Joulupuuroa ja päivänpolitiikkaa ympäristöministeriössä

Aikaisin maanantaina 8. 12. kymmenisen ympäristöjärjestöjen edustajaa oli kokoontunut ympäristöministeriön kokoustiloihin odottamaan asianomaisen ministerin saapumista. Paikalle oltiin kutsuttu jäseniä Maan ystävistä, Greenpeacesta, Luonto-Liitosta, Suomen luonnonsuojeluliistosta sekä Natur och Miljöstä keskustelemaan ajankohtaisista ympäristöaiheista; itse onnistuin pääsemään tilaisuuteen mukaan Maan ystävien toisena edustajana. Varhainen tilaisuus aloitettiin puurotarjoilulla, ja pian ympäristöministeri Paula Lehtomäki saapuikin paikalle. Ensitöikseen Lehtomäki kiitteli ympäristöväeltä vuoden aikana saatua hyvää sparrausta ja korosti, että keskustelua tarvitaan jatkossakin.

Ensimmäinen suuri asiakokonaisuus, josta Lehtomäki kertoi, koski aluehallinnon uudistusta, siis ALKU-projektia. Ympäristöjärjestöjen esittämien huolten liennyttämiseksi ministeri tähdensi alkuun, että uudistuksen tarkoitus ei ole heikentää ympäristöhallintoa, vaan entistä vahvemman yhteistyön avulla saavuttaa tilanne, jossa ympäristö integroituisi paremmin kaikkiin hallinnon osa-alueisiin poistamalla turhia raja-aitoja. Ympäristöön keskittyneiden osaajien määrää ei ole tarkoitus vähentää, eikä ympäristökeskuksiakaan tulla lakkauttamaan. Tilaisuudessa tätä ratkaisua kiiteltiin, mutta edelleen nousi esiin huoli ympäristöhallinon itsenäisyyden säilyttämisestä, sekä sen mahdollisuutta valvoa yleistä etua. Muita intressejä, kuten taloutta, ei saisi nostaa ympäristön yläpuolelle, mikä vaatii itsenäisyyden säilyttämistä.

Yksi ALKU-projektin tavoite on lisätä kansanvaltaisuutta. Sekä järjestöjen edustajat että ministeri olivat kuitenkin samaa mieltä siitä, että tätä ei voida toteuttaa vähentämällä resursseja tuottavuusohjelmin tai siirtämällä enempää tehtäviä kunnille, joissa resurssipula on jo nyt ilmeinen. Lehtomäki myönsi, että tehtävien siirtäminen kunnille on sama, kuin päättäisi, että asiat jätetään hoitamatta. Lupa-asioiden ja valvonnan hoitoon tarvitaan entistä enemmän resursseja, eikä niitä kunnilta löydy.

Toinen paljon huomiota saanut aihe oli ilmasto ja meneillään olevat Poznanin neuvottelut. Lehtomäki oli osaltaan pettynyt menneisiin kokouksiin, joissa osa vaikeista kysymyksistä oli lykätty myöhemmälle käsittelylle. Suomen osaan hän sanoi kuitenkin olevansa sikäli tyytyväinen, että tarkoituksena on toimia jo ennen EU-tasolla tehtyjä päätöksiä oman ilmasto- ja energiastrategian kautta. Tästä järjestöjen edustajat eivät olleet samaa mieltä; Polttava Kysymys -kampanjan koordinaattori Meri Pukarinen toi esille, että 20% tavoitteen sijaan tulisi ilmastotieteen linjausten mukaisesti pyrkiä lähemmäs 40%:a vuoteen 2020 mennessä. EU:n haluttiin myös toimivan malliesimerkkinä muille.

Ilmastokysymyksessä puhutti myös vastuunjako EU:n ilmastopaketissa. Lehtomäki esitti, että hänen mielestään suurempi osa päästövähennyksistä pitäisi tehdä kotimaisin toimin, eikä ulkoistettava tätä ulkomaille. Tästä järjestöjen edustajat olivatkin samaa mieltä, mutta huomauttivat, että kehitysmaat tarvitsevat myös tukea puhtaan kehityksen takaamiseksi. Teollisuusmaiden osalta kysymyksiä herättivät myös ilmaiset päästöoikeudet, joita järjestöt eivät pitäneet toivottavina. Ministerin mukaan ilmaisia oikeuksia jaettaisiin ainakin jossain määrin yrityksen käyttämän teknologian puhtauden mukaan, mikä kannustaisi ympäristöystävällisen tuotantotavan kehittämiseen. Ilmaiset päästöoikeudet tosin vähentäisivät huutokauppatulojen merkitystä.

Meri Pukarinen välitti lisäksi terveisinä Poznanista, etteivät ympäristöjärjestöt - edes virallisessa delegaatiossa olevat - pääse mukaan delegaation aamukokouksiin. Lehtomäki oli uutisesta tyrmistynyt ja sanoi olevansa yhteydessä Poznaniin. Pikanttina yksityiskohtana Lehtomäen kommentti: "Kyllähän delegaatio on pyritty muodostamaan niin, että sen kanssa voi seurustella." Tällä kertaa delegaatiossa mukana oli SLL. Kauniista osallistamispuheista huolimatta käytännössä on ilmennyt kuitenkin harmillisia puutteita.

Lisäksi Meri pyysi vielä Lehtomäkeä välittämään pääministerille terveisiä, että vastuunjakodirektiivissä CDM-hankkein tehtävien päästövähennysten määrää tulee laskea ja aidosti valtaosa vähennyksistä tulee tehdä kotimaassa.

Ilmaston yhteydessä keskusteltiin myös metsistä. Ministeri oli vahvasti sitä mieltä, ettei pitäisi olla mahdollista ensin hakata metsää kokonaan ja sen jälkeen uudelleenistuttaa, jolloin tästä voisi saada päästöoikeuksia. Järjestöjen edustajat olivat samaa mieltä, ja esittivät, että nykyisten metsien suojelemisen pitäisi olla ensisijaisessa asemassa. Kritiikkiä annettiinkin Metso-hankkeelle. Metsänomistajia on samaan aikaa kehotettu hakkaamaan että suojelemaan metsiään enemmän. Järjestöt toivoivat, että ilmastotyötä ja siihen liittyviä metsäkysymyksiä tarkasteltaisiin entistä enemmän yhteydessä biodiversiteettiongelmien kanssa.

Moni muukin ajankohtainen ympäristökysymys sai tunnin kestäneen tilaisuuden aikana maininnan. Ministeri toi esille mahdollisuuden metsästää liikenneuhaksi tulleita hirviä luonnonsuojelualueilla sekä Pallaksen tilanteen, josta parhaillaan tehdään tarkempaa ympäristövaikutusten arviointia. Kummatkaan hankkeet eivät saaneet järjestöiltä kannatusta. Maatalouden ympäristötukien parempi fokusoiminen ja haitallisten alueiden poistaminen viljelykäytöstä sen sijaan saivat edustajilta kiitosta hyvinä avauksina. Kovin pikaista muutosta tilanteeseen ei kuitenkaan voi odottaa, sillä kuten ministeri huomautti, tukien perusteita ei ole mahdollista muuttaa kesken tukikauden. Valmisteluita kuitenkin tehdään, jotta seuraavilla tukikausilla olisi mahdollista ottaa entistä suurempia edistysaskeleita ympäristötuen paremman ohjaavuuden kannalta. Lyhyitä kommentteja lausuttiin myös merentutkimuskeskuksen ja uhanalaisten lajien, kuten kuukkelin nykytilasta, sekä Suomelahden läpi kulkevasta suunnitteilla olevasta kaasuputkesta.

Tilaisuuden päätteeksi ministeri Lehtomäki kiitteli järjestöjä kommenteista ja toivoi, että keskustelu ja tapaamiset jatkuisivat tulevaisuudessakin joistakin erimielisyyksistä huolimatta. Terveisemme luvattiin tuolloin viedä eteenpäin Poznaniin.