Virnun vuosikokous pidettiin 15. tammikuuta Tampereen Pantin auditoriossa. Kokouksessa käsiteltiin tavanomaiset vuosikokoukseen kuuluvat asiat tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman hyväksymisineen. Näiden lisäksi päätettäviin asioihin kuului hallituksen valinta vuodelle 2009, ja hallituksen kokoonpano tänä vuonna onkin seuraava:
Jaakko Stenhäll (pj.)
Touko Apajalahti
Hanna Hakko
Veli-Matti Partanen
Heikki Sairanen
Allan Seuri
Salla Sinkkonen
Uuden hallituksen puolesta minulla onkin ilo kutsua kaikki Virnun uudet ja vanhat jäsenet mukaan aktiiviseen toimintaan. Parhaiten mukaan pääsee tulemalla rohkeasti mukaan erilaisiin tapahtumiin tutustumaan toimintaan ja toimijoihin. Muun muassa parin viikon välein järjestettävät Virnun hallituksen kokoukset ovat avoimia kiinnostuneille, muiden tapahtumien tavoin. Tapahtumista ilmoitetaan Virnun sivuilla ja sähköpostilistoilla.
perjantai 16. tammikuuta 2009
tiistai 13. tammikuuta 2009
Asuntopolitiikalla pelastetaan keskiluokka vaan ei köyhiä
Seuraava Jaakko Stenhällin ja minun kirjoitus julkaistiin Aamulehdessä 12.01.09
Suomen nykyinen asuntopolitiikka suosii omistusmisasumista ja sorsii vuokralla-asujia. Käytännössä tämä tarkoittaa rikkaiden rikastuttamista köyhien kustannuksella. Tilanne onkin kestämätön. Laman uhatessa tarvitaan reilumpaa asuntopolitiikkaa, sillä nykylinjalla pelastetaan korkeintaan keskiluokka vaan ei köyhiä.
Niin asuntoministeri Vapaavuoren (4.1.) kuin Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkmanin (7.1.) toiveet valtion tulemisesta asuntovelanottajien takaajaksi ovat vain jatkumoa aiemmalle kehitykselle, jossa keskiluokan pelastaminen riittää osoitukseksi yhteiskunnallisesta vastuusta. Samaan aikaan vuokramarkkinoilla vuokrat nousevat hallitsemattomasti vuokra asuntotuotannon pysyvän vajauksen ja rakennusyhtiöiden suhdannehuipulla osoittaman ahneuden seurauksena. Vuokralla asuvista ei pidetä siis huolta nousukaudella eikä lamassa.
Jo tällä hetkellä omistusasumista tuetaan avokätisesti muun muassa verohelpotuksin vuokra asumiseen verrattuna. Keskituloinen ensiasunnonostaja saa parhaimmillaan jopa 1400 euron verohelpotukset korkokuluistaan ja lainat maksettuaan omistaja saa asuntonsa. Vuokra-asujille verohelpotuksia ei ole suotu. Erityisen kohtuuttomaksi tilanteen tekee se, että vuokralla asuvat usein opiskelijat, pätkätyöläiset sekä työttömät, joiden tulotaso ei juuri muutu vuodesta toiseen. Viime aikoina ehdotetut valtion takaukset ja avustukset kasvattavat tätä epäsuhtaa edelleen. Tällöin kansanosa jolla ei ole toivoakaan omistusasunnon hankinnasta jää yhteiskunnassa yhä uudelleen paitsioon. Kaiken huipuksi nyt osoitetut toimet voivat olla kestämättömiä. Esimerkit Atlantin takaa asuntoluottojen tuputtamisesta epävarman maksukyvyn asiakkaille eivät ole rohkaisevia.
Nykyisenä lamapelkojen ja elvytyksen leimaamana aikana tulisikin miettiä helpotuksia myös vuokranmaksajien asemaan. Tällä hetkellä ainoaksi lohduksi on jäämässä seuraavaan suhdannevaiheeseen valmistuvat, valtion tuella rakennetut vuokra-asuntohankkeet. Mikäli omistusasuntojen hankintaa ryhdytään valtion tuella takaamaan, tulee löytää parannuksia myös vuokralla asuvien asemaan. Sopiva keino voisivat olla esimerkiksi väliaikaiset tulonsiirrot kaikkein matalimmille tuloryhmille. Samalla on huolehdittava, että valtion omistusasunnon takaamiset jäävät väliaikaisiksi. Kurjistetuille kansanosille kohdennetut tulonsiirrot ovat lisäksi tehokas keino elvyttää, sillä tällä suurella ihmisjoukolla ei ole yksinkertaisesti varaa säästää.
Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll
Suomen nykyinen asuntopolitiikka suosii omistusmisasumista ja sorsii vuokralla-asujia. Käytännössä tämä tarkoittaa rikkaiden rikastuttamista köyhien kustannuksella. Tilanne onkin kestämätön. Laman uhatessa tarvitaan reilumpaa asuntopolitiikkaa, sillä nykylinjalla pelastetaan korkeintaan keskiluokka vaan ei köyhiä.
Niin asuntoministeri Vapaavuoren (4.1.) kuin Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkmanin (7.1.) toiveet valtion tulemisesta asuntovelanottajien takaajaksi ovat vain jatkumoa aiemmalle kehitykselle, jossa keskiluokan pelastaminen riittää osoitukseksi yhteiskunnallisesta vastuusta. Samaan aikaan vuokramarkkinoilla vuokrat nousevat hallitsemattomasti vuokra asuntotuotannon pysyvän vajauksen ja rakennusyhtiöiden suhdannehuipulla osoittaman ahneuden seurauksena. Vuokralla asuvista ei pidetä siis huolta nousukaudella eikä lamassa.
Jo tällä hetkellä omistusasumista tuetaan avokätisesti muun muassa verohelpotuksin vuokra asumiseen verrattuna. Keskituloinen ensiasunnonostaja saa parhaimmillaan jopa 1400 euron verohelpotukset korkokuluistaan ja lainat maksettuaan omistaja saa asuntonsa. Vuokra-asujille verohelpotuksia ei ole suotu. Erityisen kohtuuttomaksi tilanteen tekee se, että vuokralla asuvat usein opiskelijat, pätkätyöläiset sekä työttömät, joiden tulotaso ei juuri muutu vuodesta toiseen. Viime aikoina ehdotetut valtion takaukset ja avustukset kasvattavat tätä epäsuhtaa edelleen. Tällöin kansanosa jolla ei ole toivoakaan omistusasunnon hankinnasta jää yhteiskunnassa yhä uudelleen paitsioon. Kaiken huipuksi nyt osoitetut toimet voivat olla kestämättömiä. Esimerkit Atlantin takaa asuntoluottojen tuputtamisesta epävarman maksukyvyn asiakkaille eivät ole rohkaisevia.
Nykyisenä lamapelkojen ja elvytyksen leimaamana aikana tulisikin miettiä helpotuksia myös vuokranmaksajien asemaan. Tällä hetkellä ainoaksi lohduksi on jäämässä seuraavaan suhdannevaiheeseen valmistuvat, valtion tuella rakennetut vuokra-asuntohankkeet. Mikäli omistusasuntojen hankintaa ryhdytään valtion tuella takaamaan, tulee löytää parannuksia myös vuokralla asuvien asemaan. Sopiva keino voisivat olla esimerkiksi väliaikaiset tulonsiirrot kaikkein matalimmille tuloryhmille. Samalla on huolehdittava, että valtion omistusasunnon takaamiset jäävät väliaikaisiksi. Kurjistetuille kansanosille kohdennetut tulonsiirrot ovat lisäksi tehokas keino elvyttää, sillä tällä suurella ihmisjoukolla ei ole yksinkertaisesti varaa säästää.
Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll
perjantai 9. tammikuuta 2009
Virnun jäsenkyselyt vuonna 2008
Päädyimme Virnussa tekemään peräti kaksi jäsenkyselyä vuonna 2008. Ensimmäisen teimme heti, kun saimme ajatuksen tällaisen kyselyn hyödyllisyydestä. Toisen tuloksia taas tarvittiin vuoden 2009 toiminnan suunnitteluun.
Tein kummastakin kyselystä jonkinlaisen purun. Pahoittelen kummankin tiedoston pientä sekavuutta.
Helmikuun jäsenkysely 2008
Marraskuun jäsenkysely 2008
Mielestäni tämänkaltainen järjestön kehittäminen on hyödyllistä toimintaa. Joskus hallituksessa istuessa, unohtuu se, miksi hommia tehdään. Esimerkiksi keväällä huomasimme, että järjestö ei todellakaan ollut tarpeeksi aktiivinen poliittisesti, vaikka sen pitäisi ainakin minusta olla ydintehtävämme. Kyselyitä vertailemalla näyttäisi siltä, että tässä edistyttiin... Ainakin jäsenistön mielestä.
Tein kummastakin kyselystä jonkinlaisen purun. Pahoittelen kummankin tiedoston pientä sekavuutta.
Helmikuun jäsenkysely 2008
Marraskuun jäsenkysely 2008
Mielestäni tämänkaltainen järjestön kehittäminen on hyödyllistä toimintaa. Joskus hallituksessa istuessa, unohtuu se, miksi hommia tehdään. Esimerkiksi keväällä huomasimme, että järjestö ei todellakaan ollut tarpeeksi aktiivinen poliittisesti, vaikka sen pitäisi ainakin minusta olla ydintehtävämme. Kyselyitä vertailemalla näyttäisi siltä, että tässä edistyttiin... Ainakin jäsenistön mielestä.
maanantai 22. joulukuuta 2008
Joulupuuroa ja päivänpolitiikkaa ympäristöministeriössä
Aikaisin maanantaina 8. 12. kymmenisen ympäristöjärjestöjen edustajaa oli kokoontunut ympäristöministeriön kokoustiloihin odottamaan asianomaisen ministerin saapumista. Paikalle oltiin kutsuttu jäseniä Maan ystävistä, Greenpeacesta, Luonto-Liitosta, Suomen luonnonsuojeluliistosta sekä Natur och Miljöstä keskustelemaan ajankohtaisista ympäristöaiheista; itse onnistuin pääsemään tilaisuuteen mukaan Maan ystävien toisena edustajana. Varhainen tilaisuus aloitettiin puurotarjoilulla, ja pian ympäristöministeri Paula Lehtomäki saapuikin paikalle. Ensitöikseen Lehtomäki kiitteli ympäristöväeltä vuoden aikana saatua hyvää sparrausta ja korosti, että keskustelua tarvitaan jatkossakin.
Ensimmäinen suuri asiakokonaisuus, josta Lehtomäki kertoi, koski aluehallinnon uudistusta, siis ALKU-projektia. Ympäristöjärjestöjen esittämien huolten liennyttämiseksi ministeri tähdensi alkuun, että uudistuksen tarkoitus ei ole heikentää ympäristöhallintoa, vaan entistä vahvemman yhteistyön avulla saavuttaa tilanne, jossa ympäristö integroituisi paremmin kaikkiin hallinnon osa-alueisiin poistamalla turhia raja-aitoja. Ympäristöön keskittyneiden osaajien määrää ei ole tarkoitus vähentää, eikä ympäristökeskuksiakaan tulla lakkauttamaan. Tilaisuudessa tätä ratkaisua kiiteltiin, mutta edelleen nousi esiin huoli ympäristöhallinon itsenäisyyden säilyttämisestä, sekä sen mahdollisuutta valvoa yleistä etua. Muita intressejä, kuten taloutta, ei saisi nostaa ympäristön yläpuolelle, mikä vaatii itsenäisyyden säilyttämistä.
Yksi ALKU-projektin tavoite on lisätä kansanvaltaisuutta. Sekä järjestöjen edustajat että ministeri olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että tätä ei voida toteuttaa vähentämällä resursseja tuottavuusohjelmin tai siirtämällä enempää tehtäviä kunnille, joissa resurssipula on jo nyt ilmeinen. Lehtomäki myönsi, että tehtävien siirtäminen kunnille on sama, kuin päättäisi, että asiat jätetään hoitamatta. Lupa-asioiden ja valvonnan hoitoon tarvitaan entistä enemmän resursseja, eikä niitä kunnilta löydy.
Toinen paljon huomiota saanut aihe oli ilmasto ja meneillään olevat Poznanin neuvottelut. Lehtomäki oli osaltaan pettynyt menneisiin kokouksiin, joissa osa vaikeista kysymyksistä oli lykätty myöhemmälle käsittelylle. Suomen osaan hän sanoi kuitenkin olevansa sikäli tyytyväinen, että tarkoituksena on toimia jo ennen EU-tasolla tehtyjä päätöksiä oman ilmasto- ja energiastrategian kautta. Tästä järjestöjen edustajat eivät olleet samaa mieltä; Polttava Kysymys -kampanjan koordinaattori Meri Pukarinen toi esille, että 20% tavoitteen sijaan tulisi ilmastotieteen linjausten mukaisesti pyrkiä lähemmäs 40%:a vuoteen 2020 mennessä. EU:n haluttiin myös toimivan malliesimerkkinä muille.
Ilmastokysymyksessä puhutti myös vastuunjako EU:n ilmastopaketissa. Lehtomäki esitti, että hänen mielestään suurempi osa päästövähennyksistä pitäisi tehdä kotimaisin toimin, eikä ulkoistettava tätä ulkomaille. Tästä järjestöjen edustajat olivatkin samaa mieltä, mutta huomauttivat, että kehitysmaat tarvitsevat myös tukea puhtaan kehityksen takaamiseksi. Teollisuusmaiden osalta kysymyksiä herättivät myös ilmaiset päästöoikeudet, joita järjestöt eivät pitäneet toivottavina. Ministerin mukaan ilmaisia oikeuksia jaettaisiin ainakin jossain määrin yrityksen käyttämän teknologian puhtauden mukaan, mikä kannustaisi ympäristöystävällisen tuotantotavan kehittämiseen. Ilmaiset päästöoikeudet tosin vähentäisivät huutokauppatulojen merkitystä.
Meri Pukarinen välitti lisäksi terveisinä Poznanista, etteivät ympäristöjärjestöt - edes virallisessa delegaatiossa olevat - pääse mukaan delegaation aamukokouksiin. Lehtomäki oli uutisesta tyrmistynyt ja sanoi olevansa yhteydessä Poznaniin. Pikanttina yksityiskohtana Lehtomäen kommentti: "Kyllähän delegaatio on pyritty muodostamaan niin, että sen kanssa voi seurustella." Tällä kertaa delegaatiossa mukana oli SLL. Kauniista osallistamispuheista huolimatta käytännössä on ilmennyt kuitenkin harmillisia puutteita.
Lisäksi Meri pyysi vielä Lehtomäkeä välittämään pääministerille terveisiä, että vastuunjakodirektiivissä CDM-hankkein tehtävien päästövähennysten määrää tulee laskea ja aidosti valtaosa vähennyksistä tulee tehdä kotimaassa.
Ilmaston yhteydessä keskusteltiin myös metsistä. Ministeri oli vahvasti sitä mieltä, ettei pitäisi olla mahdollista ensin hakata metsää kokonaan ja sen jälkeen uudelleenistuttaa, jolloin tästä voisi saada päästöoikeuksia. Järjestöjen edustajat olivat samaa mieltä, ja esittivät, että nykyisten metsien suojelemisen pitäisi olla ensisijaisessa asemassa. Kritiikkiä annettiinkin Metso-hankkeelle. Metsänomistajia on samaan aikaa kehotettu hakkaamaan että suojelemaan metsiään enemmän. Järjestöt toivoivat, että ilmastotyötä ja siihen liittyviä metsäkysymyksiä tarkasteltaisiin entistä enemmän yhteydessä biodiversiteettiongelmien kanssa.
Moni muukin ajankohtainen ympäristökysymys sai tunnin kestäneen tilaisuuden aikana maininnan. Ministeri toi esille mahdollisuuden metsästää liikenneuhaksi tulleita hirviä luonnonsuojelualueilla sekä Pallaksen tilanteen, josta parhaillaan tehdään tarkempaa ympäristövaikutusten arviointia. Kummatkaan hankkeet eivät saaneet järjestöiltä kannatusta. Maatalouden ympäristötukien parempi fokusoiminen ja haitallisten alueiden poistaminen viljelykäytöstä sen sijaan saivat edustajilta kiitosta hyvinä avauksina. Kovin pikaista muutosta tilanteeseen ei kuitenkaan voi odottaa, sillä kuten ministeri huomautti, tukien perusteita ei ole mahdollista muuttaa kesken tukikauden. Valmisteluita kuitenkin tehdään, jotta seuraavilla tukikausilla olisi mahdollista ottaa entistä suurempia edistysaskeleita ympäristötuen paremman ohjaavuuden kannalta. Lyhyitä kommentteja lausuttiin myös merentutkimuskeskuksen ja uhanalaisten lajien, kuten kuukkelin nykytilasta, sekä Suomelahden läpi kulkevasta suunnitteilla olevasta kaasuputkesta.
Tilaisuuden päätteeksi ministeri Lehtomäki kiitteli järjestöjä kommenteista ja toivoi, että keskustelu ja tapaamiset jatkuisivat tulevaisuudessakin joistakin erimielisyyksistä huolimatta. Terveisemme luvattiin tuolloin viedä eteenpäin Poznaniin.
Ensimmäinen suuri asiakokonaisuus, josta Lehtomäki kertoi, koski aluehallinnon uudistusta, siis ALKU-projektia. Ympäristöjärjestöjen esittämien huolten liennyttämiseksi ministeri tähdensi alkuun, että uudistuksen tarkoitus ei ole heikentää ympäristöhallintoa, vaan entistä vahvemman yhteistyön avulla saavuttaa tilanne, jossa ympäristö integroituisi paremmin kaikkiin hallinnon osa-alueisiin poistamalla turhia raja-aitoja. Ympäristöön keskittyneiden osaajien määrää ei ole tarkoitus vähentää, eikä ympäristökeskuksiakaan tulla lakkauttamaan. Tilaisuudessa tätä ratkaisua kiiteltiin, mutta edelleen nousi esiin huoli ympäristöhallinon itsenäisyyden säilyttämisestä, sekä sen mahdollisuutta valvoa yleistä etua. Muita intressejä, kuten taloutta, ei saisi nostaa ympäristön yläpuolelle, mikä vaatii itsenäisyyden säilyttämistä.
Yksi ALKU-projektin tavoite on lisätä kansanvaltaisuutta. Sekä järjestöjen edustajat että ministeri olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että tätä ei voida toteuttaa vähentämällä resursseja tuottavuusohjelmin tai siirtämällä enempää tehtäviä kunnille, joissa resurssipula on jo nyt ilmeinen. Lehtomäki myönsi, että tehtävien siirtäminen kunnille on sama, kuin päättäisi, että asiat jätetään hoitamatta. Lupa-asioiden ja valvonnan hoitoon tarvitaan entistä enemmän resursseja, eikä niitä kunnilta löydy.
Toinen paljon huomiota saanut aihe oli ilmasto ja meneillään olevat Poznanin neuvottelut. Lehtomäki oli osaltaan pettynyt menneisiin kokouksiin, joissa osa vaikeista kysymyksistä oli lykätty myöhemmälle käsittelylle. Suomen osaan hän sanoi kuitenkin olevansa sikäli tyytyväinen, että tarkoituksena on toimia jo ennen EU-tasolla tehtyjä päätöksiä oman ilmasto- ja energiastrategian kautta. Tästä järjestöjen edustajat eivät olleet samaa mieltä; Polttava Kysymys -kampanjan koordinaattori Meri Pukarinen toi esille, että 20% tavoitteen sijaan tulisi ilmastotieteen linjausten mukaisesti pyrkiä lähemmäs 40%:a vuoteen 2020 mennessä. EU:n haluttiin myös toimivan malliesimerkkinä muille.
Ilmastokysymyksessä puhutti myös vastuunjako EU:n ilmastopaketissa. Lehtomäki esitti, että hänen mielestään suurempi osa päästövähennyksistä pitäisi tehdä kotimaisin toimin, eikä ulkoistettava tätä ulkomaille. Tästä järjestöjen edustajat olivatkin samaa mieltä, mutta huomauttivat, että kehitysmaat tarvitsevat myös tukea puhtaan kehityksen takaamiseksi. Teollisuusmaiden osalta kysymyksiä herättivät myös ilmaiset päästöoikeudet, joita järjestöt eivät pitäneet toivottavina. Ministerin mukaan ilmaisia oikeuksia jaettaisiin ainakin jossain määrin yrityksen käyttämän teknologian puhtauden mukaan, mikä kannustaisi ympäristöystävällisen tuotantotavan kehittämiseen. Ilmaiset päästöoikeudet tosin vähentäisivät huutokauppatulojen merkitystä.
Meri Pukarinen välitti lisäksi terveisinä Poznanista, etteivät ympäristöjärjestöt - edes virallisessa delegaatiossa olevat - pääse mukaan delegaation aamukokouksiin. Lehtomäki oli uutisesta tyrmistynyt ja sanoi olevansa yhteydessä Poznaniin. Pikanttina yksityiskohtana Lehtomäen kommentti: "Kyllähän delegaatio on pyritty muodostamaan niin, että sen kanssa voi seurustella." Tällä kertaa delegaatiossa mukana oli SLL. Kauniista osallistamispuheista huolimatta käytännössä on ilmennyt kuitenkin harmillisia puutteita.
Lisäksi Meri pyysi vielä Lehtomäkeä välittämään pääministerille terveisiä, että vastuunjakodirektiivissä CDM-hankkein tehtävien päästövähennysten määrää tulee laskea ja aidosti valtaosa vähennyksistä tulee tehdä kotimaassa.
Ilmaston yhteydessä keskusteltiin myös metsistä. Ministeri oli vahvasti sitä mieltä, ettei pitäisi olla mahdollista ensin hakata metsää kokonaan ja sen jälkeen uudelleenistuttaa, jolloin tästä voisi saada päästöoikeuksia. Järjestöjen edustajat olivat samaa mieltä, ja esittivät, että nykyisten metsien suojelemisen pitäisi olla ensisijaisessa asemassa. Kritiikkiä annettiinkin Metso-hankkeelle. Metsänomistajia on samaan aikaa kehotettu hakkaamaan että suojelemaan metsiään enemmän. Järjestöt toivoivat, että ilmastotyötä ja siihen liittyviä metsäkysymyksiä tarkasteltaisiin entistä enemmän yhteydessä biodiversiteettiongelmien kanssa.
Moni muukin ajankohtainen ympäristökysymys sai tunnin kestäneen tilaisuuden aikana maininnan. Ministeri toi esille mahdollisuuden metsästää liikenneuhaksi tulleita hirviä luonnonsuojelualueilla sekä Pallaksen tilanteen, josta parhaillaan tehdään tarkempaa ympäristövaikutusten arviointia. Kummatkaan hankkeet eivät saaneet järjestöiltä kannatusta. Maatalouden ympäristötukien parempi fokusoiminen ja haitallisten alueiden poistaminen viljelykäytöstä sen sijaan saivat edustajilta kiitosta hyvinä avauksina. Kovin pikaista muutosta tilanteeseen ei kuitenkaan voi odottaa, sillä kuten ministeri huomautti, tukien perusteita ei ole mahdollista muuttaa kesken tukikauden. Valmisteluita kuitenkin tehdään, jotta seuraavilla tukikausilla olisi mahdollista ottaa entistä suurempia edistysaskeleita ympäristötuen paremman ohjaavuuden kannalta. Lyhyitä kommentteja lausuttiin myös merentutkimuskeskuksen ja uhanalaisten lajien, kuten kuukkelin nykytilasta, sekä Suomelahden läpi kulkevasta suunnitteilla olevasta kaasuputkesta.
Tilaisuuden päätteeksi ministeri Lehtomäki kiitteli järjestöjä kommenteista ja toivoi, että keskustelu ja tapaamiset jatkuisivat tulevaisuudessakin joistakin erimielisyyksistä huolimatta. Terveisemme luvattiin tuolloin viedä eteenpäin Poznaniin.
sunnuntai 21. joulukuuta 2008
Mielipidekirjoitus ikäpolvien tasa-arvosta
Seuraava Jaakon ja minun kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 17.12.2008.
Suomalaisnuorten poliittista ja taloudellista valtaa on merkittävästi vähennetty. Taloudellisessa mielessä ongelmat näkyvät esimerkiksi siinä, että suomalaisten alle 25-vuotiaiden nuorten kotitaloudet tienasivat 1981 kaksi kolmasosaa 45-54 -vuotiaiden kotitalouksien tuloista. Vuonna 2006 vastaava osuus oli puolet. Kaikki ikäryhmät ovat Suomessa vaurastuneet 1980-luvulta lähtien, mutta vanhempien ikäluokkien kasvava taloudellinen etumatka on omiaan luomaan ristiriitoja. Vanhojen ikäpolvien ideaaleihin perustuvaan politiikkaan kuuluu myös omistusasumisen tukeminen vuokra-asumisen kustannuksella. Nuoria ihmisiä kannustetaan, nyt surullisesti realisoituvin tuloksin, ottamaan kohtuuttomia lainoja erilaisten verohelpotusten avulla. Suuri osa nuorista asuu kuitenkin vuokralla, ja joutuu näin kantamaan kovempaa verotaakkaa kuin paremmassa taloudellisessa lähtökohdissa oleva väestönosa. Ongelmaa kärjistävät vielä opintotuen asumislisän matala katto sekä epävarmasta taloustilanteesta johtuva vuokrien nousu.
Vanhempien ikäpolvien kaavailema politiikka on huolestuttavaa myös tulevaisuuden linjausten osalta. Pääosin nuoria koskettava pätkätyöläisten huono asema on hyvä esimerkki ajattelemattomuudesta, joka seuraa haluttomuudesta tarttua nuorten ongelmiin. Väläytellyt heikennykset nuorten työttömyysturvaan ovat sen sijaan tietoisia linjauksia väestöryhmien eriarvoistamiseksi. Samaan aikaan kansainvälisillä areenoilla suomalaisen elinkeinoelämän vanhat vaikuttajat keskittyvät tinkaamaan kohtuuttomia helpotuksia yhteisissä päästötalkoissa. Nämä päättäjät eivät todennäköisesti tule todistamaan ilmastonmuutoksen pahimpia vaikutuksia, ja sen näkee myös heidän toimistaan.
Jos nuorilla olisi enemmän poliittista ja taloudellista valtaa, nämä ongelmat eivät varmasti esiintyisi samassa mittakaavassa. Nuorten aktiivisuutta on pyritty parantamaan lähinnä surkuhupaisilla aktivointikampanjoilla. Parempi ratkaisu onkin sukupuolten välisten epäkohtien korjaamisessa käytettyjen toimien ulottaminen myös sukupolvien välisen tasa-arvon parantamiseen. Esimerkiksi luottamuspaikkoja jaettassa tulisi ottaa käyttöön omat kiintiöpaikat nuorille tarpeeksi monipuolisten näkökulmien saamiseksi. Nykyisen hallituksen, jonka keski-ikä on 50 ikävuoden tienoilla, virkaanasettamisen yhteydessä saavutettiin historiallinen naisvaltaisuus. Samanlaista edistystä voidaan saavuttaa myös nuorten yhteiskunnallisen aseman parantamisessa. Työ voidaan aloittaa välittömästi kunnallisia luottamustehtäviä jaettaessa.
Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll
Suomalaisnuorten poliittista ja taloudellista valtaa on merkittävästi vähennetty. Taloudellisessa mielessä ongelmat näkyvät esimerkiksi siinä, että suomalaisten alle 25-vuotiaiden nuorten kotitaloudet tienasivat 1981 kaksi kolmasosaa 45-54 -vuotiaiden kotitalouksien tuloista. Vuonna 2006 vastaava osuus oli puolet. Kaikki ikäryhmät ovat Suomessa vaurastuneet 1980-luvulta lähtien, mutta vanhempien ikäluokkien kasvava taloudellinen etumatka on omiaan luomaan ristiriitoja. Vanhojen ikäpolvien ideaaleihin perustuvaan politiikkaan kuuluu myös omistusasumisen tukeminen vuokra-asumisen kustannuksella. Nuoria ihmisiä kannustetaan, nyt surullisesti realisoituvin tuloksin, ottamaan kohtuuttomia lainoja erilaisten verohelpotusten avulla. Suuri osa nuorista asuu kuitenkin vuokralla, ja joutuu näin kantamaan kovempaa verotaakkaa kuin paremmassa taloudellisessa lähtökohdissa oleva väestönosa. Ongelmaa kärjistävät vielä opintotuen asumislisän matala katto sekä epävarmasta taloustilanteesta johtuva vuokrien nousu.
Vanhempien ikäpolvien kaavailema politiikka on huolestuttavaa myös tulevaisuuden linjausten osalta. Pääosin nuoria koskettava pätkätyöläisten huono asema on hyvä esimerkki ajattelemattomuudesta, joka seuraa haluttomuudesta tarttua nuorten ongelmiin. Väläytellyt heikennykset nuorten työttömyysturvaan ovat sen sijaan tietoisia linjauksia väestöryhmien eriarvoistamiseksi. Samaan aikaan kansainvälisillä areenoilla suomalaisen elinkeinoelämän vanhat vaikuttajat keskittyvät tinkaamaan kohtuuttomia helpotuksia yhteisissä päästötalkoissa. Nämä päättäjät eivät todennäköisesti tule todistamaan ilmastonmuutoksen pahimpia vaikutuksia, ja sen näkee myös heidän toimistaan.
Jos nuorilla olisi enemmän poliittista ja taloudellista valtaa, nämä ongelmat eivät varmasti esiintyisi samassa mittakaavassa. Nuorten aktiivisuutta on pyritty parantamaan lähinnä surkuhupaisilla aktivointikampanjoilla. Parempi ratkaisu onkin sukupuolten välisten epäkohtien korjaamisessa käytettyjen toimien ulottaminen myös sukupolvien välisen tasa-arvon parantamiseen. Esimerkiksi luottamuspaikkoja jaettassa tulisi ottaa käyttöön omat kiintiöpaikat nuorille tarpeeksi monipuolisten näkökulmien saamiseksi. Nykyisen hallituksen, jonka keski-ikä on 50 ikävuoden tienoilla, virkaanasettamisen yhteydessä saavutettiin historiallinen naisvaltaisuus. Samanlaista edistystä voidaan saavuttaa myös nuorten yhteiskunnallisen aseman parantamisessa. Työ voidaan aloittaa välittömästi kunnallisia luottamustehtäviä jaettaessa.
Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Kriittisyys, tasa-arvo ja osallistuminen periaatteina
jatkoa yhteisöllisyysteemaan...?
Tein gradun. Se käsitteli Prometheus-leirin tuki ry:tä (Protua) ja sen kasvatusperiaatteita ja toimintamuotoja Protun aikuistumisleireillä. Tutkin siis sitä, miten leireillä luodaan yhteisöllisyyttä, saadaan nuoria ajattelemaan kriittisesti asioista ja miten Protu näin tukee nuorten tiedostamista yhteiskunnasta ja omasta paikastaan siinä.
Ajattelin koko ajan gradun teon prosessin aikana, että tietyt lähtökohdat, joita käsittelin, ovat yleistettävissä järjestötoiminnan luonteeseen ylipäätään. Käyn muutamia niistä tässä läpi.
Tasa-arvo, avoimuus ja toisten huomioon ottaminen. Protuleirillä otetaan lähtökohtaisesti jo tavoitteeksi kaikkien leiriläisten ja leirinvetäjätiimin tasa-arvoisuus ja tietty antiautoritäärisyys. Tavoitteena on tietysti se, että valmiita vastauksia ei ole, ja että kaikista asioista voidaan keskustella, kunhan jokainen miettii perusteluja näkemyksilleen ja esittämilleen kannoilleen. (Tasa-arvo ja avoimuus ovat itse asiassa fundamentaalisia lähtökohtia leireillä. Niiden kautta pyritään siihen, että leiristä muodostuu leiriläiselle aivan erityinen ja upea kokemus yhteisöllisessäkin mielessä).
Kriittinen pohdinta ja keskustelu. Keskeistä leirien toimintamuodoissa on se, että asioita käsitellään kriittisesti ja eri puolia asioista ollaan valmiita tarkastelemaan avoimesti. Tämä ei ole arkisesti ollenkaan niin itsestään selvää. Eri näkökohtien esiin tuomisen ja omien oletusten esiin nostamisen kautta osallistujien ajatukselliset luutumatkin tulevat usein kyseenalaistetuksi.
Tiedostaminen ja kasvaminen osallistumiseen ja aktiivisuuteen. Leirillä muodostuva välitön ilmapiiri ja asioiden kriittinen ja avoin tarkastelu voivat luoda sitä, että nuori avautuu henkisesti pohtimaan asioita ja omia suhteitaan niiihin. Näin kuin itsestään tuetaan sitä tiedostamista, mikä on hyödyksi toimittaessa kaikkialla yhteiskunnassa ja omassa elämässä. Leirien ja protutoiminnan kautta nuorissa syntyy monesti myös vastuun ottoa muista, valmiutta tehdä itse asioita esimerkiksi Protuleirien vetäjänä ja, luulen näin, myös aktiivisuutta muutoin elämässä.
Miten nämä asiat sitten pätevät Tampereen vihreisiin nuoriin? Siten, että edellä mainitut periaatteet ovat toivottavasti läsnä myös Virnun toiminnassa. Suon, että tasa-arvoisuuteen, avoimuuteen, kriittisuuteen, toisten huomioon ottamiseen ja osallistumisen tukemiseen panostetaan Virnussakin.
Kahden vuoden kokemuksen kautta voin sanoa, että ne toteutuvat omalla tavallaan. Virnun toiminta on ollut monesti innostavaa ja motivoivaa. Asioita on ainakin tarkasteltu kriittisesti ja yhteiskuntaa monipuolisesti. Lähtökohtana on kaikkien tasa-arvoinen osallistumisen mahdollisuus ja huomioon ottaminen. Tämä ei tarkoita sitä, että näihin edellä oleviin periaatteisiin ei voisi kiinnittää huomiota ja että niitä ei voisi edelleen kehittää. Periaatteet ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia, niiden pohjalle voi sitten rakentaa omaa tilanteeseen sopivaa innostavaa toimintaa - kuten myös Protussa lähtökohtana on.
Yksi poliittinenkin asia luultavasti yhdistää Protun ja Virnun. Ajattelen niin, että Tampereen vihreillä nuorilla on tavoitteena edistää toiminnassaan kaikkien uskontokuntien ja katsomusten, tai katsomattomuuden, harjoittamisen mahdollisuutta.
Tein gradun. Se käsitteli Prometheus-leirin tuki ry:tä (Protua) ja sen kasvatusperiaatteita ja toimintamuotoja Protun aikuistumisleireillä. Tutkin siis sitä, miten leireillä luodaan yhteisöllisyyttä, saadaan nuoria ajattelemaan kriittisesti asioista ja miten Protu näin tukee nuorten tiedostamista yhteiskunnasta ja omasta paikastaan siinä.
Ajattelin koko ajan gradun teon prosessin aikana, että tietyt lähtökohdat, joita käsittelin, ovat yleistettävissä järjestötoiminnan luonteeseen ylipäätään. Käyn muutamia niistä tässä läpi.
Tasa-arvo, avoimuus ja toisten huomioon ottaminen. Protuleirillä otetaan lähtökohtaisesti jo tavoitteeksi kaikkien leiriläisten ja leirinvetäjätiimin tasa-arvoisuus ja tietty antiautoritäärisyys. Tavoitteena on tietysti se, että valmiita vastauksia ei ole, ja että kaikista asioista voidaan keskustella, kunhan jokainen miettii perusteluja näkemyksilleen ja esittämilleen kannoilleen. (Tasa-arvo ja avoimuus ovat itse asiassa fundamentaalisia lähtökohtia leireillä. Niiden kautta pyritään siihen, että leiristä muodostuu leiriläiselle aivan erityinen ja upea kokemus yhteisöllisessäkin mielessä).
Kriittinen pohdinta ja keskustelu. Keskeistä leirien toimintamuodoissa on se, että asioita käsitellään kriittisesti ja eri puolia asioista ollaan valmiita tarkastelemaan avoimesti. Tämä ei ole arkisesti ollenkaan niin itsestään selvää. Eri näkökohtien esiin tuomisen ja omien oletusten esiin nostamisen kautta osallistujien ajatukselliset luutumatkin tulevat usein kyseenalaistetuksi.
Tiedostaminen ja kasvaminen osallistumiseen ja aktiivisuuteen. Leirillä muodostuva välitön ilmapiiri ja asioiden kriittinen ja avoin tarkastelu voivat luoda sitä, että nuori avautuu henkisesti pohtimaan asioita ja omia suhteitaan niiihin. Näin kuin itsestään tuetaan sitä tiedostamista, mikä on hyödyksi toimittaessa kaikkialla yhteiskunnassa ja omassa elämässä. Leirien ja protutoiminnan kautta nuorissa syntyy monesti myös vastuun ottoa muista, valmiutta tehdä itse asioita esimerkiksi Protuleirien vetäjänä ja, luulen näin, myös aktiivisuutta muutoin elämässä.
Miten nämä asiat sitten pätevät Tampereen vihreisiin nuoriin? Siten, että edellä mainitut periaatteet ovat toivottavasti läsnä myös Virnun toiminnassa. Suon, että tasa-arvoisuuteen, avoimuuteen, kriittisuuteen, toisten huomioon ottamiseen ja osallistumisen tukemiseen panostetaan Virnussakin.
Kahden vuoden kokemuksen kautta voin sanoa, että ne toteutuvat omalla tavallaan. Virnun toiminta on ollut monesti innostavaa ja motivoivaa. Asioita on ainakin tarkasteltu kriittisesti ja yhteiskuntaa monipuolisesti. Lähtökohtana on kaikkien tasa-arvoinen osallistumisen mahdollisuus ja huomioon ottaminen. Tämä ei tarkoita sitä, että näihin edellä oleviin periaatteisiin ei voisi kiinnittää huomiota ja että niitä ei voisi edelleen kehittää. Periaatteet ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia, niiden pohjalle voi sitten rakentaa omaa tilanteeseen sopivaa innostavaa toimintaa - kuten myös Protussa lähtökohtana on.
Yksi poliittinenkin asia luultavasti yhdistää Protun ja Virnun. Ajattelen niin, että Tampereen vihreillä nuorilla on tavoitteena edistää toiminnassaan kaikkien uskontokuntien ja katsomusten, tai katsomattomuuden, harjoittamisen mahdollisuutta.
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Yhteisöllisyyden uusi tuleminen
Viime viikkojen hallitsevan puheenaiheen, maailmanlaajuisen talouskriisin, varjolla on voinut puhua sellaisistakin asioista, joita viime aikoina yhteiskunnassa ollaan oltu hautaamassa. Eräs näistä aiheista on ollu suomalaiseenkin elämäntapaan kuuluva yhteisöllisyys ja siihen liittyvä toiminto. Tämä keskustelu on mielestäni ollut kovin hienoa, ja itse odotan jonkinlaista yhdistystoiminnan renessanssia niinkin paljon että kävin tiputtamassa otsikostakin kysymysmerkin.
Ajan merkkejä on tietenkin vaikea yleensä hahmottaa, ja kun niihin sekoittaa vielä omat toiveensa, niin harhanäkyjen vaara on melko ilmeinen. Itselläni on kuitenkin vilpitön toivo siihen, että me Virnussakin voimme olla luomassa jotain uutta yhdessä nyt kun materiaalinen kilpajuoksu saattaa hetkiseksi hiljentyä. Enkä nyt tarkoita sitä, että elämäänsä materialistista kautta jäsentävät henkilöt yhtäkkiä tekisivät dramaattisia uudelleenarviointia. Uskoni nimittäin pohjautuu pikemmin siihen, että yhteiskunnallisessa keskustelussa uudenlainen hyväksyntä rohkaisisi empiviä osallistumaan.
Tässä kehityksessä Virnun pitää olla paitsi osallinen, myös tietoinen suunnannäyttäjä. Merkkejä hyvästä kehityksestä tosin saimme jo torstaina pidetyistä pikkujouluista. Osanotto oli kerrassaan runsas, ja Virnun tapahtumaan ensimmäistä kertaa osaa ottanut toveri osoitti erinomaista toimintakykyä kuskatessaan perjantaina käyttämämme astiat takaisin toisella puolella keskustaa sijaitsevaan ravintolaan. Tietenkin ihmisillä on muutakin arvoa kuin toiminnallinen, mutta kaikenlainen aktiivisuus ja hädänalaisten pulasta päästäminen luo aina hyvää mieltä. Juuri tällaisia ajanmerkkejä odotan lisää, ja tällaiseen toimintaan meidän Virnussakin tulisi tähdätä.
Ajan merkkejä on tietenkin vaikea yleensä hahmottaa, ja kun niihin sekoittaa vielä omat toiveensa, niin harhanäkyjen vaara on melko ilmeinen. Itselläni on kuitenkin vilpitön toivo siihen, että me Virnussakin voimme olla luomassa jotain uutta yhdessä nyt kun materiaalinen kilpajuoksu saattaa hetkiseksi hiljentyä. Enkä nyt tarkoita sitä, että elämäänsä materialistista kautta jäsentävät henkilöt yhtäkkiä tekisivät dramaattisia uudelleenarviointia. Uskoni nimittäin pohjautuu pikemmin siihen, että yhteiskunnallisessa keskustelussa uudenlainen hyväksyntä rohkaisisi empiviä osallistumaan.
Tässä kehityksessä Virnun pitää olla paitsi osallinen, myös tietoinen suunnannäyttäjä. Merkkejä hyvästä kehityksestä tosin saimme jo torstaina pidetyistä pikkujouluista. Osanotto oli kerrassaan runsas, ja Virnun tapahtumaan ensimmäistä kertaa osaa ottanut toveri osoitti erinomaista toimintakykyä kuskatessaan perjantaina käyttämämme astiat takaisin toisella puolella keskustaa sijaitsevaan ravintolaan. Tietenkin ihmisillä on muutakin arvoa kuin toiminnallinen, mutta kaikenlainen aktiivisuus ja hädänalaisten pulasta päästäminen luo aina hyvää mieltä. Juuri tällaisia ajanmerkkejä odotan lisää, ja tällaiseen toimintaan meidän Virnussakin tulisi tähdätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)