Suomalainen maahanmuuttokeskustelu on vesittynyt eri osapuolien väliseksi kilpailuksi siitä, kumpi osuvammin haukkuu kumpaa. Erityisesti niin sanotut maahanmuuttokriitikot itkevät suureen ääneen keskustelun mahdottomuutta samalla kuitekaan tuomatta keskusteluun itse mitään huutelua konkreettisempaa.
Pohjimmiltaan maahanmuutossa on kyse ihmisoikeuksista. Tästä johtuen kriitikot ovat täysin väärien kysymysten äärellä kysyessään "Mitä hyötyä heistä on Suomelle?". Kun esimerkiksi luen Hollantilaisen islam-kriittisen kirjoittajan Ayaan Hirsi Alin kuvausta monissa islamilaisissa valtioissa elävien naisten todellisuudesta, tai luen uutisista Iranilaisten kamppailusta sananvapautensa puolesta, nousee päällimmäiseksi kysymykseksi se, mitä voimme tehdä, jotta mahdollisimman monen ihmisen todellisuus muuttuisi. Jos Suomi tai Eurooppa sulkisi rajansa maahanmuutolta, se ei ainakaan pelastaisi yhtään tyttöä sukuelinten silpomiselta,yhtään naista pakkoavioliitolta, yhtään homoseksuaalia kuolemantuomiolta eikä yhtään poikaa kovuuteen perustuvalta mieskuvalta. Kriitikot sanovat, että ongelmat on paras hoitaa siellä, missä ne ovat. Valitettavasti kuitenkin joitain ongelmia voidaan hoitaa ainoastaan siellä, missä niistä voidaan avoimesti keskustella. Läheskään kaikissa niistä maista, joista Suomeen paremman elämän toivossa tullaan näin ei valitettavasti ole.
Monikulttuurisuus ei saa tarkoittaa kaiken sallivaa arvorelativismia. "Maassa maan tavalla" on kuitenkin surkea heitto, mutta aivan liian tyypillinen nykyisille kriitikoille. Maahan mahtuu tapoja vaikka millä mitalla, mutta ihmisoikeudet ovat universaaleja. Mitään sellaista ei tule suvaita, joka rajoittaa Suomessa asuvien ihmisoikeuksia - oli kyse sitten tyttöjen pakkonaittamisesta, homojen vertaamisesta eläimiin tai totaalikieltäytyjien kohtelusta. Muuten kukin eläköön Suomessa tapojensa mukaan sen enempää miettimättä, onko kyseessä kenties nyt "suomalainen" vai "somalialainen" tapa.
Tiukan maahanmuuttopolitiikan sijaan tarvitaan tiukkaa ja toimivaa kotouttamispolitiikkaa. Kaikille on taattava pääsy riittävään kielikoulutukseen ja työllistymisen mahdollistavaan jatkokoulutukseen. Maahanmuuttokiintiöiden ja kotouttamisen resurssien on kohdattava. Mille tasolle kiintiöt halutaan asettaa, on poliittinen kysymys siitä, kuinka monelle halutaan ja pystytään takaamaan eväät parempaan elämään.
1 kommentti:
Aiheesta kirjoittavat myös Rosa Meriläinen (Lisää maahanmuuttajia) ja Panu Laturi (Mikä oikeudenmukaisuuden taju, puheenjohtaja Katainen?).
Lähetä kommentti