maanantai 11. lokakuuta 2010

Kiinnostavan ja tärkeän ristiriidat

Aina välillä tulee tunne, että poliittinen keskustelu on Suomessa todella ahtaalla. Joskus se näkyy lähinnä heittelevänä murahteluna tai sitten vain varman päälle tehtynä uutisointina asioista, joiden merkitys on ehkä kuitenkin kovempi symbolisella kuin konkreettisella tasolla.

Kuvaavaa tästä oli uutisointi puoluevaltuuskunnasta Nokialla, jossa päätettiin niin kielipoliittisesta linjapaperista kuin elinkeinopoliittisesta ohjelmastakin. Kielipoliittisen paperin keskustelun ja äänestyksen ajan televisiokamerat olivat paikalla, ja toimittajat tekivät suorastaan yksityiskohtaista uutisointia äänestyksistä lähtien, kun taas elinkeinopolitiikka ohitettiin aika kepein sivulausein. Se on jotenkin surullista, eikä vain siksi että olin itse elinkeinopoliittisessa työryhmässä mukana.

Kieliasiat menevät ihmisten identiteetteihin, ja ovat jo itseisarvoisesti tärkeitä, mutta uskaltaisin silti väittää elinkeinopolitiikkaa aihelueena merkittävämmäksi niin tulevissa vaaleissa kuin ihmisten arkielämässä muutenkin. Elinkeinopoliittiset linjaukset myös mahdollistavat sen, että meillä ylipäätään on varaa kiistellä siitä, mitä palveluita tulee kuinkakin monella kielellä tarjota.

Palvelutalouden nousu, tietoyhteiskunta (piraattiasioita lukuunottamatta), innovaatiopolitiikka ja aluepolitiikka (ehkä maataloutta lukuunottamatta) eivät vain kovin helposti aukea pelkillä mutuilureflekseillä, ja jo se tekee uutisesta vähän vieraannuttavan. Tämä on nykyisessä informaatiotulvassa ihan ymmärrettävääkin.

Jonkun kuitenkin toivoisi lukevan ihan ohjelmiakin ja niiden sisältöjäkin. Melkeinpä huvittavaa oli lukea perjantaina Niemeläisen kolumni Vihreästä langasta. Puolueelta vaadittiin "vastauksia ... elinkeinopolitiikan, työllisyyden ja talouden polttaviin kysymyksiin. Onko tavoitteena täystyöllisyys, vai muutetaanko sosiaaliturva kansalaispalkaksi?" Näihin, ja moniin muihin löytyy melkeinpä suoraan kirjoitetut vastaukset uudesta elinkeinopoliittisesta ohjelmasta. Sääli, että oli mennyt Niemeläiseltä ohi, on nimittäin tuhti 25 sivun paketti.


PS. Ja juuri kun tämän pääsin kirjoittamaan, niin eikös jonkinlainen toivonpilkahduskin tullut puskista.

Ei kommentteja: