Osana Bolognan prosessia määritellään Suomenkin korkeakouluissa tutkinnoille, opintokokonaisuuksille ja kursseille osaamistavoitteita. Lyhyesti idea on määrittää rehellisesti se osaaminen, mitä opiskelija vähintään on saanut, jos hän on tietyn kurssin, kokonaisuuden tai tutkinnon suorittanut. Työn taustalla on paitsi tavoitteiden selkiyttäminen opiskelijoille ja opettajille, myös tutkintojen tason määrittäminen. Jos kaikille tutkinnoille on määritelty samoin kriteerein osaamistavoitteet, on tutkintojen keskinäinen vertailu huomattavasti nykyistä helpompaa, ja toivottavasti vähemmän mielikuviin perustuvaa.
Suomalaisen korkeakoulukentän ominaispiirre on tiukka jako ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin eli duaalimalli. Idea kuulostaa selkeältä: on tieteellistä koulutusta antavia yliopistoja ja soveltavaa koulutusta antavia ammattikorkeakouluja. Käytännössä tänä päivänä jako ei ole lainkaan näin selkeä. Osa yliopistojen koulutusohjelmista lipuu työelämän perässä yhä soveltavampaan suuntaan kohti ammattikorkeakouluja, ja toisaalta osassa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia lähestytään yliopisto-opintojen edellyttämää teoreettista tasoa. Molemmissa tapauksissa duaalimalliin sopimattomuus voi olla perusteltua ja kehityksenä harkittua. Kuitenkin yliopistotutkintoa pidetään korkeampitasoisena, koska sen antava oppilaitos on laissa määritelty yliopistoksi: tutkinto on duaalimallin oikealta puolelta.
Erityisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa duaalimalli halutaan säilyttää ja pikemminkin vielä nykyistä vahvempana. Riippumatta poliittisesta kannasta lähes kaikkien selaamieni SYL:n edustajistovaalikonevastausten duaalimallikysymyksen vastaus on duaalimallin säilyttämisen kannalla. "Tutkintojen eroja pitää selkeyttää, mutta toki myös yhteistyötä lisätä" näyttäisi olevan perusteluista yleisin.
Samaa henkii myös ViNOn opiskelijapoliittinen ohjelma, jonka valmistelutyössä myös itselläni oli keskeinen rooli. Lopullinen muotoilu on kuvaavan kaksijakoinen: "Koulutuksen duaalimalli, eli jako tieto- ja taitopainotteiseen linjaan on säilytettävä, sillä se palvelee hyvin eri lailla suuntautuneiden ihmisten tarpeita. Linjarajat ylittävää yhteistyötä on kuitenkin lisättävä, sillä monilla aloilla rajanveto on teennäistä. Korkeakoulutuksen duaalimallia on selkeytettävä, jotta ammattikorkeakoulututkintojen ja yliopistotutkintojen sisällölliset erot ovat selkeät niin työnantajille kuin opiskelijoille."
Kunnolla tehtynä osaamistavoitteiden määrittely tarjoaa mahdollisuuden duaalimallin purkuun. Kun koulutusohjelman antaman tutkinnon taso on määritelty yhteisten kriteerien mukaan, kertoo se jo kaiken oleellisen. Eroja ei tarvitse selkeyttää, kun ne ovat selkeästi luettavissa. Tällöin mikään koulutusohjelma ei nauti pelkän yliopistoaseman tuomasta mielikuvasta tai ammattikorkeakoulunimikkeen tuomasta aliarvioinnista. Samalla toivottavasti vähenisi duaalimallin eri puolten opiskelijoiden välinen kyräily. Vai saisiko duaalimallin purku yliopisto-opiskelijat laulamaan yhä kovempaa ammattikorkeasaaresta, kun viereisen ammattikorkeakoulun koulutusohjelma ajaa tasossa omasta ohi?
Konkreettinen ensiaskel voisi olla JOO-oikeuden laajentaminen koskemaan myös ammattikorkeakouluja. Tämä rikkoisi raja-aidat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun väliltä, ja auttaisi monia tieteen ja soveltavan tieteen välisen valinnan ääressä tuskastuvia opiskelijoita löytämään sen juuri itselleen sopivan yhdistelmän.
2 kommenttia:
Joo, tätä voisi miettiä joskus enemmänkin, ellei aihe olisi sinällään niin toivottoman eliittis-yliopistolainen. :)
Mutta sanottakoon jo se, että yhtenä naulana duaalimallin arkkuun tulee yliopistojen rahoitus, jonka mallit eivät enää juurikaan tee eroa yliopistojen ja ammattikorkeiden välillä. Tällaisia pieniä muutoksia tulee jatkuvasti, ja mielestäni esimerkiksi rahoitus saakin olla melko nuutraalia jonkun duaalimallin suhteen.
Musta tää ei nimenomaan oo eliittis-yliopistolainen, vaan eliittis-yliopistolaisuutta purkavaa.
Lähetä kommentti