Vegan Challenge 2013 - lihavero tapetille!

Alustusta....

Ajattelin syömistä kaikilta lähestymistavoilta.

Ensinnäkin; vegaanius. Vegan Challenge 2013, haastoin itseni olemaan tammikuun vegaanina.

Vaikka liha ei maistu muutoinkaan ja olen lakto-ovo-pesco-vegetaristi ollut jo 16-vuotiaasta lähtien, on vegaanius todellinen haaste. Pienituloiselle vaihtoehdot ovat aika minimaaliset. Pohdin kehitysmaissa asuvia ihmisiä, joilla vaihtoehtoja ei todellakaan ole toisin kuin täällä ”lottovoitto-valtiossa”, jossa niitä kyllä olisi, mutta ideologia sulkee pois halvemmat ja maukkaammat kilpailijat.

Pohdin sitä, onko ihminen tarkoitettu vegaaniksi? Pärjääkö ilman maitotuotteita? 

Olen itse tuntenut haasteen alusta asti kalvavaa tunnetta että jotain puuttuu. Elimistöni huutaa jotain…se ei ole makeannälkää eikä mieleni tee sen enempää pikaruokaa.

Vegaanina saa lukea määrättömästi sisällysluetteloita. Lähes kaikki mitä lähtee mukaan ostoskoriin, kulkee läheisen tarkastelun kautta. Useimmiten tuote jää hyllyyn.

Vegaanituotteet.net on kultaakin kalliimpi sivusto aloittelevalle vegaanikokelaalle. Kaikkea sieltäkään ei löydy esimerkkinä Lidl:n tuotteet, joista ainakin Soya-maito on yksi parhaimpia (tosin makeutettu) täyteläisyytensä ansiosta. Samoin soija(mansikka)jugurtti, joka vei kielen.

Tietyt ainesosat ovat haastavia niiden piiloutuessa liian helposti sisällystekstien ja aineosaluetteloiden näkymättömiin. Esimerkkinä harhaanjohtavasti nimetty Subwayn vege-pihvi, joka tiukan etsinnän tuloksena siis sisältää kananmuna- ja maitoproteiinia.

Subwaysta löytyy muitakin kyseenalaisia tapauksia, harmillisesti ja vieläpä turhaan. Monta tuotetta olisi voitu korvata vegaanisella vaihtoehdolla. Kuten kevytmajoneesi, joka ei itsessään yleensäkään maistu juuri kuin siltä mitä on; majoneesilta (X-tralla kevytmajoneesi vegaaninen). Jos pitää allekirjoittaneen tapaan makean yhdistelmästä suolaiseen, on hunaja-kaura –leipä ja hunajasinappi myös poissuljettuja vaihtoehtoja. Mutta ”makeasipuli” on myös pannassa; suureksi epäonneksi se sisältää ”heratuotetta”. 

Muita potentiaalisista tuotteista löytyviä vihastuttajia ovat laktoosi, valkuais/keltuaisjauhe, lehmänmaitoproteiini eli kaseiini, juoksutteet, liivate eli gelatiini (joita vähintään löytyy siitä suosikki-karkkipussista!), tali ja steariini, sappi, lampaanvillasta erotettu lanoliini, siitepöly ja tietenkin se hunaja(myslit!).

E-viidakko on jo itsessään tarpeeksi paha koska koodien lisäksi selvennystä ei vaadita. E-120 eli karmiini, punainen väriaine, tehdään kirvoista. E 901 pintakäsittelyaine on mehiläisvahaa ja sitä on monissa makeisissa, E 966 laktitoli on laktoosista valmistettava makeutusaine. Jopa useiden viinien suodatuksessa käytetään eläinperäistä E 1105 lysotsyymia, kaseiinia tai luujauhoa.

Sosiaalista ja eettistä näkökulmaa...

Suomenkuvalehden toimittaja kirjoittaa joulun alla ”lihansyöjän puolustuspuheen”.http://suomenkuvalehti.fi/blogit/americana/lihansyonnin-puolustuspuhe

Siinä hän tuo esille kuinka kolme ex-vegaania ovat nykyisin onnellisia ja hyvinvoivia sekasyöjiä.

-          Erään kommentoijan sanoin;" Olen hämmentynyt kuinka toimittajaksi itseään kutsuva tekee johtopäätöksiä kolmen anekdootin perusteella.".

”Liha on terveellistä ja tuo hyvänolon, Monet vegetaristit kärsivät B-12 vitamiinin puutteesta, ja lihan sisältämä rauta ja sinkki imeytyvät elimistöön paremmin kuin kasvistuotteista tai pillereistä saadut versiot.”

- Vegaanit voivat kärsiä B-12sta puutteesta, eivät vegetaristit. Monipuolinen vegaani-ruokavalio sisältää sinkkiä ja rautaa tarpeen määrin ja itse asiassa ilman maitotuotteita, vaikuttavat jopa paremmin, koska kalsium estää raudan ja tiamiinin(B1) imeytymistä.

” Eläinten keskuudessa on luonnonlaki, viidakonlaki, miksikä ikinä sitten haluaakin sitä kutsua, mutta ihminen on olento joka kykenee tekemään eettisiä päätöksiä ja voi valita niin että ei syö toisia lajeja..”

”Anoreksiaa esiintyy eniten keskiluokkaisilla ja rikkailla. Siellä missä on nälänhätää ei syömishäiriöitä tunneta.” (Ava dokumentti)

Eläinten olot ovat kuin liian nopeasti kaupungistuvien kylien lapsilla. Heikot hakataan, pienet jäävät jalkoihin, kuolevat isojen saappaiden alle. Eri jengit tappelevat keskenään kun tuntemattomat laitetaan samaan ahtaaseen tilaan. Turhautuminen ja tekemisen puute johtavat toisiin kohdistuvaan fyysiseen väkivaltaan.

Aika on rajallinen, on stressi ja samalla elämä on virikkeetöntä. Ympäristö on harmaata ja likaista. Oletko siisteysintoilija? Kuvittele eläväsi jatkuvan sotkun keskellä pystymättä vaikuttamaan asiaan mitenkään.

Melusaaste aiheuttaa mielenterveysongelmia, häiriintymistä –lisää stressiä. Olosuhteet ovat kuin keskitysleirillä, viereisesi kuolevat, muttet voi tehdä mitään. Kuolema, veri ja sisälmysten haju ympäröivät tilaa.

Tappaminen itsessään tapahtuu eläimestä riippuen tainnuttamalla sähköshokilla elektrodien tai tainnutuspistoolin avulla. Tainnutus ennen tappamista on mahdollista myös hiilidioksidipistoolin avulla, joka mitä ilmeisimmin aiheuttaa eläimelle paniikin kaltaisen reaktion.

Suomalaiset tunnetusti määrittelevät itsensä työnsä kautta. Itseisarvo ei myöskään ole vähimmissäkään määrin tuotantoeläinten mittarina. Niin kauan kuin eläinten tappaminen on niinkin massiivista kuin 150 000 tuotantoeläintä(pelkästään Suomessa) päivätahdilla, eivät ne muuta voi ollakaan. Toisin kuin turkistarha-eläinten lainsäädäntö on eräissä maissa säädetty sellaiseksi että kun eläinten olot ovat luonnonmukaiset, ei toiminta ole enää kannattavaa, ei olisi mahdotonta parantaa ”ruokakarjan” oloja inhimillisiksi vähentämällä radikaalisti lihansyöntiä ja maidontuotantoa.

”Kyllä meillä vaan miun nuoruuessa syötiin kunnon puhasta fläskiä”

On turha vedota siihen, kuinka ihminen on aina pärjännyt pääasiallisesti lihansyöjänä. ”Oikeaa, kunnon ruokaa”.

Lihankulutus on nousevasta kasvisruokasuuntauksesta huolimatta kasvanut viisinkertaisesti maailmassa vuodesta 1950.

Liharuuan hiilijalanjälki ja ilmastopäästöt eivät ole ihan pieni ongelma. !---!

Lihansyönti kulminoituu oikeastaan kaikkeen; Laiduntaminen vaatii luonnonniittyjä, jotka vievät tilaa kaksi kertaa viljeltyä maata enemmän. Kun niityt kuolevat jää ainoaksi vaihtoehdoksi rehu, josta välillisesti menetetään ruuaksi kelpaavaa viljaa moninkertaisesti; rehua tarvitaan 7kertaisesti naudan lihakiloa kohti, 4kertaisesti possua ja puolet enemmän lintukarjasta saatavaa lihaan. Perspektiiviä antamaan mainittakoon että amerikkalainen syö vuodessa kaksi kertaa oman painonsa verran lihaa!

Noin joka kuudes ihminen näkee nälkää.

Lihansyönti ynnä rasvaiset maitotuotteet lisäävät elintasosairauksia, muun muassa syöpää, sydän- ja verisuonitauteja.

Aikamme paradoksi on kieltämättä että maailman köyhä väestö kilpailee ruuaksi kelpaavista luonnonvaroista karjan kesken.

Vesi on tulevaisuuden öljy

Mitä isompi ja näin myös tuottamattomampi eläin, sitä enemmän kuluu vettä karjan ruokintaan. Tällä hetkellä vesipula-alueilla asuu 470 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin 76 suomen kansalaisten verran.

Maatalouden käyttämä vesimäärä on noussut 60% vuodesta 1960. Tarve kasvaa siinä missä vesipulasta kärsivien määräkin.

Totaaliveganismi kaikille?

Jos amerikkalainen vähentäisi lihankulutustaan 5%, siis pitäisi karkeasti ottaen kasvisruokapäivän kerran viikossa, vapautuisi 7,5 milj.kg viljaa ruokkimaan ne 25miljoonaa nälkää näkevää, jotka maassa on. Kasvisruokaystävällinen ruokavaliokin voi olla pieniä tekoja, mutta yhtäkaikki; talkoot ovat yhteiset. 

Pekka Haavisto kyseenalaistaa risukasat...

....oksat pois: Clean tech tilalle!

Vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto vieraili Tampereen yliopistolla maanantaina 8.4 keskustelemassa aiheesta ”Vihreä talous” ja pohdiskeli muiden panelistien kesken voisiko siinä olla Suomelle globaali mahdollisuus? Onko Clean Tech totta?

Keskustelemassa olivat terveysalan tutkijatohtori Liina-Kaisa Tynkkynen, Pirkanmaan liiton johtaja Petri Räsänen sekä teknologiateollisuuden Matti Skyttä.

Yli viisikymmenpäistä yleisöä kohahdutti Pekka Haaviston esiintuoma perspektiivi ydinvoiman renessanssin kaatuvan –ei niinkään Fukushimaan- vaan Olkiluoto kolmannen kustannusten karkaamiseen.

Haavisto toi esiin niin kutsutun risukasa-näkökulman tarkoittaen Suomessa tuotettavan liian helposti tuotteita vain omille markkinoille vaikka meillä olisi viennille koko maailma rajana. Siinä missä Afrikassa ovat aktivoituneet Kiinan ja Brasilian kaltaiset vientijätit, me EUsta puhallamme sinne mustia pilviä peläten järjestelmien epävakautta ja korruptoituneisuutta.

” Mutta katsokaa kenen naapurivaltiona te sijaitsette? ”oli Haavistolta kysytty. ”Tosiasiassa  Suomen pitkä historia Venäjän kauppakumppanina antaa meille ainutlaatuista kokemusta vaikeilla ja epävakailla markkinoilla toimimisesta.” Pekka jatkoi.

Myös muut panelistit toivoivat rohkeutta viedä Suomalaista osaamista ja innovatiivioita maailmalle. Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan terveysalan tuotteet ovat uniikkeja ja laadukkaita, mutta kyky tuotteistaa on vajavainen.

Petri Räsänen totesi tilaaja-tuottajamallin olevan oiva väline palveluiden tuotteistamiseen.

Matti Skyttä toi esiin maailman noin 1600 miljardin Clean Techin markkinoista Suomen osuuden olevan noin yksi prosentti. Riittääkö se meille?

. "Suomessa keskitytään katsomaan asioita liian läheltä, eikä nähdä asioita maailman mittakaavassa. Suomalaiset tuotteet ovat laadukkaita, mutta niitä ei osata markkinoida. Meillä on esimerkiksi erinomaista aurinko- tai tuulivoimaosaamista, vaikka omat tuotantoedellytyksemme eivät ole maailman parhaita", sanoi Haavisto.

”On aika keskittyä löytämään Afrikan suomalaiselle viennille tarjoamat mahdollisuudet sen vikojen sijaan."

Niin: ei tarvitse viedä koko risukasaa, kun materiaali tai taito niputtaa ovat ensiluokkaisia. Vai emmekö vain näe metsää puilta?

Mikä ihmeen Cleantech? http://fi.wikipedia.org/wiki/Cleantech

Rakennussuojelu: Kuka määrää vanhuksen arvon?

Kannanotto: Rakennussuojelu

Tampereen surullisen kuuluisa historia vanhojen rakennustemme säilyttämisen vähättelystä toistaa jälleen itseään jos suunnitelma Tavara-aseman purkamisesta toteutuu.

Moni tamperelainen muistaa kuinka täpärällä oli Kauppahallin virastotalon pelastuminen purku-uhan alta elokuussa 1981. Tuolloin parinkymmenen nuoren aktivistin joukko paisui parinsadan suojelijan kansanliikkeeksi ja adresseihin kerättiin jopa 17 000 nimeä. Tapaus jätti jäljen historian kirjoihin ja varmasti jokainen kauppahallissa asioiva kiittää suojelijoita ja aktivistien määrätietoisuudesta nyt.

Muuan vanha Tavara-asema sijaitsee uuden Scandic-hotellin kupeessa Tammelan puolella rataa. Tänä päivänä se on vaatimaton ja siipeensä saaneen näköinen. Siksikö enemmistön päättäjistä on niin vaikea nähdä sen todellista arvoa? Nimittäin arvokas se on.

Asemarakennus on näet suomalaisen arkkitehdin, Bruno Ferdinand Granholmin (14. toukokuuta 1857 – 29. syyskuuta 1930) aikaansaannos, joka toimi vuosina 1892–1926 Rautatiehallituksen pääarkkitehtina. Hän on suunnitellut satoja rakennuksia Suomessa, muun muassa Helsingin ja Tampereen makasiinit. Tekee pahaa todeta että näistä suurinosa on purettu.

Nyt 106 vuotta myöhemmin kansallisromantiikasta ei paljoa ole jäljellä koska rakennukset ovat olleet oman onnensa nojassa ja aika on tehnyt sen mitä meille kaikille. Se on kaikkea muuta kuin syy pistää yksikään rakennuksista matalaksi. On sanomattakin selvää että Tavara-asema, Morkku ja Lompanlinna pitävät sisällään merkittävän osan kaupungin historiaa.

Tavara-asema juurtuu lähtemättömästi toisen maailmansodan alkujuurille. Rakennuksessa mm. säilytettiin sisällisodan aikaan punavankeja. Todisteet historian juuriltä näkee  aaltopeltiseinien luodinrei´istä, jotka ovat syntyneet vuoden 1918 taistelujen yhteydessä.

Yli 40 vuotta sitten perustettiin yhdistys suojelemaan virastotaloa: Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys eli Pirperpol. Facebookissa syntyneen kansanliikkeen perusteella vastaavaa liikehdintää on näkyvissä Tavara-aseman puolesta. Ryhmässä on yli 800 jäsentä ja määrä nousee. Puolustajat ovat määrätietoisia syystäkin ja jopa purkamisen puolesta äänestäneiden lautakunnan jäsenten suunnalta on kehoitettu vasta-argumenttien ja mielipiteiden esittämiseen kaavan tullessa kommentointiin.

Rakennussuojelun menestyksellinen hoitaminen vaatii aktiivisen julkisen keskustelun ja yleisen mielipiteen herättämisen lisäksi puuttumista asiaan pitkäjänteisesti. Otollisin vaihe on usein asemakaavan laatiminen, mikä merkitsee, että kaavojen nähtävillä oloa tulisi seurata säännöllisesti.

MIKSI SITTEN SUOJELLA TALOVANHUKSIA?

Jokainen vanha rakennus ja ympäristö on uniikki yksilö tai kokonaisuus. Säilyttämistä puoltavat kolme arvoluokkaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota erikseen, jottei mikään osa-alue unohtuisi.

Rakennussuojelukiistassa on esitettävä, miksi jokin rakennus, miljöö tmv. halutaan säilyttää.

Jokaisesta arvosta on selvittävä, ovatko ne paikkakunnan näkökulmasta tärkeitä tai mahdollisesti valtakunnallisestikin merkittäviä.

Käyttöarvot

Tavara-aseman tapauksessa on päättäjien taholta kyseenalaistettu löytyykö todellista käyttöä rakennukselle, joka puristuu tien ja ratapihan väliin. Paitsi ettei virkamiesten harteilla tarvitse olla valta päättää käyttötarkoitusta, löytyy lukemattomia ideoita ihan tavallisilta kuolevaisiltakin: Tammelan kauppahalli ravintoloineen ja terasseineen, Työväenmuseo Werstaan tyylinen näyttely- ja myyntitila, bändikämpät, muuntojoustava luova tila jossa eri asiantuntijaorganisaatiot voivat järjestää työpajoja…Tosiasiassa Tavara-asema sijaitsee ehkä kaupungin otollisimmalla paikalla. Maantieteellisesti keskellä, esimerkiksi nopeat yhteydet Jyväskylään, Poriin, Turkuun ja Helsinkiin ja ohikulkumatkojen solmupaikassa. Tamperelaisille taas keskustaa lähempänä kokoajan kasvavaa Tammelaa ja Kalevaa sekä yliopistoa ja Hämeenkadun itäpäätä.

”Jos on osoitettavissa, että vanha rakennus on edelleen käyttökelpoinen joko alkuperäisessä tarkoituksessaan tai jossakin uudessa tehtävässä, se on vahva suojelua puoltava argumentti. On tuhlausta hävittää tarpeellinen rakennus.”

Historialliset arvot

Tavara-aseman historiallisesta ja

Jos kohde on rakennettu johonkin erityiseen tehtävään, jos sen mukana säilyy muisto jonkun henkilön, yhteisön, paikkakunnan tai peräti valtakunnan historian kannalta merkittävästä asiasta, voidaan korostaa kohteen historiallisia arvoja. ”Jokainen rakennus on aina paras näköismuotokuva siitä asiasta, jota palvelemaan se on rakennettu”.

Tavara-asemaan Morkun ja Lompanlinnan kanssa kulminoituu todellisen tamperelaisen työn arvostus. Rautatielaitos osoitti korkeaa statusta tarjoamallaan työntekijöilleen työsuhdeasunnot, terveyspalvelut ja mahdollisuuden viettää vapaa-aikaa seuratalolla kulttuurin ja viihteen parissa; tanssittiin, musisoitiin ja käytössä oli kirjasto.

”Vanhassa ympäristössä ja rakennuksessa on usein monia rakennusvaiheita, jotka jokainen kertovat omasta historiallisesta syntyhetkestään. Historiallisissa ympäristökokonaisuuksissa tällainen on jopa tavallisempaa kuin se, että kaikki arvokkuus olisi kotoisin yhdeltä ajanjaksolta. Tällöin on syytä korostaa kohteen kerrostuneisuutta.”

"yksi tiilistä tehty varasto puretaan, koska se on tiellä ja siitä on haittaa ihmisille, heidän turvallisuudelleen ja liikenteelle"

”Ei tuosta ole yli 100 vuoteen mitään haittaa ollut kenellekään, vaan autoilijoiden ja autoillaan ajavien päättäjien röyhkeä asenne tuhoaa viimeisenkin vanhan kivitalon itäisestä keskustasta. Kerrassaan pöyristyttävää, kun tiedetään kuinka paljon Tampereen historiaa on lanattu autojen ja laatikkotalojen tieltä pois. Hävetkää päättäjät!

Mikä tällainen kaupunki oikein on, joka ei arvosta edes omaa historiaansa? Täysi nolla.”(anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla)

Esteettiset arvot eli kauneusarvot

Näkemykseni ja raaka totuus on että nykyään ei osata Suomessa rakentaa kaunista. Ei sitten millään. Lisäksi tunnelma vanhoissa rakennuksissa on veitsellä leikattavissa; sitä ei pysty jälleenluoda uudelleen. Jollet tiedä mistä puhun, käy Telakalla nauttimassa lasillinen.

Eri aikakaudet rakentavat sitä minkä kulloinkin kokevat esteettiseksi. Tämä voi johtaa ongelmallisiin suojelukiistoihin jos myöhempi sukupolvi kokee rumaksi edellisen ikäpolven rakennusihanteen. Nykyään, kauneuskysymykset kytkeytyvät nopealla sykkeellä kaupallisuuteen, joka korostaa vanhan aikakauden säilyttämisen tärkeyttä. Vaatimattomatkin aikansa mestareiden aikaansaannokset on syytä muistaa ja perustella arvoa sillä kokonaisuudella, jonka osia ne viime kädessä ovat.

Kaikissa rakennussuojelua puoltavissa perusteluissa on korostettava sitä, että myöhemmin tehty kopio ei koskaan korvaa alkuperäistä. Rakennustaiteessa kaikki arvot on rakennusvaiheessa kiinteästi sidottu niihin materiaaleihin ja siihen tekniikkaan, joilla rakennus alunperin on pystytetty. Aitous on arvo, jota ei voida liikaa korostaa. Kopiot ovat vain korvikkeita, lavasteita tai kulisseja, tehtiinpä ne kuinka somasti tahansa.

”Historia ja tunnelma kuolee tavara-aseman tuhoamisen takia. Lisäksi matalaa ja helkutin rumaa laatikkoa näyttää taas tulevan. Ihan kuin jostain tulitikuista kasattu nuo talot.

Mikä ihme siinä on, että nykyarkkitehdit ovat täysiä nollia? Voi kun saataisiin jostain uusi Strömmer, Lönn tai Federley tekemään sitä arkkitehtuuria mitä ihmiset kaipaa.

Mitä tuollaisen laatikkotalon suunnittelu vaatii? Ei mitään muuta kuin suoria viivoja ja Autocadin.

Katuun koukkaus, jotta tavara-asema säilyy ja talot täysin uusiksi! Nyt uudella YLA:lla on paikka panna jauhot kelvottomien suunnittelijoiden kurkkuun.” (anonyymi kirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla.)

Tamperelainen uutisoi vain hetki sitten kaupungin voittaneen vuoden pyöräilykunta 2013 –tittelin. Asia herätti hämmennystä ja huvitusta. Ovathan pyöräilijät liikenteenkäyttäjien pohjasakkaa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen pyöräily Tampereella on kuitenkin lisääntynyt yli 50 %lla ja pyöräilyn infraa on kehitetty merkittävillä panostuksilla. Pyöräteitä ja –parkkeja on lisätty autoilun tieltä.

” Tampere ei aio palkinnon saatuaankaan jäädä lepäämään laakereilleen tässä asiassa. Uusi pormestariohjelma linjaa, että tavoittelemme viiden prosenttityksikön kasvua joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkutapaosuuteen.” Kertoo yhdyskuntapalveluiden apulaispormestari Pekka Salmi.

Mieltä ylentäviä sanoja mutta tuleeko Tavara-aseman tapauksesta se käänteentekevä merkkipaalu? Sillä autoilun edistämisestähän tässä on kyse. Kun jonkun on aina väistyttävä ja voimasuhteet huomioidaan, on otsikko ”autot voittavat” aivan oikeassa.

Tiivistettynä siis Tavara-aseman purusta äänestettiin 3.4.2013 Yhdyskuntapalveluiden lautakunnassa. Äänet jakautuivat 7-3, joista enemmistö eli Ahonen Reeta (Kok.), Höyssä Matti (kok.), Strömberg Hannele (Kok.), Pekka Salmi (SDP), Jokinen Tarja (SDP.), Tervo Anne (SDP) ja

Rantaviita-Tiainen Anna-Kaarina (Keskusta) äänestivät purkamisen puolesta ja palautusta käsittelyyn eli purkamista vastaan Raevaara Aarne (ps.), Suoniemi Juhana (vihr.) ja Hyötynen Kalle (vas.).

”Eihän tässä ole mitään järkeä! Minne se toinen suunnitelma katosi? Toisessa suunnitelmassa oli sentään jonkinmoinen tolkku, kun tämä "valittu" suunnitelma raiskaa alueen suorastaan väkisin. Ja älkää nyt sitä alueen helmeä purkako! Nyt kyllä sattuu päähän...” (anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla).

Ennen 1890-lukua rakennettuja taloja ei ole paljonkaan enää jäljellä. Ne ovat purettu uudempien rakennusten tieltä. Ennen tunnusomaisia puisia työläiskortteleita ei ole jätetty kaupungin katukuvaan. Verkatehdas, Finlaysonin vanha värjäämö, ”pulla-Helinin” talo, Holmin talo, Huberin talo, viimeisimpänä makasiinit….Stoppi tälle listalle! Virheitä on tehty historiassa mutta niistä on lupa, ja syytäkin, oppia.

Kaava on nähtävillä 11.4. -13.5. http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus.html

Dokumentit ja palautelomake: http://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?8330

Yleisötilaisuus:

RATAPIHANKATU, pohjoisosa

Ratapihankadun pohjoisosan (Itsenäisyydenkatu-Ainonkatu) asemakaavan

nro 8330 ehdotusvaiheen ja Tammelan alueen muiden suunnitelmien

yleisötilaisuus pidetään torstaina 18.4.2013 klo 18.00.

Paikka: Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13, Wivi Lönn -sali 4.krs.

Lähteet:

http://www.tampere.fi/ytoteto/aka/nahtavillaolevat/8330/selvitykset/rakhistoriaselv_rt_rakennuksista.pdf

http://moro.aamulehti.fi/2012/02/02/arkkitehti-vanha-tavara-asema-pitaisi-saastaa/

http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194805376186/artikkeli/autot+voittivat+vanha+tavara-asema+puretaan+koska+ratapihankadun+halutaan+kulkevan+suoraan.html

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/226786-tampereesta-vuoden-pyorailykunta

Hallitus 2013 järjestäytyi

Syyskokouksessa 10. joulukuuta valittiin Virnulle uusi hallitus. Puheenjohtajana jatkaa toista vuotta Olga Haapa-aho. Ensimmäisessä kokouksessa 16. tammikuuta hallituksen muiden jäsenten työnjakoa jaettiin.

Muiden hallituksen jäsenten vastuualueet jakaantuvat seuraavasti:
Hannu Salomaa: varapuheenjohtaja
Eve Tervahartiala: sihteeri
Salla Myyry: rahastonhoitaja
Sofia Raittinen: jäsenvastaava
Minna Manninen: viestintävastaava
Anni Heinälä

Toimintasuunnitelmassamme huomioimme vuonna 2013 muutamia teemoja korostetusti. Ne ovat avoimuus ja kestävä kehitys Tampereella, suvaitsevaisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien edistäminen, ilmastonmuutoksen torjunta, perustulo (Virnu tukee aktiivisesti kansalaisaloitetta perustulosta) ja sosiaaliturva.

Vuosi lähti innostuneesti käytiin myös ViNOn osalta, jäsenjärjestöjen koulutus- ja suunnitteluviikonloppu oli ainakin allekirjoittaneen mielestä erittäin hyödyllinen ja tehokas startti vuodelle.

Huikea vuosi tiedossa, tervetuloa mukaan!

"Niin paljon mahtui vuoteen tähän, jota on jäljellä enää ihan vähän...."

Virnun hallitusvuosi 2012

Perjantai 9.12.2011.

Virnun virallinen syyskokous Kehräsaaressa totuttuun tapaan. Toimintasuunnitelman hyväksyminen, taloussuunnitelman läpikäynti. Loputon keskustelu järjestösihteerin sopimuksen jatkamisesta kaupungin tuen puitteissa.

Kokous venyy, venyy ja lopulta päästään asiaan; Virnun on määrä koota uusi hallitus ja uusia ehdokkaita pestiin on yllättäen tungokseksi asti. Ensi kertaa ehkä koskaan Virnun historiassa?

Taisipa oma hakemukseni lähteä vasta samaisena päivänä, muutamaa tuntia ennen kuten tapojeni mukaista on. Epäröin yhä ja siinä vaiheessa kun J-P piti puheenvuoron jäävätäkseen itsensä. Oli pakko avata oma suuni. Salla pani pisteen epäröinnille määräten äänestyksen. Kukaan ei saanut jääväytyä nyt!

Näin tehtiin. Ääntenlaskijat saivat miesmuistiin varsin vastuullisen tehtävän; laskettavaa!

Ei ollut helppoa pitkän päivän jälkeen, kun poppoo tupattiin toimiston ulkopuolelle laskun suorittamisen ajaksi ja kello kävi puoli kymmentä.

Järjestösihteeri olisi käytettävissä vielä toukokuuhun asti, mikä helpotti työnjakoa ja punaisen langan pitämistä käsissä. Hallitus oli uusia tulokkaita täynnä, innokkaita ottamaan kahdet vaalit vastaan tulevana kautenaan.

Päivän saldona oli Joulutorilla kylmettyminen myyjän roolissa, sieltä bodyBalanceen hakemaan mielenrauhaa ja lämpöä vereen. Jotain evästä ennen kokousta…

Oli kaistapäinen tunne kävellä läpi kaupungin kymmeneltä perjantai-iltana, äärettömän väsyneenä mutta odotusta täynnä. Toki odotus kuuluu joulukuun jännitykseen. Hallitusvuosi!

Politiikka oli tuonut omaan elämääni jotain, jonka vuoksin olin Joku. Se oli hankala sisäistää, koska en tosiaan tiennyt politiikan normeista mitään, en myöskään järjestötyöstä, johtamisesta, organisoinnista, tietojenkäsittelystä, tietotekniikasta. Ainut mitä oli annettavanani, oli korkea moraali, ymmärrys oikean ja väärän erosta.

Oli viimein konkreettista tehtävää maailman pahuuksia vastaan, ihmisten kieroutuneita asenteita. Työskentelin siviilissä niiden ihmisten kanssa, joille elämä oli kääntänyt selkänsä. En mainitse pessimismiä, mutta elämä kovettaa asenteet. Se on pidemmän päälle hyvin turhauttavaa päivästä toiseen.

Siksikin vihreys on piristystä arkeen. Ihmisillä on tahto tehdä asioille jotain sen sijaan että jäisivät voivottelemaan kohtaloaan. Rypemään risukasassa kuin sanotaan.

”Jaa luuletsä et sä pärjäät siellä. Eikö sulla ole nyt ihan tarpeeksi muutakin.” (Ei kysymys vaan toteamus!). Ihana, 30-luvun asentein varustettu isoäitini tokaisi ykskantaan kertoessani hallituspaikasta. Kuivasti naurahtaen.

Niin luulenko? En luullut mitään, mutta sen tiedän että tämä vuosi on opettanut enemmän –huomaamattani- ainakin itsevarmuutta ja vahvuutta aavistuksen heikkoon luonteeseeni.

Olen muun muassa ensi kertaa uskaltanut sairastumiseni jälkeen, 2008, lähteä reissuun muualle kuin sukulaisteni luokse. Lappeenrannan puoluekokous oli muistorikas kokemus kaikkineen. Vaikka olin siellä väsynyt ja nääntynyt monin tavoin, uusi kaupunki ja hyvä porukka kantoivat yli upean viikonvaihteen. Huomasin löytäneeni mielipiteitä ihan omasta itsestäni. Ja perustelut niille.

Vuoden aikana olen tavannut hienoja Vihreitä; eturiviläisiä, pitkän linjan poliitikkoja ja konkareita. - Saanut tavata ainutlaatuisen presidentti-ehdokkaamme ja olla tyytyväinen kampanjointiimme ja yhteishenkeen. Sehän tunnetusti nousi hurmoksen lailla presidentinvaaleissa.

Muutamat paleltumat ja ahdasmieliset asenteet eivät etenemistä jarruttaneet.

Otin mutun mukaan vastaan mitä eteen tuli ja pääsin sen avulla vaalilautakuntaan, jossa toimin pöytäkirjanpitäjänä. Sain olla ylpeä saadessamme kiitosta että pöytäkirja oli virheetön sekä ennen kaikkea Olkahisen koulun hyvästä tiimistä. Sieltä löysin itseni myös syksyllä kuntavaalien aikaan. Hyvin eri tunnelmissa tosin, mutta kokemukset mukanani.

Vihreissä nuorissa olen tosissaan ollut hallituslainen ja saanut unohtaa rauhassa siviili-persoonani niin moninaisine ongelmineen. Minua ei ole arvioitu historiani tai osaamattomuuteni, kouluttamattomuuteni perusteella, päinvastoin; saanut kiitosta siitä mitä olen tehnyt. Nyt.

En toivonut ystäviä tai ihmissuhteita vaan enemmänkin vaikuttamista. Tahtomattani välimme aktiivien välillä, siis aikuis-Vihreiden, että nuorten kesken lämpeni joksikin; yhteishengeksi. Niinpä en pane pahakseni, että voin kutsua monia heistä ystävikseni statuksestaan huolimatta.

Edelleen fanitan suuresti O-P:aa, joka on ollut loistokas tuki aina sitä tarvitessani. Ja koska tämä kirjoitelma on joulutoivotusten merkeissä kirjoitettu, vilpitön kiitos menee OP:lle ja vaimolleen Marille. Loppujen lopuksi suuret asiat ovat niin pienistä hipuista kiinni. Niin hyvässä kuin pahassa. Jälkimmäistä olen, myönnettäköön, ajautunut maistamaan mm. kunnallisvaalien myötä.

Ihmissuhde-ongelmat pilaavat realiteetit eikä mikään määrä politiikkaa väsytä niin paljon.

Olin kokenut ensitapaamisilla Iidan vaikeasti lähestyttävänä, nyt tunne on muuttunut täysin päinvastaiseksi, luotan Iidan arviointikykyyn ja koen hänet varsin lämpimänä ja välittävänä ihmisenä. Siksi olin enemmän kuin harmissani hänen lähtiessään hallituksesta lopullisesti kesän alussa. Kun kiintyy ihmisiin, on omat mielipahat haaste jättää toisarvoisiksi. Se on kuitenkin hyväksyttävä. Kiitos Iida! Muistan erityisen mieluisana lukupiiri-iltamme Telakalla romanien oloista. *"Roma and Traveller Inclusion in  Europe - Green Questions and Answers"

Puheenjohtajaksi valittiin Olga;  jo eduskuntavaalien myötä kivenkovaksi osoittautunut sosiaalipoliitikkomme . Olgan kautta innostuin erityisesti perustulo-teemasta. Se on aiheena mielettömän inspiroiva. Toivon sen nostamista framille seuraavana hallitusvuotenamme, siksi onkin otollista että saimme Olgan jatkamaan puheenjohtajuuttaan. Olga on kovan luokan tekijä, ja vastuunkantaja kaikkineen. Samoin kuin Iida, on Olgakin vaikeasti lähestyttävä, mutta poliitikon on naisena pakkokin olla. Onneksi jään mursi yhteinen palo tanssiin ja Gogo. Olga, vilpittömät onnittelut varavaltuutetun paikastasi ja isosti onnea rupeamaan!

Maijusta huokui tekemisen halu ja intohimo kaikkea kohtaan, kun tapasimme pikkujouluissa Purttarilla 2011 joulun alla. Maijun kanssa oli heti helppo päästä juttuun (vaikkakin olin tuolloin varsin ajatuksiini uppoutunut) ja mielipiteissään tyttö on tiukka! Maiju osaa kyseenalaistamisen taidon ja mikä parasta; perustelut löytyy aina. Sen taidon haluan oppia sinulta Maiju. Inhimillisenkin puolen näin Minerva-neidin muodossa viettäessämme valtuustoetkoilua glögien kera seuraten kaupungin valtuuston kokousta läppäriltä Maijun iki-ihanassa asunnossa Juhannuskylässä. Vanhat puutalot ja kissat, yhteisiä intressejä löytyi Maijunkin kanssa ja uskaltauduin Maijuun tutustumisen myötä muuttamaan naapurikseenkin. Se onkin ollut vuoden parhautta. (Ja raskautta!) - K!!tos Maiju.

Katri, sossutäti vaikkei ihan heti uskoisi! Tähän sanavalmiiseen tyttöön olisin mielelläni tutustunut vielä toisenkin hallituskauden ajan. Uskon kuitenkin että Katrista tulee mitä mainioin Vihreä sosiaalitäti, joka osaa kyseenalaistaa yhteiskunnan totutut kaavat ja normit ottaen huomioon vähemmistön näkökulman. Se ei todellakaan ole helppoa. Ei, vaikka itsekin menen noihin raameihin varsin mutkitta. Katri, toivon että pysyt meidän aktiivina ja jatkat pressanvaalien tuomaa kampanja-intoa! Muista että kylmänsieto on sekin taito…

( J-P:  olen pahoillani ettet päässyt sihteeröimään, sen manttelin olisin sinulle luovuttanut ensi vuodelle, jos vain olisit jatkanut porukassa! Olet ollut testosteronin tuoja hallitukseen ja kuten sanoin; olisin mieluusti jakanut ensi kauden kanssasi mutta toivon että pysyt mukana yhäkin!)

J-P on arvojensa mukaisesti avoin ja helposti lähestyttävä, yllättäen tanssikyky ja olenkin yllättynyt kuinka moni meistä politiikan inspiroimista nuorista hakee vastapainoa tanssin olemuksesta.

Politiikassa sinun on oltava vakavasti otettava kovan luokan taitaja, osattava esittää faktat vakuuttavasti ja tiedettävä ”kaikesta kaikki”. Tanssiin et voi itseäsi pistää likoon kuin tekemällä itsestäsi naurettavan; heittäytymällä. Se on täydellinen vastapaino politiikalle.

Ja Ville. Mies, joka avaa suunsa vain kun hänellä on asiaa. (Jos silloinkaan?)

Tutustuin Villeen vasta Lappeenrannan reissulla. Tai siis en tutustunut.

Mutta huomasin että Ville on se puuttuva palanen jos tuntuu että porukka ei ole kasassa.  

Ville tietää paljon, ja oivalsin että politiikan sisällöissä meillä on ehkä eniten yhteisiä, vuoden aikana itselleni heränneitä, intressejä. Sen suhteen voin tuntea kateuden pistoksen että Ville opiskelee täysillä asioita, joissa itse olen vasta lastenkengissä. Yhtäkaikki, Villekin luopui hallituspaikastaan, joten odotan hänestä tiukkaa kansainvälisen teknologiamme pelastajaa ja kantajaa kehitysyhteistyön merkeissä!

Jonnen taival jäi hyllylle harmillisen nopeasti, tosin harmillisen vain meidän kannaltamme.

Poikkeuksellisen avoimesti oma itsensä (en tässä viittaa mihinkään seksuaaliseen identiteettiin nyt) sellaisena kuin on. Jonnen kanssa tulee juttuun heti ensitapaamisella ja mielestäni hän herättää heti luottamusta, joka tänä päivänä on hieman harvinainenkin piirre.

Jonne on toiminnan mies; harrastusten ja intressiensä perusteella, ei juuri pysy aloillaan. Ei varmaan siis tarvinne kehottaa tarttumaan tilaisuuteen mutta onnea ei maailmalla mukana ole liikaa..

Sokerina pohjalla vasen kätemme; Anni. Annilla on taito saada ihmiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Annin iloisen tervehdyksen kuulee ensimmäisenä, sen muistan omien kokemusteni kautta ensikerroilta. Kaiken lempeyden vastapainona löytyy horjumaton jämäkkyys ja järjestelykyky. Asiat saavat vauhtia Annin käsissä. Maijun tapaan Anni kyseenalaistaa monesti myös tehokkaasti -pelotta- tarjoten samalla vaihtoehdon, joka haastaa muut miettimään syvemmin käsiteltävää kysymystä.

Anni, jos joku, on paitsi pitänyt ääntä tapahtumista, osallistunut itse ehkä aktiivisimmin meistä sekä toiminut ansiokkaasti linkkinä ViNOon. 

Lisäksi olet Anni petollisen tehokas taivuttelemaan ja rohkaisemaan! (…ja niinpä löysin itseni Tavin hallituksesta….)

Plussana kiitoksena vuodesta Vellulle, joka muuten saa pisteet Talvivaaran miekkari-matkan järjestämisestä joka oli hiuskarvan varassa jäädä vaille Virnun mies- ja naisvahvuutta.

Henkilökohtainen kiitos Vihreälle uranuurtajalle, Jaakko Stenhällille. Jaakko briiffasi minut kunnallisvaali-työryhmän ytimeen, siitä huolimatta että olin pelonsekaisin tuntein lähtenyt kokeilemaan niinikään kepillä jäätä, vaikken uskonut missään vaiheessa sen kantavan. Kantoi se.

Sanottakoon vielä että vuoden mieleen jäävin ja odottamaton kiitos tuli juurikin Jaakon suusta Markuksentorin kunnallisvaali-illanvietossa.

Lämmin kädenpuristus myös uusille vanhoille tuttavuuksille; Veikolle, Aksulle ja Tonille, ketkä todensivat Rosan uhkauksen ”vaalit ovat ihmisen parasta aikaa” ja toivat kampanjointiin ihan uusia ulottuvuuksia.

Nämä olivat henkilöhistoriani ensimmäiset kunnallisvaalit, joiden myötä olen karkeasti havainnut kuinka todellisuutta on että poliitikkokin todella on vain ihminen. Ja palkkansa ansainnut. Kaiken sen itsensä likoon laiton jälkeen.

Kiitos.

Feministiajatuksia televisiosarjoista ja elokuvista

Kuulin ohi mennen pätkän jotain suomalaista TV-sarjaa, kun itse ”työskentelin” läppärillä. En edes muista keskustelun tarkkaa sisältöä, muistan vain, että kyse oli jostain poliisihommasta, jossa miespuoliset poliisin tutkijat pohtivat jotain johonkin alamaailman verkostoon liittyvää yhden naistutkijan kanssa. Miehet latelivat yleistietoa ja päivittivät tilannetta, kunnes nainen kysyy, että mitä häh, miten niin, mitä tää tarkoittaa? Mies selostaa auttavaisesti että no hei, näin tää juttu menee, etsä tiiä vai?? Aivoihini ilmestyi taas joku feministisuodatin varmaankin, kun mietin: Kylläpä tuo dialogi sai naisen kuulostamaan bimbolta , tietämättömältä ja ymmärtämättömältä.

Minullahan ei ole mitään hajua, onko tällainen ilmiö yleistä suomalaisissa draama-sarjoissa tai vastaavissa, koska en seuraa niitä. (En halua tuomita minkään kansakunnan televisiosarjoja näkemättä niistä juuri mitään, mutta varmasti jokainen suomalainen fiktiivinen tv-sarja ja useimmat elokuvat, joita olen nähnyt, ovat aiheuttaneet myötähäpeää ja face-palm - hetkiä niin paljon, etten jaksa enää yrittää. Helppoa kun ei omista telkkaria.) Mut niin, ei tässä mitään, en ajatellut asiaa sen enempää. Kunnes se tuli taas mieleeni, kun katsoin scifi-sarjaa Firefly. Captain Reynolds ja Zoe miettivät sarjan ensimmäisessä jaksossa, millä planeetalla saisi varastetun arvotavaran myytyä eteenpäin ja kenelle. Zoe ehdottaa litanian planeettoja ja ihmisiä, mutta mikään ei kelpaa, kapteenilla on jokaiseen ehdotukseen vasta-argumentti, tai päivittyneempää tietoa, joka vie Zoen ehdotukselta kaiken uskottavuuden. Nainen on taas se tietämättömämpi, vaikka onki niin siisti ja kovis. 

Miksi näin? En oikein usko, että kukaan tahallaan haluaa laittaa naista tyhmän rooliin, jolle pitää kaikki selittää, jota pitää opastaa ja jonka tietoja on täydennettävä. Ja voihan siis olla, että kohdalleni vaan sattui parin vuorokauden aikana ne televisiomaailman kaksi harvinaista hetkeä, jolloin nainen vaikuttaa erityisen tyhmältä miehen rinnalla (näin toivon!), mutta aion pitää korvani ja silmäni auki. En saa tästä mitään angstia aikaiseksi, mutta onhan tää nyt über kiinnostavaa! 

I <3 analysointi.

Terkuin Maiju

P.S. Fireflyn luoja Joss Whedon on ihana, koska se on luonut myös yhden 1990-luvun parhaista TV-sarjoista, Buffy Vampyyrintappajan (Buffy the Vampire Slayer), jossa lihasvoiman käyttäjinä (Buffy) ja fiksuina päivänpelastaja-nörtteinä (Willow <3 ), toimivat naiset ja miehet lähinnä toilailee (Xander), on vähän hupsuja (Giles) tai muuten vaan heiluvat seksiobjekteina mukana (Angel ja Spike <3 ). 

Kerrankin näin päin, virkistävää!

Tampereen yliopiston opiskelijat haluavat lisää pyöräteitä

Tampereen vihreät nuoret -Virnu ry ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan vihreä edustajistoryhmä eli Vihreä lista keräsivät yliopiston Aatemarkkinoilla opiskelijoiden toiveita Tampereen kehittämiseksi. Vastauksia tuli ennätysmäärä ja viesti oli selkeä: Tampereelle tarvitaan paremmat pyöräilymahdollisuudet!

Yli 50 opiskelijaa kertoi kaipaavansa parempia pyöräilyolosuhteita. Pyöräteiden vähyyden lisäksi esille nousivat muun muassa pyöräilyä vaikeuttavat korkeat rotvallit ja pyöräilyvihamielinen ilmapiiri. Pelkät pyörätiet eivät siis ratkaise kaikkea, vaan ne tulee erottaa selkeästi käveluteistä, jotta kaikkien on helpompi liikkua keskustassa eivätkä kävelijät ja pyöräilijät asetu toisiaan vastaan.

Pyöräilyn ohella eniten vaadittiin autotonta Hämeenkatua ja ratikkaa sekä muuta joukkoliikenteen kehittämistä. Autottoman keskustan ja paremman joukkoliikenteen puolesta liputti yli 30 opiskelijaa. Joukkoliikenteen pitäisi olla joko ilmaista tai nykyistä halvempaa ja bussilinjoja tulisi olla nykyistä paremmin myös poikittaissuuntaisesti. Opiskelijoiden kannalta ongelmallista on myös yöbussien vähyys erityisesti viikolla.

Liikuntapaikat, puistot ja kierrätyspisteet olivat myös monen opiskelijat ykköstoiveina. Opiskelijat kaipaavat monipuolisia palveluja kaupunkiin niin uimahallien, kirjastojen kuin viljelypalstojenkin muodossa. Ideoita oli paljon eli nuorten ja opiskelijoiden ajatuksia keskustan kehittämisestä kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaupungin suunnittelussa. Toivottavasti tulevaan valtuustoon valitaan paljon nuoria ehdokkaita, joille opiskelijoiden arki tuttua, mutta parhaiden ideoiden hyödyntämiseksi niitä tulee kerätä aktiivisesti pitkin valtuustokautta.

Monet ilmoittivat haluavansa Tampereelle myös enemmän suvaitsevaisuutta, iloisia ilmeitä katukuvaan, tanssia, auringonpaistetta sekä haleja ja pusuja. Toivottavasti tulevat vihreät valtuutetut löytävät keinoja edistää myös näitä tavoitteita :)

Esiin nousi myös perinteisiä kunnallispolitiikan haasteita eli lastensuojelun liian vähäinen työtekijömäärä ja liian kalliit asunnot. Kansainvälisyyden ja maahanmuuton editämistä pidettiin myös tärkeänä.

Opiskelijoiden arki nostaa selkeästi esiin monenlaisia tarpeita, joten tässä vielä muutamia yksittäisiä toiveita elämän ja arjen parantamiseksi:

• Kauppa, jossa myydään makeaa popkornia
• Kunnon smetanaa kauppoihin
• Teleporttaus Hervannan ja yliopiston välille
• Avoimia salaseuroja
• Ja tottakai: Tissejä!