Sarasvuo yhteisen hyvän asialla

Jari Sarasvuo oli Suomi-Areenalla leimannut downshiftingiä itsekkyydeksi, jossa menestyjät jäävät perusteetta tekemään vähemmän töitä kuin heidän olisi tarkoituksenmukaista. Tässä on osin perääkin: esimerkiksi korkeasti ja kalliilla koulutetut lääkärit olisi tarkoituksenmukaista pitää töissä vähintään 40 tuntia viikossa, jotta heidän panoksensa yhteiskunnalle saataisiin lunastettua. Sarasvuo käyttää samaa logiikkaa kaikkiin: ainoastaan työllä yhteiskunta pysyy kasassa, ja kaikkien tulee "antaa kaikkensa yhteisen hyvän eteen".

Esimerkkinä Sarasvuon ajattelusta tämä on oikeastaan aika mielenkiintoinen, ja liittyy osaltaan myös viime aikoina laajemminkin käytyyn kestävyysvajekeskusteluunkin. Kuinka paljon ihmisiä voidaan pakottaa töihin vapaassa yhteiskunnassa, jos heidän toisena vaihtoehtonaan on viettää vapaa-aikaa? Perinteisessä kansantaloustieteellisessä ajattelussa työn ja vapaa-ajan välisen suhteen valinta on oikeastaan ainoa, jonka työntekijä voi tehdä oman työpanoksenssa suhteen (ks. kuva). Ajatus siitä, että yhteiskunnalla pitäisi olla jonkinlainen sananvalta siihen, mille tasolle tuolla kuvaajalla yksilön pitäisi itsensä asettaa, on markkinamiehen suusta lähinnä kummallinen. Rationaalinen taloudellinen ajattelija osaa tehdä sen kyllä itsekin ilman moraalisia velvoituksia.



Oikeastaan ainoat keinot, jolla yhteiskunnan on tällaiseen käytökseen sopivaa puuttua, ovat taloudellisia. Nykyjärjestelmää voisi tähän suuntaan viedä, ja joiltakin osin se olisi jopa perusteltua. Nykyäänhän esimerkiksi osa-aikaeläkettä käytetään ikääntyneemmän työvoiman tuettuun downshiftaamiseen, jossa ihmiset saavat sekä aikaa itselleen että rahaa käteen selvästi enemmän, kuin varhaiskeski-ikäiset työntekijät pelkkää työaikaa vähentämällä. Tutussa kuviossamme tilanne näyttää seuraavalta:



Vastaavasti tilanne, jota Sarasvuo nuorille ja lapsille haikailee, asettaisi heidät hankalaan tilanteeseeen. Kesien ja lomien vapaa-aika menisi käytännössä hukkaan, samalla kun kompensaatioksi tuleva raha ei olisi sen hintaista, mitä he markkinoilla muuten kauppaisivat. Ylipäätään hinta tuntuu olevan joka tapauksessa halpa, jos muistelee vaikka vanhoja "tienaa tonni"-kampanjoita, joissa kuukauden töistä sai tuhat markkaa. Kuviossa tilanne näyttää tältä:


Samalta tilanne näyttää muuten oikeastaan työmarkkinatuella olevallekin silloin, kun satunnaiset työt vievät tukia pois. Työttömän ainoa resurssi, vapaa-aika, joudutaan kauppaamaan alihintaan.

Työn ja sosiaaliturvan parempi yhteensovittaminen on liian monimutkainen asia tässä selvitettäväksi. Ode tekee sen kaiken lisäksi paljon paremmin aina kun asiaa sivuaa. Itse tyydyn vain ihmettelemään sitä, kuinka aina tavan takaa markkinataloutemme suurimmat apostolit, etunenässä yrittäjät, vetoavat johonkin näennäiseen moraaliin, yhteiskuntajärjestykseen ja yhteenkuuluvuuteen asioissa jotka eivät niihin liity. Jos kauppiaalle on hyve hinnoitella tavaransa juuri oikein, miksi nuorella / työttömällä / menestyvällä downshiftaajalla ei ole samaa oikeutta?

Taloustieteestä riippumatta kysymyksenasettelun pitäisi lähteä lähinnä siitä, mikä kuuluu yksilön päätäntävaltaan yhteiskunnassa ja miten järjestelmää pitää yksilöiden päätöksiin mukauttaa. Jos vakuutuksiin perustuva eläkejärjestelmä ei kestä sitä, että ihmiset downshiftaavat, onko järjestelmä ihan oikein suunniteltu? Jos vaikkapa lomaa pitävät lääkärit pitävät työvoiman tarjontaa alhaalla, voi vetoomusten sijasta miettiä onko työehdot tai uusien lääkärien määrän säätelymekanismit ihan kunnossa?

Sosiaaliset ongelmat eivät menestyvien ihmisten valinnanmahdollisuuksien lisääntyessä tietenkään helpotu, ja tämä on ihan oikea ongelma joka asettaa esimerkiksi verotukseen paineita (joka käteen jäävien tulojen pienetessä lisännee työhalujakin). Mutta ihmisten saaminen toimimaan vastoin omaa etuaan tai haluaan on kuitenkin niin vaikeaa, että ennen kannattaisi koittaa kaikkea muuta.

Nuorisoa kaupunginvaltuustoon

Kaupunginvaltuuston viimeisessä kokouksessa ennen kesätaukoa päätettiin myöntää läsnäolo- ja puheoikeus kahdelle Tampereen nuorisofoorumin edustajalle kaupunginvaltuuston kokouksiin. Kyseessä oli nuorisofoorumin oma aloite kaupungille. Ennestään nuorisofoorumilaisilla on jo läsnäolo- ja puheoikeus osassa kaupungin lauta- ja johtokuntia, ja mm. tähän vedoten kaupunginhallitus yrittikin aluksi jättää foorumilaiset seuraamaan valtuuston työskentelyä lehtereiltä, missä kuka tahansa saa istua. Lopullinen päätös myöntää myös puheoikeus oli mielestäni hyvä ja perusteltu, vaikka siihen liittyy muutamia ongelmakohtiakin.

Nuorisofoorumilaiset muodostavat siinä mielessä erilaisen ”erityisryhmän” esimerkiksi maahanmuuttajiin tai vammaisiin verrattuna, että heillä ei ole äänioikeutta. Tältä kannalta siis on perusteltua, että nimenomaan heille tarjotaan tällainen erityinen kanava vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon. Lisäksi tietenkin tämän voisi ajatella myös tuovan politiikkaa ja päätöksentekoa lähemmäksi nuoria – se kun on tunnetusti keskivertonuorelle vierasta ja kaukaista. Tosin nuorisofoorumin edustajat ovat jo muutenkin yhteiskunnallisesti aktiivisia ja vaikuttamisesta kiinnostuneita, mutta ehkäpä heidän välityksellään tietoa välittyy paremmin muullekin nuorisolle.

Valtuuston keskustelussa tästä päätöspykälästä oltiin hieman huolestuneita siitä, onko valtuuston kokouksiin osallistuminen foorumilaisille mielekästä. Suuri osa asioista kun ei kosketa heitä lainkaan, kokoukset voivat kestää hyvinkin myöhään, ja sisältävät paljon poliittista jargonia. Joissain puheenvuoroissa oltiin ainakin leikillään huolestuneita jopa siitä, tuleeko valtuustossa istuminen pikemminkin vieraannuttavan nuoria kunnallispolitiikasta, kun he näkevät käytännössä kuinka pitkäveteistä ja hidasta se joskus on. Toisessa puheenvuorossa taas huolenaihe oli, tulevatko nämä nuoret valtuustoon vain edistämään omaa orastavaa poliittista uraansa. Lisäksi keskustelussa kyseenalaistettiin, josko tämä onko tämä oikea ja todellinen ratkaisu siihen, että nuoret eivät paljoakaan kunnallisesta päätöksenteosta tiedä eikä se heitä hirveästi kiinnostakaan.

Oli miten oli, tällainen järjestely päätettiin tehdä koeluontoisesti tämän valtuustokauden loppuun asti (joulukuuhun 2012). Aivan ensimmäinen tällainen päätös tämä ei ole, koska Vantaalla ja Ylöjärvellä sikäläisillä nuorisofoorumeilla on vastaava oikeus. Miettimistä riittänee ainakin sen suhteen, mihin foorumilaisten istumapaikat valtuustosalissa sijoitetaan, ja minkälaisia järjestelyjä heidän puheenvuoronpyyntöjensä suhteen tehdään. Täytyy vain toivoa, että nuoret rohkeasti käyttävät puheoikeuttaan valtuustossa ja tuovat esiin nuorten näkökulmaa eivätkä pelästy valtuustokokousten näennäistä muodollisuutta - tai nukahda poliitikkojen pitkien ja piimäisten puheenvuorojen aikana.

Bolsa familia ja perusturva kehitysmaissa

Olen seuraillut aika kiinnostuneena Brasilian* entisen presidentin Lula da Silvan luomaa Bolsa familia -ohjelmaa. Se on monella tavalla mielenkiintoinen: köyhyyttä poistava, Maailmanpankin kehuma, katolisen kirkon vastustama ja aika lähellä optimia siitä, miten perusturvamallinen sosiaaliturva kannattaa kehitysmaahan luoda. Brasiliassahan köyhyys väheni Lulan kaudella aika paljon.

Konsepti on seuraava: köyhät perheet saavat 12 dollaria kuussa per lapsi siitä, että lapsi on rokotettu ja käy koulussa. Tätä tukea voi saada maksimissaan kolmelle lapselle. Äärimmäisessä köyhyydessä eläville perheille annetaan vielä lisäksi noin 40 euroa kuussa ilman mitään velvotteita. Tämä vastaa oikeastaan suomalaista perusturvaa.

Pidän tällaista ajattelutapaa älyttömän mielekkäänä verrattuna moneen muuhun kehitysmaissa käytössä olevaan malliin. Ohjelman pitäisi periaatteessa pikku hiljaa poistaa merkityksensä, kun äärimmäisessä köyhyydessä olevat perheet saavat lapsensa kouluun ja paremmin tuottaviin töihin. Näin koko yhteiskunnan koulutustaso nousee, talous kasvaa ja alimmille tuloluokille tehtävä tulonsiirto menettävät suhteellista merkitystään. Korkeamman tuottavuuden työpaikat ovat sitten todennäköisemmin verotuksen piirissä, mikä osaltaan vakauttaa veropohjaa.

Seuraava luonteva askel Brasilian kaltaisessa maassa olisi sitten perustulo yhdistettynä hyvin yksinkertaiseen verojärjestelmään: kun lisäetuudet keskitettäisiin väestön koulutukseen ja veropohja saataisiin laajennettua kaikkeen taloudelliseen vaihdantaan (ei itsestäänselvyys kehitysmaissa) olisi arvonlisäveroon ja haittaverojen yhdistelmä yksinkertaisena (vain muutamilta tasoiltaan progressiivisena) veromallina aika kätevä. Ongelmanaksihan jää kehitysmaihin erottamattomasti kuuluvan eliitin paikallaanpysyminen, mutta keskityn tässä nyt köyhyyden vähenemiseen enkä kateuteen.

Samalla tuo vapauttaisi köyhyydestä nousevat luokkia mukavasti . Ympäristöveroilla ohjausta voisi vielä vahvistaa järkevään suuntaan ilman sen kummempaa elinkeinorakenteen toivelistaa, joka kehittyvissä maissa luo aina riskinsä. Esimerkiksi Kiinassa alueiden kilpailu kasvussa luo aikamoista ylikuumentumista investointiasteissa, joka on jo pari vuotta ollut ihan maailman yleisenä huolena. Intiassa korruptio on ollut estämässä rivakkaa kasvua, mutta siellä investointiasteet suhteessa kasvuun ovat toisaalta ehkä tästä syystä terveemmällä pohjalla.

Monissa muissa kehittyvissä (tai suorastaan kehitys-) maissa ratkaisu köyhyyteen on ollut nurinkurinen: väestöön investoimisen sijaan on keskitytty lievittämään ongelmia tukiaisilla ruokaan ja polttoaineisiin. Tällaisen tien päähän tulee kahdessa tilanteessa vastaan: alikehittyneen maan keskeiset vientituotteet kohtaavat maailmanmarkkinoilla romahduksen ja siten tukiaisiin ei ole varaa. Kun väestöön ei ole panostettu, on näitä myös vaikea korvata. Toinen mahdollinen vaihtoehto on sitten vain se, että perustarvikkeiden hinnat lähtevät globaaliin nousuun, jolloin niiden inflaatio iskee esimerkiksi palveluiltaan alikehittyneisiin talouksiin ylikorostuneesti. Näin oikeastaan kävikin arabimaissa tänä keväänä. Markkinoita ei pääse karkuun.

*) Brasilian talous on tällä hetkellä kasvamassa aika vauhdikkaasti. Jopa niin vauhdikkaasti, että Maailmanpankki ei enää kauheasti suosittele lisäämään tulonsiirtoja inflaation takia. Voisi tietenkin miettiä, missä määrin Brasilian inflaatio johtuu vaikkapa ruoan hinnan noususta (Brasilia kasvattaa kaikkea paljon) ja missä määrin 2,5 % budjetista vievästä ohjelmasta.

Vihreitä ajatuksia Mahdollisuuksien torilta

Virnu osallistui eilen perinteiseen tapaan Mahdollisuuksien torille. Tällä kertaa pöydällämme sai arpajaisiin osallistumisen yhteydessä jättää meille vihreitä ajatuksia. Tässä koottuna ajatuspajan satoa:

Lapsille lähiluontoa =)
Vapaa Citypuutarha keskustaan.
Pelastajaa ihqut puistot! <3
Halaa puuta kuin Rakkaintasi.
Kukkia kaikille!
Lisää monivuotisia kasvitarhapaikkoja Tampereelle!
Lisää puita!

Energian säästöä niin paikallisella kuin kansallisella tasolla.
Lisää tuulivoimaa.
Lämmitä kotisi puulla, aurinkoenergialla ja tuulivoimalla =)
Ydinvoima kiellettävä!
Ilmastolaki nyt!
Onko ilmastonmuutos jo tosiasia?
Ydinvoimavapaa maailma NYT!!!

Tampere pyöräily-ystävälliseksi paikaksi.
Miksi Tampereen polkupyöräreitistöä ei ole hoidettu kuntoon?!
Pyöräily helpoksi!
Pyöräile mieluummin!
Käyttäkää pyöriä & paremmat pyörätiet!
Ratikka nyt.
Tampereelle kunnon pyörätiet!!
Tampereelle autoton keskusta!
Enemmän kävelykatuja Tampereelle (ja muuallekin :))
Paremmat pyörätiet keskusta-alueelle.
Pyörille tilaa!!
Tulisiko kaikki autoilu kieltää lailla?
Parannusta pyöräilyoloihin!
Autot pois TRE:n keskustasta!
Jos ostat auton, olet täysin mauton!
Käytä jalkojasi älä autoa.
Tampereelle kunnon pyörätieverkosto.

Vaadimme sukupuolineutraalia avioliittolakia!
Huomioikaa kanssaihmisenne!
Vihreät, globaalit ihmisoikeudet kunniaan ja voimakkaasti esiin Vihreillekin! Kiitos!
Kehitysyhteistyömäärärahat 0,7%:iin!!
Tasa-arvoinen avioliittolaki!!!

Talouslaskun hyväksyminen vapauttaa politiikan.



Mieletön maailma myllää mielen =(
Älä ota muovipusseja kaupoista.
Tupakantumpeista ja kaljapullonkorkeista pantit!
Sammuta valot kun et tarvitse niitä.
Anna lahjaksi tavaran sijaan palveluksia! :)
Älä ota muovipusseja omatunnollesi, kiitos. Varmasti joku ylempi voima tuomitsee sinua taivaan porteilla hiilijalanjälkeesi perustuen.
Lopettakaa maailman tukahduttaminen!
Roskakoreja saisi olla enemmän tai sitten ihmisten pitäisi osata tarkemmin sihdata roskia niihin =)

Syö lähiruokaa, luomuruokaa <3
Lähiruokaa kaikkiin kauppoihin!
Kuivaa nokkosia, käytä voikukkaa ja nauti metsästä.
Lisää tietoutta kasvisruuasta julkisen hallinnon päätöksentekoon.

Elämä kasvaa betonin läpi.
Levitä rakkautta, kunnioita luontoa, elä ja anna muiden elää!
Halailu on ympäristöystävällistä hupia!
Elämäniloa voi saada yhdessäolosta ja liikkumisesta ilman kulutusta.
Suojellaan ympäristöämme, itseämme, toisiamme.
Lempee!

Joo!

Hallitusneuvotteluista

It is rather for us to be here dedicated to the great task remaining before us—that from these honored dead we take increased devotion to that cause for which they gave the last full measure of devotion—that we here highly resolve that these dead shall not have died in vain—that this nation, under God, shall have a new birth of freedom—and that government of the people, by the people, for the people, shall not perish from the earth.

Lincolnin Gettysburgin puhe vei noin 267 sanaa. Puheen pääasiallinen tarkoitus oli saada vakuutettua pohjoisvaltiolaiset sotapolitiikan taakse ja samalla Lincolnin uudelleenvalinnasta. Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa puheeseen on vedottu kautta aikojen kuitenkin laajemmin, liittyen lähinnä hallituksen rooliin ja vastuuseen.

Suomen hallitusneuvottelut jäivät sitten vähintään neljän päivän katkolle eilen, mikä helpottaa taas omien päivienikin suunnittelua ainakin väliaikaisesti. En lähde itse spekuloimaan sillä mikä pohja nyt tulisi kyseeseen. Tämä ennen kaikkea siksi, että mullistuksissa ennustaminen on mahdotonta (kuten Benjamin Disraeli aikanaan totesi) ja osin siksi että prosessia ei oikeasti hallitse juuri kukaan.

Tässä karenssiaikana kuitenkin toivoisi, että demarit, vassarit ja kokoomus vielä kerran miettisivät, että mitä tässä voidaan menettää. Kaikilla puolueilla on tietenkin kynnyskysymyksensä, jotka saattavat kariuttaa asiat vielä myöhemmin, mutta niiiden ulkopuolellakin on politiikkaa ja hyviä juttuja joissa voitaisiin saavuttaa ihan yhteiskunnan perustaa parantavia asioita: ensimmäisenä tulee mieleen kunnat, maatalous ja maanpuolustus, joita on mahdollista muuttaa vain silloin kuin keskusta tai nykyään myöskään persut eivät ole sähläämässä. Merkittäviä ratkaisuja lieneekin helpompi saavuttaa asioista, jotka eivät ole neuvottelijoiden intohimojen ytimessä: järjelle jää tilansa potentiaalisesti elämänmittaisten haaveiden sivussa.

Lisäksi tarvitsemme ihan oikeasti hallituksen, joka pystyy tekemään toisaalta ihan yhteiskunnan kokonaisedun huomioonottavia rakenteellisia uudistuksia ja samalla vielä pikaisia päätöksiä liittyen vaikka EU:hun. Vähän sellaista henkeä, jota Lincoln rummutti, mutta joka on Suomessa pienintä yhteistä nimittäjää hakevissa eturyhmähallituksissa unohtunut. En yleisesti ottaen kauheasti innostu "kansasta" käsitteenä, mutta jotenkin fiilistelen kansan etuna nyt hallitusta jossa puolueet saisivat sen verran omia lempijuttujaan läpi että mustaapekkaa ei tarvitsisi jaella kellekään (vrt. viime hallitus). Samalla vähemmän intohimoja aiheuttavat laajemmat linjat saataisiin ajettua läpi.

Se vain jää nähtäväksi, onko sellaista edes saavutettavissa. Neuvotteluja tähän asti käynyt hallituspohja olisi mielestäni tähän mahdollinen (olettaen että eräät ankeuttajat jätettäisiin paitsioon), keskustan kanssa uudistukset eivät toimisi ja kaikissa persukombinaatioissa muutoksia tulisi, mutta ikävä kyllä väärään suuntaan. Samalla kaikki tämä edellyttäisi jonkinlaista konsensusyhteiskunnan heivaamista, jonka kuolinkouristukset varmaan osaltaan ovat kipeilyä aiheuttamassa kaikkialla, missä vanhat eturyhmätyypit ovat säätämässä.

PS. Valtapoliittisesti tiedostan, että vihreitä on edelleen ehkä vähän hölmöä haikailla hallitukseen: ehdottomat vaatimukset ja poliittisen akselin uudelleenmäärittely on helpompaa oppositiossa. Lisäksi euro on lahoamassa, ja EU:hun positiivisesti suhtautuvan puolueen on helpompi huudella asiaan liittyviä toimintaohjeita oppositiosta. Mutta kuten Rahm Emmanuelkin sanoi: "A serious crisis is a shameful thing to waste". Tilanne vain pitäisi hyödyntää Rahmia tai esimiestään Obamaa paremmin.

Onnea TYK!

Politiikassa eletään nyt hyvin jännittäviä aikoja. Olihan näiden hallitusneuvotteluiden vaikeus tiedossa jo etukäteen, mutta ehkä malttamattomuus alkaa jo painaa. Samaan aikaan on myönnettävä, että vaikka politiikan entusiasteille tilanne on kutkuttava, niin yleisesti ottaen maailma ei ole lopettanut pyörimistä vaikka neuvotteluissa nyt soudetaan ja huovataan. Siksi ajattelin ottaa hetken miettiäkseni nyt jotain ihan muuta. Nimittäin kaupunkimme voittoisaa, lahjakasta nuorisoa.

Nelosen koulumusikaalikilpailu Stage päättyi eilen Tampereen ilmaisutaidon lukion TYK:in hienoon voittoon. Innostuinpa itsekin ensimmäistä kertaa osallistumaan äänestyksiin. Kotikaupunkia oli helppo tukea, kun TYKin kasvatit näyttivät kerta toisensa jälkeen osaamistaan.

Paikallisen nuorison taitavuus ei jää vain teatterin tasolle. Aamulehden liitteissä on juuri esitelty myös paikallisia bändejä. Ties mitä kaikkea tapahtuukaan medianäkyvyyden ulkopuolella. Sydäntä lämmittää, kun ajattelee kaikkia niitä nuoria, jotka käyttävät vapaa-aikaansa jonkin aivan oman luomiseen, omin ehdoin ja omin tavoittein. Erityisen hyvältä idealta alkaa tuntua Tampereelle suunnitteilla oleva kulttuuritalo, jossa harrastajille on tarkoitus antaa tilaa tehdä käytännössä sitä, mitä he haluavat tehdä. Se on mahtavaa, koska totta puhuen olisi hassua nyt ajatella, että teatterit ja bändit ovat sitten se juttu, johon meidän pitäisi saavutetun menestyksen jälkeenkin panostaa. Ollaan nöyriä. On tosi vaikeaa tietää, mikä se tulevaisuuden Juttu on. Annetaan siis mieluummin nuorille tilaa keksiä ja tehdä se itse, ei työnnetä heitä valmiiden taiteiden muotteihin ja tiloihin.

Politiikassa toimiessa alkaa helposti ajatella, että puitteet jonkin asian tekemiselle ovat äärettömän tärkeitä. Siksi jaksamme vuosista ja vuosikymmenistä toiseen ahertaa saadaksemme niihin puitteisiin korjauksia. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että joskus suuremmat sysäykset jollekin uudelle ja hyvälle voivat tulla jostain ihan muualta. Siksipä olenkin niin ylpeä siitä esimerkistä, jota TYKin nuoret ovat kevään mittaan televisiossa kaikille esitelleet. Että kovalla työllä ja rohkeudella - tilaisuuden tullen - nuoret voivat saada paljon hienoa aikaan. Hienokin harrastetila voi jäädä tyhjilleen, jos ihmiset eivät ole saaneet mistään inspiraatiota sen käyttämiseen. TYKki on aivan varmasti nyt hoitanut monille sen inspiraatiopuolen.

Eli paljon onnea TYKille! Jatkakaa te omaa hyvää työtämme, niin mekin jaksamme paremmin jatkaa niiden tilaisuuksien järjestämistä teille ja kaikille muille nuorille.

Uusi tasa-arvoinen vaalilaki ei kelpaa?

Viime päivinä on spekuloitu, mitä vaalilaille käy Säätytalon hallitusneuvotteluissa (ks. esim. Hesarin jutut tästä ja tästä). Uusi vaalilaki hyväksyttiin eduskunnassa viime vaalikaudella, mutta koska se on osa perustuslakia, se täytyy hyväksyä kahtena peräkkäisenä vaalikautena.

Keskusta ja kokoomus ajoi vaalilakia viime kaudella, mutta nyt varsinkin kokoomuksen uumoillaan lipsuvan kannastaan. Sdp on vastustanut lakia koko ajan ja vedonnut siihen, että uusi vaalitapa on liian monimutkainen. Todellisuudessa vanhat suuret puolueet eivät lämpene laille, koska pelkäävät menettävänsä uudessa vaalitavassa joitakin kansanedustajapaikkoja.

Nyt näyttää siltä, että myös media on nielaissut sdp:n viljelemän monimutkaisuus-argumentin. Mutta kuinka moni äänestäjä nykyäänkään tietää, miten äänet lasketaan? Tietävätkö ihmiset, että ääniä lasketaan d’Hondtin menetelmällä ja mitä se tarkoittaa?

Nykyinen menetelmä takaa sen, että jos ehdokas ei pääse läpi, ääni ei mene täysin hukkaan, vaan se menee saman puolueen laariin kyseisessä vaalipiirissä. Vaalipiirit ovat kuitenkin erikokoisia ja pienimmissä vaalipiireissä esimerkiksi Itä-Suomessa voi mennä tuhansia ääniä hukkaan sen takia, että jo yhden edustajan läpi saaminen vaatii paljon enemmän ääniä kuin suurissa vaalipiireissä kuten Uudellamaalla. Vuoden 2007 vaaleissa 25% äänistä meni tästä syystä hukkaan. Uudessa vaalitavassa taattaisiin yhtä lailla, että ääni menee saman puolueen hyödyksi, vaikkei ehdokas pääsisi läpi, mutta huomioon otettaisiin lisäksi puolueen vaalitulos koko maassa. Näin kaikkien suomalaisten äänet olisivat tasa-arvoisessa asemassa vaalipiiristä huolimatta.

Minulle äänestäjänä on paljon tärkeämpää se, että äänelläni on yhtälainen painoarvo, kuin se, osaanko aivan tarkalleen laskukaavaa. Nykyisen ja uuden laskukaavan voi nopeasti tarkistaa vaikka internetistä. Minusta olisi hienoa, että esimerkiksi 15 % kannatuksen saanut puolue saisi 15 % edustajapaikoista. Perustuslain mukaan suomalaisilla on yhtäläinen äänioikeus, mutta nykyisessä vaalitavassa se ei toteudu. Toivotan siis hallitusneuvotteluihin Säätytalolle hyviä, demokratiaa edistäviä päätöksiä!


Esitys uudesta vaalilaista löytyy täältä: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100007
Luen myös Samuli Lintulan bloggaus vaalilain uudistuksesta (vuodelta 2009): http://www.samulilintula.net/?p=448