Tänään on ollut huono päivä politiikassa. Vihreiden eduskuntaryhmä äänesti muutamaa iloista poikkeusta lukuunottamatta hallituksen mukana Lex Nokiaa koskevassa äänestyksessä. Laki olisi tietenkin mennyt läpi äänestivät vihreät, mitä tahansa. Silti eihän tästä toiminnasta erikoisen ylpeä voi olla.
Kaikkiaan tunnelmat ovat juuri nyt aika synkät.
Itse olen yrittänyt olla aktiivinen tässä teemassa, vaikka selvää on pitkään ollut, miten epätodennäköistä lain kaataminen on. Blogiin on tullut kirjoitettua. Valtakunnallisella tasolla saimme aikaan kannanoton, jonka lähes kaikki poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt allekirjoittivat. Lisäksi osa järjestötöistä kirjoitti erillisiä kannaottoja, joiden sanoma oli kuitenkin sama.
On tullut hetki myöntää, ettei minun ja muiden kaltaisteni aktivisuus ole herättänyt oikeita ihmisiä tämän lain ongelmiin. Kansalaiset ja media innostuivat teemasta paljon paremmin kuin kukaan olisi voinut kuvitella ja jopa tavallisesti ay-liikkeen talutushihnassa kulkevat puolueet uskalsivat olla rohkeasti lakia vastaan. Hallitukseen asti ei kritiikki purrut kuitenkaan.
Vihreänä tietoyhteiskuntaihmisenä tämä on tietysti tiukka paikka, mutta toki tämä on sitä, mihin suostuimme hallitukseen lähtiessämme. On hyvin vaikea kuvitella hallituspohjaa, joka olisi todella jättänyt tämän lain tekemättä. Ennen kuin media heräsi ja mm. vihreiden Jyrki Kasvi herätteli, ei opposition vastustus tuntunut minusta kovin aktiiviselta tämän kysymyksen ympärillä. Kiitos kuitenkin demareille, vassareilla, kristillisdemokraateilla ja (hyvänen aika) perussuomalaisille lain vastustamisesta. Tässä oppositio toimi oikein kuitenkin lopulta ja se on ainoa asia, mitä voi vaatia.
Olisi mukava joskus saada yksi voitto järkevän tietoyhteiskuntakehityksen puolesta Suomessa. Ehkä tämä saadaan sitten, kun nykyiset nuorisotoimijat siirtyvät päättäjiksi.
Itse ehdotan, että seuraavaksi ottaisimme Suomessa mallia Ruotsista ja alkaisimme organisoida kampanjaa tiedostojen jakamisen ja lataamisen laillistamiseksi vertaisverkoissa voittoatavoittelemattomissa tarkoituksissa. Piraattipuolue on tässä tietysti yrittänyt Suomessa toimia, mutta näyttäisi vähän siltä, että piraatit tarvitsevat tässä vetoapua muulta puoluekentältä.
Loppuun vielä linkki: Vesa Saarinen kirjoittaa blogissaan hyvin selväpäisesti selittelemättä asiasta.
5 kommenttia:
Voidaan myös miettiä, minkä takia Vihreät lähti hallitukseen. Lähdettiinkö siksi, että yliopistojen hallituksissa säilyisi yliopistoyhteisön enemmistö? Vai lähdettiinkö siksi, että urkintalaki saataisiin estettyä?
Mielestäni hallitukseen lähdettiin ennen kaikkea estämään pysyvien katastrofien syntyä tai pahenemista. Ilmastonmuutos on edelleen pääsyy olla ja pysyä hallituksessa. Vuotos ja kollaja muita hyviä syitä.
Näiden kuitenkin lähinnä korkeasti koulutettujen tai koulutettavien ja käytännössä tietyissä ammateissa toimivien etuja loukkaavien lakien ohessa kärsittyjen tappioiden jälkeen tulee keskittyä entistä tiukemmin siihen, mitä hallitukseen mentiin tekemään. Vaikka voi kuulostaa karulta, lex nokia ja yliopistolaki ovat kompromissien arvoisia, jos oikeasti ihmisten enemmistöä koskevissa asioissa saadaan vihreämpiä kompromisseja.
Ja lisäksi, kuten eilen sisäviherkriittisessä keskustelutilaisuudessamme mietimme, Vihreäthän profiloituvat myös puolustamaan niiden etuja, jotka "itse eivät voi asioihin vaikuttaa". Tämä tarkoittaa minusta niin ympäristöä, kuin yhteiskunnallisesti hyvin laajaa joukkoa ihmisiä joiden asioihin yliopistolaki tai Lex Nokia eivät kauheasti vaikuta.
Näille kohderyhmille tärkeitä teemoja on yllin kyllin tulossa vielä tälläkin hallituskaudella, ja sen takia on tärkeää olla asioita hallituksessa edistämässä. Mielestäni ruotsalainen MEP Carl Schlyter ilmaisi asian hyvin päätöksenteosta Euroopan parlamentissa: Mikäli asia edistyy edes vähän, on meidän sen puolesta äänestettävä.
Suomalaiseen parlamentarismiin ei sovi oikein asioiden jakaminen yksittäisiin äänestyksiin, mutta hallituksessa mukanaolemiseen se kuitenkin mielestäni sopii. Jos nyt vähän venytellään.
Voi olla, että en vain ole ymmärtänyt lain merkittävyyttä, mutta voisitko Heikki avata vähän millä tavoin sinun tai kenenkään muun elämä muuttuu tämän lain voimaantulon seurauksena?
Yrityssalaisuuksien vuotaminen jatkuu lähes entisellään ja isovelivalvoo -skenaariosta puuttuu vielä aika monta palasta.
No minusta tuo laki siirtää valtaa yritykselle poliisilta merkittävissä määrin. Tietenkin yritykset joutuvat täyttämään jotain paperityötä valvottuaan työntekijöitään, mutta mielestäni tämä ei ole järkevä suunta.
Toistan Kasvin kysymyksen siitä, että on perin kummallista, että Suomessa lähdetään löysentämään lakia, kun yrityksemme (Sonera ja Nokia) jäävät kiinni työntekijöidensä vakoilusta. Saksassa suunta oli heti päinvastainen, kun heillä merkittävät yritykset jäivät kiinni.
Minusta tämän lain pohjalta on todennäköisempää, että sähköpostiasi vakoillaan töissä tai yliopistolla ja kukaan ei siitä vakoilusta joudu kuseen "koska etsittiin vaan yrityssalaisuuksien vuotajaa". Kyse on siis joukosta pikkuveliä eikä yhdestä valvovasta isoveljestä.
Yrityssalaisuuksien vuotamiseen tämä laki ei tosiaan mitään auta kuin äärimmäisen typerien vakoojien kanssa.
http://www.effi.org/lexnokia-faq.html
Olisi mielestäni hyvä muistaa, ettei yliopistolakiuudistuksen ja Lex Nokian seurauksia ole mahdollista eritellä yhtä suoraviivaisesti hyötyihin ja haittoihin kuin esimerkiksi Vuotos-hanketta. On mahdotonta tietää, millainen vaikutus molemmilla laeilla tulee olemaan sekä lähitulevaisuudessa että pidemmällä aikavälillä.
Jos esitettetyä uutta yliopistolakia vastustavien (allekirjoittanut mukaan lukien) uhkakuvat toteutuvat, muuttuvat yliopistot tietokapitalismin kehdoiksi, riippuvaiseksi elinkeinoelämän ja markkinavoimien tahdosta. Miten käy tällöin niille kriittisille äänille, jotka mahdollisesti kyseenalaistavat tuottavuutta? Pelkoa ei ollenkaan lievennä se, kuinka kriittiset äänet on täysin sivuutettu itse lakiesityksen valmistelussa.
Oletetaan, että yhtiö Y keksii tuotteen X. Tutkija Z huomaa, että kyseinen innovaatio X on sekä ympäristölle että ihmiselle haitallisempi kuin on kuviteltu. Tutkija Z:n yliopisto ei kuitenkaan kannusta häntä edistämään tutkimustaan, sillä yhtiö Y:n rahoitus on sille hyvin tärkeä. Vaikka esimerkkini on naiivi, toteutuu vastaava mentaliteetti muun muassa lääkemarkkinoilla: lääkefirmat eivät ole halukkaita rahoittamaan sairautta (esim. HIV:tä) parantavan lääkkeen tutkimusta, sillä taudin puhkeamista jatkuvasti ehkäisevä, koko eliniän nautittava lääke on firmalle huomattavasti kannattavampi.
Samalla tavalla Lex Nokia on pelottava askel kohti yritysten erioikeuksia. Toivon hartaasti, ettei kehitys johda Suomessa siihen, että meille kehittyy valtioita valtion sisälle.
Tässä vielä kaksi linkkiä, mikäli joku haluaa perehtyä yliopistolakikritiikkiin syvemmin:
http://opiskelijatoiminta.net/
http://filosofia.fi/yliopistolaki
Lähetä kommentti