Muuan professori (Ilkka Ruotetsaari) uskoo demokratian palautuvan vaalirahan vähennyttyä. Hänen mainitsemiaan vaikutuksia tulee varmasti tapahtumaan, ja esimerkiksi puoluetuen tarjoaman perusrahoituksen ohjaaminen ihan tavalliseen kenttäväen masinoimaan kampanjointiin voi olla jopa tervettä. Puoluetuen paikkaamärään mukainen jakautuminenhan kun on (ainakin periaatteessa) nollasummapeliä.
Vaikeinta ennustaa koko asiassahan on kohun vaikutus äänestysaktiviisuuteen. Osa vanhoista vanhojen puolueiden äänestäjistä voi jäädä pettyneenä kotiin, mutta toisaalta uudet voimat voivat hyvin kanavoitua protestiin. Kaikesta vaikeudesta huolimatta ajattelin spekuloida, miten kampanjat rakentuisivat tuon ylimääräisen rahan vähentyessä, ja esitän mielipiteinäni pari esimerkkiä:
1) Kampanjoiden fyysinen näkyminen
Niin sanotulla ylimääräisellä rahalla rahoitetut lehtimainokset ja -liitteet ja televisiopaketit vähenevät. Tämä pakottaa ehdokkaita entistä enemmän liikkeelle niihin hypermarketteihin joissa perhependelöijät käyvät sillä työn ja kodin välisellä sekunnilla jolloin he ovat julkisen yhteiskunnan osasia. Sillä vaikka kuinka tuollaista markettilähestymistä voidaan pitää ahdistavana, on se kuitenkin aika äärettömän kustannustehokas tapa kontaktoida ihmisiä.
Nykyinen esimerkiksi Tampereella keskustorille keskittyvä kampanjointihan kun on ollut lähinnä velvollisuus puolueille, joissa erityistä aktiivisuutta osoittavat ihmiset tavoitetaan. Eurovaaleissa telttailumme kantoi varmasti tulosta siksi, että olimme yksin, jolloin ainoan näkyvän yrittäjän rajahyöty ylitti rajakustannuksen heiluen, toisin kuin eduskunta- tai kunnallisvaaleissa.
2) Puolueväen aktivointi
Ruostetsaari puhuu myös puoleväen aktivoinnista keskeisenä tekijänä, joka nyt on jäänyt unholaan. Tästä olen samaa mieltä, vaikkakin olen hieman skeptinen siitä missä määrin tuota on mahdollista elvyttää tilanteessa, jossa rahavarat vähenevät ja asiassa on tiettyä pakonomaista fiilistä.
Osin kyse on siitä, että rämettyneen puoluekoneiston lämmittäminen uudelleen voi olla jopa vaikeampaa kuin uuden luominen tyhjästä. Osin kyse on tosin siitäkin, että politiikka ei vain näyttäydy ihmisille kovin houkuttelevana tavallista elämää täyttävänä harrastuksena. Varsinkin kun bodypumpista, hot joogasta tai vaikkapa avioeroseminaareista tarjotaan kilpailtuja, kiiltäviä harrastepaketteja jotka voi vain valita ajantäytteekseen. Eikä nyt käytävä kohu varmaan toiminnan houkuttelevuutta, ainakaan suurissa puolueissa, ole houkuttelevuutta lisännyt. Uusilla tilanne onkin (omaan kokemukseeni ja eräisiin tilastoihin nojaten) toinen.
3) Väestöllinen hajaantuminen
Jotenkin myös toivoisi, Ruostetsaaren viittausten pohjalta, että kampanjoiden halpeneminen houkuttelisi tuossa kaikessa ruohonjuuritason lähentymisessä myös kalastelemaan myös niiden ryhmien ääniä jotka eivät primetimen-mainosten tai valtalehtien sivujen kautta välity. Käytännössähän tämä tarkoittaa ns. ei-kulttuurillista keskiluokkaa, vähäosaisia ja osaa nuorisosta. Vaikeaksi asian tekee olettamukseni mukaan se, että kyseiset ryhmät ovat paljon hajaantuneempia kuin aiemmin viitattu hypermarket-kansa, joka sentään tulee kootusti työpäivän tarjolle. Ongelmat myös tuottaa toki sekin, että näille hajanaisille ryhmille ei politiikan suuret toimijat ole oikein mitään tarjonneet.
Politiikan sisältöjen suuntaaminen lapsiperheistyneelle keskiluokalle on toki ihan oman analyysinsä aihe, ja se vaatisi laajaa mutinaa lähtien mediamaksusta aina väläyteltyihin veroteknisiin avioliittoihin asti. Sen aika ei ole nyt.
Lisäksi on mainittava, että tietenkin joidenkin toimijoiden voi olla järkevää suunnata rajallinen mainontansa edelleenkin mainostoimistoanalyysin pohjilta taatulle kohderyhmälle missä tilanteessa tahansa. Sehän nyt siirtää myös vaalistrategioiden painopistettä tietynlaisesta kustannustehokuuden johtamisesta tiukempaan differaatioon, sekin.
lauantai 26. syyskuuta 2009
perjantai 18. syyskuuta 2009
Täällä tuhotaan suoluontoa
Tiedote 17.9. 2009. Vapaa julkaistavaksi.
Virnu ja Tysy tuhoavat suoluontoa perjantaina Keskustorilla
Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry kokoontuvat perjantaina Tampereen Keskustorille vaatimaan turpeen käytön lopettamista Tampereen sähkölaitoksen tuotannossa siirtymäajalla vuoteen 2015 mennessä. Suoluontoa tuhoavalla turpeennostolla on haitallisia vaikutuksia niin ilmastolle kuin kansallismaisemallemmekin.
Tällä hetkellä Tampereen sähkölaitos tuottaa turpeella 8,8 % sähköstään ja 22 % kaukolämmöstään. Turve tulisi korvata voimalaitoksissa vähemmän saastuttavilla ja uusiutuvilla energianlähteillä, kuten metsä- ja peltobiomassoilla. Turve on fossiilinen polttoaine pahimmasta päästä: sen poltosta aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti noin 12 prosenttia korkeammat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. "On vaikea kuvitella kestävää tulevaisuutta, jossa turpeella olisi mitään roolia energiantuotannossa", sanoo Virnun puheenjohtaja Jaakko Stenhäll.
Tampereen kaupunkiseudun ilmastostrategiassa on otettu tavoitteeksi vähentää alueen ilmastopäästöjä 20% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Turpeen käytön lopettaminen siirtymäajan aikana tukee näitä tavoitteita. "Siirtymäajan puitteissa voitaisiin jo peruuttamattomasti tuhotut suot hyödyntää loppuun ja luonnontilaiset sekä ennallistamiseen kelpaavat säilyttää", toteaa Virnun hallituksen jäsen Hanna Hakko.
Suot toimivat arvokkaina hiilinieluina sekä luonnontilaisina että ennallistettuina alueina. Pirkanmaalla ei oteta tätä mahdollisuutta huomioon. Valmistelussa on maakuntakaava, jossa turpeen tuotantoa pyritään lisäämään ja turpeen osuutta energiantuotannosta nostamaan. Hanketta perustellaan energiaomavaraisuuden säilyttämisellä ja huoltovarmuudella. Ilmastollisesti ja ekologisesti kestämättömät hankkeet ovat kuitenkin omiaan tuhoamaan kansalaisten elinmahdollisuuksia. Samoin maaseudun elinkeinoja voidaan paremmin tukea siirtymällä metsä- ja peltobiomassoihin, yksittäisten turvetuotantoyrittäjien ja energiayhtiöiden tukemisen sijaan.
Perjantaina 18.9. kello 13-18 Tampereen vihreät nuoret Virnu ry sekä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys Tysy jakavat Keskustorilla tietoa turpeenkäytön ongelmista ja keskustelevat suo- ja energiapoliittisista kysymyksistä Tampereella. Lehdistötilaisuus tiedotusvälineille pidetään klo 15.30 Keskustorin laidalla, tapahtumateltan yhteydessä. Aiheen visuaalisesta havainnollistamisesta vastaa taiteilija Leena Pukki, joka maalaa tilaisuuden aikana teoksen suoluonnosta. Teos poltetaan pala palalta tempauksen päätteeksi kello 16.30 - aivan kuten Tampere kohtelee Suomen soita.
Lisätiedot:
Hanna Hakko
050-3040 180
hanna.hakko@maanystavat.fi
Jaakko Stenhäll
045-1378505
jaakko.stenhall@gmail.com
Maria Åkerman
maria.w.akerman@gmail.com
Virnu ja Tysy tuhoavat suoluontoa perjantaina Keskustorilla
Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry kokoontuvat perjantaina Tampereen Keskustorille vaatimaan turpeen käytön lopettamista Tampereen sähkölaitoksen tuotannossa siirtymäajalla vuoteen 2015 mennessä. Suoluontoa tuhoavalla turpeennostolla on haitallisia vaikutuksia niin ilmastolle kuin kansallismaisemallemmekin.
Tällä hetkellä Tampereen sähkölaitos tuottaa turpeella 8,8 % sähköstään ja 22 % kaukolämmöstään. Turve tulisi korvata voimalaitoksissa vähemmän saastuttavilla ja uusiutuvilla energianlähteillä, kuten metsä- ja peltobiomassoilla. Turve on fossiilinen polttoaine pahimmasta päästä: sen poltosta aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti noin 12 prosenttia korkeammat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. "On vaikea kuvitella kestävää tulevaisuutta, jossa turpeella olisi mitään roolia energiantuotannossa", sanoo Virnun puheenjohtaja Jaakko Stenhäll.
Tampereen kaupunkiseudun ilmastostrategiassa on otettu tavoitteeksi vähentää alueen ilmastopäästöjä 20% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Turpeen käytön lopettaminen siirtymäajan aikana tukee näitä tavoitteita. "Siirtymäajan puitteissa voitaisiin jo peruuttamattomasti tuhotut suot hyödyntää loppuun ja luonnontilaiset sekä ennallistamiseen kelpaavat säilyttää", toteaa Virnun hallituksen jäsen Hanna Hakko.
Suot toimivat arvokkaina hiilinieluina sekä luonnontilaisina että ennallistettuina alueina. Pirkanmaalla ei oteta tätä mahdollisuutta huomioon. Valmistelussa on maakuntakaava, jossa turpeen tuotantoa pyritään lisäämään ja turpeen osuutta energiantuotannosta nostamaan. Hanketta perustellaan energiaomavaraisuuden säilyttämisellä ja huoltovarmuudella. Ilmastollisesti ja ekologisesti kestämättömät hankkeet ovat kuitenkin omiaan tuhoamaan kansalaisten elinmahdollisuuksia. Samoin maaseudun elinkeinoja voidaan paremmin tukea siirtymällä metsä- ja peltobiomassoihin, yksittäisten turvetuotantoyrittäjien ja energiayhtiöiden tukemisen sijaan.
Perjantaina 18.9. kello 13-18 Tampereen vihreät nuoret Virnu ry sekä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys Tysy jakavat Keskustorilla tietoa turpeenkäytön ongelmista ja keskustelevat suo- ja energiapoliittisista kysymyksistä Tampereella. Lehdistötilaisuus tiedotusvälineille pidetään klo 15.30 Keskustorin laidalla, tapahtumateltan yhteydessä. Aiheen visuaalisesta havainnollistamisesta vastaa taiteilija Leena Pukki, joka maalaa tilaisuuden aikana teoksen suoluonnosta. Teos poltetaan pala palalta tempauksen päätteeksi kello 16.30 - aivan kuten Tampere kohtelee Suomen soita.
Lisätiedot:
Hanna Hakko
050-3040 180
hanna.hakko@maanystavat.fi
Jaakko Stenhäll
045-1378505
jaakko.stenhall@gmail.com
Maria Åkerman
maria.w.akerman@gmail.com
torstai 17. syyskuuta 2009
Turvallisuus, terveys ja valtio
Helsingissä vieraillessa sen huomaa. Rautatieasemien ja metrojen turvallisuus hoidetaan yksityisten vartiointifirmojen avulla, presidentti Putinin tapaiset arvokkaat (ja varakkaat) vieraat työllistävät isoa osaa poliisin kalustosta ja miehistöstä.
Siis hetkinen, yksityinen yritys pitää huolta kansalaisten turvallisuudesta, ja julkista palvelua käytetään yksittäisen henkilön turvallisuuteen. Ja etenkin henkilön, jolla olisi varaa maksaa myös yksityisille yrityksille? Mitä tapahtui valtion väkivaltamonopolille? Vielä oudompaa tästä tekee se, että vartiointifirmat ovat tasaisessa kasvussa, mutta poliisikoulusta valmistuu työttömäksi. Toki jälkimmäisten tilanne on kääntymässä suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä työvoimapulaksi, ja vartijoiksi työllistyy aikalailla eri ihmiset kuin poliiseiksi(, mikä ehkä osaltaan ongelmia aiheuttaakin).
Laajemmin ajateltuna tämä avaa mielestäni mielenkiintoisen tarkastelunäkökulman siitä, mihin yhteiskunta ja valtio ovat menossa. Mikä antaa valtiolle oikeuden olla olemassa ja kerätä veroja? Juuri kanslaisten turvallisuuden ja terveyden takaaminen on mielestäni valtioiden raison d'être. En kiistä, etteivätkö yksityiset yrityksetkin voisi täydentää valtion turvallisuustarjontaa, mutta olisi huomattavasti loogisempaa, jos ne olisivat täydentävässä roolissa, ja tarjoaisivat maksusta lisäturvallisuutta niille, jotka kokevat sellaista tarvitsevansa. Ja yksityiset yritykset tarjoavat hyvin erilaista turvallisuutta, erilaisilla standardeilla ja erilaisita lähtökohdista kun valtion tarjoama, ihannetilanteessa "puolueeton" turvallisuus. Yksityinen turvallisuus puolustaa maksajansa intressejä, jotka voivat erota valtion ja kansalaisten intresseistä. Samoin vartijoiden voimankäytön oikeutus ja määrä herättää kysymyksiä, eikä ole mielestäni sattumaa, että vartiointialan yritykset ovat joutuneet vaihtamaan nimiään maineenmenetyksien myötä.
Sama ilmiö on nähtävissä terveydenhuollon puolella, tosin siellä julkista palvelua on helpompi ja mutkattomampi täydentää(esim. työterveyshuolto, esteettinen kirurgia). On ongelmallista, jos Suomessakin terveydenhuollon yksityistäminen ja julkisen tarjonnan karsinta menee siihen pisteeseen, että sairastavan on pohdittava vakavissaan pitääkö kasata rahat yksityisen puolen operaatioon tai hoitoihin, vai uskaltaako odottaa julkisen jonoissa. Näin ei varmaankaan ole käymässä, mutta yksityistäminen hiipii terveydenhoitoon meillä ennemmin julkishallintoon omaksutun liikeyritysten johtamista mallintavan ajattelutavan vuoksi. Liiketaloudessa olennaisin lähtökohta on tuloksen teko, se mitä jää viivan alle, ja tämä vaatii kulujen ja menojen suhteen optimointia. Jossain kohtaa tasapainoillaan minimipanoksen ja maksimaalisen tuoton rajapinnalla, ja tuossa pisteessä laitetaan henkilöstö- ja muut resurssit äärimmilleen. Itse valitsen mieluummin hukatut resurssit ja tehottomuuden, jos se edes teoreettisesti vähentää hoitovirheiden ja muiden mokien todennäköisyyttä. Jos tällaisilla työttömyysmäärillä meillä ei ole varaa olla tehottomia, niin koska sitten?
Minusta on outoa politiikkaa, että perinteisesti valtion hoitamien tehtävien yksityistäminen aloitetaan alueilta, joita voidaan perustellusti pitää valtion ydintehtävinä. Miksi erimerkiksi Suomessa Veikkauksen monopoliasemasta ei olla yhtä innokkaasti purkamassa, tai Alkon monopolia omalla alallaan? Onko arpojen ja viinan myynti valtion tärkeimpiä tehtäviä? Toki valtio voisi kontrolloida näiden alojen toimintaa viranomaisena, standardein ja lupamaksuin, vaikka varsinainen liiketoiminta olisikin yksityistä liiketoimintaa.
Aleksi Rantala
toim. huom. välitin tekstin, siksi nimeni näkyy alla. -J
Siis hetkinen, yksityinen yritys pitää huolta kansalaisten turvallisuudesta, ja julkista palvelua käytetään yksittäisen henkilön turvallisuuteen. Ja etenkin henkilön, jolla olisi varaa maksaa myös yksityisille yrityksille? Mitä tapahtui valtion väkivaltamonopolille? Vielä oudompaa tästä tekee se, että vartiointifirmat ovat tasaisessa kasvussa, mutta poliisikoulusta valmistuu työttömäksi. Toki jälkimmäisten tilanne on kääntymässä suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä työvoimapulaksi, ja vartijoiksi työllistyy aikalailla eri ihmiset kuin poliiseiksi(, mikä ehkä osaltaan ongelmia aiheuttaakin).
Laajemmin ajateltuna tämä avaa mielestäni mielenkiintoisen tarkastelunäkökulman siitä, mihin yhteiskunta ja valtio ovat menossa. Mikä antaa valtiolle oikeuden olla olemassa ja kerätä veroja? Juuri kanslaisten turvallisuuden ja terveyden takaaminen on mielestäni valtioiden raison d'être. En kiistä, etteivätkö yksityiset yrityksetkin voisi täydentää valtion turvallisuustarjontaa, mutta olisi huomattavasti loogisempaa, jos ne olisivat täydentävässä roolissa, ja tarjoaisivat maksusta lisäturvallisuutta niille, jotka kokevat sellaista tarvitsevansa. Ja yksityiset yritykset tarjoavat hyvin erilaista turvallisuutta, erilaisilla standardeilla ja erilaisita lähtökohdista kun valtion tarjoama, ihannetilanteessa "puolueeton" turvallisuus. Yksityinen turvallisuus puolustaa maksajansa intressejä, jotka voivat erota valtion ja kansalaisten intresseistä. Samoin vartijoiden voimankäytön oikeutus ja määrä herättää kysymyksiä, eikä ole mielestäni sattumaa, että vartiointialan yritykset ovat joutuneet vaihtamaan nimiään maineenmenetyksien myötä.
Sama ilmiö on nähtävissä terveydenhuollon puolella, tosin siellä julkista palvelua on helpompi ja mutkattomampi täydentää(esim. työterveyshuolto, esteettinen kirurgia). On ongelmallista, jos Suomessakin terveydenhuollon yksityistäminen ja julkisen tarjonnan karsinta menee siihen pisteeseen, että sairastavan on pohdittava vakavissaan pitääkö kasata rahat yksityisen puolen operaatioon tai hoitoihin, vai uskaltaako odottaa julkisen jonoissa. Näin ei varmaankaan ole käymässä, mutta yksityistäminen hiipii terveydenhoitoon meillä ennemmin julkishallintoon omaksutun liikeyritysten johtamista mallintavan ajattelutavan vuoksi. Liiketaloudessa olennaisin lähtökohta on tuloksen teko, se mitä jää viivan alle, ja tämä vaatii kulujen ja menojen suhteen optimointia. Jossain kohtaa tasapainoillaan minimipanoksen ja maksimaalisen tuoton rajapinnalla, ja tuossa pisteessä laitetaan henkilöstö- ja muut resurssit äärimmilleen. Itse valitsen mieluummin hukatut resurssit ja tehottomuuden, jos se edes teoreettisesti vähentää hoitovirheiden ja muiden mokien todennäköisyyttä. Jos tällaisilla työttömyysmäärillä meillä ei ole varaa olla tehottomia, niin koska sitten?
Minusta on outoa politiikkaa, että perinteisesti valtion hoitamien tehtävien yksityistäminen aloitetaan alueilta, joita voidaan perustellusti pitää valtion ydintehtävinä. Miksi erimerkiksi Suomessa Veikkauksen monopoliasemasta ei olla yhtä innokkaasti purkamassa, tai Alkon monopolia omalla alallaan? Onko arpojen ja viinan myynti valtion tärkeimpiä tehtäviä? Toki valtio voisi kontrolloida näiden alojen toimintaa viranomaisena, standardein ja lupamaksuin, vaikka varsinainen liiketoiminta olisikin yksityistä liiketoimintaa.
Aleksi Rantala
toim. huom. välitin tekstin, siksi nimeni näkyy alla. -J
tiistai 15. syyskuuta 2009
Miksi kuulun vihreisiin?
Uusimmassa Vihreässä langassa (37/09) oli kysytty muutamalta vihertävän maineen omaavalta poliitikolta miksi he eivät kuulu vihreisiin.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kritisoi vihreiden kantoja heiluviksi monessa vasemmistolle keskeisissä asioissa eikä ole kuulemma ikinä tuntenut vetoa vihreisiin. Keskustan Kimmo Tiilikaista taas häiritsi, että vihreät korostavat ympäristöä liikaa talouden kustannuksella. Kokoomuksen Sirpa Pietikäisellä tai SDP:n Pilvi Torstilla ei ollut syitä, jotka estäisivät kuulumisen vihreisiin, mutta mielenkiintoiset perustelut puolueelleen silti.
Sirpa Pietikäisen lähtiessä politiikaan vihreitä ei ollut olemassakaan ja liittymistään hän perustelee näin: "Kokoomusnuorissa vaikutti silloin kriittiinen rationalismi, näkemys, jonka mukaan ei voita tietää totuutta, ja siksi kaikkia näkemyksiä on ruokittava. Vain näin voi syntyä toimiva demokratia." Myöhempää puolueen vaihtamista hän vertaa avioliittoon, jossa ei ukko yleensä vaihtamalla parane. Pilvi Torsti taas valitsi SDP:n koska koki sosiaalidemokratian historian ja kansainvälisyyden tärkeänä. SDP:n asema suurena puolueena liittyi myös valintaan.
Artikkelin innoittamana ajattelin lyhyesti perustella, miksi itse kuulun vihreisiin. Tärkeimpänä kriteerinä oli luonnollisesti mitä asioita puolue ajaa. Itselleni merkittävimmät asiat, joiden puolesta haluan toimia ovat ilmastokatastrofin ehkäiseminen ja globaalin köyhyyden vähentäminen. On yksiselitteisesti väärin, että aiheutamme elintavoillamme peruuttamatonta tuhoa maapallollemme emmekä siltikään saa järjestettyä edes kohtuullisia elinolosuhteita kaikille ihmisille.
Kaikista puolueista löytyy ihmisiä, jotka jakavat samat tavoitteet, mutta vihreät ovat toimineet globaalin oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen puolesta kaikkein johdonmukaisimmin. Muissa puolueissa ajautuisi helposti vähemmistöön ajaessaan näitä asioita. Näin on käynyt sekä Kokoomuksen Sirpa Pietikäiselle että SDP:n Thomas Wallgrenille.
Kokoomus keskittyy liikaa hyväosaisten etujen ja Keskusta taas maanviljelijöiden ja metsänomistajien etujen ajamiseen. Tavoitteiden lisäksi myös keinot ratkaisevat. Vasemmistoliitto ja osin SDP:kin taas vaikuttavat keinovalikoimaltaan jääneen viime vuosituhannelle. Valtio ja ay-liike ei ole vastaus kaikkeen vaan pitää uskaltaa uusia toimimattomia rakenteita ja käyttää markkinatalouden mekanismeja hyödyksi.
Poliittisten tavoitteiden lisäksi myös tapa tehdä politiikkaa vaikuttaa olevan vihreissä edistyneempää kuin muissa puolueissa. Vaalirahakohu on näyttänyt selkeästi, miten kaukana yhteisten asioiden hoitamisen ideaalista politiikka pahimmillaan on. Eivätkä suuret puolueet vaikuta kovin innostuneilta muuttumaan avoimiksi. Vihreät ovat myös selkeästi vaatineet lisää avoimuutta ja suoran vaikuttamisen mahdollisuuksia kansalaisille.
Lopuksi on todettava, että on demokratialle kuitenkin hyvä, että kaikki fiksut ihmiset eivät valikoidu samaan puolueeseen. Vihreän ajattelun ja globaalin näkökulman yleistyminen saattaa tarkoittaa sitä, että muut puolueet alkavat vaikuttaa yhä enemmän nykyiseltä Vihreältä liitolta.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kritisoi vihreiden kantoja heiluviksi monessa vasemmistolle keskeisissä asioissa eikä ole kuulemma ikinä tuntenut vetoa vihreisiin. Keskustan Kimmo Tiilikaista taas häiritsi, että vihreät korostavat ympäristöä liikaa talouden kustannuksella. Kokoomuksen Sirpa Pietikäisellä tai SDP:n Pilvi Torstilla ei ollut syitä, jotka estäisivät kuulumisen vihreisiin, mutta mielenkiintoiset perustelut puolueelleen silti.
Sirpa Pietikäisen lähtiessä politiikaan vihreitä ei ollut olemassakaan ja liittymistään hän perustelee näin: "Kokoomusnuorissa vaikutti silloin kriittiinen rationalismi, näkemys, jonka mukaan ei voita tietää totuutta, ja siksi kaikkia näkemyksiä on ruokittava. Vain näin voi syntyä toimiva demokratia." Myöhempää puolueen vaihtamista hän vertaa avioliittoon, jossa ei ukko yleensä vaihtamalla parane. Pilvi Torsti taas valitsi SDP:n koska koki sosiaalidemokratian historian ja kansainvälisyyden tärkeänä. SDP:n asema suurena puolueena liittyi myös valintaan.
Artikkelin innoittamana ajattelin lyhyesti perustella, miksi itse kuulun vihreisiin. Tärkeimpänä kriteerinä oli luonnollisesti mitä asioita puolue ajaa. Itselleni merkittävimmät asiat, joiden puolesta haluan toimia ovat ilmastokatastrofin ehkäiseminen ja globaalin köyhyyden vähentäminen. On yksiselitteisesti väärin, että aiheutamme elintavoillamme peruuttamatonta tuhoa maapallollemme emmekä siltikään saa järjestettyä edes kohtuullisia elinolosuhteita kaikille ihmisille.
Kaikista puolueista löytyy ihmisiä, jotka jakavat samat tavoitteet, mutta vihreät ovat toimineet globaalin oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen puolesta kaikkein johdonmukaisimmin. Muissa puolueissa ajautuisi helposti vähemmistöön ajaessaan näitä asioita. Näin on käynyt sekä Kokoomuksen Sirpa Pietikäiselle että SDP:n Thomas Wallgrenille.
Kokoomus keskittyy liikaa hyväosaisten etujen ja Keskusta taas maanviljelijöiden ja metsänomistajien etujen ajamiseen. Tavoitteiden lisäksi myös keinot ratkaisevat. Vasemmistoliitto ja osin SDP:kin taas vaikuttavat keinovalikoimaltaan jääneen viime vuosituhannelle. Valtio ja ay-liike ei ole vastaus kaikkeen vaan pitää uskaltaa uusia toimimattomia rakenteita ja käyttää markkinatalouden mekanismeja hyödyksi.
Poliittisten tavoitteiden lisäksi myös tapa tehdä politiikkaa vaikuttaa olevan vihreissä edistyneempää kuin muissa puolueissa. Vaalirahakohu on näyttänyt selkeästi, miten kaukana yhteisten asioiden hoitamisen ideaalista politiikka pahimmillaan on. Eivätkä suuret puolueet vaikuta kovin innostuneilta muuttumaan avoimiksi. Vihreät ovat myös selkeästi vaatineet lisää avoimuutta ja suoran vaikuttamisen mahdollisuuksia kansalaisille.
Lopuksi on todettava, että on demokratialle kuitenkin hyvä, että kaikki fiksut ihmiset eivät valikoidu samaan puolueeseen. Vihreän ajattelun ja globaalin näkökulman yleistyminen saattaa tarkoittaa sitä, että muut puolueet alkavat vaikuttaa yhä enemmän nykyiseltä Vihreältä liitolta.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Kuivakäymälöitä Sorsapuistoon
Alla minun ja Heikki Sairasen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä 31.8.2009.
Siisti Tampere kuninkaalle ja kaupunkilaiselle
Aamulehti uutisoi tällä viikolla näyttävästi kuningas Kaarle Kustaan vierailun aiheuttamasta siivousurakasta. Siivoamisen kohteena olivat kaupungin keskeisimmät alueet, joista eräät puhdistettiin jopa yksittäisistä purkkatahroista. Toivottavasti kaupungista jäi kuninkaallisille edustava kuva.
Tampereen siisteyskampanjaa tulisi seuraavaksi ulottaa myös niihin kohteisiin, joita käytetään paljon arkisempiin asioihin. Esimerkkinä tästä on Sorsapuisto, joka tänäkin kesänä on palvellut kaikenikäisiä kesänviettäjiä aurinkoisina päivinä. Valitettavasti kaupunkilaisten olohuoneesta on tullut myös kaupunkilaisten vessa, josta kärsii puiston käyttäjien lisäksi myös lähiympäristö. Ensi kesänä kaupunkilaisten hätää helpottamaan tarvittaisiinkin tilapäiskäymälöitä, esimerkiksi bajamajoja.
Kaupungin siisteyttä ei tule vähätellä. Tässäkin asiassa tarvitaan kuitenkin priorisointia. Ympäristön ja kaupunkilaisten todellinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin nurkkien kiillottaminen vieraiden valtojen symbolisia hallitsijoita varten.
Siisti Tampere kuninkaalle ja kaupunkilaiselle
Aamulehti uutisoi tällä viikolla näyttävästi kuningas Kaarle Kustaan vierailun aiheuttamasta siivousurakasta. Siivoamisen kohteena olivat kaupungin keskeisimmät alueet, joista eräät puhdistettiin jopa yksittäisistä purkkatahroista. Toivottavasti kaupungista jäi kuninkaallisille edustava kuva.
Tampereen siisteyskampanjaa tulisi seuraavaksi ulottaa myös niihin kohteisiin, joita käytetään paljon arkisempiin asioihin. Esimerkkinä tästä on Sorsapuisto, joka tänäkin kesänä on palvellut kaikenikäisiä kesänviettäjiä aurinkoisina päivinä. Valitettavasti kaupunkilaisten olohuoneesta on tullut myös kaupunkilaisten vessa, josta kärsii puiston käyttäjien lisäksi myös lähiympäristö. Ensi kesänä kaupunkilaisten hätää helpottamaan tarvittaisiinkin tilapäiskäymälöitä, esimerkiksi bajamajoja.
Kaupungin siisteyttä ei tule vähätellä. Tässäkin asiassa tarvitaan kuitenkin priorisointia. Ympäristön ja kaupunkilaisten todellinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin nurkkien kiillottaminen vieraiden valtojen symbolisia hallitsijoita varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)