Kuuntelin tänään radiosta Ylen Päivä tunnissa -ohjelmaa, jossa käsiteltiin useita lapsiin ja nuoriin liittyviä aiheita. Yksi niistä oli koulujen oppiaineuudistus.
Jos mielipiteitä kysyttäisiin vain opettajilta ja kaikki toiveet toteutettaisiin, muuttuisi keskimääräinen 7-luokkalaisen koulupäivä 8 tunnin mittaiseksi, jolloin kouluviikko olisi 40 tuntia. Nykyistä yliopistolaista luvut alkavat nopeasti hirvittää. Miten lasten työviikko (ja päälle vielä läksyt!) voisi olla noin pitkä samaan aikaan, kun työmaailmassa esitetään työnjaon hengessä lyhyempiä työpäiviä.
Kokonaistuntimäärä tuskin tulee uudistuksessa aiheuttamaan suurinta päänvaivaa, sillä esitystä valmistelevan työryhmän puheenjohtaja kuittasi tuntimäärän kasvattamisen suoraltaan tieksi, jolle ei olla menossa. Tunteja tullaan jakamaan eri tavalla aineiden kesken. Eipä sekään helppoa ole. Moni eri aineiden opettajista haluaisi lisätä oman aineensa opetusta, joten yksimielisyyttä lienee sieltä päin turha odottaa.
Mitä mieltä koululaiset itse sitten ovat? Haastattelussa moni mainitsi, ehkä hieman yllättäen, että haluaisi mieluiten luopua joistakin taito- ja taideaineista, koska ne eivät ole kovin hyödyllisiä. Ruotsia ehdotettiin myös poistettavaksi.
Haastattelun otos ei tietystikään ollut kovin kattava, ja laajempi kysely saattaisi tuoda toisenlaisia tuloksia. Silti koin itse piston sydämessäni, kun sorruin odottamattoman tuloksen edessä nopeasti huonolla tavalla aikuismaiseen ajatteluun: "voi kuulkaa lapset, ettehän te tiedä mikä on pidemmällä tähtäimellä elämässä hyödyllistä!". Tähänkö sitä päätyy jo kahdenkymmenenkahden vuoden kunnioitettavassa iässä?
Työryhmän puheenjohtaja kertoi, että itse asiassa taito- ja taideaineiden ja valinnaisten aineiden painotusta aiotaan lisätä. Opettajilta kysyttäessä poistoja sen sijaan ehdotettiin tehtäväksi terveystiedosta ja uskonnosta. Uusia aineita ei näillä näkymin ole tulossa - voiko tämän tulkita niinkin, että uskonto pysyisi uskontona, eikä muuttuisi uskontotiedoksi, sitä en tiedä. Joka tapauksessa uskomusasioiden opettamista on helppo pitää aineena, jonka vähentäminen ei kauheasti hätkäytä. Mutta entä terveystieto? Ehdotus tuntuu kummalliselta, kun samaan aikaan yritysmaailmassa pyritään vastaamaan lasten ja nuorten lihomiseen poistamalla kouluista sokerijuoma-automaatteja (ks. samainen radio-ohjelma). Tampereella ainakin lasten hammashuolto on jo heikentynyt aikuisten hoidon tiellä, eikä terkkarille pääseminen ole ikinä ollut kouluissa helppoa. Näyttää pelottavalta visiolta, jos kohta aletaan karsia jo niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin lasten pääsystä terveyttä ja kehollisuutta koskevaan tietoon.
Toinen, hankalampi kysymys on valinnaisuus. Sinänsä valinnanvapaus on tietysti tarpeen ja hyvästä, varmasti vähintään oppimismotivaation kannalta. Monesti oppilaiden jakautuminen valinnaisiin aineisiin alkaa nuoresta pitäen noudattaa perinteisiä sukupuolinormeja, ja niistä lipsuminen voi johtaa kiusatuksi tulemiseen. Koulun tehtävänä pitäisi kuitenkin olla se, että kaikkien sukupuolien edustajille tarjotaan mahdollisuus kokeilla ja oppia kaikenlaista. Erilaisissa kokeiluhankkeissa on tosin löydetty tehokkaita keinoja kannustaa oppilaita valitsemaan sukupuolensa kannalta ei-perinteisiä aineita, mutta näiden erikoisresurssien puuttuessa valinnaisuuksiin liittyvään sukupuolittuneiseen jakautumiseen on kiinnitettävä vakavaa huomiota ja mietittävä, miten siltä voidaan välttyä.
Yleisellä tasolla on helppo sanoaa, että aikuisten ja asiantuntijoiden on kannettava vastuuta lasten ja nuorten kasvatuksesta, ja koulussa saatava opetus on tässä olennainen osa. Toisaalta voi myös ajatella, että lapset ja nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita, eikä heidän omaa näkemystään kannata vähätellä. Kiinnostavaa olisikin tietää, mitä nuoret pitäisivät hyödyllisenä opetuksena koulussa. Myös vastikään peruskoulusta päässeiden kokemusta kannattaa arvostaa, koska tietoa osaa monesti kaivata vasta silloin, kun sitä omassa elämässään huomaa tarvitsevansa. Yllättävän nopeasti se kokemus nimittäin haihtuu mielestä.
3 kommenttia:
Selvää on, että kun lapselta kysyy mielipidettä, kuuluu sieltä useinmiten jonkun sisäistetyn aikuisen ääni. Minusta on aika järjetön ajatus, että he voisivat päättää tällaisia asioita.
Ottaen huomioon viime vuosien koulujen ikävät väkivaltatapahtumat, on mielestäni selvää, että koko yhteiskunnassa, mukaan lukien koulut, täytyisi tapahtua arvovallankumous.
Ihmisen tärkein tehtävä elämässä on kasvaa omaksi itsekseen, ja kaikki voima ja energia tulisi mielestäni suunnata tähän. Hienoa, jos taideaineita ollaan lisäämässä. Minusta muutenkin voisi lisätä ylipäätään kaikkea sellaista oppimista, joka tähtää ihmisen oman itseohjautuvuuden lisääntymiseen. Tänä päivänä ylikorostuu tietopuoli. Uskon, että kun ihminen oppii tuntemaan itsensä, syntyy hänessä sisäsyntyinen tarve toteuttaa omia tiedollisia ja taidollisia unelmiaan. Mielestäni meidän tietopainotteinen koululaitos ruokkii aina vain uusien traumatisoituneiden sukupolvien syntyä. Mielikuvituksessani jo leikin, että tulevaisuudessa koulut ovatkin eheytymiskeskuksia, joissa pyritään kasvattamaan traumoista mahdollisimman vapaa uusi sukupolvi, jonka ei tarvitse projisoida tunnetarpeitaan materiaan. Kouluttaako tämän päivän koululaitos normi-ihmisiä, jotka ovat muukalaisia itselleen?
Oleellisempaa minusta olisi korostaa sitä, miten koulussa opitaan ja asioita käsitellään kuin sitä, mitä itse asiasisältö on. Kyllä fysiikalla ja matematiikallakin voidaan auttaa ihmistä kasvamaan omaksi itsekseen ja oppimaan tuntemaan itsensä. Vastaavasti ei pidä olettaa, että taideaineet automaattisesti toisivat kaikkea hyvää.
Itse en pitäisi kovin järjettömänä sitä, jos lapset ja nuoret saisivat sanoa sanottavansa siitä, millaista tietoa opetukselta kaipaavat, varsinkin silloin kun lähestytään korkeampia koulutusasteita ja nuoret ovat lähellä itsenäiseen elämään siirtymistä. Traumoja voi aiheuttaa sekin, kun omilleen päästessä tajuaa, ettei ole koulusta saanutkaan yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvittavia oppeja. Omana esimerkkinä voin sanoa, että itsenäistä toimintaa parhaiten tukivat ehkä kotitalous ja yhteiskuntaoppi! Lisäksi myös tieto-opetus voi ohjata ihmisiä pois materiapainoisesta elämäntavasta.
Lähetä kommentti