Suoritin lukio-opintoni 3,5 vuodessa. Niistä 3 ensimmäistä lukuvuotta opiskelin synnyinkaupungissani Kajaanissa. Sitten teki mieli vaihtaa kaupunkia ja päädyin Tampereelle kevätlukukauden 2009 viimeisenä päivänä, kun suurin osa kajaanilaisista kavereistani sai valkolakkinsa. Lukio-opintoni olivat kurssien osalta jo pulkassa, enää englannin ja äidinkielen kirjoitukset uupuivat.
Aloitin elokuussa 2009 työt siivousalan palveluvastaavana (eli kansankielellä siivoojana), mutta olin kirjoilla Tampereen yhteiskoulun lukiossa (TYK), jossa kävin syksyn neljänä kirjoituspäivänä ns. hoitamassa homman kotiin. Joulukuussa 2009 sain valkolakkini Kajaanin lukion liikuntasalissa, käsissäni lukion päättötodistus TYK:stä. Jatkoin töitä Tampereella, jonne olin jo hyvin kotiutunut. Viime keväänä hain yliopistoon, sillä se oli tuntunut tieltäni jo pitkään. Tampereen yliopiston Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta; Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen koulutusohjelma. Luin ja opiskelin ahkerasti. Päätin varmuuden vuoksi hakea opiskelemaan myös Humanistiseen tiedekuntaan Saksan kieltä ja kulttuuria, mutta siihen kokeeseen en valmistautunut niinkään. Heinäkuussa tulokset olivat yllättävät: Jäin puolen pisteen päähän, ensimmäiselle varasijalle, Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen koulutusohjelmassa, mutta sain paikan lukemaan Saksan kieltä ja kulttuuria. Kukaan ei perunut 'ypatpassa', joten olen nyt aloittanut opintoni 'saksassa'. (Käyn edelleen töissä, mutta paljon pienemmällä tuntimäärällä.)
Millaista yliopisto-opiskelu on sitten ollut?
Uutta, outoa, mukavaa, innostavaa, mutta rankkaakin, sillä mahdutin lukujärjestykseeni sekä 'saksan' että 'upatpan' perusopinnot. Nautin saksan opiskelusta, sillä kielitaitoni on kehittynyt valtavasti ja rakastan tuota maata ja kulttuuria melkein kuin kotimaatani. Silti edelleen myös aluetiede ja ympäristöpolitiikka kiinnostavat suunnattomasti ja suunnittelen pääaineen vaihtoa tulevaisuudessa.
Joka tapauksessa: On ollut todella jees saada aivoille jotain älyllisempää tekemistä, kuin päivittäinen mopin heiluttelu sekä tutustua uusiin ihmisiin oikein 'roppakaupalla'. Varsinkin, kun nämä uudet ihmiset ovat kiinnostuneet ainakin joistain samoista aiheista. Heidän kanssaan voi väitellä aluekehityksestä tai puhua niitä näitä saksaksi. Myös ruokatunnilla juoruilu on ihan tervetullutta semiyksinäisten kahvitaukojen jälkeen.
Olen kokenut oppimisympäristöni innostavana, joustavana ja ymmärtävänä ehkä ensimmäistä kertaa koskaan. Yhteisöllisyyttäkin on tarjolla mm. ainejärjestöjen kautta, jos siihen vain haluaa tarttua. Samalla yksilöllisyyttäkin arvostetaan enemmän kuin ennen. Ryhmätyöt tuntuvat ensiksi pakkopullalta, mutta kun niitä ryhtyy tekemään, niistä saattaa muodostua hedelmällisiä tai vähintäänkin naurettavia. Ääntämiskurssilla kielistudiossa voin nauraa itselleni, kun kieli menee solmuun. Kotona juuri ennen kirjoitustehtävän deadlinea voin kirota perfektionismiani pistäessäni parastani. Tehtävän palautuksessa ei välttämättä seiso kiitos viimehetken hionnoista, vaan kehotus hioa vielä enemmän. Hetken se ottaa päähän, mutta seuraavassa tehtävässä tekee mieli taas näyttää opettajalle närhen nännit omilla taidoillani. Minä tahdon oppia, minä tahdon olla hyvä! Tässä on suureksi avuksi se, että minulle kerrotaan tarkkaan, missä teen virheitä. Ei enää kaunistella ja kirjoiteta aineen loppuun "gut", virheistä huolimatta. Jokaisen rivin lopussa on merkintä virheen laadusta ja saan korjata sen ihan itse. Aluksi tuntui ehkä loukkaavalta, mutta ei enää.
Teen tänä lukuvuonna parhaani, hyödynnän sen puhdin, mikä oli vuoden levossa. Ensi vuonna haen vaihtelua ulkomailta, sillä suunnittelen Erasmus-vaihtoa Saksaan, Leipzigiin.
Entä opiskelijapolitiikka?
School-uudistus myllertää yliopistossa - edustajisto - ylioppilaskunta - opintotuki - YTHS.....
Ei, en vielä ole erityisen innostunut, mutta koitan pysyä ajantasalla siitä, missä mennään. Onneksi on monia muita, jotka tietävät ja vaikuttavat enemmän. Minun ei aina ole pakko.
Älä pelkää kulkea omaa tietäsi, opit jokaisesta päivästä elämässäsi jotain, vaikket sitä huomaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti