Virnun tämän kuun lukupiirin aiheena oli onnellisuus. Keskustelimme Vihreän sivistysliiton julkaiseman Onnellisuustalous-kirjan innoittamina siitä, mikä tekee ihmiset onnellisiksi ja miten ihmisten onnellisuutta voidaan lisätä politiikan keinoilla. Keskustelumme vei meidät kysymyksiin, jotka muistuttivat haastavuudessaan pohdintaa elämän tarkoituksesta. Mitä onnellisuus on? Mikä estää ihmistä olemasta onnellinen? Entä millainen yhteiskunta edistää ihmisten onnellisuutta parhaiten?
Vihreät pyrkivät nostamaan onnellisuuden politiikan keskeiseksi tavoitteeksi pelkän talouden kasvun sijaan. Ajatus kuulostaa huokuttelevalta. Kukapa nyt vastustaisi onnellisuutta? Käytännön toteutus on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Onnellisuustalous-kirjassa kaavaillaan hyvinvointimittaria, joka korvaisi BKT:n käytön politiikan onnistumisen ensisijaisena mittarina. Tällaisia mittareita on jo olemassa ja Bhutan on toiminut edelläkävijänä mittaamalla politiikkansa onnistumista nimenomaan hyvinvointimittarin avulla.
Mittareita on useita erilaisia. Niissä on erilaisia painotuksia eikä mikään niistä ole täydellinen mittaamaan hyvinvoinnin kehitystä. Olennaiseksi kysymykseksi nousee, mitä niillä oikeastaan pyritään mittaamaan. Miksi BKT:ta ei voida käyttää nimenomaan talouden mittarina ja muita tilastoja ja tutkimustuloksia asiasta riippuen kertomaan yhteiskunnan eri osa-alueiden kehitystä? On haastavaa saada kaikki asiat tungettua yhteen mittariin ja erityisesti aineettomien tekijöiden, kuten onnellisuuden tai ympäristön kuormituksen muuttaminen rahamuotoisiksi, laskettavissa oleviksi muuttujiksi herätti hämmennystä. Kysymykseksi nousikin, miksi yhteiskuntaa ei voida arvioida useiden tilastojen perusteella ilman, että niistä täytyy luoda yksi mittari.
Olennaisinta hyvinvointimittarissa on se, että sillä saadaan kokonaiskuva siitä, miten yhteiskunta on kehittynyt. Useiden tilastojen käytön vaarana on se, että keskustelussa viitataan pääasiallisesti BKT:seen ja muut tekijät hukkuvat talouskasvua korostavan puheen alle. Mittareissa otetaan huomioon mm. tuloerojen merkitys sekä Vihreille erityisen tärkeä ympäristön kuormittuminen. Tasa-arvoisen yhteiskunnan, joka käyttää luonnonvaroja kestävästi, nähdään siis lisäävän merkittävästi ihmisten onnellisuutta. Vaikka mittarissa on ongelmansa, pidän hyvänä lähtökohtana sitä, että BKT:n rinnalla politiikan onnistumista arvioitaisiin entistä enemmän kokonaisvaltaisemmalla mittarilla.
Vaikka onnellisuus ja hyvinvointi ovatkin abstrakteja käsitteitä, löysimme tiettyjä asioita, jotka ovat vahvasti liitoksissa onnellisuuteen. Tasa-arvo nähtiin olennaisena onnellisen yhteiskunnan arvona. Tällä tarkoitetaan oikeudenmukaista tulonjakojärjestelmää, joka loisi mahdollisimman pienet tuloerot. Perustulon avulla voitaisiin edetä tässä asiassa oikeudenmukaisempaan suuntaan. Lisäksi sukupuolten ja seksuaalisuuksien välinen tasa-arvo ja maahanmuuttajien onnistunut kotoutuminen vähentävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa ja lisäävät näin onnellisuutta. Myös kestävä kehitys, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä globaali solidaarisuus tuottavat pitkällä aikavälillä kestävyyttä ja tasa-arvoa maailmanlaajuisesti.
Tasa-arvon ja ympäristövastuun lisäksi onnellisuutta voidaan lisätä pyrkimällä nostamaan tiettyjen aineettomien asioiden arvoa. Yhteisöllisyydellä ja koulutuksella voidaan lisätä ihmisten elämän mielekkyyttä. Myös stressin ja paineiden kokemukset aiheuttavat hyvinvoinnin esteitä ja rauhallisemman elämäntyylin arvoa tulisi nostaa. Onnellisuuteen vaikuttavat siis monet elämäntyyliin ja kulttuurisiin arvostuksiin liittyvät seikat, joista osaan on vaikeampaa vaikuttaa vain politiikan keinoin.
Minkälainen politiikka sitten lisäisi ihmisten onnellisuutta parhaiten? Konkreettisimpia keinoja olisivat tuloeroja tasaava sekä ympäristöä säästävä politiikka. Lisäksi toimivat palvelut ovat onnellisen yhteiskunnan edellytyksiä. Palveluiden kohdalla erityisesti mielenterveyspalveluiden sekä lapsia ja nuoria koskevien palveluiden onnistuminen vaikuttavat yhteiskunnan onnellisuuden kehitykseen. Politiikan onnistumista olisi tärkeää arvioida mahdollisimman monipuolisesti erilaisia tekijöitä huomioonottaen. Hyvinvointimittari tai ei, BKT:n ei pitäisi ohjata politiikkaa hyvinvointinäkökulmien ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti