Kirjoitus on julkaistu Aamulehden yleisönosastolla 25.3. hieman toimitettuna.
Viime viikkoina vellonut salmonellarehukohu nakertaa suomalaisen eläintuotannon kotimaisuuden myyttiä. Maatalouden massiivista tukemista perustellaan usein puhtaudella, turvallisuudella ja kotimaisuudella. Kun kotimainen eläintuote ei ole puhdas tai turvallinen, syy löytyy kuitenkin yhtäkkiä ulkomailta. Lähes poikkeuksetta eläinten ruokintaan käytetty proteiinipitoinen rehu on ulkomaista alkuperää, näin ilmeisesti myös salmonellan saastuttamassa rehuerässä. Suomalainen maatalous onkin muuttunut yhä enemmän suuntaan, jossa suomalaiset eläimet toimivat koneina, jotka muuntavat etelä-amerikkalaista soijaa kotimaiseksi lihaksi. Tämän tuotantomallin sanelee käytännössä elintarviketeollisuus, joka tehdessään sopimukset tuottajan kanssa päättää mitä ja millä rehulla tuottaja tuottaa.
Niin rehuntuottajat kuin maatilat syyttävät Euroopan unionia siitä, että sen maatalouspolitiikka ei mahdollista proteiinipitoisen rehun kannattavaa tuotantoa Suomessa. Mielestäni vähintään yhtä suuri ongelma on lihan arkipäiväistänyt ruokakulttuurimme. Koska lihasta on haluttu jokapäiväinen hyödyke, on siitä ollut välttämätöntä tehdä myös mahdollisimman halpaa. On luotu tilanne, jossa on normaalia nauttia lihaa vähintään kahdesti päivässä aterioilla, ja mielellään myös välipalojen yhteydessä esimerkiksi leikkeleinä tai muina eineksinä. Samalla lihan laadun on annettu pudota, ja tuotannon kestävyys ja eettisyys on tullut enenevissä määrin kyseenalaiseksi.
Viime aikoina, kun eläintalouteen liittyvät ilmasto-ongelmat ja eettiset kysymykset ovat saaneet entistä enemmän ansaitsemaansa huomiota, on kasvissyönnistä tullut yhä yleisempää. Ihmisen ravintotarpeet voidaan erittäin hyvin tyydyttää kasvisperäisellä ruoalla, mistä hyvinvoivat kasvissyöjät ja vegaanit ovat hyvänä esimerkkinä. Monista täysi kieltäytyminen lihasta tuntuu turhalta ehdottomuudelta, vaikkakin samalla he monesti suhtautuvat yhtä ehdottomasti siihen, että liha ei olisikaan päivittäinen elintarvike. On kuitenkin olemassa myös erilaisia tapoja nauttia lihasta. Selvittämällä syömänsä lihan alkuperän kuluttaja voi varmistua lihan puhtaudesta, turvallisuudesta ja laadusta. Esimerkiksi kotimainen luomuliha täyttää nämä kriteerit usein hyvin, ja monet kokitkin tuntevat luomulihan laadukkuuden verrattuna tavalliseen tehotuotettuun lihaan. Luomutuotannon suosiminen synnyttäisi kysyntää, joka pakottaisi elintarviketeollisuuden muuttamaan tuottajille kohdistamiaan vaatimuksia. Näin niin luomulihan tarjonta kuin kaupassa olevan lihan laatu paranisivat. Kehotankin yhä useampia lähtemään mukaan luomaan uutta ruokakulttuuria, jossa syödään lihaa harvemmin, mutta laadukkaampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti