Perussuomalaisten vaaliohjelma julistaa taiteen olevan kaikissa muodoissaan yksi kulttuurin peruselementeistä. (Luovaa, myös wikipedia-artikkeli aiheesta taide alkaa samaisella lauseella.)
Tähän hyvät uutiset loppuvatkin.
Persut julistavat kulttuurin kuoleman alkaneen kultakauden jälkeen ja nyt kulttuurituet tulisi ohjata suomalaisen identiteetin vahvistamiseen.
Kaikki kunnia Sibeliukselle ja Gallen-Kallelalle, mutta kansamme identiteettiä ei vahvista sen yksipuolistaminen.
Tämäkin vuosikymmen tulee joskus olemaan historiaa ja toivoisin niin yksittäisen taiteilijan, taiteenkuluttajan kuin suomalaisuudenkin kannalta nykytaiteen olevan elossa vielä vuosisatojen päästä.
Jotta Persut pääsisivät tavoitteeseensa lakkauttaa tuet "tekotaiteellisilta postmoderneilta kokeiluilta", olisi pystyttävä määrittelemään mikä on taidetta ja mikä ei.
Minä itse en siihen pysty, enkä halua muidenkaan sitä yrittävän.
Millaista sitten on suomalaista identiteettiä vahvistava taide? Ovatko maailmankuulut taiteilijat Pablo Picasso ja Salvador Dalí onnistuneet vahvistamaan espanjalaisen taiteen arvostusta? Kummankaan teoksista en löydä kansallisromantiikkaa enkä perinteisyyttä, mutta luettelisin heidät ehdottomasti taiteen merkkihenkilöihin ja täten myös kotimaatansa edustamaan.
Niin Picasso kuin Aleksis Kivikin ovat monien muiden taiteilijoiden tapaan saaneet arvostusta vasta kuolemansa jälkeen. Otetaan tänään opiksemme ja kiitetään ja tuetaan suomalaisia taitelijoita kaikilta kulttuurinaloilta heidän vielä eläessään. Joku heistä voi postmoderneine kokeiluineen päästä vielä pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti