Vihreiden nuorten ylistys

Tampereella järjestetty ViNOn liittokokous oli ja meni. Lauantaina tempaistiin talvipyöräilyn täyden sallimisen puolesta ja biletettiin limudiskossa lapsuuden parhaiden biisien tahtiin, ja sunnuntaina valittiin uudet puheenjohtajat Paloma Hannonen ja Inka Venetvaara. Kärkiehdokkaiden joukkoon pääsi Tampereen oma Olli-Poika Parviainen. Viikonlopun järjestelyitä kehuttiin vuolaasti ja monessa välissä, eli hyvä Virnu! Ollemme tehneet hyvää työtä, joten saamme olla ylpeitä itsestämme.

Mutta se hehkutuksesta. Haluaisin jakaa yhden kokemuksen tamperelaisesta politiikanteosta.

Minä ja Leeni kävimme toissa viikolla seuraamassa valtuuston kokousta. Odotimme mielenkiinnolla mm. joukkoliikennesuunnitelman käsittelyä, mutta kyseinen kokonaisuus jätettiin pöydälle. Sen sijaan saimme odottamatonta huvia peruskoulutuksen vientituotteistamista koskevan valtuustoaloitteen käsittelystä.

Väittely taisi alkaa siitä, kun joku täräytti peruskoulun olevan kotoisin DDR:stä. Tämä kommentti selvästi iski kookomuslaisten ja demareiden nostalgiahermoihin, koska peruskoulun syntyhistoriasta, puolesta- ja vastaanpuhujista heiteltiin piikkejä suuntaan jos toiseen. Eipä sillä, kyllä vasemmisto ja keskustakin sotkivat lusikkansa tähän soppaan. Myös tuntijakouudistuksesta sanottiin sanottavansa. Vanhojen puolueiden kinastelu siitä, kuka oli tehnyt mitäkin vuosikymmenien poliittisen historian aikana, vei hyvän hetken valtuuston työajasta.

Eniten minua hämmensi erään vasemmistolaisen esittämä surullinen kuva peruskoulusta. Kuulemma kouluissa kannustetaan huolehtimaan vain itsestään ja ottamaan hyöty muista, koska palkinnot tulevat vain harvoille. Lisäksi kouluissa ei muka kannusteta oppilaita oppimaan yhdessä. Esitettiin myös epäily, että aiemmin kuria ja kuuliaisuutta tuleville työläisille opettava koululaitos saattaisi kuitenkin olla muutoksessa.

Kauhukuvaa kuunnellessani mieleen hiipi ajatus, että valtuuston väki taisi olla (joitakin opettajia lukuunottamatta) jokusen vuosikymmenen liian vanhaa kertomaan, mitä kouluissa oikeasti tapahtuu. En oikein usko, että olen Lappeenrannassa peruskoulun suorittaessani ollut jotenkin harvinaisissa kouluissa, kun niissä tehtiin ryhmätöitä ja esitelmiä, valittiin aiheita ja työtapoja itse ja autettiin luokkakavereita hankalissa tehtävissä vastavuoroisesti silloin, kun kukakin apua tarvitsi. Valtuusto kaipaisi selvästi vähän nuorempia valtuutettuja edustamaan tuoreempaa kokemusta siitä, mitä koulutus nykyään on ja mikä siinä on vialla.

Toinen minua hämmentänyt asia oli monien valtuutettujen energia vääntää asiasta, josta ei oltu edes tekemässä päätöksiä. Sitä kuvittelisi, että heidän ajalleen olisi parempaakin käyttöä kuin mihinkään johtamaton kollegoiden nokittelu. Esimerkiksi tuntijakouudistus ei tietenkään edes kuulunut valtuuston toimivaltaan. En tosin tiedä, kuuluuko moinen toiminta sitten valtuuston yleisiin käytäntöihin. Virnussa ja ViNOssa on vain päässyt oppimaan mielestäni paremmille, skarpeille toimintatavoille. ViNOn liittarikin loppui tuntia ennen aikataulua, kun aikaa ei käytetty turhaan vääntämiseen, vaan asioista keskusteltiin napakasti silloin kun kuului, kunnioitettiin työryhmien esityötä ja puheenjohtajat pitivät menon asiallisena.

Eli siis: hyvä vinolaiset ja hyvä virnulaiset, näytetään muillekin hyvää esimerkkiä jatkossakin. Ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!