulottomasti. Miten asiat hoidettaisiin parhaiten niin, että meillä kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla, ja toisaalta, että käyttäisimme työpanoksemme ja verorahat järkevästi?

Hoitosuhteen suuri muutos tarkoittaa sitä, että yhä useampi meistä on jatkossa ammatiltaan vanhustenhoitaja, vaikka kunnat tai valtio kuinka koittaisivat säästää vanhustenhuollosta. Mielestäni muutos on niin suuri, että ihan jokaisen pitää miettiä, millainen osa meillä on jatkossa vanhustenhoidossa.

Mieleeni piirtyy pienen pähkäilyn jälkeen kuva keskeisellä paikalla ja mahdollisimman hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella sijaitsevista kylä- tai kaupunginosataloista, joissa lähiseudun asukkaat voisivat kohdata. Taloon tai kortteliin keskittyisi eri-ikäisten palveluja. Yläkerroissa asuisi vanhuksia ja muita hoivapalveluita kaipaavia, välikerroksissa sijaitsisi nuorisokahvila, kunto- ja jumppasali, terveydenhoitajan ja sosiaalineuvojan vastaanotto, alakerrassa olisi lastentarha, lehtilukusali, ruokala ja kaiken kruunaava yhteinen ”olohuone”, jossa kaikenikäiset voisivat viihtyä ja kohdata toisiaan.

Erilaisten palveluiden käytön ohessa työikäiset ja nuoret voisivat esimerkiksi lukaista lehteä vanhuksille, osallistua yhteislaulusessioon tai vaikka rullata yhden vanhuksen haukkaamaan raitista ilmaa. Terveydenhoidon ammattilaiset voisivat keskittyä ammattilaisuutta vaativiin tehtäviin. Vanhustenhoitajien ei tulisi olla yksin vastuussa siitä, että vanhusten elämä olisi mielekästä. Vanhuksenhoitajan työaikaa kannattaisi käyttää niihin tehtäviin, joihin tarvitaan koulutusta. Lehdenlukua, kävelylle viemistä ynnä muuta voisivat muilla aloilla työskentelvät ja nuoret tehdä pienissä erissä omalla vapaa-ajallaan. Kun kylätalo kokoaisi eri-ikäisten harrastuksia, viihdykettä ja palveluita, olisi pieni palvelus vanhuksille helpompi tehdä samalla. Eri-ikäisten kohtaaminen lisäisi toisten ymmärrystä ja jopa elämän mielekkyyden tuntua.

Kylätalo työllistäisi omia pysyviä työntekijöitä, mutta osa ammattilaisista voisi kiertää ja sijaistaa useissa kylätaloissa. Esimerkiksi ruoka, logistiikka ja huolinta voitaisiin organisoida kaupungin laajuisesti. Osa kylätaloon liittyvästä päätöksenteosta voitaisiin tehdä kylätalossa asuvien ja lähiasukkaiden kesken tai ainakin vahvasti heidän kanssaan keskustellen. Kylätalo voisi palkata lähialueen nuoria kesätöihin ja eri tavoilla muilta työmarkkinoilta ulkona olevia.

Kuulostaako realistiselta? Tavoittaisiko kylätalo erilaiset ihmiset ja mitä muuta se vaatisi? Miten se toimisi aivan keskustoiden tuntumassa, entä harvemmin asutuilla alueilla? Mitä kylätalossa olisi, jos sinä saisit päättää?

Hädänalaisten kansalaisten roskalainamarkkinat - oppilaskunnat apuun?

Törmäsin (aina yhtä erinomaisen) Akateemisen talousblogin kautta oheiseen Fixura-palveluun, jossa yksityiset ihmiset voivat myöntää toisilleen lainoja, joita palvelu välittää. Käytännössä homma toimii niin, että rahantarpeessa oleva kansalainen laittaa sivustolle lainatarpeensa. Tämän jälkeen palvelu (jokseenkin hämärästi muuten) luokittaa lainantarvitsijan, ja tämän jälkeen laina tulee tarjolle palveluun, josta lainajat voivat ostaa velasta osuuksia.

Palvelu tarjoaa muuten myös valmista lainojen paketointia, jossa voi ostaa vain osuuksia lainoista rajattujen hakuehtojen mukaan. Yksityiselle sijoittajalle homma vaikuttaa vähän samalta kuin Yhdysvaltain subprime-luotot. Koska tuo Fixura ei ole mikään pankki, vaan vain yksityinen yritys, melkein kiinnostaisi tietää mitä tuollaiselle paketoinnille tapahtuu jos firma kaatuu alta. Lähteekö silloin vaikka kymmenestä lainasta pienen osuuden ostava lainanantaja perimään kaikkia lainoja erikseen? Tämä ei käytännössä maksaisi vaivaa, vaan luulenpa että perintäfirmat saisivat ostettua roskalainoja jonkinlaisella tukkualennuksella.

Lainanhakijoiden tarinat ovat muuten usein vähintäänkin epäuskottavia, tai ainakin sellaisia, jotka minut henkilökohtaisesti karkoittavat pois. Pari esimerkkiä:

• Jartsa 21 v: " Yrittäjyyteen menisi rahat ajttelin perustaa Firman ja tartten siihen rahaa", ja tähän Jartsa tarvitsisi 8000 euroa 32 prosentin korolla 5 vuoden maksuajalla, jolloin lainan kuluiksi tulisi yli 8100 euroa. Toivottavasti Jartsalla on aika kultainen bisnesidea
• Noorja 21 v: "Muutin kaksi kuukautta sitten tähän asuntoon, missä asun, ja tämä on remontoitu viimeksi joskus 70-luvulla, niin haluan pistää keittiön ja vessan kuntoon ja muutkin seinät kaipaavat maalia." Ummm... jos Noorja asuu vuokralla, kannattaisi remontti hoitaa vuokranantajan kautta - jos taas omistusasunnossa, melkein kysyisin miksei remonttilainaa tullut yhdistettyä asuntolainaan. Fixuran kautta maksettavaa 3500 euron lainalle yhteensä 5300 euroa.
  

Ja niin edelleen, vaikka muutamia tavallaan lähes uskottavia tarinoita on lainakannassa on mukana. Kokonaisuudessaan bisnes kuitenkaan ei näytä tarjoavan mitään ratkaisua markkinoiden nykyiseen tarjoamaan, vaan pikemminkin kysymyksiä siitä, että miksi markkinoilla ole parempia ratkaisuja.

Eräs ihan ilmeinen puute koko hommassa on se, että lainojen luokitus perustuu aika pitkälle henkilöiden hajanaisiin taustatietoihin (sukupuoleen ja ikään, joka muuten ulkomaisissa mikrolainoissa suosii nuoria naisia), ja heidän tarinoihinsa. Tämä ajaa väistämättä korot aika kohtuuttomille tasoille, kun yhteiskunnassa on aika luonnollista että toisenlaisista taustoista tulevia ihmisiä kohtaan tunnetaan epäluuloa.

Voisiko asian hoitaa paremmin?

Yhtä asiaa ihmettelen tässä toiminnassa: miksi markkinat eivät ole luoneet eriytyneempiä rahanlainaustapoja, tai jos ovatkin, miksi niitä ei käytetä. Esimerkiksi Tamyllä on oma vippikassa, josta saa luottoa 10 prosentin vuosikorolla enintään neljäksi kuukaudeksi. Maksimimääräisestä 170 euron lainasta korkoa tulee maksetaan siis 5,60 euroa, jolla kulut hädin tuskin peittyvät, käsittelymaksuja kun ei ole.

Tämä johtuu siitä, että Tamyllä on varmasti varaa toimintaan: lainat ovat jopa opintotukeen verrattuna pieniä, lainaan vaaditaan takaajat ja ennen kaikkea: homogeeninen yliopisto-opiskelijaryhmä tunnetaan, ja korko voidaan asettaa matalaksi. Lähinnä ihmettelenkin sitä, että kuulemani mukaan vippikassaa käytetään vähän. Pikavipit houkuttelevat kuulemma enemmän -- ei yliopisto-opiskelijoista uskoisi.

Vähäistä suosiota kavahtamatta mietin kuitenkin, että eikö oppilaskuntien ja muiden kannattaisi lähteä noudattamaan Tamyn esimerkkiä? Fixurankin asiakkaista aika suuri osa on nuoria ihmisiä, joista suuri osa opiskelijoita. Korko esimerkiksi ammattikoulujen tai lukioiden vippikassoissa olisi varmasti kovempi kuin Tamylla, mutta toisaalta sosiaalipoliittinen hyötykin olisi suurempi. Toiselle porukalle vaihtoehto olisi luoda samanlainen järjestelmä vaikka ammattiliittojen yhteyteen, joiden järjestelmät rahaliikenteeseen voisivat taipua vielä paremminkin. Intuitiivisesti vain näkisin, että asiakaskunnan käyttäytymisen edes kohtuullinen tunteminen toisi tuohon lisäarvoa, jota yksityisten firmojen on vaikea välittää, ilman kiskurikorkoa.

Toinen, ehkä vielä parempi, tapa olisi se jos pankit loisivat opintolainan oheen kevyemmän lainamahdollisuuden, vaikka sitten takaajien kera. Pankkitoiminnan rakenteesta ja hallinnointikuluista kertoo varmaan vain jotain sekin, että he eivät ole jaksaneet vain tälle markkinasegmentille tulla.

Virnulle uusi hallitus!

Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry valitsi syyskokouksessaan 9.12. järjestölle uuden puheenjohtajan ja hallituksen.

Puheenjohtajaksi valittiin Olga Haapa-aho, 24-vuotias sosiaalipolitiikan opiskelija Kalevasta. Haapa-aho on toiminut vuonna 2011 Tampereen vihreiden nuorten hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän on ollut useissa muissa luottamustoimissa erityisesti opiskelijapolitiikan saralla.

"Ensi vuonna kunnallisvaalit ovat tärkeä osa Virnun toimintaa ja tulemme osallistumaan aktiivisesti kunnallispoliittiseen keskusteluun ja tukemaan nuoria vihreitä ehdokkaita", vastavalittu puheenjohtaja linjaa."On tärkeää, että Virnu järjestää monipuolisesti sekä mielenkiintoisia poliittisia tilaisuuksia että rentoa matalan kynnyksen vapaa-ajan toimintaa."

Hallituksen muiksi jäseneksi vuodelle 2012 valittiin Anni Heinälä, Iida Kalmanlehto, Ville Lahtinen, Jonne Leivo, Jukka-Pekka Ovaska, Eve Tervahaltiala, Katri Tuomi ja Maiju Turunen.

Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtajana vuonna 2011 toiminut Hanna Hakko valittiin valtakunnallisen Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajaksi.

Lisätietoja:

Olga Haapa-aho, 050 3030437

Hanna Hakko, 050 3040180

Suomi ja saamelaiset: junamatka pohjoisen uusiin ulottuvuuksiin

Vietin taannoin marraskuisen viikonlopun Rovaniemellä Suomen YK-liiton ja Kansalaisten maailmannäyttämö -hankkeen järjestämässä seminaarissa "Making Marginalized Voices Heard in the UN Processes". Pohjoisen yöjunaan kannusti kapuamaan kiinnostavan yksi seminaarin tärkeimmistä teemoista eli saamelaiskysymys: kuten niin monet, itsekin olen vasta ympäri maailmaa matkustelun jälkeen tajunnut, kuinka kiinnostava alkuperäiskansa Suomen pohjoisosissa asustaa.

Opinkin viikonloppuna todella paljon saamelaistan asemasta alkuperäiskansana sekä heidän kieliänsä ja maitansa koskevista ongelmista. Saamelaispolitiikassa on tapahtunut jo paljon parannuksia verrattuna entiseen, mutta tajusin Rovaniemellä aikana, että asiat eivät kuitenkaan ole lainkaan niin hyvin kuin olen kuvitellut. Monissa keskusteluissa korostui kuinka Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä tuntuu olevan melko suuri kuilu, ja niin minä kuin muutamat muut saman oivaltaneet seminaarin osanottajat käytimme puheenvuoroja siitä, että ehkä yksi syy tähän saamelaisten ja Lapin osittaiseen unohtamiseen olisi tiedon puute. Välimatka pohjoisesta Helsinkiin on niin pitkä, että tieto katoaa matkalle, ja että etelässä ei vain tiedä mitä pohjoisessa todella tapahtuu ja mitä saamelaiset tarvitsevat kulttuurinsa ja elämäntapansa ylläpitämäksi. Tämä tiedon puute ei ole tietenkään ainoa syy saamelaisten asioiden unohtamiselle, mutta kun ehdotimme viattomasti esimerkiksi Saami -viikkoja kouluihin ja muuta vastaavaa, meille puhumassa ollut nuori saamelaisaktivisti-nainen sanoi kuulleensa nuo lauseet vuosien varrella moneen kertaan, ilman että mitään koskaan on tapahtunut.

Olin melko järkyttynyt näin nuoren ihmisen kokemasta toivottomuudesta. Onko todella niin, että saamelaiskysymyksestä ei edelleenkään haluta puhua, tai siihen ei todella haluta muutosta? Mietin myös, kuinka paljon tähän haluttomuuteen saada aikaan todellista muutosta vaikuttavat Lapissa mylläävät muut, valtiolle merkittävämmät voimat, esimerkiksi turismi ja kaivosyhtiöt? Kuulin seminaarissa viiltäviä kuvauksia saamelaisten suhteesta omaan perinteiseen maahansa, omaan tilaansa, ja sitä kautta omaan kulttuuriinsa. Seminaarissa käytettiin niinkin vahvoja käsitteitä kuin kulttuurinen kansanmurha - voiko todella pitää paikkansa, että Suomen kaltaisessa valtiossa on vähemmistö, joka edelleen kokee, että heitä alistetaan tavoitteena assimiloida heidät suomalaisiksi?

Pohjoismaista vain Norja on ratifioinut ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan sopimuksen. Tällä hetkellä valmistelussa on Pohjoismainen saamelaissopimus, jonka voi vain toivoa tuovan jotain parannusta tilanteeseen. Onko tämänkin saamelaisille hyvin merkittävän asian suhteen kyse siitä, ettei sen mahdollisesta merkittävyydestä ole tietoa täällä etelässä – vai eikö sitä haluta korostaa liikaa, ettei kuva Suomesta hyväntekijänä kansainvälisissä rauhanneuvotteluissa ynnä muissa hämärtyisi? Seminaarissa leikiteltiin ajatuksella jonkinlaisesta pohjoisen autonomisesta saamelaisalueesta Ahvenanmaan tyyliin, ja vaikka käytännössä tämä ratkaisu lienee mm. saamelaisalueiden hajanaisuuden vuoksi vähintäänkin hankala, on ajatus jonkinlaisesta pohjoisen itsehallintoalueesta jo pelkästään demokratiasyistä kiehtova.

Junamatka pohjoiseen avasi minulle aivan uusia ulottuvuuksia omasta kotimaastani. Vasta nyt tajusin, kuinka verrannollisia pohjoisen alkuperäiskansat niihin kaikkiin paljon puhuttuihin eteläisiin todella ovat. Lisäksi tajusin, että Suomella on kuitenkin vielä paljon parannettavaa saamelaisia koskevassa politiikassaan. Tähän tarvitaan niin muutosta kansallisen tason politiikassa kuin myös kansainvälisellä tasolla ILO:n sopimuksen ja pohjoismaisen yhteistyön kautta.

Syyskokouskutsu

KUTSU

Tampereen vihreät nuoret Virnu ry:n syyskokous 9.12.2011 klo 18

Virnun sääntömääräinen syyskokous pidetään perjantaina 9.12.2010 klo 18 alkaen Vihreiden toimistolla Kehräsaaressa (Kehräsaari B-talo, 1 krs., sama sisäänkäynti Niagaran kanssa, esteetön tavallisella rullatuolilla). Kokouksen jatkot pidetään nykyisen puheenjohtajan Hannan luona klo 20 alkaen osoitteessa Ilmarinkatu 23 D 44, tervetuloa!

Kokouksen esityslista:

1. Kokouksen avaus

2. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

3. Kokouksen järjestäytyminen, valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

4. Hyväksytään kokouksen esityslista

5. Päätetään yhdistyksen toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta seuraavalle kalenterivuodelle

6. Päätetään hallituksen jäsenten lukumäärä seuraavalle kalenterivuodelle (sääntöjen mukaan 4-8)

7. Valitaan hallituksen puheenjohtaja

8. Valitaan hallituksen muut jäsenet

9. Valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja heille varatoiminnantarkastajat

10. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

11. Kokouksen päättäminen

Toimintasuunnitelman pohjaesitykseen voi tutustua etukäteen netissä. Sivulle voi jättää myös kommentteja:

• https://docs.google.com/document/d/15ja8GOeJbnXUpYh5dtjYYoUZueyO96xOVOyW4IhP2bA/edit
  

Jos olet halukas hakeutumaan puheenjohtajaksi tai hallituksen jäseneksi, lähetä hakemuksesi Virnun sähköpostilistalle tre-vino@vihreat.fi. Listalle liityt Virnun nettisivujen kautta http://www.virnu.net/liity/.

Kysy lisää hanna.hakko@vihreat.fi tai 050 3040 180.

Terveisin

Tampereen vihreät nuoret Virnu ry:n hallitus 2011

Hanna Hakko, pj

Anne Soinsaari, vpj

Anni Heinälä, rahastonhoitaja

Olga Haapa-aho

Iida Kalmanlehto

Joel Linnainmäki

Ida Reini

Salla Sinkkonen