Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden eli ViNOn keväällä hyväksymässä periaateohjelmassa vaaditaan avioliittolain uudistamista. ViNO vaatii, ettei avioliiton osapuolien sukupuolilla pitäisi olla väliä eli laista pitäisi tehdä sukupuolineutraali. Tämähän on jo peruskauraa vihreiden vaatimusten listalla. Aivan uutta, ainakin minun korvissani, on ohjelman vaatimus siitä, että aviopuolisoiden lukumäärällä ei pitäisi olla väliä.
Virnu ei kuitenkaan lyhyitä kantojaan nettisivuilleen listatessaan halunnut lisätä avioliiton lukumääräneutraaliutta ajettavien asioiden luetteloon. Osasyynä oli se, ettei ollut tarkoitus tyhjentää pajatsoa, mutta oikeastaan asiasta ei oltu yhtä mieltä. Jonkun mielestä kyseessä on myös niin marginaalista ihmisryhmää koskettava asia, ettei asiaa siksi tulisi mainita. Asia herätti keskustelua ja mahdollisesti joitakin tunteita.
Ennen kuin pureudutaan kysymykseen, tulisiko avioliittolakia muuttaa, kuten ViNO periaateohjelmassaan vaatii, on otettava huomioon, että moniavioisuutta saattavat tavoitella ainakin kahden eri ryhmän edustajat. Ensinnäkin on niitä tiettyihin uskontokuntiin tai kulttuuripiireihin kuuluvia ihmisiä, jotka haluaisivat, että miehellä voisi olla useampi vaimo. Sitten on niitä queer-ihmisiä, jotka muodostavat useamman hengen intiimejä rakkaussuhteita, joissa voi olla naisia tai miehiä tai molempia enemmän kuin kaksi. Muitakin tapoja muodostaa moniavioliitto ehkä on, mutta minulle ei tule tämän useampaa mieleen.
Minusta tuntuu, etten haluaisi lähtökohtaisesti suhtautua asiaan negatiivisesti, olenhan avoin ja ymmärtäväinen ihminen! Mutta asiaa on kyllä perinpohjaisesti pohdittava. Joku saattaa heittää, ettei hän halua tukea naisten alistamista eikä siksi halua sallia moniavioisuutta Suomessa. Toisaalta, sallimmehan vaikkapa, että naiset pitävät huntua uskonnollisista syistä. Moniavioisuus ei itsessään tuota esimerkiksi fyysisiä kärsimyksiä naisille. Moniavioisuuden salliminen ei tarkoittaisi, että väkivalta olisi avioparien välillä yhtään sen laillisempaa kuin mitä se Suomessa nyt on, tai että avioliittoon saisi edelleenkään pakottaa.
Väkisinkin alan miettiä lain sisältöä ja unohdan varsinaisen kysymyksen moniavioisuuden sallimisen oikeellisuudesta.
Olisivatko ”mies ja monta vaimoa”-tyylisessä avioliitossa olevat naiset myös keskenään naimisissa? En tiedä, mitä tällaisiin avioliittoihin haluavat tästä ajattelisivat. (Tässä kohtaa on sanottava, että termit ovat minulta aiheesta harvinaisen hyvin hukassa, joten älkää ihmetelkö käyttämiäni ilmaisuja, keksin osaa niistä samalla kun kirjoitan.) Yli kolmen hengen queer-avioliitoissa tarkoituksena olisi ilmeisesti se, että kaikki haluaisivat osoittaa rakkautta toisiinsa menemällä kaikkien kanssa naimisiin. Puolisoiden juridisilla suhteilla ei varmaankaan olisi kauheasti väliä kuin vasta erotilanteessa – miten yhteinen omaisuus tulisi jakaa? Suomessa, tasa-arvoa ainakin maljapuheissaan suitsuttavassa maassa, emme ehkä kuitenkaan haluaisi, että moniavioliiton missään vaiheessa yksi voisi olla erityisasemassa muihin avioliiton jäseniin nähden.
Tosiaan, miten moniavioliitto purkautuisi? Kai vain yksi voisi lähteä? Omaisuuden ositus voisi olla hankalaa, mutta eikö se ole sitä jokaisessa avioerossa? Useamman ihmisen voisi toisaalta olla helpompi maksaa yksi ulos esimerkiksi yhteisestä asunnosta – maksettavaa olisi suhteessa vähemmän kuin kahden hengen avioliitoissa. Jos kuitenkin kaikki osapuolet haluaisivat jättää avioliiton ja kaikki olisivat pahasti riidoissa, voisi omaisuuden jako olla tuskaisaa. Mutta niin, nämä taitavat siis olla kaikkien avioliittojen ongelmia!
Asiaa pohtiessa herää kysymys määrästä. Kuinka monta henkilöä moniavioliitossa voisi olla? Pitäisikö henkilömäärälle asettaa jokin katto? Hmm. Kiperä kysymys. Tiettyä lukumäärää olisi kyllä vaikea asettaa. Pitäisikö se jättää aviopuolisoiden itsensä päätettäväksi? Vai pitäisikö avioliittoa suoraan muuttaa osakeyhtiön suuntaan?
Yksityiskohtia miettiessä tulee mieleen, kuinka kunnioittavaa tällainen retostelu on niitä henkilöitä kohtaan, jotka oikeasti haluaisivat olla moninaisesti aviossa? Mässäilenkö minä aiheella, ehkä jopa vitsailen? Täytyy myöntää, että aihetta on helppo väännellä ja käännellä unohtaen varsinaiset ihmiset, koska aihetta pidetään yleisesti niin epätodellisena ja kaukaisena. Sitä, että intiimissä ihmissuhteessa on kaksi osapuolta eikä yhtään enempää, pidetään itsestään selvänä. Oikeastaan asiaa ei edes ajatella, se vain on niin. Jonkin muun asiantilan pohtiminen saatikka täytäntöönpano olisi uhka parisuhteelle, tuolle herkälle onnen keitaalle.
Eri ihmissuhdemuotojen asettaminen vastakkain on kuitenkin turhaa. Ei myöskään ole syytä sijoittaa joitain niistä toisten edelle. Vai miten on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti