Pari päivää vanhan Aamulehden uutisen kommentit herättivät taas mielessä vanhan ärsyyntymisen aiheen, nimittäin joidenkin piiloasenteen eri ryhmien "ansaitusta paikasta" yhteiskunnassa. Taustaksi tähän siis mainittakoon, että TOASkin pääsee nyt sijoittumaan keskustaan ja sen tuntumaan aiempaa paremmin tonttien hinnan laskiessa ja rakennusliikkeiden tehdessä rakennuttajalle mielekkäämpiä tarjouksia.
Markkinatilanteen hyödyntäminen opiskelijoiden (ja rakennusliikkeiden siinä samalla) eduksi ei nyt kuitenkaan kelpaa kaikille. Opiskelijat kun eivät "ole ansainneet" keskusta-asumista, toisin kun kunnon ihmiset jotka ovat säästäneet elämänsä aikana satoja tuhansia euroja keskusta-asumiseen. Tämän elämyksen sitten etuuksilla elävät opiskelijat tulevat pilaamaan ja metelöimään heidän seuduilleen "jotka ovat siitä maksaneet". Kritiikkiä ei toki muuta se, että opiskelija saa saman verran opintotuen asumislisää, mikäli vuokra nousee hieman 200 euron yli.
Joka tapauksessa asian kritiikissä huvittavaa ovat oikeastaan suomalaisen porvarillisuuden kaksi puolta, jotka vääntävät kättä. Toisaalla on TOAS, joka vapaiden markkinoiden tilannetta hyödyntäessään suuntaa pääomiaan omien asiakkaidensa kysynnän mukaan. Tuollaisen markkinaehtoisuuden (ja vieläpä sen tukiessa rakennusliikkeiden osakkeenomistajia) luulisi lämmittävän kenen tahansa kapitalistin sydäntä. Toisaalla on taas sitten Tampellan kovan rahan omistusasuja, joka on luonnollisesti tehnyt joko sosiaalisen arvonnousun (sykähdyttävää) tai perityn rahan (kunnioitettavaa) avulla oman asumisvalintansa Tampereen kalleimmille alueille. Ja sitten se arvokas valinta vain riistetään pois mahdollistamalla ties minkälaisista sosiaalisista luokista tulevia opiskeljoita.
Olen joskus miettinyt, miten Suomen ainoan porvaripuolueen Kokoomuksen keskuudessa näitä asioita mietitään. Miten rintamalinjat asettuvat silloin kun joskus ironisestikin vastakkain asettuvat markkinoiden järkevä toiminta (tai vaihtoehtoisesti markkinoiden ulkoisvaikutukset) ja ilmeisten kannattajien asenteet. Tässä kannattaa kuitenkin muistaa, että ainakaan elinkeinoelämän asenteet eivät ole aina puhtaan tai pyyteettömän markkinahenkisiä. Tämä näkyy jo yksin siinäkin, että EK:n ja Suomen Yrittäjien edut käyvät melko usein hieman ristiin, eikä SY:n porukoita työmarkkinaosapuolena oteta vieläkään täysin vakavasti. Tämä on jotenkin yllättävää, sillä jos markkinoiden haluttaisiin toimivan samoin kaikille ja vielä mahdollisimman vapaina, luulisi myös neuvotteluvaateiden olevan melko yhtenäisiä.
Todellisuudessahan aina löytyy Sukareita, ja menneisyydessä nyt vaikka Waldeneita, jotka kannattavat markkinoiden vapautta ja ohjautuvuutta aina niin kauan kuin ne palvelevat omaa etua. Jos taas eivät toimi, niin silloin kaikki keinot maakuntakaavojen muuttamisesta puolitehottomiin devalvaatioihin ovat yleensä olleet sallittuja. Sen jos minkä luulisi käyvän ainakin ideologisten talousmiesten, ja monien kokoomuslaisten, luonnon päälle. Ja onhan se käynytkin, jos yhtään vaikka Vapaavuoren viime aikojen toimintaa on seuraillut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti