lauantai 16. elokuuta 2008

Keskiviikosta ja aatteensa myymisen alhaisesta taidosta

Keskiviikkona pidettiin hieno tilaisuus kulttuuripiirin merkeissä, viisi ihmistä kertomassa heille tärkeistä kirjoista. Yksi kerrallaan jokainen sai puhua suoraan sydämestä ja kaikki muut kuuntelivat tarkkana ja esittivät kysymyksiä. Mahtavaa! Fiilis tilaisuuden jälkeen oli hieno. Tällaisen jälkeen jaksaa taas uskoa politiikkaan ja sen mahdollisuuksiin. Kiitos kaikille mukana olleille, olen niin innoissani, että tekisi mieli päästä triathlonille!


Todellakin, on olemassa hetkiä, jolloin tunnen itseni Alexander Stubbiksi kaikessa innostuneisuudessani. Tilaisuudessa käytiin läpi rakkaita aatteita ja ajatuksia, meitä herättäneitä ja muuttaneita teoksia. Jokainen sai puhua rauhassa ja jokaista kuunneltiin. Innostus herätti kuitenkin aiheellisen otsarypyn siitä, miksi poliittisessa toiminnassa ei ole aina näin vekkuli
meininki.


Antti Nylén on ilmaissut kaunopuheisuudellaan: ”Poliitikot ovat paskatyön tekijöitä, ja sellaisina pyhiä. He joutuvat tunkemaan kätensä niin syvälle paskaan, etten minä kestäisi sitä.” Meidän sukupolvellamme ei ole verta käsissään, vaan paskaa olkapäihin saakka. Emme ikinä vetoa siihen, mikä meidän mielestämme on oikeudenmukaista, vaan siihen, mikä äänestäjien eli kansan mielestä on.


Kaltaistemme nuorisopoliitikkojen kädet ovat paskassa lähes kaiken aikaa. Me käymme läpi sanavalintoja teksteihin, joita vain harva lukee. Me mietimme, mitä muut puolueet sanovat jostain asiasta ja mietimme sen jälkeen, mitä me sanomme siitä. Puurramme demokratian kaikkinäkevän silmän alla yrittäen vakuuttaa yleisöämme.


Keskiviikkona ei ollut näin. Emme yrittäneet myydä mitään, emme vakuuttaa ketään. En miettinyt, millaisella retoriikalla saisin paikallaolijat vakuuttumaan Francis Fukuyaman tarkkanäköisyydestä historian tulkitsijana. Silloin, kun ei välitä, mihin muut uskovat, usko on riittävä.


Ongelma onkin siinä, että yritämme saada kaikki muut uskomaan siihen, mihin me uskomme pelkillä sanoilla. Ei ole uskoa ilman uhrausta ja vain tekoihin voi liittyä uhraus, ainakin meillä vapaan sanan maassa, jossa puhe kieltämättä on halpaa. Kun aikamme yleisin uhraus on arvoton raha reilun kaupan banaaneille, ei tarvitse ihmetellä sitä, miksei poliittiseen vaikuttamiseen uskota. Todellakin, on olemassa hetkiä, jolloin olen onnellinen siitä, että voin täysin rehellisenä itselleni ja muille toteuttaa teon, joka vie minut vankilaan.


Ei kommentteja: