Talvi kuorruttaa liikenneväylät lumella ja auraajilla riittää töitä. Jotkut väylät aurataan aiemmin kuin toiset, joitain ei ollenkaan. Väkisinkin tulee mieleen, että toiset väylät ovat toisia tärkeämpiä - ehkä myös niiden käyttäjät? Kuvia katsellessa voi miettiä, miltä tuntuisi liikkua pyörällä, huonoin jaloin tai erilaisilla apuvälineillä tähän aikaan vuodesta.
Tämä lumikasa saattaa olla kävelytiellä väliaikaisesti, mutta se ei lohduta silloin, kun läpi pitäisi päästä.
Tuon lumikasan alla on ramppi. Näyttää kuin lunta ei olisi yritetty aurata koko talvena ja sulamalla se siitä varmasti vasta keväällä lähteekin. Tuosta pääsisi ehkä kulkemaan, jos asentaisi pyörätuoliinsa telaketjut.
Lumessa on se hyvä puoli, että se saattaa loiventaa tai kokonaan peittää rotvallien reunat ja kynnykset, jolloin kaupungista tulee paikoin esteettömämpi kuin kesällä. Joissain tapauksissa käy toisin päin, kun lumi muodostuu korkeaksi kynnykseksi paikkoihin, joissa rotvallia ei normaalisti esteenä ole.
Kaupungin käytännöt pyöräteiden osalta ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Hämeenkadulla pyöräily on kielletty talvisin, koska kaupungilla ei muka ole varaa hoitaa auraamista. Kävelykatuna sen auraamisesta vastaavat kiinteistöjen omistajat. Kuvatessani katua se oli hyvin aurattu, kadunleveyttä ei ollut juurikaan kesään verrattuna menetetty ja se oli hyvin hiekoitettu.
Onneksi samaan aikaan esimerkiksi Tampellan esplanadilla pyöräily on omalla kaistallaan sallittu ympäri vuoden - siellä voi pyöräilijä vapaasti päästellä, kun lumetkin on niin hyvin aurattu!
Mutta niin, vuosisadan loppuun mennessä näistä lumista ja talvista päästään, joten ei tarvitse sitten enää valittaa ja Hämeenkadullakin voi kärhämittä pyöräillä ympäri vuoden. Sitä odotellessa ihmiset voivat hypätä autojensa rattiin, kääntää mukavasti auratuille teille ja hurauttaa nämä kirotut talvet vielä vähän nopeammin historiaan.
2 kommenttia:
Aika kuvaavia esimerkkejä, laita Aamulehteen juttuvinkki. :)
Kannatan Jaakon ehdotusta. Tosi hyvä juttu!
Lähetä kommentti