Kirjoitin tänään tietämättäni samasta aiheesta, jota Heikki analysoi edellisessä postauksessa. Oma käsittelyni on paljon konsensushakuisempi ja lähestyy autoilua yleisellä tasolla käyttäjän näkökulmasta. Olen ajatellut, että Vihreiden tulisi julkisuudessa esiintyä enemmän yksityisautoilun kehittäjänä kuin sen vastustajana. Tämä aika ei ole änkyröiden vaan dynaamisen muutosjohtajuuden aika. Vihreiden ei pitäisi pyrkiä hävittämään yksityisautoilua, vaan pelastamaan se siitä stagnaation ja muutosvastarinnan tilasta, johon se on halvan öljyn ja vuosikymmenten suotuisan poliittisen ilmapiirin ansiosta joutunut.
Autoilun kustannuksista kaikki muut paitsi polttoainekustannukset ovat melko kiinteitä kustannuksia. Esimerkiksi auton jälleenmyyntiarvon lasku, eli kuoletuskustannus, riippuu enemmänkin auton iästä kuin siitä, kuinka paljon autoa on käytetty. Vaikka polttoainekustannukset saavat paljon huomiota, ne ovat lähes jokaisella autoilijalla alle puolet autoilun kokonaiskustannuksista.
Eli autoa ei kannata omistaa, ellei sitä käytä suhteeellisen paljon. Autoilijoilla on kuitenkin tiettyjä tarpeita, joihin he kokevat tarvitsevansa henkilöautoa välttämättä (esim. kesämökkimatkat).
Toisaalta useilla tärkeä tarve on se, että saa lähteä milloin vain minne vain ilman, että tarvitsee välittää aikatauluista. Joillakin taas on periaatteellinen tarve olla menemättä julkisiin kulkuneuvoihin, mutta he ovatkin semmoinen porukka, joihin ei kannata ensisijaisesti vaikuttaa.
Nämä tarpeet ovat tietenkin yhteenkietoutuneita, mutta on tärkeä erottaa, millä eri tavoin niihin voi vaikuttaa. Julkisen liikenteen kehittämiseen on keskitytty paljon, mutta haluan nostaa esiin yksityisautoilun kehittämisen, joka liittyy näihin.
Henkilöauto on todella kätevä peli monessa asiassa ja joissakin lähes välttämätön. Tärkeää olisikin luoda ympäristö, jossa henkilöautoa voisi käyttää ilman että sitä tarvitsisi omistaa, ainakaan yksin. Henkilöauton kiinteät kustannukset ovat suuret niin ostajalle kuin ympäristöllekin (valmistusprosessin rasittavuus), että ne kannattaisi jakaa usean ihmisen kesken.
Vaikka henkilöautoja käytetään yleensä vain vähän joka päivä, niitä käytetään aina samaan aikaan: aamulla töihin mennessä ja iltapäivällä sieltä tullessa. Niin kauan, kuin ihmiset katsovat, että he tarvitsevat päivittäisiin työmatkoihinsa henkilöautoa, heidän pitää semmoinen ostaa itselleen. Tässä on julkisten kulkuvälineiden ja yhdyskuntasuunnittelun kehittämisen rooli.
Työmatkojen lisäksi ihmisillä on tarpeita, joista he eivät selviä ilman henkilöautoa. Näitä ovat lähinnä matkat, joilla julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyvin vaivalloista (kesämökkimatkat) ja matkat, joilla kuljetetaan paljon tavaraa mukana (viisihenkinen perhe lähtee laskettelukeskukseen päiväksi). Näitä matkoja varten tulisi kehittää vuokra-autojärjestelmää.
Tämä kaikki pätee vain urbaaniin Suomeen, koska haja-asutusalueille harvoin kannattaa rakentaa julkisen liikenteen verkostoa, jolla kuljettaisiin töihin. Maaseudun vähenevä väki pitäköön autonsa. Kaupungeissa pitäisi pyrkiä saamaan aikaan tilanne, jossa työmatkat kuljettaisiin kävellen, pyörällä, bussilla, ratikalla tai metrolla ja auton voisi vuokrata käyttöönsä silloin, kun sitä sattuu tarvitsemaan.
Vihreiden olisi ymmärrettävä, että yksityisautoilu ei ole pahasta, mutta liika yksityisautoilu on. Näiden kahden ero näkyy siinä, onko politiikan tarkoitus yksityisautoilun kehittäminen vai hävittäminen.
1 kommentti:
Tietysti on totta, että kaikkea yksityisautoilua ei voi lopettaa.
Tähän on kuitenkin helppo ja tasapuolinen ratkaisu: polttoaineveron korottaminen. Tällöin karsiutuu nimenomaan turha ajaminen.
Eräiden henkilöiden ulostulot polttoaineveron laskemiseksi ovat minusta hirveän huolestuttavia. Polttoaineen pitää olla niin kallista, että ajaminen on ikävää ainakin autolla, joka kuluttaa paljon!
Lyhyesti: verot ylös niin kieltoja ei tarvita ja systeemi joustaa.
Lähetä kommentti