Tampereen kaupunkitilaan ilmestyy päivittäin lisää mainoksia. Tästä kehityskulusta esimerkkinä ovat Hämeenkadun yläpuolelle ripustetut banderollit, joilla mainostetaan nykyään muutakin kuin menovinkkejä kaupunkilaisille. Tampereen olisikin korkea aika vähentää kaupallista mainontaa kaupungin keskustassa.
Kaupunkikuvaan kuuluu aina tietty määrä ilmoittelua, ja on luonnollista että osa tästä on maksullista mainontaa. Toisaalta tapahtumailmoituksilla ja epäkaupallisella ilmoittelulla on tärkeä rooli kaupunkikulttuurin edistämisessä. Tampere ei tällä hetkellä rikastu kaupallisesta mainostamisesta, ja vaikuttaakin siltä että yhteinen tilamme on myyty alihintaan. Asiasta ei myöskään ole käyty niin laajaa keskustelua kuin olisi pitänyt, tunkeutuuhan mainonta meidän jokaisen elämäämme joka päivä.
Olisikin syytä miettiä laajemmin, miten paljon ja millä ehdoilla yhteistä tilaa halutaan käyttää yksityisten kaupallisten etujen ajamiseen. Kaupungin esteettiseen ulkoasuun on viime aikoina panostettu pormestari Timo P. Niemisen Tampere - Siisti kaupunki -kampanjan kautta. Kampanjalle on selvästi tilausta Tampereella, mutta tavoite siististä kaupungista jää ontoksi ellei samassa yhteydessä ajatella kaupungin ulkoasua laajemmin. Mainonta muodostaa tällä hetkellä hälyttävän suuren osan Tampereen keskustan ulkoasusta ja siksi olisikin syytä laajentaa Siisti kaupunki -hanketta siivoamaan myös mainostilaa. Samalla kun kaupallista mainostilaa vähennetään, on huolehdittava siitä että kaupunkikulttuuria edistävälle ilmaiselle ilmoittelulle annetaan uusia mahdollisuuksia.
Toivomme päättäjiltä ryhdikkäitä toimia, jotta Tampere edelleen säilyttäisi omaleimaisen ja historiallisen ilmeensä. Kun mainokset ja roskat on siivottu, alta paljastuu kaupunki kauniimpana kuin me tamperelaiset muistimmekaan.
Maria Tirkkonen
puheenjohtaja
Heikki Sairanen
varapuheenjohtaja
Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry
perjantai 23. toukokuuta 2008
Mainokset kuriin Tampereella
Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 23.5.2008
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Yksityisautoilua kehitettävä, ei vastustettava
Kirjoitin tänään tietämättäni samasta aiheesta, jota Heikki analysoi edellisessä postauksessa. Oma käsittelyni on paljon konsensushakuisempi ja lähestyy autoilua yleisellä tasolla käyttäjän näkökulmasta. Olen ajatellut, että Vihreiden tulisi julkisuudessa esiintyä enemmän yksityisautoilun kehittäjänä kuin sen vastustajana. Tämä aika ei ole änkyröiden vaan dynaamisen muutosjohtajuuden aika. Vihreiden ei pitäisi pyrkiä hävittämään yksityisautoilua, vaan pelastamaan se siitä stagnaation ja muutosvastarinnan tilasta, johon se on halvan öljyn ja vuosikymmenten suotuisan poliittisen ilmapiirin ansiosta joutunut.
Autoilun kustannuksista kaikki muut paitsi polttoainekustannukset ovat melko kiinteitä kustannuksia. Esimerkiksi auton jälleenmyyntiarvon lasku, eli kuoletuskustannus, riippuu enemmänkin auton iästä kuin siitä, kuinka paljon autoa on käytetty. Vaikka polttoainekustannukset saavat paljon huomiota, ne ovat lähes jokaisella autoilijalla alle puolet autoilun kokonaiskustannuksista.
Eli autoa ei kannata omistaa, ellei sitä käytä suhteeellisen paljon. Autoilijoilla on kuitenkin tiettyjä tarpeita, joihin he kokevat tarvitsevansa henkilöautoa välttämättä (esim. kesämökkimatkat).
Toisaalta useilla tärkeä tarve on se, että saa lähteä milloin vain minne vain ilman, että tarvitsee välittää aikatauluista. Joillakin taas on periaatteellinen tarve olla menemättä julkisiin kulkuneuvoihin, mutta he ovatkin semmoinen porukka, joihin ei kannata ensisijaisesti vaikuttaa.
Nämä tarpeet ovat tietenkin yhteenkietoutuneita, mutta on tärkeä erottaa, millä eri tavoin niihin voi vaikuttaa. Julkisen liikenteen kehittämiseen on keskitytty paljon, mutta haluan nostaa esiin yksityisautoilun kehittämisen, joka liittyy näihin.
Henkilöauto on todella kätevä peli monessa asiassa ja joissakin lähes välttämätön. Tärkeää olisikin luoda ympäristö, jossa henkilöautoa voisi käyttää ilman että sitä tarvitsisi omistaa, ainakaan yksin. Henkilöauton kiinteät kustannukset ovat suuret niin ostajalle kuin ympäristöllekin (valmistusprosessin rasittavuus), että ne kannattaisi jakaa usean ihmisen kesken.
Vaikka henkilöautoja käytetään yleensä vain vähän joka päivä, niitä käytetään aina samaan aikaan: aamulla töihin mennessä ja iltapäivällä sieltä tullessa. Niin kauan, kuin ihmiset katsovat, että he tarvitsevat päivittäisiin työmatkoihinsa henkilöautoa, heidän pitää semmoinen ostaa itselleen. Tässä on julkisten kulkuvälineiden ja yhdyskuntasuunnittelun kehittämisen rooli.
Työmatkojen lisäksi ihmisillä on tarpeita, joista he eivät selviä ilman henkilöautoa. Näitä ovat lähinnä matkat, joilla julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyvin vaivalloista (kesämökkimatkat) ja matkat, joilla kuljetetaan paljon tavaraa mukana (viisihenkinen perhe lähtee laskettelukeskukseen päiväksi). Näitä matkoja varten tulisi kehittää vuokra-autojärjestelmää.
Tämä kaikki pätee vain urbaaniin Suomeen, koska haja-asutusalueille harvoin kannattaa rakentaa julkisen liikenteen verkostoa, jolla kuljettaisiin töihin. Maaseudun vähenevä väki pitäköön autonsa. Kaupungeissa pitäisi pyrkiä saamaan aikaan tilanne, jossa työmatkat kuljettaisiin kävellen, pyörällä, bussilla, ratikalla tai metrolla ja auton voisi vuokrata käyttöönsä silloin, kun sitä sattuu tarvitsemaan.
Vihreiden olisi ymmärrettävä, että yksityisautoilu ei ole pahasta, mutta liika yksityisautoilu on. Näiden kahden ero näkyy siinä, onko politiikan tarkoitus yksityisautoilun kehittäminen vai hävittäminen.
Autoilun kustannuksista kaikki muut paitsi polttoainekustannukset ovat melko kiinteitä kustannuksia. Esimerkiksi auton jälleenmyyntiarvon lasku, eli kuoletuskustannus, riippuu enemmänkin auton iästä kuin siitä, kuinka paljon autoa on käytetty. Vaikka polttoainekustannukset saavat paljon huomiota, ne ovat lähes jokaisella autoilijalla alle puolet autoilun kokonaiskustannuksista.
Eli autoa ei kannata omistaa, ellei sitä käytä suhteeellisen paljon. Autoilijoilla on kuitenkin tiettyjä tarpeita, joihin he kokevat tarvitsevansa henkilöautoa välttämättä (esim. kesämökkimatkat).
Toisaalta useilla tärkeä tarve on se, että saa lähteä milloin vain minne vain ilman, että tarvitsee välittää aikatauluista. Joillakin taas on periaatteellinen tarve olla menemättä julkisiin kulkuneuvoihin, mutta he ovatkin semmoinen porukka, joihin ei kannata ensisijaisesti vaikuttaa.
Nämä tarpeet ovat tietenkin yhteenkietoutuneita, mutta on tärkeä erottaa, millä eri tavoin niihin voi vaikuttaa. Julkisen liikenteen kehittämiseen on keskitytty paljon, mutta haluan nostaa esiin yksityisautoilun kehittämisen, joka liittyy näihin.
Henkilöauto on todella kätevä peli monessa asiassa ja joissakin lähes välttämätön. Tärkeää olisikin luoda ympäristö, jossa henkilöautoa voisi käyttää ilman että sitä tarvitsisi omistaa, ainakaan yksin. Henkilöauton kiinteät kustannukset ovat suuret niin ostajalle kuin ympäristöllekin (valmistusprosessin rasittavuus), että ne kannattaisi jakaa usean ihmisen kesken.
Vaikka henkilöautoja käytetään yleensä vain vähän joka päivä, niitä käytetään aina samaan aikaan: aamulla töihin mennessä ja iltapäivällä sieltä tullessa. Niin kauan, kuin ihmiset katsovat, että he tarvitsevat päivittäisiin työmatkoihinsa henkilöautoa, heidän pitää semmoinen ostaa itselleen. Tässä on julkisten kulkuvälineiden ja yhdyskuntasuunnittelun kehittämisen rooli.
Työmatkojen lisäksi ihmisillä on tarpeita, joista he eivät selviä ilman henkilöautoa. Näitä ovat lähinnä matkat, joilla julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyvin vaivalloista (kesämökkimatkat) ja matkat, joilla kuljetetaan paljon tavaraa mukana (viisihenkinen perhe lähtee laskettelukeskukseen päiväksi). Näitä matkoja varten tulisi kehittää vuokra-autojärjestelmää.
Tämä kaikki pätee vain urbaaniin Suomeen, koska haja-asutusalueille harvoin kannattaa rakentaa julkisen liikenteen verkostoa, jolla kuljettaisiin töihin. Maaseudun vähenevä väki pitäköön autonsa. Kaupungeissa pitäisi pyrkiä saamaan aikaan tilanne, jossa työmatkat kuljettaisiin kävellen, pyörällä, bussilla, ratikalla tai metrolla ja auton voisi vuokrata käyttöönsä silloin, kun sitä sattuu tarvitsemaan.
Vihreiden olisi ymmärrettävä, että yksityisautoilu ei ole pahasta, mutta liika yksityisautoilu on. Näiden kahden ero näkyy siinä, onko politiikan tarkoitus yksityisautoilun kehittäminen vai hävittäminen.
perjantai 25. huhtikuuta 2008
Virnun uuden hallituksen ensimmäinen kannanotto
Virnun nykyinen hallitus sai ensimmäisen kannanoton aikaiseksi vihdoin. Näitä on tarkoitus tehdä paljon lisää.
Virnu: Katutila ihmisille - ei autoille!
Nyt aihe oli Tampereen liikenneratkaisut ja niiden huonous ja kömpelyys. Minun pieneen päähäni ei vieläkään mahdu, miksi Tampereella on päätetty, että autoilu on tulevaisuus. Tampereen kaupunki ei tunnu suunnittelevan mitään asiaa niin pitkälle ja perusteellisesti kuin parkkipaikkojen riittävyyttä.
Tässäpä siis muutama ajatus siitä, miten turhasta autoilusta päästäisiin eroon, jos sitä oikeasti haluttaisiin (ja minä haluaisin).
Maailman tasolla pitäisi saada aikaan maailmanlaajuinen vero öljylle. Öljyn polttaminen aiheuttaa kasvihuonepäästöjä ja ei ole mitenkään toivottavaa. Addiktiomme öljyyn ei lopu ennen kuin sen käyttäminen on taloudellisesti erittäin raskasta. Monet ihmiset puhuvat peak oilista tai suomalaisittain öljyhuipusta. Tämä tarkoittaa, että öljyvarantojen huvettua alkaa tuotanto hiipua, mutta kysyntä ei kuitenkaan tipu. Tämä johtaa holtittomaan hinnanousuun. Raakaöljyn hinta on likimain viisinkertaistunut vuodesta 2002 alkaen, mikä toki on pannut monet öljyhuippuihmisen pohtimaan, josko huippu olisi jo ylitetty.
Itse en kuitenkaan luota siihen, että hinta nousee niin paljoa itsestään, että kulutus alkaa merkittävästi pudota. Nykyisen öljynhinnan voi suhteuttaa tarkastelemalla raakaöljyn litrahintaa joka on 60 sentin tietämillä. Tuohon hintaan on paha saada mitään muuta nestettä vettä lukuun ottamatta. Itse näen suurimpana uhkana esimerkiksi hiilen nesteyttämisen, mikä tarkoittaa hiilen muuntamista polttonesteeksi. Hiiltähän on maailmassa paljon pidemmäksi aikaa jäljellä kuin öljyä ja kaiken hiilen polttaminen taatusti tuhoaisi ilmaston lopullisesti.
Suomen valtion tasolla taas olisi syytä saada autoilun kustannukset selkeästi autoilijan maksettaviksi kuitenkin mieluiten niin, ettei köyhyysongelma pahene. Minusta looginen tapa tähän olisi autoverotuksen painotuksen muuttaminen bensiinin ja dieselin verotukseksi. Nykyinen autovero esimerkiksi innostaa lähinnä ajamaan, koska "tulipahan se vero maksettua joten paras ajaa, ettei mene hukkaan". Auto aiheuttaa suurimman osan päästöistään nimenomaan käytettäessä, joten on luontevaa verottaa nimenomaan käyttöä. Polttonesteiden verotus aiheuttaa myös sen, että vähemmän polttoainetta kuluttavat autot muuttuvat kannattavimmiksi ostoksiksi. Jos polttoainevero aiheuttaisi köyhyyden pahentumista, olisi minusta täysin mahdollista jakaa osa polttoaineverosta tasaisesti kaikille suomalaisille takaisin - myös niille, jotka eivät aja autoa ollenkaan. Tämä tarkoittaisi, että joka kuukausi saisi vähän rahaa takaisin valtiolta. Rahan voisi sitten käyttää polttoaineveroihin tai mennä vaikka katsomaan teatteria. Osa polttoaineverotuksesta saadusta rahasta pitäisi tietysti ohjata julkisen liikenteen ja erityisesti raideliikenteen kehittämiseen.
Kuntien ja kaupunkien tasolla pitäisi kehittää määrätietoisesti muita vaihtoehtoja autoilulle: julkista liikennettä ja pyörä- ja kävelyteitä. Julkisilla kulkeminen tulee jo nyt halvemmaksi kuin oman auton omistaminen. Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta tosiasiassa autoilusta syntyy paljon kustannuksia, jotka on helppo unohtaa: autoa täytyy korjata, ostaa polttoainetta, maksaa autoveroa ja toisaalta autoon on sidottuna paljon rahaa, mistä aiheutuu esimerkiksi lainaan liittyviä kustannuksia. Tästä seikasta johtuen minusta on oleellisinta, että esimerkiksi Tampereella bussivuoroja ja -linjoja lisätään eikä niinkään lasketa lippujen hintaa. Ilmainen tai lähes ilmainen joukkoliikenne johtaa käytännössä siihen, että kävelijät ja pyöräilijät ajavat lyhyet välit busseilla. Tämä ei ole toivottavaa. Jos minä saisin päättää, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät saisivat paremmin valtiontukia ja voisivat sitten miettiä, mihin käyttävät rahansa. Ei myöskään pidä pysähtyä bussiliikenteeseen vaan kaupunkiliikenteen suurin osuus pitää siirtää raiteille.
Kaupunkien olisi myös alettava miettiä, olisiko mahdollista tehdä autoilusta ikävämpää. Tämä ei minusta ole ollenkaan epäreilua, jos joukkoliikenne on hyvin järjestetty. Esimerkiksi moni tamperelainen voisi aivan hyvin ajaa bussilla töihin, mutta silti valitsee oman autonsa. Tämä on minusta itsekästä ja väärin. Ihmiset ovat usein pikaisesti tyydytettävien halujen ja intohimojen uhreja, näitä suitsimaan tarvitaan politiikkaa. Tampereella pitäisi esimerkiksi alkaa miettiä, miten pysäköinnistä saataisiin kalliimpaa keskustassa. Olen itse ainakin ollut kuulemassa montaa keskustelua, jossa pohditaan, mennäänkö Hervannasta keskustaan omalla autolla vai bussilla. Usein ratkaiseva seikka on pysäköinnin hinta keskustassa. Ehdottamasti väärä suunta on kaavoittaa tolkuttomasti lisää parkkipaikkoja keskustaan. Myös ruuhkamaksuja voisi harkita. Ruuhkamaksut ovat itseasissa myös autoilijoiden etu, koska tällöin tiellä on tilaa niille, jotka todella tarvitsee päästää paikasta toiseen nopeasti.
Polkupyörään ei myöskään pitäisi suhtautua mitättömänä kulkuvälineenä. Monessa maassa ja monessa kaupungissa pyörät ovat hyvin merkittävä kulkuväline. Suomessa on toki pyöräilyyn vähän huonommin sopiva ilmasto kuin monessa muussa Euroopan valtiossa. Minusta tämä vain tarkoittaa, että pyöräilystä on tehtävä vieläkin houkuttelevampi vaihtoehto. Aika hyvä esimerkki asian täydestä laiminlyönnistä on se, että Hämeenkadulle mahtuu kyllä melkoinen määrä parkkipaikkoja, mutta ei yhtä ohutta pyöräkaistaa.
Heikki Sairanen, Virnun varapuheenjohtaja, joka tykkää ei tykkää autoista
Virnu: Katutila ihmisille - ei autoille!
Nyt aihe oli Tampereen liikenneratkaisut ja niiden huonous ja kömpelyys. Minun pieneen päähäni ei vieläkään mahdu, miksi Tampereella on päätetty, että autoilu on tulevaisuus. Tampereen kaupunki ei tunnu suunnittelevan mitään asiaa niin pitkälle ja perusteellisesti kuin parkkipaikkojen riittävyyttä.
Tässäpä siis muutama ajatus siitä, miten turhasta autoilusta päästäisiin eroon, jos sitä oikeasti haluttaisiin (ja minä haluaisin).
Maailman tasolla pitäisi saada aikaan maailmanlaajuinen vero öljylle. Öljyn polttaminen aiheuttaa kasvihuonepäästöjä ja ei ole mitenkään toivottavaa. Addiktiomme öljyyn ei lopu ennen kuin sen käyttäminen on taloudellisesti erittäin raskasta. Monet ihmiset puhuvat peak oilista tai suomalaisittain öljyhuipusta. Tämä tarkoittaa, että öljyvarantojen huvettua alkaa tuotanto hiipua, mutta kysyntä ei kuitenkaan tipu. Tämä johtaa holtittomaan hinnanousuun. Raakaöljyn hinta on likimain viisinkertaistunut vuodesta 2002 alkaen, mikä toki on pannut monet öljyhuippuihmisen pohtimaan, josko huippu olisi jo ylitetty.
Itse en kuitenkaan luota siihen, että hinta nousee niin paljoa itsestään, että kulutus alkaa merkittävästi pudota. Nykyisen öljynhinnan voi suhteuttaa tarkastelemalla raakaöljyn litrahintaa joka on 60 sentin tietämillä. Tuohon hintaan on paha saada mitään muuta nestettä vettä lukuun ottamatta. Itse näen suurimpana uhkana esimerkiksi hiilen nesteyttämisen, mikä tarkoittaa hiilen muuntamista polttonesteeksi. Hiiltähän on maailmassa paljon pidemmäksi aikaa jäljellä kuin öljyä ja kaiken hiilen polttaminen taatusti tuhoaisi ilmaston lopullisesti.
Suomen valtion tasolla taas olisi syytä saada autoilun kustannukset selkeästi autoilijan maksettaviksi kuitenkin mieluiten niin, ettei köyhyysongelma pahene. Minusta looginen tapa tähän olisi autoverotuksen painotuksen muuttaminen bensiinin ja dieselin verotukseksi. Nykyinen autovero esimerkiksi innostaa lähinnä ajamaan, koska "tulipahan se vero maksettua joten paras ajaa, ettei mene hukkaan". Auto aiheuttaa suurimman osan päästöistään nimenomaan käytettäessä, joten on luontevaa verottaa nimenomaan käyttöä. Polttonesteiden verotus aiheuttaa myös sen, että vähemmän polttoainetta kuluttavat autot muuttuvat kannattavimmiksi ostoksiksi. Jos polttoainevero aiheuttaisi köyhyyden pahentumista, olisi minusta täysin mahdollista jakaa osa polttoaineverosta tasaisesti kaikille suomalaisille takaisin - myös niille, jotka eivät aja autoa ollenkaan. Tämä tarkoittaisi, että joka kuukausi saisi vähän rahaa takaisin valtiolta. Rahan voisi sitten käyttää polttoaineveroihin tai mennä vaikka katsomaan teatteria. Osa polttoaineverotuksesta saadusta rahasta pitäisi tietysti ohjata julkisen liikenteen ja erityisesti raideliikenteen kehittämiseen.
Kuntien ja kaupunkien tasolla pitäisi kehittää määrätietoisesti muita vaihtoehtoja autoilulle: julkista liikennettä ja pyörä- ja kävelyteitä. Julkisilla kulkeminen tulee jo nyt halvemmaksi kuin oman auton omistaminen. Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta tosiasiassa autoilusta syntyy paljon kustannuksia, jotka on helppo unohtaa: autoa täytyy korjata, ostaa polttoainetta, maksaa autoveroa ja toisaalta autoon on sidottuna paljon rahaa, mistä aiheutuu esimerkiksi lainaan liittyviä kustannuksia. Tästä seikasta johtuen minusta on oleellisinta, että esimerkiksi Tampereella bussivuoroja ja -linjoja lisätään eikä niinkään lasketa lippujen hintaa. Ilmainen tai lähes ilmainen joukkoliikenne johtaa käytännössä siihen, että kävelijät ja pyöräilijät ajavat lyhyet välit busseilla. Tämä ei ole toivottavaa. Jos minä saisin päättää, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät saisivat paremmin valtiontukia ja voisivat sitten miettiä, mihin käyttävät rahansa. Ei myöskään pidä pysähtyä bussiliikenteeseen vaan kaupunkiliikenteen suurin osuus pitää siirtää raiteille.
Kaupunkien olisi myös alettava miettiä, olisiko mahdollista tehdä autoilusta ikävämpää. Tämä ei minusta ole ollenkaan epäreilua, jos joukkoliikenne on hyvin järjestetty. Esimerkiksi moni tamperelainen voisi aivan hyvin ajaa bussilla töihin, mutta silti valitsee oman autonsa. Tämä on minusta itsekästä ja väärin. Ihmiset ovat usein pikaisesti tyydytettävien halujen ja intohimojen uhreja, näitä suitsimaan tarvitaan politiikkaa. Tampereella pitäisi esimerkiksi alkaa miettiä, miten pysäköinnistä saataisiin kalliimpaa keskustassa. Olen itse ainakin ollut kuulemassa montaa keskustelua, jossa pohditaan, mennäänkö Hervannasta keskustaan omalla autolla vai bussilla. Usein ratkaiseva seikka on pysäköinnin hinta keskustassa. Ehdottamasti väärä suunta on kaavoittaa tolkuttomasti lisää parkkipaikkoja keskustaan. Myös ruuhkamaksuja voisi harkita. Ruuhkamaksut ovat itseasissa myös autoilijoiden etu, koska tällöin tiellä on tilaa niille, jotka todella tarvitsee päästää paikasta toiseen nopeasti.
Polkupyörään ei myöskään pitäisi suhtautua mitättömänä kulkuvälineenä. Monessa maassa ja monessa kaupungissa pyörät ovat hyvin merkittävä kulkuväline. Suomessa on toki pyöräilyyn vähän huonommin sopiva ilmasto kuin monessa muussa Euroopan valtiossa. Minusta tämä vain tarkoittaa, että pyöräilystä on tehtävä vieläkin houkuttelevampi vaihtoehto. Aika hyvä esimerkki asian täydestä laiminlyönnistä on se, että Hämeenkadulle mahtuu kyllä melkoinen määrä parkkipaikkoja, mutta ei yhtä ohutta pyöräkaistaa.
Heikki Sairanen, Virnun varapuheenjohtaja, joka tykkää ei tykkää autoista
Blogi avattu
Virnu avaa blogin nimellä "Virnun poliittinen blogi". Ajatus on jakaa ideoita, käydä sisäistä keskustelua, nurista ikävistä asioista, kehua hyviä juttuja. Mielikuvituksellinen nimi kuvannee sisältöä toivottavasti hyvin.
Blogia kirjoittavat pääasiassa Virnun hallituksen jäsenet. Esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia.
Blogia kirjoittavat pääasiassa Virnun hallituksen jäsenet. Esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)