Tällä viikolla julkisuudessa on keskusteltu varusmiespalveluksen lyhentämisestä. Osa singotuista argumenteista ovat argumentteja, jotka ovat toistuneet varusmiespalveluksesta ja asevelvollisuudesta käydyssä keskustelussa useasti, mutta toistonkin uhalla käyn niitä taas läpi, ja kerron, miksi ne ovat väärässä.
"Nykyinen pullamössösukupolvi tarvitsee lisää liikuntaa, siksi palvelusaikaa ei saa lyhentää."
Jos on kyse liikunnanpuutteesta, on varusmiespalvelus siihen kallis, kankea ja ankea keino. Liikuntaa pitäisi sitä paitsi harrastaa muulloinkin kuin parikymppisenä. Ja miten nuorten naisten liikunta sitten järjestettäisiin? Järkevämpää olisi lisätä koulujen liikuntatunteja, hyviä, halpoja ja erilaisille ihmisille sopivia harrastusmahdollisuuksia sekä sujuvoittaa liikennejärjestelyjä niin, että ihmiset kulkisivat töihin omilla lihaksillaan.
"Pojista ei tule miehiä ilman armeijaa, eli lyhyempi armeija-aika tekee heistä vähemmän miehiä."
On taas monia muita halvempia ja inhimillisempiä, vähemmän muuta elämää haittaavia keinoja, jos ollaan todella huolissaan nuorten aikuistumisesta. Ja taas unohdetaan nuoret naiset. Miksei ehdoteta nuorten aikuistumisleirejä, riparin ja protun jatkokursseja? Olisiko myös niin, että ihmiset kasvavat pikku hiljaa muiden instituutioiden avulla aikuiseksi, ilman ahdistavaa koulimislaitosta? Ja voisiko maailma olla parempi paikka, jos puolta aikuisväestöä ei olisi opetettu kritiikittä tottelemaan käskyjä ja valmistautumaan tappamiseen?
"On epäkunnioittavaa sotiemme veteraaneja kohtaan lyhentää palvelusaikaa."
Minusta on epäkunnioittavaa laittaa sanoja suuhun epäyhtenäiselle ihmisjoukolle, joista osa ei edes ole enää täällä kertomassa, mitä mieltä he oikeasti ovat. Veteraaneja voidaan kunnioittaa monilla tavoin, joista yksi parhaimpia on mielestäni historiaan tutustuminen ja siitä oppiminen.
"Uskottava puolustus menetetään."
Mikä uskottava puolustus? Jos jokin taho päättäisi nyt hyökätä Suomeen, olisi aika ottaa esiin valkoinen lippu, kartta ja vaelluskengät ja ottaa suunnaksi Ruotsin raja.
"Miksei valtio halua turvata kansalaisiaan?"
Edelliseen viitaten tällaisia kysymyksiä sopisi esittää esimerkiksi poliisien määrärahoista tai öljytuhotorjunnan suunnitelmista puhuttaessa.
Tässä oli huonoimpien argumenttien kärkikaartia, osa liittyy varusmiespalvelukseen yleensä, toiset enemmän yleiseen asevelvollisuuteen. Muitakin toki löytyy, kun vaan jaksaa listata.
Henkilökohtaisesti olen tässä keskustelussa pohtinut muun muassa sitä, auttaisiko palvelusajan lyhentäminen opiskelujen sujuvuutta vai katkaisisiko se yhtä lailla opinnot kuin kuuden kuukauden palvelus? Pitäisikö siis kuitenkin siirtyä jonkinlaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvaan malliin, jossa sekä naiset ja miehet ovat samalla viivalla? Lyhennys on toki siinä mielessä hyvä, että nuorille miehille on jatkossa tiedossa vähemmän turhaa ankeutta ja ehkä neljä kuukautta on joillekin helpompi sijoittaa aikatauluihin kuin kuusi kuukautta.
Selvintä asiassa on, että siviilipalvelus pitäisi yhtä lailla lyhentää neljään kuukauteen ja palveluksesta kokonaan kieltäytyviä ei pitäisi enää häpeällisesti rangaista vankeudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti