Kuten toveri Allan kirjoitti, Helsingissä on saatu kina aikaiseksi siitä, kuka määrää yleisen puiston käytöstä. Asiassa on vivahteita yleiseen "mutta minähän maksan"-ajatteluun, jolla oikuttelevat keski-ikäistyvät kantakaupunkilaiset haluavat tällä kertaa lavastaa itselleen todellisuudesta vieraantuneen pussikaljoitteluesityksen.
Kaupungin omistamien puistojen onkin säilyttävä vapaina kaikkina aikoina, jolloin esimerkiksi suosittuina ajankohtina tai kesän parhaimpinä päivinä oikeus virkistykseen ei riipu maksukyvystä. Pystyn niin helposti kuvittelemaan vaikkapa kotoisan Sorsapuiston rinteet vallattuina Tammerfestin aikoihin, jolloin kaupungista muutenkin monet kulmat muuttuvat maksullisiksi. Veikkaanpa, että vuokramahdollisuuden myötä myös muut kuin perinteiset hyvät puistopäivät vallattaisiin maksulliseksi. Esimerkiksi "cityjuhannusta" viettävät seurueet voisivat pian tehdä reaalisen laskelman mökkivarauksen ja julkisen tilan vuokraamisen välillä, jolloin köyhempien kansanosien kesänviettomahdollisuudet rajautuisivat entisestään.
Siitä olen toki samaa mieltä, että bajamajoja on saatava lisää, ja niiden rahoitukseen kaupunki voisi keksiä joustavampia tapoja. Näiden lisäksi myös pysyvämmät yleiset wc-ratkaisut olisivat suotavia, kovasta hinnastaan huolimatta. Ensiapuna itse lähtisin lähestymään asiaa ennemmin vaikka mainosrahoitteisuuden kautta, kuin maksullisuuden ulottamiseen niillekin alueille, jotka vielä ovat maksukyvystä riippumattomia. Ymmärtäisin myös sen, että osa bajamajoista toimisi ns. Dublinin citypyöräperiaatteella, jossa käyttäjän tulisi vilauttaa luottokorttiaan henkilötietojen saamiseksi, tällöin ainakin kynnys vandalismiin pienenisi. Nämä vain esimerkkeinä ratkaisuista, jotka eivät suoraan sortaisi köyhiä kansalaisia.
PS. Kysymys on poliittisesti herkullinen, sillä se keskittyy julkisen tilan ja omaisuuden hallintaan.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
torstai 29. huhtikuuta 2010
Helsingin bajamajamonopoli
Helsingin kaupunki ei hyväksy yksityisiä bajamajoja:
- Enemmän bajamajoja.
- Vuokrattavia bajamajoja. Lukittava bajamaja ja avain/kortti/koodi vuokraajalle.
- Siisteydeltään erilaisia bajamajoja. Tarjottaisiin edelleen ilmaista asiointia, mutta niille, jotka arvostavat siisteyttä, tarjottaisiin maksullisia koppeja, joiden siisteydestä pidettäisiin huolta esim. siivoamalla niitä tai rajoittamalla asiointia ihan määrällisesti tai päihtymyksen (proxynä sotkemisalttiudelle) mukaan.
- Kokonaisia viheralueita voisi rajata maksullisiksi. Kaupunki saisi näin kerättyä rahaa siistimistä varten. Eihän tämä mitenkään tekisi järjestelmästä mitenkään täydellisesti saastuttaja maksaa-periaatteen mukaista, mutta olisi askel siihen suuntaan. Ja tähän liittyen
- Vuokrattavia viheralueita. Puistoja lienee vaikea pilkkoa kovin pieneen palasiin, mutta kaupunki voisi huutokaupata (jotkut) puistot yksityisille yrittäjille/seurueille ja sopimukseen voisi kuulua tai olla kuulumatta alueen siivoaminen seuraavana päivänä.
P.S. Ovatkohan bajamajat muuten yleensä miesten/naisten bajamajoja? En nyt pitkän talven jäljiltä muista millään.
"Jokainenhan voi viettää vappua jossakin muualla, jos ei kestä tätä hommaa."Selvästikin tässä on jonkinlaista kysyntää, johon Helsingin kaupunki ei ainakaan tänä vuonna pysty tai halua vastata. Nähdäkseni tässä yleisesti jurppivat seuraavat asiat: bajamajoja on liian vähän ja ne ovat joidenkin makuun liian sotkuisia - ei sillä, kyllähän kaikki varmaan haluaisivat asioida siistimmin, mutta kysymys on siitä, että jotkut olisivat valmiita maksamaan siisteydestä. Vastaisuudessa olisi hauska nähdä, että kaupunki, jos se kerran haluaa säilyttää bajamajamonopolinsa (ja viheraluemonopolinsa) tarjoaisi parempaa palvelua esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- Enemmän bajamajoja.
- Vuokrattavia bajamajoja. Lukittava bajamaja ja avain/kortti/koodi vuokraajalle.
- Siisteydeltään erilaisia bajamajoja. Tarjottaisiin edelleen ilmaista asiointia, mutta niille, jotka arvostavat siisteyttä, tarjottaisiin maksullisia koppeja, joiden siisteydestä pidettäisiin huolta esim. siivoamalla niitä tai rajoittamalla asiointia ihan määrällisesti tai päihtymyksen (proxynä sotkemisalttiudelle) mukaan.
- Kokonaisia viheralueita voisi rajata maksullisiksi. Kaupunki saisi näin kerättyä rahaa siistimistä varten. Eihän tämä mitenkään tekisi järjestelmästä mitenkään täydellisesti saastuttaja maksaa-periaatteen mukaista, mutta olisi askel siihen suuntaan. Ja tähän liittyen
- Vuokrattavia viheralueita. Puistoja lienee vaikea pilkkoa kovin pieneen palasiin, mutta kaupunki voisi huutokaupata (jotkut) puistot yksityisille yrittäjille/seurueille ja sopimukseen voisi kuulua tai olla kuulumatta alueen siivoaminen seuraavana päivänä.
P.S. Ovatkohan bajamajat muuten yleensä miesten/naisten bajamajoja? En nyt pitkän talven jäljiltä muista millään.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Ihmisiä tulee ja menee
Kirjoitus on julkaistu myös kirjoittajan omassa blogissa
Perussuomalaisten yksinkertaistuksiin perustuva, sanoisinko jopa populistinen maahanmuuttopolitiikka on saanut viime aikoina kovasti kannatusta. Taloudellisesti vaikeina aikoina ihmisten syyttävät sormet osoittavat yleensä maahanmuuttajiin, ja siksi onkin odotettavissa Perussuomalaisten kuuluvan seuraavien eduskuntavaalien voittajiin. Tämä on tiedostettu myös Kokoomuksen, Keskustan ja SDP:n riveissä. Niinpä myös niiden joukosta on alkanut kuulua täysin Perussuomalaisilta kopioituja yksinkertaistuksia. Voisinkin näin Timo Soinia lainatakseni todeta, että: "Kyllä on kyytiin tulijoita kun kelkka liikkuu". Viimeksi lusikkansa soppaan upotti demareiden Eero Heinäluoma, joka väläytti lauantain Huvudstadsbladetissa ettei maahanmuuton lisäämisen vastustaminen olisi rasismia vaan pelkästään järkevää. Suomi ei hänen mielestään tarvitse työperäistä maahanmuuttoa niin kauan kun maassa on työttömyyttä. Ennen vanhaan vasemmisto syyllisti työpaikkojen menetyksestä kapitalisteja. Nyt syypäinä ovat ahkerat ulkomaalaiset, joista osa saattaa viimeisimpien tilastojen valossa olla jopa paremmassa työllisyystilanteessa kuin kantaväestö.
Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat pian jäämässä eläkkeelle ja tarvitsemme nopeasti uutta työvoimaa ylläpitämään taloutemme huoltosuhdetta. Kantaväestö on vuosi vuodelta yhä koulutetumpaa ja käy entistä krantummaksi työnsä suhteen. Siksi tarvitsemme uusia tekijöitä monille arkipäiväämme ylläpitäville tärkeille aloille, esimerkiksi siivoajiksi, lehdenjakajiksi ja bussikuskeiksi. Kovin usein ei myöskään nouse tapetille se, että monet tulokkaat (etenkin aasialaiset) ovat varsin yritteliäitä. Tämä näkyy jokaisen kaupungin katukuvassa lukuisten ravintoloiden muodossa. Se että joku muuttaa tänne, perustaa yrityksen ja työllistää itsensä sekä mahdollisesti muita ei ole pois keltään suomalaiselta työttömältä – päinvastoin se kasvattaa Suomen bruttokansantuotetta. Historiankirjoja lukemalla oppii ettei maahanmuutto ole ilmiönä mitenkään uusi. Maahan- ja maastamuuttoa on tapahtunut aina. Kuinkas moni muistaa, että sellaiset Suomen ylpeydenaiheet, kuten Finlayson, Fazer ja Paulig eivät olisi koskaan syntyneet ilman maahanmuuttajia?
Turvapaikanhakijat taas leimataan tyypillisesti yhteiskunnan loisiksi, jotka tulevat ja elävät suomalaisten veronmaksajien varoilla. Kuitenkin meidän suomalaisten on hyvä myös katsoa asiassa peiliin ja pohtia omia toimiamme heidän tyollistämisekseen ja sopeuttamisekseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Pakolaisten työllistymistä ei auta heidän syrjimisensä työmarkkinoilla. He eivät monesti ole aivan perillä suomalaisista työehdoista, ja siksi heitä on myös helppo hyväksikäyttää epäreiluilla työsopimuksilla. Avainasemassa onkin kotoutuspolitiikka. Tulokkaiden kotouttaminen jää monesti puolitiehen, eivätkä monet siksi aina ymmärrä yhteiskuntamme pelisääntöjä. Tulokkaiden koulutus on tärkeää jotta he voivat ymmärtää kulttuuriamme ja sopeutua siihen sekä pärjätä työelämässä.
On kyllä totta että pakolaisten vastaanottaminen maksaa jonkin verran suomalaisille veronmaksajille. Minä olen kuitenkin valmis maksamaan hädänalaisten ihmisten auttamisesta. On mielestäni velvollisuutemme auttaa sellaisia, jotka ilman omaa syytään ovat syntyneet aivan erilaiseen maailmaan kuin me. Jos lisäksi onnistumme heidän kotouttamisessaan ja saamme heidät nopeasti työelämään, maksaa se itsensä ennen pitkää takaisin verotuloina.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Vapon lopetettava luonnontilaisten soiden hyväksikäyttö
Suomalainen valtion enemmistöomistuksessa oleva energiayhtiö Vapo Oy on jatkamassa luonnontilaisten soiden hyödyntämistä energiakäyttöön. Pirkanmaalla tämän hetken polttavimpana kysymyksenä on arvokas Parkanon Rukoneva, jossa ojitus aiotaan aloittaa suolla esiintyvän ja Pirkanmaalla uhanalaisen riekon lisääntymisaikaan. Lisäksi lupahakemuksia on jätetty useiden muidenkin soiden valjastamiseksi energiakäyttöön. Kehityssuunta on kestämätön. Ojitusten seurauksena suuri osa Suomen soista on muuttunut hiilidioksidia sitovista ekosysteemeistä huomattaviksi hiilidioksidin lähteiksi.
Vapo vaatii, että kaksi prosenttia soista tulee valjastaa energiantuotantoon. Samanaikaisesti Vapon mainossivuilla luvataan joviaalisti suojella "kauniita soita lastemme hämmästeltäväksi vaikka kolminkertainen määrä". Käytännössä jo kahdenkin prosentin tavoite tarkoittaisi turpeenpolton aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen moninkertaistumista samalla kun Suomi on sitoutunut merkittäviin päästövähennyksiin.
Vapon hamuamien suoalueiden käyttö energiantuotantoon aiheuttaa jatkuvan uhan luontomme monimuotoisuudelle. Suomen luonnontilaiset suot muodostavat huomattavan osan Euroopan biologisesti arvokkaasta ja monimuotoisesta alkuperäisluonnosta. Runsaasti yli puolet alkuperäisestä suoalasta ei ole enää luonnontilaista. Jäljellä olevien luonnontilaisten soiden suojelun tulisi olla kansallinen kulttuuritehtävämme. Valtionyhtiö Vapon onkin lopetettava vielä luonnontilaisten soiden ottaminen energiantuotantoon.
Salla Sinkkonen, puheenjohtaja
Hanna Hakko, varapuheenjohtaja
Tampereen vihreät nuoret - Virnu ry
(Mielipidekirjoitus on lähetetty Aamulehden mielipidepalstalle. Kiitokset Jaakolle pohjan kirjoittamisesta.)
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Puhe ViNOn liittokokouksessa 18.4.2010
Puhe liittokokouksessa 17.4.2010 Oulussa.
Kiitos puheenjohtaja.
Hyvä liittariväki!
Joskus on hyvä palata perusteisiin. Avoimuus, vihreys ja tasa-arvo on kolmikkona sellainen, jota olen aika pitkään heitellyt tiivistelmänä suomalaisen vihreyden ytimestä sikäli kuin sen itse näen. Voisin tosin luopua yhden miehen käsitekaappausyrityksestä tasa-arvon suhteen ja puhua suoraan avoimuudesta, vihreydestä ja yhdenvertaisuudesta.
Avoimuudessa olemme edenneet viime vuosina Suomessa valtavia askeleita. Maan tavasta on tullut käsite. On syytä kuitenkin muistaa, että kaikki puolueet eivät ole harrastaneet maan tapaa. On keskustan, kokoomuksen ja demarien tapa. Keskustalla ja kokoomuksella on automarkettirahaa ja demareilla enemmän tai vähemmän ay-liikkeeltä kähmyiltyä rahaa. Kohussa on kuitenkin se hyvä puoli, että olemme oikeasti saamassa aika hyvän vaalirahoituslainsäädännön. Aina jää korjattavaa: yksittäisen lahjoituksen katon pitäisi olla vielä alempi ja kampanjakattoakin olisi kannattanut kokeilla, mutta kaikkiaan asiat menevät paljon eteenpäin. Seuraavat haasteet avoimuudessa ovat mielestäni osittain paluuta vanhaan ja osittain hyppyjä internet-aikakauteen: meidän pitää vaatia valiokunnat avoimeksi ja meidän pitää vaatia eduskunnan videoidut puheenvuorot viipymättä YouTubeen. Ylen räpellykset eivät vielä riittä - politiikka pitää viedä sinne, missä kansalaiset ovat.
Vihreydessä: ympäristö- ja ilmastoasioissa ei voi kehua viime vuoden saldoa. Kansainvälisesti asiat ovat menneet metsään erittäin pahasti kummankin teeman ympärillä. Ilmastoneuvottelut eivät etene ja monimuotoisuuden suojelu tapahtuu aina jossain muualla joidenkin muiden toimesta eikä ainakaan tämän kaavan kohdalla asialla ole väliä. Suomen pitäisi muka kaapata iso pala uusiutuvien energiamuotojen tarjoamista markkinoista, mutta kotimarkkinat halutaan kuitenkin kutistaa mitättömiksi ydinvoimaloilla. Tässä teemassa riittää tehtävää: minusta meidän on heräteltävä keskustelua päästötulleista, sillä ilmasto ei voi odottaa hetkeäkään pidempään. Päästötullit helpottavat ilmastolainsäädännön läpimenoa eri maissa ja toisaalta luovat syyn sopimusten ulkopuolisille maille alkaa hillitä päästöjään. Ilmastotoimia perkele!
Yhdenvertaisuudessa on otettu ihan hyvä pieni askel sallimalla samaa sukupuolta oleville perheen sisäinen adoptio. On kuitenkin noloa ja säälittävää, että ihan samanlaisille vanhemmille kuin heterovanhemmat pitää "sallia" jotain ja toisaalta on vielä nolompaa, että joku Espanjan kaltainen valtio on meitä liberaalimpi tässä kysymyksessä. Tarvitsemme sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön. Ihmisten välinen rakkaus ei katso sukupuolta ja aikuisten ihmisten seksielämä ei muille kuulu.
Miten me sitten saamme asiat eteenpäin? Ollaan ihan pirun aktiivisia mediassa, kaapataan uusi media haltuun ja voitetaan ensi vuonna vaalit. Mielipidekirjoituksia luetaan vieläkin paljon. Paikallisjärjestöissä vanhojen tekijöiden opetettava uudet kirjoittamaan. Sosiaalisessa mediassa meidän pitää tsempata: muut puolueet pystyvät kuromaan kiiinni eron teknisesti vahvoihin vihreisiin, sillä mainostoimistot alkavat jo osata esimerkiksi Facebookin käytön. Kaikkien on syytä liittyä ViNOn faneiksi vaikka fani-sana kiusaisikin ja kaikkien täällä olevien on syytä kutsua koko kaveripiiri tähän faniryhmään myös. Kaikkien on myös syytä rummuttaa vihreiden hyviä toimia kavereilleen. Kaikkea ei pidä jakaa, mutta paljon enemmän kuin nyt.
Paljon on vielä tehtävää, mutta silti olemme jo nyt ennen näkemättömän hyvässä kuosissa järjestönä.
Kaiken alkavan vaalitohinan keskelle tärkeintä EI pidä unohtaa: politiikan sisältöjen pitää olla kunnossa ja niistä pitää muistaa puhua kaikkien mahdollisten ihmisten rohkeasti.
Kiitos puheenjohtaja.
Hyvä liittariväki!
Joskus on hyvä palata perusteisiin. Avoimuus, vihreys ja tasa-arvo on kolmikkona sellainen, jota olen aika pitkään heitellyt tiivistelmänä suomalaisen vihreyden ytimestä sikäli kuin sen itse näen. Voisin tosin luopua yhden miehen käsitekaappausyrityksestä tasa-arvon suhteen ja puhua suoraan avoimuudesta, vihreydestä ja yhdenvertaisuudesta.
Avoimuudessa olemme edenneet viime vuosina Suomessa valtavia askeleita. Maan tavasta on tullut käsite. On syytä kuitenkin muistaa, että kaikki puolueet eivät ole harrastaneet maan tapaa. On keskustan, kokoomuksen ja demarien tapa. Keskustalla ja kokoomuksella on automarkettirahaa ja demareilla enemmän tai vähemmän ay-liikkeeltä kähmyiltyä rahaa. Kohussa on kuitenkin se hyvä puoli, että olemme oikeasti saamassa aika hyvän vaalirahoituslainsäädännön. Aina jää korjattavaa: yksittäisen lahjoituksen katon pitäisi olla vielä alempi ja kampanjakattoakin olisi kannattanut kokeilla, mutta kaikkiaan asiat menevät paljon eteenpäin. Seuraavat haasteet avoimuudessa ovat mielestäni osittain paluuta vanhaan ja osittain hyppyjä internet-aikakauteen: meidän pitää vaatia valiokunnat avoimeksi ja meidän pitää vaatia eduskunnan videoidut puheenvuorot viipymättä YouTubeen. Ylen räpellykset eivät vielä riittä - politiikka pitää viedä sinne, missä kansalaiset ovat.
Vihreydessä: ympäristö- ja ilmastoasioissa ei voi kehua viime vuoden saldoa. Kansainvälisesti asiat ovat menneet metsään erittäin pahasti kummankin teeman ympärillä. Ilmastoneuvottelut eivät etene ja monimuotoisuuden suojelu tapahtuu aina jossain muualla joidenkin muiden toimesta eikä ainakaan tämän kaavan kohdalla asialla ole väliä. Suomen pitäisi muka kaapata iso pala uusiutuvien energiamuotojen tarjoamista markkinoista, mutta kotimarkkinat halutaan kuitenkin kutistaa mitättömiksi ydinvoimaloilla. Tässä teemassa riittää tehtävää: minusta meidän on heräteltävä keskustelua päästötulleista, sillä ilmasto ei voi odottaa hetkeäkään pidempään. Päästötullit helpottavat ilmastolainsäädännön läpimenoa eri maissa ja toisaalta luovat syyn sopimusten ulkopuolisille maille alkaa hillitä päästöjään. Ilmastotoimia perkele!
Yhdenvertaisuudessa on otettu ihan hyvä pieni askel sallimalla samaa sukupuolta oleville perheen sisäinen adoptio. On kuitenkin noloa ja säälittävää, että ihan samanlaisille vanhemmille kuin heterovanhemmat pitää "sallia" jotain ja toisaalta on vielä nolompaa, että joku Espanjan kaltainen valtio on meitä liberaalimpi tässä kysymyksessä. Tarvitsemme sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön. Ihmisten välinen rakkaus ei katso sukupuolta ja aikuisten ihmisten seksielämä ei muille kuulu.
Miten me sitten saamme asiat eteenpäin? Ollaan ihan pirun aktiivisia mediassa, kaapataan uusi media haltuun ja voitetaan ensi vuonna vaalit. Mielipidekirjoituksia luetaan vieläkin paljon. Paikallisjärjestöissä vanhojen tekijöiden opetettava uudet kirjoittamaan. Sosiaalisessa mediassa meidän pitää tsempata: muut puolueet pystyvät kuromaan kiiinni eron teknisesti vahvoihin vihreisiin, sillä mainostoimistot alkavat jo osata esimerkiksi Facebookin käytön. Kaikkien on syytä liittyä ViNOn faneiksi vaikka fani-sana kiusaisikin ja kaikkien täällä olevien on syytä kutsua koko kaveripiiri tähän faniryhmään myös. Kaikkien on myös syytä rummuttaa vihreiden hyviä toimia kavereilleen. Kaikkea ei pidä jakaa, mutta paljon enemmän kuin nyt.
Paljon on vielä tehtävää, mutta silti olemme jo nyt ennen näkemättömän hyvässä kuosissa järjestönä.
Kaiken alkavan vaalitohinan keskelle tärkeintä EI pidä unohtaa: politiikan sisältöjen pitää olla kunnossa ja niistä pitää muistaa puhua kaikkien mahdollisten ihmisten rohkeasti.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kaupunkeja ei saa rakentaa yksityisautoilun ehdoilla
Tampereen ja Turun vihreiden nuorten kannanotto (huhtikuu 2010)
Tampereen ja Turun vihreät nuorisojärjestöt vaativat, ettei kaupunkeja rakenneta yksityisautoilun ehdoilla. Järjestöt ovat huolissaan käynnissä olevien parkkiluolahankkeiden vaikutuksista kulttuurisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön. Tampereella Hämeenkadun alle rakennettavan P-Hämpin rakennustöissä yli satavuotias Tullikamari on vajonnut lähemmäs kymmenen senttiä, rakenteisiin on tullut murtumia ja ikkunoita on rikkoutunut. Turussa toriparkkihanke oltiin valmiita viemään läpi, vaikka ympäristövaikutusten arviointi oli tehty puutteellisesti.
- Harvaan asiaan suhtaudutaan niin yltiöoptimistisesti kuin parkkipaikkojen tarpeen lisääntymiseen keskustoissa, kummastelee Turun opiskelevien vihreiden puheenjohtaja Aleksi Laine. Pysäköinnin tulisi vastata arvokkaan kaupunkitilan käytön kustannuksia. Kadunvarsipysäköinnin vähentäminen toisi tilaa kävelijöille ja pyöräilijöille ja lisäisi keskustojen viihtyisyyttä. Mitä enemmän parkkipaikkoja rakennetaan, sitä enemmän yksityisautoilu lisääntyy. - Kehityksen tulisi olla päinvastainen. Autoilua on vähennettävä määrätietoisin poliittisin päätöksin, vaatii Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtaja Salla Sinkkonen.
Ydinkeskustoja on kehitettävä eheinä kokonaisuuksina, eivätkä lyhyen
tähtäimen taloudelliset edut saa ohittaa kulttuuri- ja ympäristöarvoja.
Mikään hanke ei ole niin kiireellinen, että ympäristöseikat voitaisiin
laiminlyödä. Ilman omaa autoa liikkuminen ja siten parkkipaikkojen
vähentäminen keskustoissa edellyttää toimivaa ja tehokasta
joukkoliikennettä. Järjestöt toteavat yksimielisesti, että tämä vaatii
Tampereelta ja Turulta mittavia panostuksia raideliikenteeseen.
Tampereen ja Turun vihreät nuorisojärjestöt vaativat, ettei kaupunkeja rakenneta yksityisautoilun ehdoilla. Järjestöt ovat huolissaan käynnissä olevien parkkiluolahankkeiden vaikutuksista kulttuurisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön. Tampereella Hämeenkadun alle rakennettavan P-Hämpin rakennustöissä yli satavuotias Tullikamari on vajonnut lähemmäs kymmenen senttiä, rakenteisiin on tullut murtumia ja ikkunoita on rikkoutunut. Turussa toriparkkihanke oltiin valmiita viemään läpi, vaikka ympäristövaikutusten arviointi oli tehty puutteellisesti.
- Harvaan asiaan suhtaudutaan niin yltiöoptimistisesti kuin parkkipaikkojen tarpeen lisääntymiseen keskustoissa, kummastelee Turun opiskelevien vihreiden puheenjohtaja Aleksi Laine. Pysäköinnin tulisi vastata arvokkaan kaupunkitilan käytön kustannuksia. Kadunvarsipysäköinnin vähentäminen toisi tilaa kävelijöille ja pyöräilijöille ja lisäisi keskustojen viihtyisyyttä. Mitä enemmän parkkipaikkoja rakennetaan, sitä enemmän yksityisautoilu lisääntyy. - Kehityksen tulisi olla päinvastainen. Autoilua on vähennettävä määrätietoisin poliittisin päätöksin, vaatii Tampereen vihreiden nuorten puheenjohtaja Salla Sinkkonen.
Ydinkeskustoja on kehitettävä eheinä kokonaisuuksina, eivätkä lyhyen
tähtäimen taloudelliset edut saa ohittaa kulttuuri- ja ympäristöarvoja.
Mikään hanke ei ole niin kiireellinen, että ympäristöseikat voitaisiin
laiminlyödä. Ilman omaa autoa liikkuminen ja siten parkkipaikkojen
vähentäminen keskustoissa edellyttää toimivaa ja tehokasta
joukkoliikennettä. Järjestöt toteavat yksimielisesti, että tämä vaatii
Tampereelta ja Turulta mittavia panostuksia raideliikenteeseen.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Monimuotoisuus tempaus 10.4.
ViNO:n monimuotoisuus -kampanja
(http://www.vino.fi/monimuotoisuus)
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) kampanjoi tänä vuonna luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Suomi on lupautunut yhdessä muiden EU-maiden kanssa pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteeseen ei olla päästy, joten ViNO vaatii päättäjiltä pikaisia toimia.Tampereen vihreät nuoret yhdessä Turun vihreiden nuorten ja opiskelijoiden kanssa haluaa nostaa aiheen esille myös paikallisessa päätöksenteossa.
"Monimuotoisuus ei tarkoita vain lahopuussa eläviä hyönteisiä, joiden olemassaolosta ainoastaan tutkijat ovat tietoisia ja kiinnostuneita. Päinvastoin. Monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto on edellytys myös ihmisen sosiaaliselle ja taloudelliselle hyvinvoinnille", toteaa Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja Hanna Hakko. Mikäli todella haluamme säilyttää upean luontomme myös tuleville sukupolville, on toimittava nyt ja tehokkaasti. Se tarkoittaa vastuullista kaavoituspolitiikkaa, aidosti kestäviä metsänhoitotapoja ja energiaratkaisuja, jotka eivät vahingoita tärkeitä elinympäristöjä.
Surusaatto sukupuuttoon kuolleille lajeille -tempaus/mielenilmaus
Tampereen ja Turun vihreät nuoret järjestivät yhdessä vaatimustensa tueksi lauantaina 10.4. klo 13-14 Keskustorilla Teatterikahvila Kiven nurkalla surusaaton, missä muistettiin jo sukupuuttoon kuolleita lajeja ja toivotettiin parempaa tulevaisuutta vielä elossa oleville. Hautajaisten tapaan tilaisuudessa pidettiin muistopuheita ja luettiin adresseja. Kerroimme myös, mitä monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi on tehtävä. Aurinkoinen sää suosi ja ohikulkijoiden lisäksi Radio 957 ja Aamulehtikin (su 11.4.) olivat tempauksestamme kiinnostuneita. Hyvä me!
(http://www.vino.fi/monimuotoisuus)
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) kampanjoi tänä vuonna luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Suomi on lupautunut yhdessä muiden EU-maiden kanssa pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteeseen ei olla päästy, joten ViNO vaatii päättäjiltä pikaisia toimia.Tampereen vihreät nuoret yhdessä Turun vihreiden nuorten ja opiskelijoiden kanssa haluaa nostaa aiheen esille myös paikallisessa päätöksenteossa.
"Monimuotoisuus ei tarkoita vain lahopuussa eläviä hyönteisiä, joiden olemassaolosta ainoastaan tutkijat ovat tietoisia ja kiinnostuneita. Päinvastoin. Monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto on edellytys myös ihmisen sosiaaliselle ja taloudelliselle hyvinvoinnille", toteaa Tampereen vihreiden nuorten varapuheenjohtaja Hanna Hakko. Mikäli todella haluamme säilyttää upean luontomme myös tuleville sukupolville, on toimittava nyt ja tehokkaasti. Se tarkoittaa vastuullista kaavoituspolitiikkaa, aidosti kestäviä metsänhoitotapoja ja energiaratkaisuja, jotka eivät vahingoita tärkeitä elinympäristöjä.
Surusaatto sukupuuttoon kuolleille lajeille -tempaus/mielenilmaus
Tampereen ja Turun vihreät nuoret järjestivät yhdessä vaatimustensa tueksi lauantaina 10.4. klo 13-14 Keskustorilla Teatterikahvila Kiven nurkalla surusaaton, missä muistettiin jo sukupuuttoon kuolleita lajeja ja toivotettiin parempaa tulevaisuutta vielä elossa oleville. Hautajaisten tapaan tilaisuudessa pidettiin muistopuheita ja luettiin adresseja. Kerroimme myös, mitä monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi on tehtävä. Aurinkoinen sää suosi ja ohikulkijoiden lisäksi Radio 957 ja Aamulehtikin (su 11.4.) olivat tempauksestamme kiinnostuneita. Hyvä me!
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Oma pesä puhtaaksi
(Seuraava mielipidekirjoitus julkaisiin 3. 4. Aamulehdessä etusivumaininnan ja kuvan kanssa.)
Ilmastopolitiikassa eletään kiinnostavia aikoja. Lukuisat kunnat ovat ottaneet itselleen kunnianhimoisia tavoitteita päästöjensä vähentämisestä, ja valtioneuvosto lupaa ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossaan vuodelle 2050 vähintään 80% pienempiä päästöjä vuoteen 1990 verrattuna. Kansainväliset ilmastoneuvottelut eivät joulukuussa vielä tuottaneet toivottua tulosta, mutta edistysaskeleitakin otettiin, ja monet maat lupasivat paljon.
Kuitenkin kaikilla näillä tasoilla käytävässä keskustelussa ja itse politiikassa ilmenee vakavaa vastuunsiirtoa, joka voi tehdä lupaukset tyhjiksi. Muiden toivotaan tekevän enemmän kuin mihin itse ollaan valmiita.
Kestosuosikki vastuunsiirtoargumentoinnissa on kansainvälisen ilmastopoliittisen keskustelun Kiina-ilmiö: "Ei meidän kannata, kun Kiinassa (ja/tai USA:ssa) ne isot ratkaisut vasta tehdään". Tämä siitä huolimatta, että keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on maailman kolmanneksi suurin - keskivertokiinalaisen päästöt suomalaisen tuprutuksista on vain noin kolmasosa. Puhumattakaan siitä, kummalla on enemmän elintasoa ja maksukykyä. Tai siitä, että Kiina tuottaa huomattavan suuren osan hyödykkeistään vientiin ja siten ottaa muiden kulutuksen päästöt omiin tilastoihinsa.
Takaisin Suomeen. Valtioneuvon pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteet kuulostavat ensikuulemalta hienoilta, ja voisi ajatella, että niiden myötä tulemme kantamaan oman vastuumme. Herää kuitenkin kysymys: mitä valtuuksia nykyisillä päättäjillä on luvata toimia seuraavan kymmenen kansanedustaja- ja hallitusjoukon puolesta? Pelkkien sanojen avulla ei paljoakaan, jos rehellisiä ollaan.
Myös monet kunnat ovat kirjoittaneet omia ilmastostrategioitaan. Vallitseva trendi niissäkin on, että suurimpien päästövähennysten pitäisi toteutua vasta seuraavien päättäjien hallitessa.
Muiden puolesta on ilmeisen helppo puhua. Toisinkin voisi tehdä; esimerkiksi Suomen kunnista Vantaa on jo päättänyt ryhtyä todenteolla toimeen vähentämällä ilmastopäästöjään joka vuosi sovitun määrän, 5%. Valtion tasolla saman asian ajaisi ilmastolaki, jollainen on jo voimassa Britanniassa. Laki on saanut aikaan ministeriöiden välisen myönteisen päästövähennyskilvoittelun, ja elinkeinoelämä on tyytyväinen ennustettavaan toimintaympäristöön. Laki velvoittaa kaikkia tekemään osansa, ja se on aina tehokkaampi ohjauskeino kuin pelkkä jonkun aiemmin esittämä toive.
Ilmastotieteen mukaan globaalit päästöt on saatava laskuun vuonna 2015. Vaatimusta ei täytetä, jos kaikki jäävät odottamaan, että joku muu kantaa vastuun.
Hanna Hakko
hallintotieteiden yo.
Tampereen vihreät nuoret, varapuheenjohtaja
Ilmastopolitiikassa eletään kiinnostavia aikoja. Lukuisat kunnat ovat ottaneet itselleen kunnianhimoisia tavoitteita päästöjensä vähentämisestä, ja valtioneuvosto lupaa ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossaan vuodelle 2050 vähintään 80% pienempiä päästöjä vuoteen 1990 verrattuna. Kansainväliset ilmastoneuvottelut eivät joulukuussa vielä tuottaneet toivottua tulosta, mutta edistysaskeleitakin otettiin, ja monet maat lupasivat paljon.
Kuitenkin kaikilla näillä tasoilla käytävässä keskustelussa ja itse politiikassa ilmenee vakavaa vastuunsiirtoa, joka voi tehdä lupaukset tyhjiksi. Muiden toivotaan tekevän enemmän kuin mihin itse ollaan valmiita.
Kestosuosikki vastuunsiirtoargumentoinnissa on kansainvälisen ilmastopoliittisen keskustelun Kiina-ilmiö: "Ei meidän kannata, kun Kiinassa (ja/tai USA:ssa) ne isot ratkaisut vasta tehdään". Tämä siitä huolimatta, että keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on maailman kolmanneksi suurin - keskivertokiinalaisen päästöt suomalaisen tuprutuksista on vain noin kolmasosa. Puhumattakaan siitä, kummalla on enemmän elintasoa ja maksukykyä. Tai siitä, että Kiina tuottaa huomattavan suuren osan hyödykkeistään vientiin ja siten ottaa muiden kulutuksen päästöt omiin tilastoihinsa.
Takaisin Suomeen. Valtioneuvon pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteet kuulostavat ensikuulemalta hienoilta, ja voisi ajatella, että niiden myötä tulemme kantamaan oman vastuumme. Herää kuitenkin kysymys: mitä valtuuksia nykyisillä päättäjillä on luvata toimia seuraavan kymmenen kansanedustaja- ja hallitusjoukon puolesta? Pelkkien sanojen avulla ei paljoakaan, jos rehellisiä ollaan.
Myös monet kunnat ovat kirjoittaneet omia ilmastostrategioitaan. Vallitseva trendi niissäkin on, että suurimpien päästövähennysten pitäisi toteutua vasta seuraavien päättäjien hallitessa.
Muiden puolesta on ilmeisen helppo puhua. Toisinkin voisi tehdä; esimerkiksi Suomen kunnista Vantaa on jo päättänyt ryhtyä todenteolla toimeen vähentämällä ilmastopäästöjään joka vuosi sovitun määrän, 5%. Valtion tasolla saman asian ajaisi ilmastolaki, jollainen on jo voimassa Britanniassa. Laki on saanut aikaan ministeriöiden välisen myönteisen päästövähennyskilvoittelun, ja elinkeinoelämä on tyytyväinen ennustettavaan toimintaympäristöön. Laki velvoittaa kaikkia tekemään osansa, ja se on aina tehokkaampi ohjauskeino kuin pelkkä jonkun aiemmin esittämä toive.
Ilmastotieteen mukaan globaalit päästöt on saatava laskuun vuonna 2015. Vaatimusta ei täytetä, jos kaikki jäävät odottamaan, että joku muu kantaa vastuun.
Hanna Hakko
hallintotieteiden yo.
Tampereen vihreät nuoret, varapuheenjohtaja
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Tilaa monimuotoisuudelle!
Ole siellä missä kaikki coolit kakarat on..
ViNOn monimuotoisuuskampanjan avajaiset
Perjantaina 9.4. kello 14-->
Lasipalatsin Kohtaamispaikka, Helsinki.
Tervetuloa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) järjestämään keskustelutilaisuuteen aiheesta: "Mitä politiikalta vaaditaan, jotta luonnon monimuotoisuuden väheneminen pysähtyisi Suomessa?"
Tapahtuman avaa vihreiden puheenjohtaja, ministeri Anni Sinnemäki, jonka jälkeen paneelissa pohditaan Suomen luonnon ja luonnonsuojelun tilaa ja tavoitteita. Paneelissa keskustelijoina ovat Anni Sinnemäki, akatemiaprofessori Ilkka Hanski, Suomen luonnonsuojeluliiton metsävastaava Sini Eräjää sekä Metsähallituksen kansainvälisten asioiden koordinaattori Kari Lahti. Paneelin jälkeen yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä keskustelijoille.
Juontajana toimii ViNOn toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen.
Paneelin jälkeen järjestetään tempaus biodiversiteetin puolesta.
-ViNOn ympäristötyöryhmä 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)