Kuntia uudistamalla pitää varmistaa palvelujen laadun kehittyminen, parantaa seudullisen suunnittelun demokraattisuutta ja ennen kaikkea lisätä ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omaan arkeensa.
Uudistuksessa palvelujen tuottamisesta vastaavia alueita laajennetaan. Tämä ei tarkoita sitä, että palveluja väistämättä supistetaan ja keskitetään, vaan että ne lepäävät nykyistä laajemmilla hartioilla. Suurin osa Suomen maaseudun kunnista on keskustan valta-aluetta. Keskittämisen tekevät, jos tekevät, keskustalaiset poliitikot. Suuri kuntakoko ei siihen itsessään pakota.
Isommalla kuntakoolla poistetaan lisäksi kuntien välistä epätervettä kilpailua hyvistä veronmaksajista ja epäeettistä kilpailua heikko-osaisten asukkaiden välttelyssä.
Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin lähidemokratian parantaminen nykyisestä. Jo nyt monista ihmisille läheisistä asioista päätetään hyvin kaukana, vaikka nimellisesti asiat ovatkin kunnan käsissä. Joko asiat on ulkoistettu valtuutettujen vallasta kuntien välisille kuntayhtymille, tai on synnytetty isoja kuntia ilman kunnanosa- tai pitäjäkohtaista päätöksentekoa.
Isoissa kaupungeissa taasen voi tällä hetkellä olla väkimäärältään keskikokoisen kunnan kokoisia alueita, joilla ei ole juuri lainkaan edustusta kaupunginvaltuustossa.
Jos nykyiset kunnat halutaan säilyttää, joudutaan kuntien tehtäviä karsimaan entisestään ja siirtämään rahoitusvastuuta valtiolle tai kuntien väliseen epädemokraattiseen yhteistyöhön. Kysymys on, haluammeko jatkaa nykymallin mukaista puolivallatonta puolilähidemokratiaa vai kehittää kaikille avointa, uudenlaista kansanvaltaista kunta- ja pitäjädemokratiaa.
Tarvitaan siis isompia kuntia pitämään huolta palvelujen turvaamisesta, kaavoituksen suurien linjojen järkevyydestä ja demokratian toteutumisesta seututasolla ja nykyistä vahvempia pitäjiä kuntien sisälle päättämään ihmisiä lähellä olevista asioista, kuten esimerkiksi palvelujen ja kaavoituksen yksityiskohdista omalla alueella.
