Mielipidekirjoitus ikäpolvien tasa-arvosta

Seuraava Jaakon ja minun kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 17.12.2008.

Suomalaisnuorten poliittista ja taloudellista valtaa on merkittävästi vähennetty. Taloudellisessa mielessä ongelmat näkyvät esimerkiksi siinä, että suomalaisten alle 25-vuotiaiden nuorten kotitaloudet tienasivat 1981 kaksi kolmasosaa 45-54 -vuotiaiden kotitalouksien tuloista. Vuonna 2006 vastaava osuus oli puolet. Kaikki ikäryhmät ovat Suomessa vaurastuneet 1980-luvulta lähtien, mutta vanhempien ikäluokkien kasvava taloudellinen etumatka on omiaan luomaan ristiriitoja. Vanhojen ikäpolvien ideaaleihin perustuvaan politiikkaan kuuluu myös omistusasumisen tukeminen vuokra-asumisen kustannuksella. Nuoria ihmisiä kannustetaan, nyt surullisesti realisoituvin tuloksin, ottamaan kohtuuttomia lainoja erilaisten verohelpotusten avulla. Suuri osa nuorista asuu kuitenkin vuokralla, ja joutuu näin kantamaan kovempaa verotaakkaa kuin paremmassa taloudellisessa lähtökohdissa oleva väestönosa. Ongelmaa kärjistävät vielä opintotuen asumislisän matala katto sekä epävarmasta taloustilanteesta johtuva vuokrien nousu.

Vanhempien ikäpolvien kaavailema politiikka on huolestuttavaa myös tulevaisuuden linjausten osalta. Pääosin nuoria koskettava pätkätyöläisten huono asema on hyvä esimerkki ajattelemattomuudesta, joka seuraa haluttomuudesta tarttua nuorten ongelmiin. Väläytellyt heikennykset nuorten työttömyysturvaan ovat sen sijaan tietoisia linjauksia väestöryhmien eriarvoistamiseksi. Samaan aikaan kansainvälisillä areenoilla suomalaisen elinkeinoelämän vanhat vaikuttajat keskittyvät tinkaamaan kohtuuttomia helpotuksia yhteisissä päästötalkoissa. Nämä päättäjät eivät todennäköisesti tule todistamaan ilmastonmuutoksen pahimpia vaikutuksia, ja sen näkee myös heidän toimistaan.

Jos nuorilla olisi enemmän poliittista ja taloudellista valtaa, nämä ongelmat eivät varmasti esiintyisi samassa mittakaavassa. Nuorten aktiivisuutta on pyritty parantamaan lähinnä surkuhupaisilla aktivointikampanjoilla. Parempi ratkaisu onkin sukupuolten välisten epäkohtien korjaamisessa käytettyjen toimien ulottaminen myös sukupolvien välisen tasa-arvon parantamiseen. Esimerkiksi luottamuspaikkoja jaettassa tulisi ottaa käyttöön omat kiintiöpaikat nuorille tarpeeksi monipuolisten näkökulmien saamiseksi. Nykyisen hallituksen, jonka keski-ikä on 50 ikävuoden tienoilla, virkaanasettamisen yhteydessä saavutettiin historiallinen naisvaltaisuus. Samanlaista edistystä voidaan saavuttaa myös nuorten yhteiskunnallisen aseman parantamisessa. Työ voidaan aloittaa välittömästi kunnallisia luottamustehtäviä jaettaessa.


Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll

Nuorten äänestäminen voi elvyttää yhteiskuntaa

Alla oleva mielipidekirjoitus julkaistiin, hieman lyhennettynä, Vihreän langan numerossa 33/2008. Alla olevat näkökulmat ovat omiani. Muun muassa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO hyväksyi keväällä periaateohjelmansa hyväksymisen yhteydessä kannan, että äänestysikärajan alentamista on kokeiltava aloittaen kunnallisvaaleista.

---

Vihreän langan viime numeron artikkelissa käsiteltiin äänestysikärajaa, nuorten äänestämistä ja yhteiskunnallista osallistumista. Artikkelissa todettiin, että pelkkä äänestysikärajan alentaminen ei nosta nuorten äänestysintoa. Äänestysikärajan laskemisen edut voivat kuitenkin olla luonteeltaan kumuloituvia ja tulla esiin epäsuorasti.

Ikävuodet välillä 15-17 lienevät tärkeintä aikaa herkkyydelle yhteiskunnallisen valveutuneisuuden ja aktiivisuuden syntymisen kannalta. Mahdollisuus äänestää tuottaisi pikemminkin enemmän pohdintaa omien valintojen perusteista ja seurauksista, ja voisi luoda tukevampaa pohjaa tulevaisuuden äänestyskäyttäytymiselle.

Joissain yhteyksissä on puhuttu siitä, että 16-17 -vuotiaiden äänestäminen lisäisi mahdollisesti ääriliikkeiden osuutta valtuustoissa ja edustuslaitoksissa. Nämä argumentit ovat yksinkertaisesti irrelevantteja ja vieraita demokratialle ja yhdenvertaisuudelle. Nuoret toki voivat todennäköisemmin äänestää ns. ääriliikkeiden edustajia tai mustavalkoisemmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin suuntautuvia tahoja. Alle 18-vuotiaiden äänestäminen ei kuitenkaan muodostaisi kuin erittäin pienen osan siitä väestöstä, joka äänestää. Argumentti ääriliikkeiden noususta siinä tapauksessa, jos nuorille sallitaan äänestäminen, vertautuu argumentille vaalien äänikynnyksen asettamisesta.

Äänioikeusikärajan alentaminen palautuu lopulta vain siihen subjektiiviseen näkemykseen, halutaanko 16-17 -vuotiaille antaa äänioikeus. Äänestysikärajan alentamisen kokeilua kunnallisvaaleissa perustellaan sillä, että kunnallisvaalit kansalaisia konkreettisimmin koskettavina vaaleina kiinnostaisivat nuoria parhaiten ja näin saataisiin parhaimmmat tulokset äänestysikärajan laskusta. Enempää metsään ei arvio nuorten kiinnostuksesta paikallisia kysymyksiä ja kunnallisvaaleja kohtaan voi mennä. Tämän yhteiskunnan jäseniä yleisesti eniten kiinnostavat vaalit ovat presidentinvaalit ja eduskuntavaalit. Mikä olisi toisin myös nuorten kohdalla? Parhaan näkyvyyden ja parhaan tuloksen äänestysvilkkauden kannalta saa todennäköisesti juuri vaikkapa eduskuntavaaleista nuorillakin. Sikäli nuorten äänestysaktiivisuudesta ei valitettavasti suoraaan ole suuria odotettavissa, todennäköisesti yleinen äänestysaktiivisuus vain laskisi. Tämän ei ensisijaisena tavoitteena ja lähtökohtana pitäisi ollakaan.

Perustavanlaatuisissa yhteiskunnan toimintamuodoissa ja edellytyksissä pitäisi lisäksi olla mahdollisimman suora. Jos halutaan alentaa ikärajaa äänestämiseen kaikissa vaaleissa, voisi tämän selvyyden vuoksi tuoda nimenomaisesti julki. Jos tavoitteena on ainoastaan äänioikeusikärajan alentaminen kunnallisvaaleissa, pitää tämä perustella. Millä perusteella ihminen muka olisi kykenevä äänestämään yksissä vaaleissa, mutta ei tarpeeksi kypsä tekemään sitä toisissa?

Mahdollisuus äänestää voi tuottaa pohdinnan aiheen sen ikäiselle nuorelle, joka hahmottelee omaa suhdettaan yhteiskuntaan. Aloittamalla äänestämisen aikaisin ihminen todennäköisesti mieltää sen sen näin paremmin luonnolliseksi osaksi kansalaistoimintaa ja oikeuksiaan. Historian ja yhteiskuntaopin ja elämänkatsomustiedon tunneilla olisi melkein pakko käsitellä enemmän ja kattavammin kansalaisuutta, demokratiaa, puolueita ja yhteiskuntaa.

Antamalla tunne pienestä mahdollisuudesta vaikuttaa, annetaan samalla yhtälaisesti tunne tasa-arvoisesta mielipiteiden huomioon ottamisesta. Tärkeintä on se, että nuoret sosiaalistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteiskunnan jäseneksi antamalla heille oikeudet, joita he ovat yhtä kykeneviä toteuttamaan kuin muutkin.