torstai 2. kesäkuuta 2011

Hallitusneuvotteluista

It is rather for us to be here dedicated to the great task remaining before us—that from these honored dead we take increased devotion to that cause for which they gave the last full measure of devotion—that we here highly resolve that these dead shall not have died in vain—that this nation, under God, shall have a new birth of freedom—and that government of the people, by the people, for the people, shall not perish from the earth.


Lincolnin Gettysburgin puhe vei noin 267 sanaa. Puheen pääasiallinen tarkoitus oli saada vakuutettua pohjoisvaltiolaiset sotapolitiikan taakse ja samalla Lincolnin uudelleenvalinnasta. Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa puheeseen on vedottu kautta aikojen kuitenkin laajemmin, liittyen lähinnä hallituksen rooliin ja vastuuseen.

Suomen hallitusneuvottelut jäivät sitten vähintään neljän päivän katkolle eilen, mikä helpottaa taas omien päivienikin suunnittelua ainakin väliaikaisesti. En lähde itse spekuloimaan sillä mikä pohja nyt tulisi kyseeseen. Tämä ennen kaikkea siksi, että mullistuksissa ennustaminen on mahdotonta (kuten Benjamin Disraeli aikanaan totesi) ja osin siksi että prosessia ei oikeasti hallitse juuri kukaan.

Tässä karenssiaikana kuitenkin toivoisi, että demarit, vassarit ja kokoomus vielä kerran miettisivät, että mitä tässä voidaan menettää. Kaikilla puolueilla on tietenkin kynnyskysymyksensä, jotka saattavat kariuttaa asiat vielä myöhemmin, mutta niiiden ulkopuolellakin on politiikkaa ja hyviä juttuja joissa voitaisiin saavuttaa ihan yhteiskunnan perustaa parantavia asioita: ensimmäisenä tulee mieleen kunnat, maatalous ja maanpuolustus, joita on mahdollista muuttaa vain silloin kuin keskusta tai nykyään myöskään persut eivät ole sähläämässä. Merkittäviä ratkaisuja lieneekin helpompi saavuttaa asioista, jotka eivät ole neuvottelijoiden intohimojen ytimessä: järjelle jää tilansa potentiaalisesti elämänmittaisten haaveiden sivussa.

Lisäksi tarvitsemme ihan oikeasti hallituksen, joka pystyy tekemään toisaalta ihan yhteiskunnan kokonaisedun huomioonottavia rakenteellisia uudistuksia ja samalla vielä pikaisia päätöksiä liittyen vaikka EU:hun. Vähän sellaista henkeä, jota Lincoln rummutti, mutta joka on Suomessa pienintä yhteistä nimittäjää hakevissa eturyhmähallituksissa unohtunut. En yleisesti ottaen kauheasti innostu "kansasta" käsitteenä, mutta jotenkin fiilistelen kansan etuna nyt hallitusta jossa puolueet saisivat sen verran omia lempijuttujaan läpi että mustaapekkaa ei tarvitsisi jaella kellekään (vrt. viime hallitus). Samalla vähemmän intohimoja aiheuttavat laajemmat linjat saataisiin ajettua läpi.

Se vain jää nähtäväksi, onko sellaista edes saavutettavissa. Neuvotteluja tähän asti käynyt hallituspohja olisi mielestäni tähän mahdollinen (olettaen että eräät ankeuttajat jätettäisiin paitsioon), keskustan kanssa uudistukset eivät toimisi ja kaikissa persukombinaatioissa muutoksia tulisi, mutta ikävä kyllä väärään suuntaan. Samalla kaikki tämä edellyttäisi jonkinlaista konsensusyhteiskunnan heivaamista, jonka kuolinkouristukset varmaan osaltaan ovat kipeilyä aiheuttamassa kaikkialla, missä vanhat eturyhmätyypit ovat säätämässä.

PS. Valtapoliittisesti tiedostan, että vihreitä on edelleen ehkä vähän hölmöä haikailla hallitukseen: ehdottomat vaatimukset ja poliittisen akselin uudelleenmäärittely on helpompaa oppositiossa. Lisäksi euro on lahoamassa, ja EU:hun positiivisesti suhtautuvan puolueen on helpompi huudella asiaan liittyviä toimintaohjeita oppositiosta. Mutta kuten Rahm Emmanuelkin sanoi: "A serious crisis is a shameful thing to waste". Tilanne vain pitäisi hyödyntää Rahmia tai esimiestään Obamaa paremmin.

Ei kommentteja: