Jotenkin olen viime aikoina miettinyt kovin paljon markkinoita, yhtiöittämistä ja kilpailutuksia. Taustalla on toisaalta kaupungeissa esiintyvä suuntaus kohti erilaisia yhtiöittämisiä tai liikelaitosmyyntejä ja toisaalta valtion palveluiden järjestyminen erilaisiin valtionyhtiöihin.
Olen aina ollut sitä mieltä, jo ihan koulutuksenikin kautta, että eri organisaatioiden kannattaa keskittyä ydintehtäviinsä ja erikoistua niihin. Kaupungin kannattaa järjestää palveluita erilaisille asukkailleen hyviä ja huonoja aikoja varten, mutta mielellään nojautuen selkeisiin periaatteisiin. Yhtäläisiin mahdollisuuksiin ihan arvopohjalta tähtäävä peruskoulutus on aika selkeästi kunnan ydintoimintaa ja -palvelua. Sen sijaan jokin tietotekninen palvelu, tai suoranainen tuote, on aika selkeästi jotain mille vapailla markkinoilla on toimiva tarjooma- ja hinnoittelumekanismi. Väliin jää se kaikki muu toiminta, jonka käsittelyssä yhdistyy suloisesti poliittiset ambitiot ja ainakin näennäisesti järkiperusteinen argumentointi.
Asiaa ei tietenkään helpota se, että käsitteitä ja asioita sotketaan yleensä mahdollisimman tehokkaasti. Minun näkökulmastani ongelmat tiivistyvät oikeastaan kolmeen eri sarjaan:
1) Puhuttaessa vaikka infrapalveluiden tuotannosta ja sen järkevästä toteuttajasta hypätään hyvin helposti vaikka hyvinvointipalveluiden yksityistämiskehitykseen. Se on toisaalta harmi, sillä molemmat ansaitsisivat omat keskustelunsa johtuen jo ihan siitäkin, että eri alojen kustannusrakenteet, markkinatoimijat ja toimialojen kehityskulut eroavat aika paljon.
2) Yksityistämisen ja kilpailutuksen näkeminen perinteisenä oikeiston ideologisena missiona. Minun on kuitenkin aika vaikea nähdä sitä, miksi järkeviä toimenpiteitä tulee vastustaa vain siksi, että ne sattuvat osumaan yhteen joidenkin toisten toimijoiden ideologisen kehyksen kanssa. Ei varmaan meillä vihreilläkään ole mitään sitä vastaan, jos joku toinen puolue ottaa meille ideologisesti oikeita asioita ajaakseen suorastaan pragmaattisista lähtökohdista.
3) Markkinat ja yrittäminen nähdään jotenkin epäilyttävänä toimintana. Yksityistämisen jälkeen jotenkin kaupungin veronmaksajien "tulee maksaa myös yritysten voitot palveluiden kustannusten lisäksi". En näe kyllä tässäkään ongelmaa niin kauan kunhan verorahoja kuluu vähemmän ja palvelu pysyy yhtä laadukkaana. Minusta on jopa kansantaloudellisesti esteettistä ajatella, että joku pystyy järjestämään tuotannon niin tehokkaasti, että saa jostain niinkin epäseksikkäästä kuin kuntasektorin palvelutoiminnasta vielä voittoakin irti. Kyllä sellainen kansalainen, yrittäjä tai osakas, suorastaan palkinnon ansaitseekin.
Siltikin asiasta toivoisi jotain kunnollista, harkittua keskustelua. Mikä on kaupungin tehtävä ja missä taas markkinat tulevat vastaan. Tulen pitämään huolen että Virnu jotain asiasta syksyllä järjestää, toivottavasti yhdessä muiden toimijoiden kanssa.
Kunnallisella puolella käsitteillä on sentään mahdollisuus pysyä jotenkin näpissä. Valtion palveluiden osalta tilanne on, jos mahdollista, vielä mutkikkaampi. Ensinnäkin valtio-omisteisten yhtiöiden yhdistäminen toisaalta kriiseihin varautumiseen ja toisaalta kaikkien omistajien tasapuoliseen kohteluun on hankalaa, jolloin kysymyksenasettelu käsittelee lähinnä yritystoiminnan perusteita. On jotenkin kohtuutonta odottaa yksityiseltä osakkeenomistajalta huolenpitoa kansakunnan kriisivarmuudesta hänen miettiessään omaa sijoitussalkkuaan.
Sitten kun keskusteluun tuodaan erilaiset hyödylliset (tai hyödyltään kyseenalaiset) monopolit kuten VR, Alko tai Veikkaus niin aletaankin olla jo aika pahoissa ongelmissa. Esimerkiksi VR valtakunnallisena palveluntuottajana käskytetään vähän väliä parantamaan toimintaansa, jota se omalla tavallaan tekeekin, mutta sitten siinä sivussa pitääkin vähän tasoittaa suhdanteita aluepoliittisilla painotuksilla. Jotenkin vain tuntuisi reilummalta päästää kunnolla irti, jos kerran toimintaa ei valtio-omistuksessa oikeasti edes saa kehittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti