Viime aikoina monien mieliä on askarruttanut SATA-komitean vaisu mietintö ja siihen kuinka komitean mietinnöllä pyyhittiin pöytää. En itsekään vain voi käsittää sitä työmarkkinajärjestöjen sosiaalitupoa, joka on ehkä kärkevin osoitus perinteisen ay-liikkeen päämääristä ja solidaarisuuden puutteesta. Hetken aikaa nimittäin ehti jo näyttää siltä, että muidenkin kuin ansiosidonnaisten etuuksien piirissä voitaisiin parantaa. Mutta siinä vaiheessa varmaan Hakaniemessä ja Etelärannassa alkoivat hälytyskellot soimaan ja teollisten alojen miehet löytää toisiaan.
Tällä hetkellä viesti on karu ja selvä: jos olet lomautusuhan alla oleva 55-vuotias metalli-, paperi- tai valkokaulusmies niin voit odottaa että joku pitää puoliasi silloin kun menee vähän heikomminkin. Jos taas olet vaikkapa nuori, pätkätöissä vaikkapa hedelmällisyyden takia oleva nainen, vajaakuntoinen tai muuten vain tehnyt jotain muuta kuin pitkän työuran niin asemaasi ei ole tulossa kauheasti parannusta.
Ajatus sosiaaliturvan ansaitsemisesta tuntuu monista luonnollisesti epäoikeudenmukaiselta, ja niin minustakin. Vieläpä voi ihmetellä, että jos jotain muuta edes tavoitellaan, niin isojen poikien poliittinen tahto loppuu siihen paikkaan. En millään jaksaisi uskoa tulevien 11 kuukauden muutosvoimaan tässä tilanteessa, näillä eväillä, mutta vaihtoehtojen puutteessa se nyt kuitenkin on vain pakko.
1 kommentti:
Odekin oli pettynyt: http://www.soininvaara.fi/2009/01/27/olen-pettynyt-sata-komitean-mietintoon/. Oden haastattelu juuri ilmestyneessä Voimassa (1/2009) muistutti pitkään pidätellyt oksennuksen lentoa. ;) http://www.voima.fi/
Lähetä kommentti