keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Rakennussuojelu: Kuka määrää vanhuksen arvon?


Kannanotto: Rakennussuojelu

Tampereen surullisen kuuluisa historia vanhojen rakennustemme säilyttämisen vähättelystä toistaa jälleen itseään jos suunnitelma Tavara-aseman purkamisesta toteutuu.
Moni tamperelainen muistaa kuinka täpärällä oli Kauppahallin virastotalon pelastuminen purku-uhan alta elokuussa 1981. Tuolloin parinkymmenen nuoren aktivistin joukko paisui parinsadan suojelijan kansanliikkeeksi ja adresseihin kerättiin jopa 17 000 nimeä. Tapaus jätti jäljen historian kirjoihin ja varmasti jokainen kauppahallissa asioiva kiittää suojelijoita ja aktivistien määrätietoisuudesta nyt.

Muuan vanha Tavara-asema sijaitsee uuden Scandic-hotellin kupeessa Tammelan puolella rataa. Tänä päivänä se on vaatimaton ja siipeensä saaneen näköinen. Siksikö enemmistön päättäjistä on niin vaikea nähdä sen todellista arvoa? Nimittäin arvokas se on.
Asemarakennus on näet suomalaisen arkkitehdin, Bruno Ferdinand Granholmin (14. toukokuuta 1857 – 29. syyskuuta 1930) aikaansaannos, joka toimi vuosina 1892–1926 Rautatiehallituksen pääarkkitehtina. Hän on suunnitellut satoja rakennuksia Suomessa, muun muassa Helsingin ja Tampereen makasiinit. Tekee pahaa todeta että näistä suurinosa on purettu.

Nyt 106 vuotta myöhemmin kansallisromantiikasta ei paljoa ole jäljellä koska rakennukset ovat olleet oman onnensa nojassa ja aika on tehnyt sen mitä meille kaikille. Se on kaikkea muuta kuin syy pistää yksikään rakennuksista matalaksi. On sanomattakin selvää että Tavara-asema, Morkku ja Lompanlinna pitävät sisällään merkittävän osan kaupungin historiaa.
Tavara-asema juurtuu lähtemättömästi toisen maailmansodan alkujuurille. Rakennuksessa mm. säilytettiin sisällisodan aikaan punavankeja. Todisteet historian juuriltä näkee  aaltopeltiseinien luodinrei´istä, jotka ovat syntyneet vuoden 1918 taistelujen yhteydessä.

Yli 40 vuotta sitten perustettiin yhdistys suojelemaan virastotaloa: Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys eli Pirperpol. Facebookissa syntyneen kansanliikkeen perusteella vastaavaa liikehdintää on näkyvissä Tavara-aseman puolesta. Ryhmässä on yli 800 jäsentä ja määrä nousee. Puolustajat ovat määrätietoisia syystäkin ja jopa purkamisen puolesta äänestäneiden lautakunnan jäsenten suunnalta on kehoitettu vasta-argumenttien ja mielipiteiden esittämiseen kaavan tullessa kommentointiin.

Rakennussuojelun menestyksellinen hoitaminen vaatii aktiivisen julkisen keskustelun ja yleisen mielipiteen herättämisen lisäksi puuttumista asiaan pitkäjänteisesti. Otollisin vaihe on usein asemakaavan laatiminen, mikä merkitsee, että kaavojen nähtävillä oloa tulisi seurata säännöllisesti.

MIKSI SITTEN SUOJELLA TALOVANHUKSIA?

Jokainen vanha rakennus ja ympäristö on uniikki yksilö tai kokonaisuus. Säilyttämistä puoltavat kolme arvoluokkaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota erikseen, jottei mikään osa-alue unohtuisi.

Rakennussuojelukiistassa on esitettävä, miksi jokin rakennus, miljöö tmv. halutaan säilyttää.

Jokaisesta arvosta on selvittävä, ovatko ne paikkakunnan näkökulmasta tärkeitä tai mahdollisesti valtakunnallisestikin merkittäviä.

Käyttöarvot
Tavara-aseman tapauksessa on päättäjien taholta kyseenalaistettu löytyykö todellista käyttöä rakennukselle, joka puristuu tien ja ratapihan väliin. Paitsi ettei virkamiesten harteilla tarvitse olla valta päättää käyttötarkoitusta, löytyy lukemattomia ideoita ihan tavallisilta kuolevaisiltakin: Tammelan kauppahalli ravintoloineen ja terasseineen, Työväenmuseo Werstaan tyylinen näyttely- ja myyntitila, bändikämpät, muuntojoustava luova tila jossa eri asiantuntijaorganisaatiot voivat järjestää työpajoja…Tosiasiassa Tavara-asema sijaitsee ehkä kaupungin otollisimmalla paikalla. Maantieteellisesti keskellä, esimerkiksi nopeat yhteydet Jyväskylään, Poriin, Turkuun ja Helsinkiin ja ohikulkumatkojen solmupaikassa. Tamperelaisille taas keskustaa lähempänä kokoajan kasvavaa Tammelaa ja Kalevaa sekä yliopistoa ja Hämeenkadun itäpäätä.
”Jos on osoitettavissa, että vanha rakennus on edelleen käyttökelpoinen joko alkuperäisessä tarkoituksessaan tai jossakin uudessa tehtävässä, se on vahva suojelua puoltava argumentti. On tuhlausta hävittää tarpeellinen rakennus.”

Historialliset arvot
Tavara-aseman historiallisesta ja
Jos kohde on rakennettu johonkin erityiseen tehtävään, jos sen mukana säilyy muisto jonkun henkilön, yhteisön, paikkakunnan tai peräti valtakunnan historian kannalta merkittävästä asiasta, voidaan korostaa kohteen historiallisia arvoja. ”Jokainen rakennus on aina paras näköismuotokuva siitä asiasta, jota palvelemaan se on rakennettu”.
Tavara-asemaan Morkun ja Lompanlinnan kanssa kulminoituu todellisen tamperelaisen työn arvostus. Rautatielaitos osoitti korkeaa statusta tarjoamallaan työntekijöilleen työsuhdeasunnot, terveyspalvelut ja mahdollisuuden viettää vapaa-aikaa seuratalolla kulttuurin ja viihteen parissa; tanssittiin, musisoitiin ja käytössä oli kirjasto.

”Vanhassa ympäristössä ja rakennuksessa on usein monia rakennusvaiheita, jotka jokainen kertovat omasta historiallisesta syntyhetkestään. Historiallisissa ympäristökokonaisuuksissa tällainen on jopa tavallisempaa kuin se, että kaikki arvokkuus olisi kotoisin yhdeltä ajanjaksolta. Tällöin on syytä korostaa kohteen kerrostuneisuutta.”

"yksi tiilistä tehty varasto puretaan, koska se on tiellä ja siitä on haittaa ihmisille, heidän turvallisuudelleen ja liikenteelle"

”Ei tuosta ole yli 100 vuoteen mitään haittaa ollut kenellekään, vaan autoilijoiden ja autoillaan ajavien päättäjien röyhkeä asenne tuhoaa viimeisenkin vanhan kivitalon itäisestä keskustasta. Kerrassaan pöyristyttävää, kun tiedetään kuinka paljon Tampereen historiaa on lanattu autojen ja laatikkotalojen tieltä pois. Hävetkää päättäjät!

Mikä tällainen kaupunki oikein on, joka ei arvosta edes omaa historiaansa? Täysi nolla.”(anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla)

Esteettiset arvot eli kauneusarvot
Näkemykseni ja raaka totuus on että nykyään ei osata Suomessa rakentaa kaunista. Ei sitten millään. Lisäksi tunnelma vanhoissa rakennuksissa on veitsellä leikattavissa; sitä ei pysty jälleenluoda uudelleen. Jollet tiedä mistä puhun, käy Telakalla nauttimassa lasillinen.

Eri aikakaudet rakentavat sitä minkä kulloinkin kokevat esteettiseksi. Tämä voi johtaa ongelmallisiin suojelukiistoihin jos myöhempi sukupolvi kokee rumaksi edellisen ikäpolven rakennusihanteen. Nykyään, kauneuskysymykset kytkeytyvät nopealla sykkeellä kaupallisuuteen, joka korostaa vanhan aikakauden säilyttämisen tärkeyttä. Vaatimattomatkin aikansa mestareiden aikaansaannokset on syytä muistaa ja perustella arvoa sillä kokonaisuudella, jonka osia ne viime kädessä ovat.

Kaikissa rakennussuojelua puoltavissa perusteluissa on korostettava sitä, että myöhemmin tehty kopio ei koskaan korvaa alkuperäistä. Rakennustaiteessa kaikki arvot on rakennusvaiheessa kiinteästi sidottu niihin materiaaleihin ja siihen tekniikkaan, joilla rakennus alunperin on pystytetty. Aitous on arvo, jota ei voida liikaa korostaa. Kopiot ovat vain korvikkeita, lavasteita tai kulisseja, tehtiinpä ne kuinka somasti tahansa.

”Historia ja tunnelma kuolee tavara-aseman tuhoamisen takia. Lisäksi matalaa ja helkutin rumaa laatikkoa näyttää taas tulevan. Ihan kuin jostain tulitikuista kasattu nuo talot.
Mikä ihme siinä on, että nykyarkkitehdit ovat täysiä nollia? Voi kun saataisiin jostain uusi Strömmer, Lönn tai Federley tekemään sitä arkkitehtuuria mitä ihmiset kaipaa.
Mitä tuollaisen laatikkotalon suunnittelu vaatii? Ei mitään muuta kuin suoria viivoja ja Autocadin.
Katuun koukkaus, jotta tavara-asema säilyy ja talot täysin uusiksi! Nyt uudella YLA:lla on paikka panna jauhot kelvottomien suunnittelijoiden kurkkuun.” (anonyymi kirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla.)

Tamperelainen uutisoi vain hetki sitten kaupungin voittaneen vuoden pyöräilykunta 2013 –tittelin. Asia herätti hämmennystä ja huvitusta. Ovathan pyöräilijät liikenteenkäyttäjien pohjasakkaa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen pyöräily Tampereella on kuitenkin lisääntynyt yli 50 %lla ja pyöräilyn infraa on kehitetty merkittävillä panostuksilla. Pyöräteitä ja –parkkeja on lisätty autoilun tieltä.
” Tampere ei aio palkinnon saatuaankaan jäädä lepäämään laakereilleen tässä asiassa. Uusi pormestariohjelma linjaa, että tavoittelemme viiden prosenttityksikön kasvua joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkutapaosuuteen.” Kertoo yhdyskuntapalveluiden apulaispormestari Pekka Salmi.
Mieltä ylentäviä sanoja mutta tuleeko Tavara-aseman tapauksesta se käänteentekevä merkkipaalu? Sillä autoilun edistämisestähän tässä on kyse. Kun jonkun on aina väistyttävä ja voimasuhteet huomioidaan, on otsikko ”autot voittavat” aivan oikeassa.

Tiivistettynä siis Tavara-aseman purusta äänestettiin 3.4.2013 Yhdyskuntapalveluiden lautakunnassa. Äänet jakautuivat 7-3, joista enemmistö eli Ahonen Reeta (Kok.), Höyssä Matti (kok.), Strömberg Hannele (Kok.), Pekka Salmi (SDP), Jokinen Tarja (SDP.), Tervo Anne (SDP) ja
Rantaviita-Tiainen Anna-Kaarina (Keskusta) äänestivät purkamisen puolesta ja palautusta käsittelyyn eli purkamista vastaan Raevaara Aarne (ps.), Suoniemi Juhana (vihr.) ja Hyötynen Kalle (vas.).
”Eihän tässä ole mitään järkeä! Minne se toinen suunnitelma katosi? Toisessa suunnitelmassa oli sentään jonkinmoinen tolkku, kun tämä "valittu" suunnitelma raiskaa alueen suorastaan väkisin. Ja älkää nyt sitä alueen helmeä purkako! Nyt kyllä sattuu päähän...” (anonyymikirjoittaja Tamperelaisen nettisivuilla).


Ennen 1890-lukua rakennettuja taloja ei ole paljonkaan enää jäljellä. Ne ovat purettu uudempien rakennusten tieltä. Ennen tunnusomaisia puisia työläiskortteleita ei ole jätetty kaupungin katukuvaan. Verkatehdas, Finlaysonin vanha värjäämö, ”pulla-Helinin” talo, Holmin talo, Huberin talo, viimeisimpänä makasiinit….Stoppi tälle listalle! Virheitä on tehty historiassa mutta niistä on lupa, ja syytäkin, oppia.


Yleisötilaisuus:
RATAPIHANKATU, pohjoisosa
Ratapihankadun pohjoisosan (Itsenäisyydenkatu-Ainonkatu) asemakaavan
nro 8330 ehdotusvaiheen ja Tammelan alueen muiden suunnitelmien
yleisötilaisuus pidetään torstaina 18.4.2013 klo 18.00.
Paikka: Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13, Wivi Lönn -sali 4.krs.
Lähteet:


Ei kommentteja: