maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ydinvoima ei ole globaali ratkaisu

World Nuclear Associationin (WNA) mukaan maailman ydinvoimakapasiteetti vähintään viisinkertaistuu, mutta voisi massiivisen kehitystyön avulla jopa 30-kertaistua tämän vuosisadan kuluessa. Lisäksi oletetaan, että ydinpolttoaineen saatavuus ei kasvua rajoittaisi. Samalla Suomessa käydään keskustelua siitä, tulisiko maahan rakentaa lisää ydinvoimaa vai ei, ja ydinvoimalle tarjotaan merkittävää roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tällä hetkellä maapallon energiankulutuksesta noin kuusi prosenttia tuotetaan ydinvoimalla. WNA:n arviossa maapallon energiankulutus kolminkertaistuu vuoteen 2100 mennessä. Ydinvoimakapasiteetin viisinkertaistaminen tarkoittaisi siis ydinvoiman osuuden nousemista noin 10 prosenttiin ja 30-kertaistaminen noin 60 prosenttiin kokonaiskulutuksesta. Samaan aikaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen pitäminen kurissa vaatisi vähintään hiilidioksidipäästöjen puolittamista vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä ja pienentämistä kolmasosaan vuoteen 2100 mennessä. Edes tilanteessa, jossa ydinvoiman määrä 30-kertaistettaisiin vuosisadan kuluessa, ei sillä vielä olisi ratkaisevaa merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta, sillä edelleen lähes 40 prosenttia energiantarpeesta tulisi kattaa jollain muulla hiilidioksidipäästöttömällä tuotantotavalla. Puhumattakaan jo paljon realistisemmasta arviosta, jossa ydinvoiman määrä esimerkiksi kymmenkertaistettaisiin vuosisadan loppuun mennessä.

On siis selvää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii suuria panostuksia uusiutuviin energiamuotoihin riippumatta siitä, kuinka paljon ydinvoimaa rakennetaan. Suuret panostukset synnyttävät suuret markkinat, joista ei ole syytä jäädä sivuun. Jokainen ydinvoimaan sijoitettu euro on pois suomalaisen uusiutuvan energian teollisuuden kehitykseltä. Ydinvoimasta puhutaan usein välivaiheen ratkaisuna ja tällä hetkellä halvimpana ratkaisuna. Todellisuudessa se on junasta myöhästyjien ratkaisu – ja jo lähteneen junan tavoittaminen maksaa.

1 kommentti:

Touko Apajalahti kirjoitti...

Julkaistu Aamulehdessä 28.4.