Kuten toveri Allan kirjoitti, Helsingissä on saatu kina aikaiseksi siitä, kuka määrää yleisen puiston käytöstä. Asiassa on vivahteita yleiseen "mutta minähän maksan"-ajatteluun, jolla oikuttelevat keski-ikäistyvät kantakaupunkilaiset haluavat tällä kertaa lavastaa itselleen todellisuudesta vieraantuneen pussikaljoitteluesityksen.
Kaupungin omistamien puistojen onkin säilyttävä vapaina kaikkina aikoina, jolloin esimerkiksi suosittuina ajankohtina tai kesän parhaimpinä päivinä oikeus virkistykseen ei riipu maksukyvystä. Pystyn niin helposti kuvittelemaan vaikkapa kotoisan Sorsapuiston rinteet vallattuina Tammerfestin aikoihin, jolloin kaupungista muutenkin monet kulmat muuttuvat maksullisiksi. Veikkaanpa, että vuokramahdollisuuden myötä myös muut kuin perinteiset hyvät puistopäivät vallattaisiin maksulliseksi. Esimerkiksi "cityjuhannusta" viettävät seurueet voisivat pian tehdä reaalisen laskelman mökkivarauksen ja julkisen tilan vuokraamisen välillä, jolloin köyhempien kansanosien kesänviettomahdollisuudet rajautuisivat entisestään.
Siitä olen toki samaa mieltä, että bajamajoja on saatava lisää, ja niiden rahoitukseen kaupunki voisi keksiä joustavampia tapoja. Näiden lisäksi myös pysyvämmät yleiset wc-ratkaisut olisivat suotavia, kovasta hinnastaan huolimatta. Ensiapuna itse lähtisin lähestymään asiaa ennemmin vaikka mainosrahoitteisuuden kautta, kuin maksullisuuden ulottamiseen niillekin alueille, jotka vielä ovat maksukyvystä riippumattomia. Ymmärtäisin myös sen, että osa bajamajoista toimisi ns. Dublinin citypyöräperiaatteella, jossa käyttäjän tulisi vilauttaa luottokorttiaan henkilötietojen saamiseksi, tällöin ainakin kynnys vandalismiin pienenisi. Nämä vain esimerkkeinä ratkaisuista, jotka eivät suoraan sortaisi köyhiä kansalaisia.
PS. Kysymys on poliittisesti herkullinen, sillä se keskittyy julkisen tilan ja omaisuuden hallintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti